Usein käy niin että ihminen päätyy suhteeseen joka ei sitten arkielämässä toimikaan. Tunteita, intohimoa ja sujuvaa seksiä voi olla yllin kyllin, mutta muu ei sitten toimikaan. Syitä voi olla monia; alkoholiongelmat, mielenterveysongelmat, läheisriippuvaisuus, täysin erilaiset luonteet, erilaiset mielenkiinnonkohteet ja/tai arvomaailmat. Toinen voi olla ylisiisti ja toinen ikuinen sottapytty.
Joillekin naisille käy niin että he kerta toisensa jälkeen ajautuvat suhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa. Mikäli he eivät itse tiedosta tätä ja siten saa kierrettä poikki, on edessä riita ja mustelma toisensa perään. Myös miehet sortuvat samaan, mutta yleensä kyseessä on silloin alistava nalkuttava nainen, jonka tossun alle mies hakeutuu. Kun nainen sittenm lopulta jättää, mies nuolee haavansa ja etsii uuden - samanlaisen.
Pelimiehet ovat hyvä esimerkki nykyajan Auervaaroista. He eivät käytä naisten rahoja vaan imevät heidät henkisesti kuiviin, ja menevät sitten takaisin "nettiverkolleen" kuin lihava hämähäkki saaliin syömisen jälkeen. Verkossa on jo uusi uhri, täysin tietämättömänä että verkko hänen ympärillään ei olekaan rakkauden langoista kudottu, vaan itsekkyyden ja ahneuden loimi.
Salarakasilmiö on levinnyt muutamassa vuodessa kulovalkean tavoin ja etenkin miehet tuntuvat pitävän pettämistä hyväksyttävänä - silloin kun itse pettävät.. Miksi parisuhdetta ja uskollisuutta ei enää arvosteta? Miksi varatut miehet saalistavat rakkaudenjanoisia aitoa parisuhdetta etsiviä naisia netissä, ja antavat heidän ymmärtää että toivoa muustakin kuin salasuhteesta muka olisi : ( Moni sydän särkyy niin turhaan.
Kun ihminen pettyy rakkaudessa tarpeeksi usein, hän saattaa katkeroitua ja alkaa vihata. Viha on valtava voima, joka peittää alleen tuskan ja tyhjyyden. Mutta se ei auta mitään, sen tuoma helpotus on vain hämäystä, jonka alle sielu sulaa tuskaansa. Jotkut ihmiset kääntävät vihan itseensä; vetäytyvät, masentuvat, alkavat juoda tai syödä liikaa. Sekin on vain suojakeino jonka avulla voi välttää tuntemasta kuinka sielu palaa helvetinkivuissa.
Jos haavat ovat niin syvät että aika ei paranna, niin mikä parantaisi? Millä tavoin olette selviytyneet tuskasta ja pahasta olosta? Kuinka saada Järki ja Tunteet tasapainoon, vai onko aika ja ikääntyminen siinäkin ainoa opettaja?
Joillekin naisille käy niin että he kerta toisensa jälkeen ajautuvat suhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa. Mikäli he eivät itse tiedosta tätä ja siten saa kierrettä poikki, on edessä riita ja mustelma toisensa perään. Myös miehet sortuvat samaan, mutta yleensä kyseessä on silloin alistava nalkuttava nainen, jonka tossun alle mies hakeutuu. Kun nainen sittenm lopulta jättää, mies nuolee haavansa ja etsii uuden - samanlaisen.
Pelimiehet ovat hyvä esimerkki nykyajan Auervaaroista. He eivät käytä naisten rahoja vaan imevät heidät henkisesti kuiviin, ja menevät sitten takaisin "nettiverkolleen" kuin lihava hämähäkki saaliin syömisen jälkeen. Verkossa on jo uusi uhri, täysin tietämättömänä että verkko hänen ympärillään ei olekaan rakkauden langoista kudottu, vaan itsekkyyden ja ahneuden loimi.
Salarakasilmiö on levinnyt muutamassa vuodessa kulovalkean tavoin ja etenkin miehet tuntuvat pitävän pettämistä hyväksyttävänä - silloin kun itse pettävät.. Miksi parisuhdetta ja uskollisuutta ei enää arvosteta? Miksi varatut miehet saalistavat rakkaudenjanoisia aitoa parisuhdetta etsiviä naisia netissä, ja antavat heidän ymmärtää että toivoa muustakin kuin salasuhteesta muka olisi : ( Moni sydän särkyy niin turhaan.
Kun ihminen pettyy rakkaudessa tarpeeksi usein, hän saattaa katkeroitua ja alkaa vihata. Viha on valtava voima, joka peittää alleen tuskan ja tyhjyyden. Mutta se ei auta mitään, sen tuoma helpotus on vain hämäystä, jonka alle sielu sulaa tuskaansa. Jotkut ihmiset kääntävät vihan itseensä; vetäytyvät, masentuvat, alkavat juoda tai syödä liikaa. Sekin on vain suojakeino jonka avulla voi välttää tuntemasta kuinka sielu palaa helvetinkivuissa.
Jos haavat ovat niin syvät että aika ei paranna, niin mikä parantaisi? Millä tavoin olette selviytyneet tuskasta ja pahasta olosta? Kuinka saada Järki ja Tunteet tasapainoon, vai onko aika ja ikääntyminen siinäkin ainoa opettaja?
Vastaukset 18
Vanhimmat
No eipä ole ollut tuollaisia kokemuksia kenenkään kanssa.
Eli ei ole tuskaa eikä pahaa oloa jäänyt kenestäkään seurustelukumppanista.
Riideltiin välillä rajustikin, mutta ei siitä sen kummempaa traumaa ole jäänyt.
Ajattelen aina että ihmissuhteissa on kaksi osapuolta ja se on molemmista kiinni onnistuuko suhde vaiko ei. Ainakaan toista osapuolta en ole syyttänyt jos homma ei toimi.
Aina löytyy uusia ihmisiä.
Minun elämäni ongelmat ovat ihan muualla kuin miessuhteissa. Ne kyllä toimivat. Pidän seksistä, siinä salaisuus.
Hei.
Aika jännästi kirjoitettu.
Tulee miettineeksi, että miksi kirjoitat noin.
Oletko näkijä vaiko kokija ?
----
Onko pettymyksessä kysymys siitä, että pettyy myös itseensä.
Itseensä voi pettyä varmaan monestakin syystä.
Voikohan se mennä niin, että ensin pettyy (turhautuu) toiseen.
Ensin liikkuu vähäsen ja tekee tilaa.
Toisessa vaiheessaksi hakee jotakin esim. sielukasta.
Löytää. Sitten hairahtuu.
Sitten havahtuu ja ottaa niskasta kiinni itseään.
Pyytää anteeksi ja yrittää vanhaa suhdetta. Tosissaan. Yrittää vanhaa sen takia, että on huono omatunto ja liian heikko sanomaan vanhalle ei. Kokee loukkaavansa vanhaa monellakin tavalla. Mielessä on kuitenkin joku muu asia.
Hairahtunut vaihe ja senaikainen "salarakas" tunteineen tai vielä joku aikaisempi suhdeasia, joka on mennyt "kiville".
Kun tästä kerää pettymysten määrän, voi päästä aika moneen.
Ensimmäinen pettymys: Kaukainen suhdesotku ja sen huono käsittely omasta mielestä.
Toinen pettymys: Viimeinen vakituinen suhde ja oma kyvyttömyys kertoa toiselle tunteistaan.
Kolmas pettymys: Hairahtuminen salarakkaaseen ja siitä aiheutuvat moninaiset kivut.
Neljäs pettymys: Paluu vanhaan suhteeseen oman heikkouden (ja huonon omantunnon) takia.
Viides pettymys : Paluun jälkeen kyvyttömyyden tunne unohtaa kaikki negatiivinen "paska", vaikka kuinka yrittää. Tunteet siellä täällä. Elämän hakemista.
Kuudes pettymys: Tulisko jo kokonaisvalainen pettymys itseensä ja elämäänsä.
Turhautuminen ja vaikka mitä. Mistä apu ?
Hae se ihiminen käsiisi, joka ymmärtää sinua.
Se voi olla kumppansi tai vanhempasi. Jos tilanne on vaikea, kaiva vaikka se vanha "salarakas" ja puhu. Puhu niin, että viikot kuluvat. Itke tarvittaessa. Itke sen ihmisen kanssa ja yksin. Puhu uudestaan. Kun puhe ja itku loppuvat, tee sitä
mitä sydämesi sanoo. Ei muuta. Se riittää.
Lämpimin terveisin Maalainen tässä.
Kysymys aloittajalle:
Siis näetkö koskaan omasssa toiminnassasi mitään vikaa? Puhut että toistuvasti pettymyksiä rakkaudessa...onko se sinusta normaalia.
Oletko koskaan ajatellut että sinun omassa käytöksessäsi voisi olla jotain sellaista mikä aiheuttaa nuo suhteiden epäonnistumiset, pettymykset, surun ja ehkä sen vihan. Osaatko rakastaa toista ihmistä?
Osaatko olla yksin?
Ehkä sinun olisi hyvä puhua asioista jonkun luotettavan henkilön kanssa.
pohtimalla asioita monista eri näkökulmista katsottuna. Siihen mausteena aina aiheisiin, mitkä askarruttavat, hakemalla kirjallisuutta. Ja tietysti itkeminen helpottaa oloa väliaikaisesti. Itkun saa aikaiseksi kuuntelemalla herkkää musiikkia ja palauttaa mieleen ikävät kokemukset. Pysähtyä täytyy aina silloin kun tuntuu ettei eteenpäinmeno ole mielekästä. Ns. "mielekkyystila" / "tasapainotila" vaihtelee ihmisen kokemuksista johtuen.
Olen aina "matkalla" on hyvä ajatus lievittämään tuskaa / pettymystä ja toivoa aina parempaa vaikkei se välttämättä tulekaan.
Miettiä sitä, miksi on pettymyksiä rakkaudessa. Oma käytös, omat valinnat ne kannattaa tiedostaa koska sillä tavalla voi tulevaisuudessa yrittää parantaan elämänlaatuaan. Jos aina vaan näkee vikaa muissa niin silloin ajautuu taas niihin onnettomiin suhteisiin ja taas katkeroituu.
Ja sitten kannattaa esittää itselleen se klassinen kysymys: Mitä annettavaa minulla on toiselle ihmiselle. Osaanko rakastaa?
Itselläni ei ole huonoja kokemuksia, ei tuskaa eikä vihaa kenestäkään seurustelukumppanista. Muita ikäviä asioita on kuitenkin ollut elämässä eli kärsimyksiä sitten niistä jutuista.
n. kolmen kuukauden sisällä olen pohtinut elämää. Kova mietintä alkoi suhteen loputtua. Olin jotenkin uskoni kanssa jossain "Liisa Ihmemaassa" jossa pyrimme tekemään kaikki asiat järkevästi ja oikein ja antamaan itsestä toisille kuva, että ollaan niin hyviä ja meistä tulee niin hyvä pari. Naps ! Se loppu lyhyeen ja rukoilin vastauksia. Tulikin ja vastaus oli; Rakkaus on elämä. Siitä sitten mietin, että elinkö ?, annoinko mitään toiselle ja mitä tunsin ? Ts. olin kuvitellut olevani onnellinen.
Seuraavassa suhteessa jos nyt tulee eteen, en kyllä säästele tunteita tai paremminkin tunteidenosoituksia eri tavoilla. Jokin tunnelukko aukesi ja olen kiitollinen siitä.
Olen lukenut tekstisi loppua ja varsinkin sen kahta viimeistä kappaletta.
Vau. Todella hyvää ja aika riipaisevaakin tekstiä.
Jos todella rakastaa jotakin, niin sellaisen rakkauden menettäminen
ei ole pieni asia. Seksiseuraa, juttuseuraa tai vaihtuvia asuinkumppaneita kyllä löytyy. Sielunkumppanit ovat aika harvassa. Sellaisen suhteen menettämisen tajuaa aikojen saatossa kipuina. Mieli palaa reissuilleen vuosien taakse, vuodet mielihyvineen ovat ajatuksissa ihan vieressä vain eletyn elämän tuoman paksun betoniseinän takana.
Fyysinen elämä jatkuu. Kumppani tai useampikin löytyy. Suvut jatkuvat. Varmasti.
Sielunkumppania ei välttämättä enää matkallaan tapaa. Ehkä se on tämän elämän opetus. Seuraa sydämesi ääntä ja tee rakkauden tekoja silloin kun ne ovat mahdollisia. Mitä isompi rakkaus; sen suurempi teko.
Jos itse saisin vielä tavata sielunkumppanini, jonka kadotin pari vuotta sitten,
halaisin häntä pitkään ja veisin vihille vaikkapa Kalajoen hiekkasärkillä tai Roomassa. Hmm. Pitääpä tehdäkin se siinä seuraavassa elämässä.
(Tai odottaa, että se sielunkumppani ehtii ensin).
Joskus on liian myöhäistä.
Revitty sydän huutaa tuskaansa. Tyhjiössä ääni ei kanna, eikä kukaan kuule. Niin on tarkoittetukin, sillä sen äänen aallot särkisivät kaiken tieltään. Edessä vain ikuinen virta tuskan kyyneleistä, menetetyt mahdollisuudet jyrkänteinä rannoilla.
Kirjoitin tuossa kadottaneeni oman sielunkumppanini pari vuotta sitten.
Ymmärrän sinua. Olen menettänyt vanhempani yli 10 vuotta sitten ja
parhaimman ystäväni yli 15 vuotta sitten. Tuntuu kummalliselta sanoa, mutta
tämän sielunkumppanin kadottaminen on jättänyt sydämeeni jonkun
aukon, jota ei verrata aikaisempiin menetyksiin. Kenellekään siitä tunteesta ei voi kertoa, eikä kukaan sitä ymmärtäisi, vaikka kertoisikin.
Miten voit nyt ?
se kuitenkin tehdä tässä elämässä..
Kiitos toinen puolisko.
mitään vie. Pikemminkin järki vie tunteen..
On asioita joita ei tarvitse muistella eikä tarvi anteeksi antaa, ja olen iloinen, että kadotin sellaisen ihmisen! Toivottavasti ei tarvitse selvittää ikinä! Onneksi olen saanut rauhan sellaselta ihmiseltä. Toivon, että löydän elämääni oikean ihmisen , joka rakastaa oikealla ja kaikella tavallaan minua. Eikä vaan sano syviä ja kauniita sanoja. En aijo kirjoittaa enää ikinä sille.
Vaiko kumpikaan vai sekä että ?
hakee noin vanhan viestin esiin? Ei taida olla kuin jonkun asteen provo.. Ihan silläkin perusteella et sen on nostanut esiin joku aloitukseen kommentoija. Hohhoijaa..
asiaakin. En sitä tuolloin aiemmin hoksannut kun en sen tarkemmin aloitusta lukenut. Minunkin ex oli narsisti. Kaikki yhtäkkiset mielenailahtelut, raivokohtaukset ja sen sellaiset meni verensokerin heilahtelujen piikkiin, diabeetikko kun oli. No aikani uskoin häntä mut kun raivokohtaukset ja kaikenlaiset syyttelyt riidan haastamisineen tihenivät, alkoi minulla hälytyskellot soida päässä. Varsinkin siinä vaiheessa kun hän kajosi yhä useammin ja useammin koiraani. Liian pitkään katselin touhua enkä vieläkään ymmärrä miten edes jaksoin.. Eikä sitä ymmärrä kukaan muukaan. Alkoholiongelmia hänellä ei ollut mut pettämistä kuulemma tapahtui koko suhteemme ajan. Senkin sain kuulla eräältä ystävältäni. En vain halunnut silloin uskoa sitä. Vasta suhteen lopussa exäni myönsi asian. Ja kyseessä oli tosiaan sellainen yliopistossa opiskeleva mies, opintojen loppuvaiheessa jo.. Mut eihän se sitä katso onko henkilö akateemisesti koulutettu vai miten.. Sairaita löytyy varmasti niistä vähemmän opiskelleista kuin enemmän opiskelleistakin.
Mut sen tiedän etten toista samoja virheitä.. Kun nyt kuitenkin tiedän millainen narsisti on.
Oliko 26.4 sadetta vaiko vain tuulia ?