Suomi Euroopan Kainuu

Silloin kun Ruotsi teki joitakin vuosia sitten esityksen maksukatosta, pääministeri Vanhanen antoi lausunnon, jonka mukaan meidän tulisi olla iloisia saadessamme maksaa muidenkin kuluja. Kepulaisen pääministerin puheen taustalla on huoli siitä, että maksukatto tarkoittaisi Suomessakin pienempia maatalous- ja aluetukia. Nyt on tietysti hyvä, jos kokoomuslaiset ovat onnistuneet takomaan järkeä Matinkin päähän vähän enemmän.

Eu-maksujen suuruus ei johdu siitä, että Suomella menee hyvin, vaan siitä, että EU:lla on paljon turhia menoja. Näitä turhia menoja ovat erityisesti maatalous- ja aluetuet, jotka rohmuavat leijonan osan menoista. Jos tuilla pyrittäisiin eurooppalaisen osaamisen parantamiseen, voisimme aivan hyvin olla valmiita maksamaan suurempiakin tukia. Osaamisen kehittämiseen pannut satsauksen tulevat nimittäin usein moninkertaisina takaisin. Maatalouteen hukatut eurot tulevat korkeintaan syödyiksi.

EU-jäsenyys on hyvä asia ja euroon liittyminen erittäin hyvä asia. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että EUta ei pitäisi kehittää Euroopan valtioiden menestystä paremmin palvelevaksi. Sellainen EU, jota johtaisi Berlusconin tai Soinin tapainen protektionismi, ei tietenkään ole kannatettava. Nämähän ajavat mielellään tuhoisalla politiikallaan koko EU:n kumoon ymmärtämättä lainkaan sen seurauksia.

Suomi on eurooppalaisesta näjövinkkelistä syrjässä, Euroopan Kainuuta. Minun ajatukseni olikin se, ettei pidä itse heittäytyä tällaisen periferian asemaan odottelaan EU:n aluetukia tai kansallisia aluetukia. Vahvuus on siinä, että kehitetään omaa osaamista. Sen vuoksi pitää panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen aivan kuten Astrid Gartz eilisessä keskustelussa huomautti. Tämähän on ollut EUssa brittien ajama linja. Siellä on aivan oikein kritisoitu maatalous- ja aluetukia ja kehotettu EU:ta suuntaamaan voimavaransa tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Metsästä saatava biopolttoaineen raaka-aine ja sen jalostaminen ovat meille hyviä asioita. Niitä pitääkin edistää. Se on nimenomaan suomalaista tutkimus- ja tuotekehitystä sekä osaamiseen panostamista. Ei minulla ole mitään sellaista vastaan. Päinvastoin. Tähän ei liity lainkaan minkäänlainen maaseutuvastaisuus. Jos meillä löytyy kehityskelpoista teollista tai muuta toimintaa maaseudulla, asia on ihan ok ja sitä on syytä edistää. Sen sijaan vastikkeeton rahan kylväminen periferioihin uskoen, että tapahtuisi ihme, on typerää rahanhaaskausta.

Minulle sopii hyvin se, ettei Kepu ole sauraavassa hallituksessa sotkemassa asioita. SDP:n sivuuttaminen voi olla sitten jo vaikeampaa sen vuoksi, että vain enemmistöhallitus on toimiva. SDP:ssä ymmärretään kuitenkin Kepua paremmin se, mistä Suomi elää eli osaamiseen perustuvasta vientiteollisuudesta. Näin voisi ajatella, että SDP on kuitenkin paljon pienempi jarru hallituksessa kuin Kepu Persuista puhumattakaan.

Pieni kirjoitusvirhekin oli eksynyt vastaukseen. Demari vois etsiä Kainuun korvesta sopivan männynoksan ja sitten vain naru kaulaan ja toinen pää naperoon.
Siitä saa giksejä Hohohohooo

Eino Uusitalo (kepu):
"Olisi syytä harkita, että välirauhan solmimispäivä 19. syyskuuta muodostettaisiin itsenäisyyspäivän eli joulukuun kuudennen päivän rinnalle toiseksi kansalliseksi merkkipäiväksemme, toisen tasavallan itsenäisyyspäiväksi."

UKK:n päiväkirjasta:
17.12.1979 Vladimirov luonani... Sovittiin neljästä asiasta.1. J.Virolaisen vaihtaminen kepun puheenjohtajan paikalta. 2. J.V:n paikalle Väyrynen puheenjohtajaksi. (Lisäksi esillä olivat varapuheenjohtaja- ja puoluesihteerikysymykset.)

Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Hallituksen ja Suomen Pankin työnjako heijastui myös julkiseen keskusteluun. Poliitikot ottivat liberalisointiin kantaa vain harvoin. Näkyvä poikkeus oli Paavo Väyrynen, ”Suomessa ei ole koskaan keskusteltu sen paremmin julkisuudessa kuin päätöksentekijöiden keskuudessa siitä, mikä on Suomen etu pääoma- ja rahamarkkinoiden yhdentymistä toteutettaessa ja miten sen vaikutukset on otettava Suomen sisäisessä kehityksessä huomioon”, hän sanoi kesäkuussa 1984 kepun puoluekokouksessa. ”Johtavien läntisten kapitalististen maiden tie ei tarvitse olla Suomen tie.”

Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”

*1989: KGB:n Helsingin päällikkö Viktor Vladimirov oli merkittävimpien suomalaisten kotiryssä. Väyrynen kertoi Karjalaiselle lähettämässään kirjeessä, miten Vladimirov tarjosi apuaan Karjalaisen presidenttikampanjalle.
-Minä esitin hänelle (Vladimiroville) ajatuksen, että ensi vuoden tavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, jos löytäisimme jonkin keinon, esim. öljyntuonnin lisäämisen, tämän ongelman hoitamiseen, Väyrynen kirjoitti kohukirjeessä.
Eduskunnan perustusvaliokunta totesi Väyrysen toimineen varomattomasti, mutta ei lain vastaisesti.