Olen ollut muutaman kuukauden yhdessä miehen kanssa, johon olen ihan hulluna. Meillä oli hankaluuksia alussa, hän ei uskaltanut paljastaa todellista minäänsä minulle, ja oli luottamuspulaa ja väärinkäsityksiä puolin ja toisin.
Sitten olimme kolme kuukautta erossa, jonka aikana molempien tunteet roihahtivat tuleen. Mies viittasi usein vahvoihin tunteisiinsa ja ikävöi minua.
Nyt olemme taas yhdessä ja elo on paljon auvoisampaa. Olen rakastumassa häneen, en ole ennen tavannut ketään minulle näin tärkeää. Hän kohtelee minua hyvin ja vihjailee, että minä olisin se oikea. Musta taas tuntuu, että on vähän aikaista sanoa noin. Miten on mahdollista, että hän rakastuu minuun poissaoloni aikana?
Itse sanoin miehelle, että mulla on vähän epäilyksiä hänen/meidän suhteen, mistä hän vähän loukkaantui. Mua myös pelottaa: loukkaanko häntä tai itseäni, mokaanko koko jutun, osaanko rakastaa, yms. Epäilen myös jatkuvasti, ovatko hänen tunteensa tosia. Olen luonteeltani realisti, analysoin asioita, ja itsetunto on huonohko.
Minkälaisia tunteita teillä on liittynyt rakastumisen hetkeen? Kuuluuko epävarmuus asiaan? Tarviiko luottamuksen olla valmis suhteen alussa? Mistä tietää onko rakkaus aitoa, eikä kohdistu esim. turvallisuuden tunteeseen tai itse rakkauteen?
Sitten olimme kolme kuukautta erossa, jonka aikana molempien tunteet roihahtivat tuleen. Mies viittasi usein vahvoihin tunteisiinsa ja ikävöi minua.
Nyt olemme taas yhdessä ja elo on paljon auvoisampaa. Olen rakastumassa häneen, en ole ennen tavannut ketään minulle näin tärkeää. Hän kohtelee minua hyvin ja vihjailee, että minä olisin se oikea. Musta taas tuntuu, että on vähän aikaista sanoa noin. Miten on mahdollista, että hän rakastuu minuun poissaoloni aikana?
Itse sanoin miehelle, että mulla on vähän epäilyksiä hänen/meidän suhteen, mistä hän vähän loukkaantui. Mua myös pelottaa: loukkaanko häntä tai itseäni, mokaanko koko jutun, osaanko rakastaa, yms. Epäilen myös jatkuvasti, ovatko hänen tunteensa tosia. Olen luonteeltani realisti, analysoin asioita, ja itsetunto on huonohko.
Minkälaisia tunteita teillä on liittynyt rakastumisen hetkeen? Kuuluuko epävarmuus asiaan? Tarviiko luottamuksen olla valmis suhteen alussa? Mistä tietää onko rakkaus aitoa, eikä kohdistu esim. turvallisuuden tunteeseen tai itse rakkauteen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole mikään expertti näissä asioissa, mutta jotakinhan kirjoituksestasi tulee mieleen. Ensimmäisenä tietysti, että teet, miten itsestäsi oikealta ja hyvältä tuntuu. Näissä asioissa oikeasti kannattaa luottaa vaistoon tai "vaistoon", millä nimellä sitä kukakin kutsuu.
Miksiköhän teillä oli luottamuspulaa ja väärinkäsityksiä alussa jopa siinä määrin, että olitte muutaman kuukauden erossa? Miksi ihmettelet sitä, että hän rakastuu sinuun poissaolosi aikana, jos itsellesi kävi samoin? Osaathan sinä rakastaa, mutta se edellyttää heittäytymistä täysillä tunteiden vietäväksi. Sitä ei voi tehdä, jos luottamusta ei ole. Eli kyllä sinun varmaan ensin pitää saada varmuus siitä, että voit luottaa.
Rakastumisen tunteitakin pystyy säätelemään, usko tai älä. Lue vaikka Määttää tai Alberonia, jotka ovat tutkineet rakkautta ja rakastumista. Silloin, kun kaikki on kohdallaan ja luottamus on syntynyt, rakastumiselle voi antaa vallan eikä silloin tarvitse miettiä, onko kyse oikeasta rakkaudesta. Kun rakastuu, aina antautuu "vaaralle" alttiiksi eli sille, että joutuu pettymään. Sitä ei voi välttää. Täytyy uskaltaa heittäytyä, jos haluaa rakastua. Siksipä kannattaa ensin varmistaa, ettei heittäydy tyhjän päälle.
oon kyllä opiskellut määtät ja alberonit ja vielä hendrixonitkin, mutta se on kuule teoria eri asia kuin se, mikä on käytäntöä. Järkeilemällä ei tunteita tehdä. Ei vaikka olis valmiuksia ja näennäisesti hyväkin tilanne. Musta nimenomaan pahinta raiskausta rakastamiselle on se, ettei sittenkään uskalla heittäytyä, vaan lukee kirjasta, miten pitäisi olla ja milloin "saa" alkaa uskaltaa tuntea ja että kuten vaikka johonkin luottaa, vois sit rakastua. Suurin osa ihmisistä on luotettavia, mut ei sitä rakastu silläkään esimerkiks. voihan se kirjapino olla sun elämäsi opas, mutta ne tunteet sun sisällä elää omaa elämäänsä ja tekee kuin hyväks näkee.
Sitäpaitsi jos koskaan olet edes rakastunut, sitä ei mieti liikaa mitään vaaroja, eikä luottamusta, sitä uskaltaa heittäytyä vaikka mihin, se voi olla tyhmää, mutta niin voi tehdä. Sitä voi rakastua, vaikka ei tavallaan voisi tuntea toista tietojen tasolla paljon. Se luottamus tulee siitä, että ei tiedä, mutta luottaa. Ei siitä, että ensin tietää ja sitten luottaa ja sitten vasta rakastuu. Ja viimeisenä asiana miettii mitään vaaroja, kun tunteet vie. Sitä itketään sitj älkeenpäin, mutta näin se useimmiten on.
Ei sillä että mikään opus olis täysin väärässä, mutta sitten alkaa mennä metsään, jos ei tajua niitä periaatteita omassa elämässään, vaan lukee kuin piru raamattua. Kyllä itseensä ja omiin tuntemuksiinsa saa luottaa ja pitää luottaa, vaikka kaarina sanois mitä.
kanssa sun pitäis näistä keskustella. Mun mielestä aina aletaan meneen metsään, jos ei puhuta keskenään vaan yksinään mietiskellään tai muualla puhutaan, muttei sen ainoan kanssa jota asia oikeasti koskee. Jos sulla ylipäätään on vaikeuksia luottaa ihmisiin, niin silloinhan se on selvä että ne epäluottamusajatukset tulee myös tuohon suhteeseen. Ja ajan mittaan luottamus yleensä lisääntyy kun toista oppii tuntemaan paremmin.
Mä en usko että rakastumisella on mitään tiettyä hetkeä, vaan se tunne syntyy useista eri osatekijöistä. Luultavasti mies ei siis rakastunut suhun poissaolon aikana vaan silloin vasta kun tajusi menettäneensä sut alkoi enemmän ilmaista niitä tunteita. Silloin kun toinen on kokoajan läsnä ei samalla tavalla ehkä tunnu tarpeelliselta kokoajan hehkuttaa rakkauttaan.
Ymmärrettävästi miestä loukkaa se että epäilet häntä ja hänen tunteitaan. Suosittelisin siis että kerrot miehelle enemmän ajatuksistasi ja myös niistä hyvistä asioista ja tunteistasi. Se lisäisi hänen varmuuttaan ja luottamustaan, eikä hänen sitten paniikinomaisesti tarvisi todistella tunteitaan. Luottamus yleensä syntyy vuorovaikutuksesta ja jos sinä olet epävarma se helposti johtaa siihen että mieskin on epävarma ja siihen kai suhteenne aiemmin kompastuikin?
Kyllä epävarmuus kuuluu mun mielestä asiaan aina uusissa ihmissuhteissa ja mitä enemmän on pelissä sitä vahvemmin. Luottamus synnyttää luottamusta ja epävarmuus epävarmuutta. Jos mietit asioita miehen selän takana puhumatta niistä mies ymmärrettävästi tulee epävarmaksi suhteestanne. Keskity siis puhumaan ja tutustumaan ja elämään miehesi kanssa rakentaen luottamusta niin se ajan myöten vahvistuu.
Mun mielestä rakkautta ei kannattaisi niin kauheasti analysoida. Keskity enemmän niihin hyviin asioihin mitä teillä on ja jos epävarmuus vaivaa pyri mahdollisimman varhain ja rakentavasti puhumaan niistä ajatuksistasi ja tunteistasi. Se on ainoa tapa rakentaa luottamusta ja varmuutta.
Kiitos vastauksista, hyviä pointteja.
Ilmaisin itseäni varmaan vähän epäselvästi: emme olleet erossa kolme kuukautta, vaan eri maissa --> vain fyysisesti erossa. Yhteyttä pidettiin sen aikana kyllä, tosin joskus pitkin väliajoin.
Alkuaikojen ongelmat tuli siitä, että mies ei pitänyt yhteyttä kovin tiiviisti ja sain ristiriitaisia viestejä hänen tunteistaan. Olin itekin vähän sekasin... Sitä paitsi miehellä on elämässään jokin suuri salainen stressitekijä, jota hän ei kerro minulle. Eilen kuitenkin lupasi kertoa mulle kaiken jossain vaiheessa. Ehkä tämä on suurin syy epävarmuuteeni.
Totta on, että mun pitäisi puhua näistä miehen kanssa. Kiinnosti vaan tietää, mitä muut ajattelee tästä tilanteesta. Mä oon tullut siihen tulokseen, että suhteen alussa on luottamuksen ja epäluottamuksen hetkiä, mutta se tasottuu kyllä ajan myötä. Jokainen yhteinen päivää lisää mun luottamusta meihin.
Ei pidä myöskään unohtaa ihmisten luonne-eroja: toiset ei tilitä kaikesta edes sille rakkaalleen. Mä tykkäisin kyllä sanoa ääneen jokaisen hiertävän pikku asian, mutta joskus kun pureskelee ne itse omassa mielessään, ahistus menee ohi. Tosin ainahan on parempi idea ottaa selvää, eikä olettaa.