Ihan turha ahdistus

Elän tosi hyvässä suhteessa.

Välillä tulee niitä hetkiä, että pelkään, ettei toinen rakastakaan (vaikka sanoo) ja että lopulta jään yksin. En luota siihen, mitä se on mulle luvannut, vaan pelkään etten ole riittävän hyvä sille.

Toisina hetkinä itseluottamus on tosi hyvä, ja ajattelen että saisin kenet haluan, mutta tämä on se yksi, jonka olen valinnut ja jonka kanssa haluan olla.

Kai tämä on lähtöisin siitä, että mua ei lapsena hyväksytty sellaisena kuin olen.

Yritän koko ajan kovasti. Silloin kun olen epävarma itsestäni, luen erilaisia ohjeita miten voisin olla parempi kumppani. Sitten ruoskin itseäni kun en osaa noudattaa ohjeita pilkulleen. Itse kuitenkin on se, joka minulta täydellisyyttä odottaa, ei kumppani.

Sitten taas toisina hetkinä pelkään, että epävarmuuteni on se, joka tuhoaa koko jutun.

Nyt alkaa olla parempi vaihe menossa, mieliala kohenee ja toivottavasti pian taas tunnen olevani hyvä tyyppi (ja toivottavasti sitä kestää jonkin aikaa).

Onko muilla tällaista, ja miten elätte oman ahdistuksenne kanssa?
0166
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


neitokainen kirjoitti:

Elän tosi hyvässä suhteessa.

Välillä tulee niitä hetkiä, että pelkään, ettei toinen rakastakaan (vaikka sanoo) ja että lopulta jään yksin. En luota siihen, mitä se on mulle luvannut, vaan pelkään etten ole riittävän hyvä sille.

Toisina hetkinä itseluottamus on tosi hyvä, ja ajattelen että saisin kenet haluan, mutta tämä on se yksi, jonka olen valinnut ja jonka kanssa haluan olla.

Kai tämä on lähtöisin siitä, että mua ei lapsena hyväksytty sellaisena kuin olen.

Yritän koko ajan kovasti. Silloin kun olen epävarma itsestäni, luen erilaisia ohjeita miten voisin olla parempi kumppani. Sitten ruoskin itseäni kun en osaa noudattaa ohjeita pilkulleen. Itse kuitenkin on se, joka minulta täydellisyyttä odottaa, ei kumppani.

Sitten taas toisina hetkinä pelkään, että epävarmuuteni on se, joka tuhoaa koko jutun.

Nyt alkaa olla parempi vaihe menossa, mieliala kohenee ja toivottavasti pian taas tunnen olevani hyvä tyyppi (ja toivottavasti sitä kestää jonkin aikaa).

Onko muilla tällaista, ja miten elätte oman ahdistuksenne kanssa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu