Kannabiksen henkinen

Kannabiksesta ei saa tuollaisia hallusinootioita. Se kyllä luokitellaan hallusinogeeneihin sen toimintamekanismin mukaan.

Kannabiksesta:
Etäisyyksien hahmottaminen vaikeaa. Ajantaju häiriintyy. Musiikki kuulostaa paremmalle. Ruokahalu kasvaa. Ajatuksiin vaipuminen.

Tärkeimmät uskonnolliset kokemukset ovat minulle tulleet pitkälti ilman kannabista (mm. joogan avulla). Yrttejä lähdin tutkimaan vasta sitten kun olin kaiken muun jo jossain määrin kokeillut, jottei minun tarvitsisi arvuutella, onko koko henkinen polkuni kenties vain liian nuorena nappailtujen psykedeelien aiheuttamaa mielisairautta... :-)

Olen kokenut taikasienillä olevan kannabista vielä paljon syvemmältä ruoppaava vaikutus. Ihan kuin syttyisi lamppu pään sisällä. Eksperimentoin sienien kanssa jonkin verran noin vuoden ajanjaksolla, joka sai aikaan muutoksia ajatuksissani, tunteissani ja elämänkulussani. Olen sen ansiosta muunmuassa lähdössä todella kovalla motivaatiolla opiskelemaan toista amk-tutkintoa kokonaan toiselta alalta kuin millä olen toiminut viimeiset yhdeksän vuotta, koska koen, ettei nykyinen ammattini enää vastaa todellisia intohimojani.

Kannabiksen vaikutuksista parhaaksi olen kokenut sen, että kehotietoisuus voimistuu dramaattisesti. Hyvää lehteä polttamalla olen onnistunut aistimaan tavallista tarkemmin mitä esimerkiksi nivelissäni tapahtuu, ja sitä kautta osannut muuttaa kävelytapaani entistä luonnollisemmaksi. Esimerkiksi painon jakautumisen vasemmalle ja oikealle jalalle tuntee selvemmin ja voi tehdä korjauksia sen mukaisesti, ja sitten koettaa oppia pysymään siinä oikeassa tasapainossa selvinkin päin.

Ja hyvänä pitäisin sitä, kuinka aivan miniskulaarisenkin pieni annos kukkaa voi tuunata mielen sellaiselle taajuudelle, että saa helpommin kiinni esim. luonnon kauneudesta ja rauhasta. Henkilökohtaisesti koen, että nämä antavat minulle jotain henkisesti, jopa uskonnollisesti. Kenties siksi, että edustan koulukuntaa, jonka mukaan jumaluus on yhtä lihan kanssa. Minusta se löytyy omasta kehosta ja ympäröivästä luonnosta, tavalla jota on mahdotonta kuvailla.

Kohtuus kaikessa kuitenkin. Kannabiksen kohdalla toleranssin nostaminen mielestäni vähentää kokemuksen psykedeelisyyttä (ja itse koen sen vähentävän kokemuksen arvoa, mutta tämä voi olla henkilökohtainen mieltymys). Toisaalta toleranssin nousu on hyvä asia silloin kun sillä haetaan helpotusta krooniseen sairauteen, koska silloin jatkuva päihtyneisyyden tunne on yleensä epätoivottu.

Sienien tapauksessa luulen, että joillekin liian suuret annokset voivat aiheuttaa tarpeettoman vaikeita kokemuksia, ja liian usein toistuva käyttö voi aiheuttaa vaikeuksia sopeutua ympäröivään maailmaan, koska käyttökertojen väliin ei jää tarpeeksi aikaa käsitellä kokemuksia ja opetella toimimaan sen mukaan mitä oppia niistä on tullut.

Siinä pari senttiä minulta tähän hätään.

(Tällaisen jännän kertomuksen löysin tänään paperilapulle kirjoitettuna kadulta, kun kävin grillikioskilla, mutta valitettavasti tuulenpuuska vei lapun, enkä löytänyt sitä enää uudelleen)