Tällä palstalla käy paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovia. Elämä on potkinut päähän oikein kunnolla. Monet ovat vielä syvällä masennuksen syövereissä, mutta toivon että voin tällä kirjoituksella luoda edes vähän uskoa parempaan.
Olen tapellut masennusta vastaan about viisi vuotta. On ollut itsetuhoisuutta, sairaalareissuja ja ties vaikka mitä, mutta elossa ollaan edelleen.
Kuolema on ollut selkänahassa kiinni niin monta kertaa, etten jaksa laskeakaan. Minun sairauteni on sen laatuinen että se uusii välillä ja vie nopeasti pohjalle, mutta on se tiedättekö hienoa taas toipumisvaiheessa vetää raitista ilmaa keuhkoihin ja todeta olevansa edelleen täällä.
Kaikilla on omat vahvuutensa, eikä kukaan masentunut ole oikeasti niin mitätön kuin tuntee olevansa. Monella on sellaisia ajatuksia, että olisi parempi toisille kun kuolisi itse pois, mutta se on niin väärä ajatusmalli kuin vain olla. Pitää elää itseään varten. Masennuskaan ei kestä ikuisesti, vaikka se siltä tuntuukin. Myrskyn jälkeen paistaa taas aurinko :) Ja sen voin kyllä sanoa että masennuksen jälkeinen aurinko on paras aurinko, mitä tästä maailmasta löytää. Sen eteen kannattaa tehdä työtä.
Satavarma olen siitäkin, ettei kukaan teistä jotka tätä palstaa luette tai tänne kirjoitatte, kävisi täällä ellei taistelutahota olisi vielä jäljelle. Eli eikun vaan masennukselle luu kurkkuun ;) Hyvää kesää kaikille ja pärjäilkää!
Olen tapellut masennusta vastaan about viisi vuotta. On ollut itsetuhoisuutta, sairaalareissuja ja ties vaikka mitä, mutta elossa ollaan edelleen.
Kuolema on ollut selkänahassa kiinni niin monta kertaa, etten jaksa laskeakaan. Minun sairauteni on sen laatuinen että se uusii välillä ja vie nopeasti pohjalle, mutta on se tiedättekö hienoa taas toipumisvaiheessa vetää raitista ilmaa keuhkoihin ja todeta olevansa edelleen täällä.
Kaikilla on omat vahvuutensa, eikä kukaan masentunut ole oikeasti niin mitätön kuin tuntee olevansa. Monella on sellaisia ajatuksia, että olisi parempi toisille kun kuolisi itse pois, mutta se on niin väärä ajatusmalli kuin vain olla. Pitää elää itseään varten. Masennuskaan ei kestä ikuisesti, vaikka se siltä tuntuukin. Myrskyn jälkeen paistaa taas aurinko :) Ja sen voin kyllä sanoa että masennuksen jälkeinen aurinko on paras aurinko, mitä tästä maailmasta löytää. Sen eteen kannattaa tehdä työtä.
Satavarma olen siitäkin, ettei kukaan teistä jotka tätä palstaa luette tai tänne kirjoitatte, kävisi täällä ellei taistelutahota olisi vielä jäljelle. Eli eikun vaan masennukselle luu kurkkuun ;) Hyvää kesää kaikille ja pärjäilkää!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.