Minulle on tapahtunut puolen vuoden sisällä aivan uskomattomia muutoksia.
Olen koko ajan jännittynyt ja hiukan peloissani.
Välillä tekee mieli oksentaa.
Millään ei ole mitään väliä.
Muutamana päivänä sydämen syke oli todella rajua, tuntui kuin olis saanut sydänkohtauksen.
Satunnaisia raivokohtauksiakin on ilmennyt.
Tätä on jatkunut jo muutaman viikon ajan.
Minulla on pääsykokeet muutaman viikon päästä ja olen koko kevään ajan lukenut niihin oikein kunnolla.
Samalla pitää kuitenkin opiskella yliopistossa.
Olen kyllä laittanut asiat tärkeysjärjestykseen ja tehnyt lukuaikataulun. mutta tuntuu kuin aika ei millään riittäisi.
En tiedä kenen kanssa tästä voisi jutella. Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi.
Erityisesti olen huolissani tulevaisuudestani. Mitä jos en pääsekkään opiskelemaan opiskelupaikkaani? Tai mitä jos tunaroin taas kesätöissä?
Kesällä pitäisi aloittaa työt ja olen varma siitä että kaikki ei mene hyvin, vaan saan kuulla huutoa pomolta työasiat minua huolestuttaa eniten. Olen ollut useissa paikoissa hommissa ja täytyy nyt suoraan sanoa että olen aina sieltä huonoimmasta päästä. Armeijassakin minua sai aina odotella, vaikka yritin aina parhaani.
Oon kyllä mielestäni aina ollut vähän huono työskentelmään paineen alla.
Ei ole kyllä ennen tällaista oloa ollut.
Niin ja olen kyllä fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta henkinen puoleni on rapistuunut tämän vuoden puolella oikein kunnolla. Vanhempieni mielestä minun pitäisi vähentää lukemista mutta en pysty. Seuraava mahdollisuus olisi vasta vuoden päästä! Koko puolen vuoden työ menisi hukkaan! Pääsykokeet ovat parin viikon päästä, siihen asti on pakko taistella. Samalla kuitenkin mielenrauha vajoaa yhä syvemmälle pimeyteen ja stressi kasvaa. Nuo työasiat minua nyt eniten huolestuttaa.
Minulla ei ole tapana valittaa asioista ja itsetuntoni on mielestäni ollut ennen ihan hyvällä tasolla. Nyt on varmaan jotain kuitenkin pielessä, vai onko? Mitähän tässä kannattaisi tehdä?
Neuvokaa te viisaammat!
Olen koko ajan jännittynyt ja hiukan peloissani.
Välillä tekee mieli oksentaa.
Millään ei ole mitään väliä.
Muutamana päivänä sydämen syke oli todella rajua, tuntui kuin olis saanut sydänkohtauksen.
Satunnaisia raivokohtauksiakin on ilmennyt.
Tätä on jatkunut jo muutaman viikon ajan.
Minulla on pääsykokeet muutaman viikon päästä ja olen koko kevään ajan lukenut niihin oikein kunnolla.
Samalla pitää kuitenkin opiskella yliopistossa.
Olen kyllä laittanut asiat tärkeysjärjestykseen ja tehnyt lukuaikataulun. mutta tuntuu kuin aika ei millään riittäisi.
En tiedä kenen kanssa tästä voisi jutella. Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi.
Erityisesti olen huolissani tulevaisuudestani. Mitä jos en pääsekkään opiskelemaan opiskelupaikkaani? Tai mitä jos tunaroin taas kesätöissä?
Kesällä pitäisi aloittaa työt ja olen varma siitä että kaikki ei mene hyvin, vaan saan kuulla huutoa pomolta työasiat minua huolestuttaa eniten. Olen ollut useissa paikoissa hommissa ja täytyy nyt suoraan sanoa että olen aina sieltä huonoimmasta päästä. Armeijassakin minua sai aina odotella, vaikka yritin aina parhaani.
Oon kyllä mielestäni aina ollut vähän huono työskentelmään paineen alla.
Ei ole kyllä ennen tällaista oloa ollut.
Niin ja olen kyllä fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta henkinen puoleni on rapistuunut tämän vuoden puolella oikein kunnolla. Vanhempieni mielestä minun pitäisi vähentää lukemista mutta en pysty. Seuraava mahdollisuus olisi vasta vuoden päästä! Koko puolen vuoden työ menisi hukkaan! Pääsykokeet ovat parin viikon päästä, siihen asti on pakko taistella. Samalla kuitenkin mielenrauha vajoaa yhä syvemmälle pimeyteen ja stressi kasvaa. Nuo työasiat minua nyt eniten huolestuttaa.
Minulla ei ole tapana valittaa asioista ja itsetuntoni on mielestäni ollut ennen ihan hyvällä tasolla. Nyt on varmaan jotain kuitenkin pielessä, vai onko? Mitähän tässä kannattaisi tehdä?
Neuvokaa te viisaammat!
Vastaukset 5
Vanhimmat
sanoisin, että käytät kofeiinia päivittäin, jos näin on, lopeta se kokonaan heti.
Olet kyllä ihan oikeassa. Kahvia tulee kiskottua päivän aikana paljon. Sen ansiosta olen pystynyt keskittymään asioihin paljon paremmin. Ehkä olisi kuitenkin syytä pitää hiukan taukoa ja kokeilla muita virkistyskeinoja.
krooninen kofeiinimyrkytys. Jos lopetat aivan kokonaan niin, ettet käytä edes energiajuomia, kolajuomia, teetä, vihreää teetä, suklaata, etkä mitään muutakaan missä on jotain kofeiinia jossain muodossa, toivut entisellesi muutamien kuukausien kuluessa ilman mitään lääkityksiä tai muita poppakonsteja.
Saatat olla oikeilla jäljillä, sillä muutakaan syytä en sekoiluihini löydä. Katsoin vielä netistä kahvin haittavaikutuksista ja huomasin että siellä mainitut asiat täsmäävät omien oireideni kanssa.
En kyllä uskonut että kahvilla voi olla noin kovat vaikutukset. Vapinaa, kovaa sydämen tykytystä, rytmihäiriöitä ja ahdistusta on kyllä nyt ollut parin viikon aikana. Normaalisti en ole tuollaisia kokenut. Muutamat henkilöt ovat jo aikaisemmin huomauttaneet kahvin liikakäytöstäni. Ehkä tämä nyt tuli opittua kantapään kautta.
Runsaat kiitokset sinulle, sillä nyt minun ei tarvitse varata lääkäristä aikaa!
Toivottavasti huomenna on jo parempi olo.
kofeiinijäämät puhdistuvat verestä noin parin viikon sisään. Ensimmäisellä viikolla tapaa särkeä päätä, ota burana tai "krapularyyppy" jos et kestä.
Kofeiini muuttaa reseptoritiheyksiä aivosoluissa käytön aikana ja kestää aikansa, ennen kuin ne muutoksen purkautuvat käytön lopettamisen jälkeen, pahimmillaan siinä voi mennä kuukausia ... mutta parasta on, että ne purkautuvat.
Näyttää siltä, että kofeiininkäyttö aiheuttaa myös pysyviä vaurioita stressihormonien säätöjärjestelmään. Olen itse tullut allergiseksi kofeiinille, saan kupillisesta laihaa teetä 6 tunnin ahdistuneisuuskohtauksen. Vaimollakin alkaa kupillinen kahvia tinnittämään tuntikausiksi, hän lopetti viime kesänä. Hänellä ei koskaan ollut mitään oireita kahvista, mutta lopetti kun sai selville, mitä kaikkea kofeiini aiheuttaa ihmiselle.