Oon varmaan yksin vielä monta vuotta. Kukaan ei halua seurustella isokokoisen kanssa. :|
Haluan miehen, jota rakastaa
Yksinäinen92
412109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Laihduta, valas. Ei se sen vaikeampaa ole.
kommentti sulta!
itse näin juuri tänään todella kauniin ja isokokoisen nuoren naisen kaupungilla. ei tosiaankaan ole aina painosta kiinni ulkonäkö!
sata kertaa kauniimpi kuin joku kuivakaksi ittensä treenannut nirppanokka :s
Et ole yksin ajatuksiesi kanssa. Itse olen kans isokokoinen ja yksinäinen ja luulen että jäänkin yksin. Mutta sinä taidat olla nuorempi ja uskonkin sinun aikanasi löytävän itsellesi miehen joka arvostaa sinua just sellaisena kuin olet :)
nähnyt tänään kaupungilla kaunista ja isokokoista nuorta naista. Ei ole edes ulkonäöstä kiinni ulkonäkö!
isokokoiset yksinäiset miehet? Hehän vasta yksin jäävätkin.
Isokokoisuus ei miehen kohdalla ole niin iso ongelma. Suurempi ongelma voi olla sekin jos on erittäin pienikokoinen jne. Naiset kun yleensä haluavat esim. samanpituisen tai isomman miehen.
Ulkonäön vaikutus miesten kysyntään ei ole se suurin asia vaikka toki silläkin on vaikutusta. Paljon vaikuttaa myös muut asiat kuten koulutus, työpaikka jne. Naiset kun eivät hirveästi innostu "huonosti koulutetusta miehestä" vaikka hän vaikuttaisikin mukavalta tyypiltä. Toisaalta eristeneisyys on myös varsin huono asia eli jos ei tunnu olevan oikein muita ystäviä tms. niin se voi olla todella iso ongelma. Naisten kohdalla tuommoisilla asioilla ei ole juurikaan mitään merkitystä.
Suurin vaikutus molemmilla sukupuolilla on tietysti ihmisten kohtaaminen. Yksinäisiä miehiä vain tuntuu olevan enemmän kuin yksinäisiä naisia ja kun naisetkin usein kiinnostuvat samoista miehistä niin tällöin naisilla on yleensä paremmat mahdollisuudet saada seuraa kuin vastaavasti miehillä (jopa niillä ns. vähemmän pidetyillä naisilla verrattuna vähemmän pidettyihin miehiin).
kuin nahalla peitetyn luurangon näköinen anorektikko. Koska tahansa!
eikä vienti vedä yhtään paremmin kuin salmiakkikossulla Ranskassa. Ei ulkomuodolla ole merkitystä, vaan itseluottamuksella. Miettikääs nyt, monestiko joku idioottimainen, korkeintaan keskinkertaisen näköinen ääliö on pärjännyt hyvin naisten kanssa vaikkapa seuraavalla repliikillä: "Mul on autos pari mäyristä ja kassi siduu. Lähex tyhjentää niit vai pannaax ensin?" Sanottuna sopivan röyhkeään ja itsevarmaan sävyyn mikä tahansa tehoaa kenenkä tahansa sanomana. Tämän takia kaltaiseni äijät häviävät huonommilleen poikkeuksetta. Valitan, olen todella surkea tyrkyttämään itseäni. Onnistun aina kuulostamaan jotenkin väkinäiseltä ja teennäiseltä. Pahimmassa tapauksessa kuulostan epävarmalta, mikä on varma keino saada suorastaan vihamielinen vastaus. Epävarmoja miehiä halveksitaan enemmän kuin homoja. Juopoillekin on kysyntää. Narkkareillakin on marityttönsä, hasahannansa ja hepohelvinsä. Väkivaltaisista miehistä on suoranaista kilpailua. Mutta jos itsevarmuutta naisten suhteen ei ole, turha toivoa mitään. Paraskaan luonne ei ole minkään arvoinen. Mikään ulkonäkö ei miellytä. Nainen vain haluaa pois ja äkkiä. On kokeiltu.
Tämä argumentti jaksaa naurattaa joka kerta. Tiesitkö, että normaalipainoisiakin ihmisiä on olemassa? Se, että jotkut näännyttävät itsensä luurangoiksi ei tee läskiydestä mitenkään hyväksyttävämpää. Minä en koskisi pitkällä tikullakaan ylipainoiseen TAI anorektikkoon. Toisaalta anorektikot ainakin välittävät ulkonäöstään vaikka heidän ihanteensa onkin vääristynyt, valaat eivät välitä sitäkään vähää.
ainakin yhden ihmisen, johon minä en koskisi. Halveksunta, ylimielisyys ja ilkeily rumentavat kenet tahansa täysin kuvottavaksi sekunnin murto-osassa.
täysin samaa mieltä, kokemus puhuu!
Naiset aistivat epävarmuuteni melkein heti, muuttuvat vaivaantuneiksi ja lähtevät sitten bemarikuskin kainaloon.
Taidan viettää elämäni yksin, muutan jonnekkin Intiaan vuorille...
Ehdit kyllä, ei tämä suhdekaan aina helppoa ole :) Eikä koolla ole väliä...
Kyllä se niin on, että sorjat ja kauniit ovat markkinoilla kovaa kamaa, lihavat ja mitättömän näköiset joutuvat tekemään kaksin verroin työtä kun upeat naiset vievät miehet ensin. Jos oma paino häiritsee voi aloitella toisenlaista elämäntapaa. Kävely on muuten paras tapa aloittaa liikkuminen, jos ei liiku ollenkaan.
Naisten kohdalla ulkonäköasiat ovat tietysti suuremmassa roolissa kuin miesten kohdalla. Toisaalta naisten on yleensä helpompaa saada seuraa kuin miesten vaikka he eivät olisikaan erityisen kauniita.
Paljon riippuu tietysti itsestäkin että miten haluaa tutustua ihmisiin jne. Ei se kauneuskaan hirveästi auta, jos ei tutustu kehenkään. Toisaalta miehillä voi olla se ongelma, että on vaikeuksia löytää ketään joka haluaisi tutustua heihin.
Viimeinen toteamuksesi lieneekin usein yöelämässä nähtyä ja se jollain tapaa vain kuuluu siihen kulttuuriin! Normaalielämässä ovat seuran löytymisen mahdollisuudet melko tasapuolisia, noin yleisesti ihmisten kohtaamisia ajatellen. Tällöin huomio keskittyy paljon enemmän muuhun, kuin ulkoisiin avuihin, jotka siellä yöelämässä aina päällimmäisinä on. Ja ihan hyvä sillain, eli oikeestaan just tuo, että "Paljon riippuu tietysti itsestäkin että miten haluaa tutustua....." Näin.
Tervehdys!
Itse lievästi pyöreänä naisena (180cm/86kg) voin kertoa sulle, että painolla ei ole kamalasti väliä. Ravintoloissa on tanssitettu, kadulla jälkeenpäin vielä vilkutettu, ostoskeskuksissa vihelletty, ovia availtu ja "oletpa sä kaunis" -lausahduksia monesti sanottu :) En tiedä, mikä miehillä on, kun kuolaavat tämmöistä pyöreähköä neitoa. Ainakin sen voin todeta, että epäsuosioon en ole jäänyt.
Ehkä se on ihminen kokonaisuudessaan, mikä kiinnittää toisten huomion. Eiväthän kaikki ole yhtä persoonallisia kuitenkaan. Nautin elämästä, hyvästä seurasta ja puhtaasta tekemisen ilosta (esim. nyt kesällä uimisesta:D). Jotenkin olen niin avoin ja lämmin, ettei mua voi kiertääkään kaukaa. Välillä tosin ärsyttää, kun haluaisi rafloissa istua sukulaisten/ystävien kanssa kerrankin iltaa rauhassa, mutta sitten "pitääkin nousta".. (tanssimaan). Maalta kun tulevat pikkuserkut, ei niitä montaa kertaa edes näe vuodessa. Yleensä menemme tavatessamme pääkaupunkiseudun yöhön.
No joo, mutta työt ja opiskelut vievät kuitenkin suurimman osan ajastani. En tiedä elämäntilannettasi, mutta sunkin on hyvä jotain tehdä (voihan olla että teetkin). Kun on aktiivinen, pysyy mieli hyvänä. Jos sen sijaan lysähtää paikalleen, huono olo senkuin kasaantuu.
Elämässä ja ihmisiin tutustumisessa ovat muut asiat tärkeämpiä kuin "ihannepaino", sen olen huomannut. Olisipa minkä painoinen hyvänsä, aina voi pukeutua söötin naisellisesti (pehmeisiin, vaaleisiin väreihin), kammata tukan nätiksi ja laittaa pikkaisen punaa poskiin, huuliin jne. Kun olen vapaalla, meikkaan pikkaisen ja laitan siistit vaatteet ylleni. Minut hyväksytään kaikialla, ihan minne menenkin. Ihmiset eivät katso mitenkään "large woman" -ilmeellä tai vastaavaa :D. Tuskin suihkunraikasta, hajuveden tuoksuista hienohelmaa edes olisi helppoa pitää minään vastenmielisenä ilmestyksenä..
Otapa minusta mallia ja lopeta painon tuijotus. Ole rennosti oma itsesi! =)
etkä lievästi pyöreä! Laihduta 25kg.
Jos joku on joskus kohtelias, se ei tarkoita että hän olisi sinusta kiinnostunut vakavammin.
Makuja on monia. Ei kai nyt kaikkien ihmisten makuun tarvitsekaan olla.
"Jos joku on joskus kohtelias". Näitä kohteliaita miehiä on vain aikamoisen paljon. Ja kuten totesin, uskon että se on nainen ihan kokonaisuudessaan, mikä viehättää. Ei koko, vaan se kokonaisuus :)
ihan omalta kannalta katsottuna.
"Mieluummin valas kuin nahalla peitetyn luurangon näköinen anorektikko. Koska tahansa!"
Yksitoikkoinen elämä taitaa olla sitten sulla. Itse otan mieluummin urheilullisen ja terveen kuin mitään läskiä joka ei huolehdi itsestään. Terve ja sutjakkahan ei ole mikään luurangon näköinen anrektikko.
naisesta josta voi ottaa kiinni - en
näistä muodikkaista "urheilullisista",
jotka ei pystypysähtyyn kun kiire hoitaa itseään.
Muodokkailla on myös kuppikoko jotain
muuta kun a ja b!
mutta anorektikko on. Kuten sanoinkin, ennen kuin aloit viäntelemmään ja kiäntelemmään sanojani. Ja elämä on tylsää. Surkeata myös. Kuten useimmilla tällä palstalla, jonka nimi on Yksinäisyys, jollet huomannut. Lisäksi täällä on joku ilkiö, joka latelee halveksivia kommentteja inhoamalleen ihmisryhmälle, eli yksinäisille. Katsois joskus peiliin.
Itse tykkään ainakin ylipainosista naisista enemmän kun normaaleista, mutta mulla taitaa olla joku ihmefetissi :)
eikä mikään fetissi ...!! tämä aika se vaan
on iskostanut päähämme että meidän pitäisi
haluta tietynkokoista.
Ensivaikutelmastahan se lähtee. Mutta tosiasia on että lyhyt mies ei innosta naisia ensisilmäyksellä (paitsi jos on tolkuttomasti rahaa) ja taas kovin ylipainoinen nainen ei kiinnosta muita kun joitain fetissi-miehiä.
Naisen jonkunasteinen ujous menettelee mutta ujon miehen mahdollisuudet on tosi, tosi pienet.
Joten yksinäisyyteen pitää varautua yhden sun toisen. Ja sitten taas jos joku vaihtaa kumppania kovin usein niin onko hänkään sitten onnellinen?
Paras on hoikka ja liikkuva nainen, itseäni ei mitkään valtavat rumat riipparit kiinnosta. Naurettavia nämä väitteet, että liikuntaa harrastavat kauniit ja itsestään huolta pitävät naiset eivät muka muuta ehdi sitten tehdäkään kuin tuijotella peiliin. Jos kolme kertaa viikossa käy jumpassa/kuntosalilla jne. niin ei siihen koko elämä uppoa. Nämä naiset ovat aina viehättävämpiä kuin naiset jotka eivät tee mitään ja löhöävät sohvalla läskeinä. Puhumattakaan siitä kuinka epäterveellistä ylipaino on.
Milon Venus, Botticellin Venus ja käytännössä kaikki klassiset kaunottaret, mukaan lukien suurin osa misseistä -70 luvulle saakka on lauma täysiä kantturoita. Miksi? Koska sen jälkeen vaatetehtaat tajusivat saavansa pienistä vaatteista saman hinnan kuin suuristakin, tosin käyttäen vähemmän kangasta. Sitäpaitsi mahdottomaan ihannepainoon pyrkivän painohan heilahtelee ylös ja alas, niinpä hän tarvitsee useamman kokoisia vaatteita, joista monet menevät pois muodista, ennen kuin pääsevät taas käyttöön. Kyllä kannattaa tehdä vaatteita ja urheilla toisten huonolla itsetunnolla. Väittäisin itselläni olevan lähinnä perinteinen naismaku. Ei kiloista haittaa ole, varsinkaan oikeissa paikoissa...
Jäi vaan äsken mainitsematta.
Olen ollut hoikka koko ikäni, painoa tuli lisää vain silloin kun olin raskaana, muttei liikaa, eli olen edelleen hoikka. En ole ikinä laihduttanut eikä painoni ole heilunut, on pysynyt samana koko aikuisikäni eli 20 vuotta. Että ei kuule paino heilahtele, enkä tuijottele peiliin. Katso peiliin ja mieti mitä kirjoitat.
Galleriassa on kuva. Olet siis poikkeus, joka vahvistaa säännön. Useimmilla laihduttajilla paino vaihtelee, valitan. Tästä oli radiossakin. Jossain tiedeohjelmassa.
Rohkeasti tutustumaan.Kokeile jotain palstaa netissä.
miehen jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Taitaa olla liikaa vaadittu :(
t. normaalipainoinen 28v. nainen
...on yliarvostettua. Mihin tarvitset rakkautta, kun voita naisena (olettaen että olet hyvännäköinen) saada niin paljon munaa kuin vain jaksat ottaa vastaan?
Ehkä sille olisit kiinnostava. Pistä viestiä, jos kehtaat. Ehkä se vaan näyttää pedolta.
oletko varma että aloittaja haluaa pelkästään munaa eikä rakkautta??
Ei oo välii ootko läski vai laiha, mä oon vähän alle 50kg enkä oo koskaan seurustellut. Oon 18v. Vaikka olenkin hyvässä kunnossa, urheilen ja olen muutenkin "ihan ookoon näköinen" niin ei sitä miestä oo löytynyt kun olen luonteeltani niin ujo ja tylsä.
Ujot ja tylsät tosin saattavat todellisuudessa olla jotain ihan muuta, kunhan tutustutaan lähemmin. Vaan milläs tutustut? No, ehkä joku pistää viestiä galtsuun.
mistä päin olet 100kg/50kg?
..minulle kelpaat hieman suurempanakin, laitat vaan osotetta johon vastata. Turhaan kärvistelet kun onni ja autuus jo ensi yönä on lähellä;)
vittu turha sun on väittää mtn et laihoilla naisilla ei oo elämässä muuta ku peili..! vittu onko ittelläs sit muuta ku sohva? ja totuus on et laiha lantio ja isot rinnat vihettää enite kuntoilen joka päivä pyöräilen lenkkeilen ja teen vatsalihaksia 400/500 joka päivä ja aina on seuraa et revi siitä läski kasa ;)
pitempi.
Kun ravintolassa istutaan ei pituuteni näkynyt, minua hakemaan tuli aika usein minua paljon lyhyempiä miehiä.
Ei ollut ollenkaan harvinaista, kun nousin seisomaan mies sanoi antaa kuule olla.
En sano että olisi itsestäkään kivaa tanssia itseään n. 10-15 cm lyhyemmän kanssa, mutta tyly nolaaminen ei pitäisi kuulua normaaliin käytökseen.
Ajan päästä ei itsetuntoni enää kestänyt moista ja lopetin tansseissa käynnit.