että ihmsen pitää piiloutua ujoutensa taakse. Ihan kuin se antaisi tekosyyn mihin hyvänsä.
Olen aina viehättynyt hieman ujoista tai hiljaisista naisista. Monet heistä ovat niin aitoja mutta useampia tavattuani olen tullut siihen tulokseen että monet heistä ovat äärimmäisen itsevarmoja itsestään sekä tunteistaan.
Osa ujoista näyttää antavan oman elämänsä toisen haltuun ja varovan kaikkea mahdollista riskin ottoa.
Miehelle tämä on hankala tilanne koska pitäisi olla sata varma omista tunteistaan mutta kun naiseen ei voi edes kunnolla tutustua eikä hänen tunteistaan saa selvää.
Eli jos olet ujo ja on vaikeuksia avautua niin yritä edes vähän antaa sitä palautetta miehelle että oletko kiinnostunut vai et. Pienikin merkki miehelle puolustaaa paikkaansa siten että mies uskaltaa myös luottaa puolestaan naiseen.
Ei ihmissuhdetta ujokaan voi antaa kokonaan toisen haltuun ja rakennettavaksi on pakko uskaltaa edes vähän joskus tulla ulos kuorestaan.
On vaikea rakastua/rakastaa toista jolta ei saa selvää palautetta mitkä toisen tunteet ovat ja syy tähän on "ujous".
Kukaan ei odota että ujous häviää yhtäkkiä ja on superrohkea mutta jos edes kerran elämässä ei yritä ja oikeasti ole rohkea niin ei tule myöskään varmasti löytämään onnea.
Tällöin mies toteaa että "häntä ei kiinnostanut" ja jatkaa matkaansa. Varmasti ujo nainen sitten löytää sitten sellaisen miehen joka jaksaa kehua ja teeskennellä kiinnostusta naiselle lääppien että saa naisen sänkyyn. Sitä hupia ei sitten kestä pitkään ja sitten on turha itkeä kun miehet ovat niin pahoja.
Olen aina viehättynyt hieman ujoista tai hiljaisista naisista. Monet heistä ovat niin aitoja mutta useampia tavattuani olen tullut siihen tulokseen että monet heistä ovat äärimmäisen itsevarmoja itsestään sekä tunteistaan.
Osa ujoista näyttää antavan oman elämänsä toisen haltuun ja varovan kaikkea mahdollista riskin ottoa.
Miehelle tämä on hankala tilanne koska pitäisi olla sata varma omista tunteistaan mutta kun naiseen ei voi edes kunnolla tutustua eikä hänen tunteistaan saa selvää.
Eli jos olet ujo ja on vaikeuksia avautua niin yritä edes vähän antaa sitä palautetta miehelle että oletko kiinnostunut vai et. Pienikin merkki miehelle puolustaaa paikkaansa siten että mies uskaltaa myös luottaa puolestaan naiseen.
Ei ihmissuhdetta ujokaan voi antaa kokonaan toisen haltuun ja rakennettavaksi on pakko uskaltaa edes vähän joskus tulla ulos kuorestaan.
On vaikea rakastua/rakastaa toista jolta ei saa selvää palautetta mitkä toisen tunteet ovat ja syy tähän on "ujous".
Kukaan ei odota että ujous häviää yhtäkkiä ja on superrohkea mutta jos edes kerran elämässä ei yritä ja oikeasti ole rohkea niin ei tule myöskään varmasti löytämään onnea.
Tällöin mies toteaa että "häntä ei kiinnostanut" ja jatkaa matkaansa. Varmasti ujo nainen sitten löytää sitten sellaisen miehen joka jaksaa kehua ja teeskennellä kiinnostusta naiselle lääppien että saa naisen sänkyyn. Sitä hupia ei sitten kestä pitkään ja sitten on turha itkeä kun miehet ovat niin pahoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, itsevarmuus ja arkuus voivat olla ristiriidassa keskenään, kuten minullakin on.Ehkä kuitenkin ujous ja sosiaalisten tilanteiden jännittäminen sotketaan usein toisiinsa, koska päällepäin oireet ja käytös voivat ilmetä hyvinkin samanlaisina. Kyseessä on kuitenkin osittain eri asia. Jännittäjä on ehkä sosiaalisissa tilanteissa epävarma, itsekontrollia harrastava, liiallinen mietiskelijä (kauhuskenaariot jne.), mutta se ei poissulje sitä, etteikö hän voisi olla hyvinkin itsevarma. Se kun ei kaikista päällepäin näy. Minäkin kuulun tähän ryhmään. Täysi itsevarmuushan tarkoittaa oikeastaan sitä, että on tyytyväinen itseensä. He joista se loistaa päälle, saattavatkin todellisuudessa vain peitellä heikkoa itsetuntoaan. Itsevarmuushan ei ole muiden ylenkatsomista, eikä oman erinomaisuuden toitottelua. Tähän toki kuuluu vankat mielipiteet, koska jos uskot itseesi, uskot myös aatteisiisi.
Vaikeaahan elämä ujon/jännittäjän kanssa on, ainakin suhteen alkumetreillä, mutta kyllä minusta kuoresta avautuminen helpottaa pikkuhiljaa mitä enemmän toiseen tutustuu, ja viettää tämän kanssa aikaa. Tietysti jos ei missään vaiheessa saa pienintäkään merkkiä toisen tunteista, aika vaikea siitä on edetä. Minusta kuitenkin tuntuu, että jos olet kärsivällinen, ja odotat jonkin aikaa, se merkki tulee, jos toinen todella on kiinnostunut. Kaikenlainen aloiteellisuus on kyllä itsellenikin tuottanut vaikeuksia, mutta minulla kävi tuuri mieheni suhteen, joka tavallaan otti ohjat käsiin, vaikka on itsekin jännittäjä. Vaikea sanoa, miten mekin aikanamme etenimme, vaikka kumpikin jännitti, mutta jotenkin uskon, että kohtalo johdattaa, ja saattaa toisilleen tarkoitetut parit yhteen tavalla tai toisella.
Viimeinen kappaleesi on muuten outo, koska eivät tosi ujot usko edes kehuja, joten eivät he tuollaiseen lankaan lennä.
pettynyt johonkin naiseen tai naisiin. Siitä johtuen tuollainen ihmeellinen mielipide.
Itse olen ujohko ja myös seurustelen ujohkon miehen kanssa. Ujoudessa ei ole mitään sen kummempaa huonoa. Ainoastaan jos tapaa kovin ujon ihmisen joka ei viikkojenkaan päästä kerro itsestään vapaaehtoisesti mitään eikä kysyttäessäkään vastaa kuin parilla sanalla ( työkuvioissa) niin kyllä se pistää hermot vähän kireäksi, jos itse yrittää tutustua ja on aivan positiivisella, hyväksyvällä asenteella. Koska olisi tietenkin hauskempi tehdä yhdessä töitä, jos voisi puhua muustakin kuin työstä ja siitäkin vain kovin minimaalisesti.
Ei siinä sitten muutaku hyväksyy toisen ihmisen valinnan. Jokainen meistä on matkalla jonnekkin ja tulossa jostakin.
Tulen loistavasti juttuun ujohkon mieheni kanssa. Käyttäydymme melko samanlaisesti uusissa sosiaalisissa tilanteissa ja näin ollen saamme toisiltamme tukea näissä tilanteissa. Emme ole yksin, ymmärrämme toisiamme.
hetkellä tyytyväinen parisuhteeseesi. Siitä johtuen tuollainen ihmeellinen mielipide. En varmaankaan kuulosta sinusta ylimieliseltä, kirjoittelethan itse samalla tavalla.
Mielestäsi ujous on valinta?
vastakohta?
hyvin kirjoitit, ja tiedostan kyllä miten ujouteni miehiin vaikuttaa. Juuri tuolla tavalla siis miten kirjoitit.
Voi kun olisit se yksi mies jota vieläkin ajattelen, niin voisin sanoa tässä paikassa että olin/olen kiinnostunut:) jos se jäi epäselväksi.
Arvaa vain onko tämä yhtä helv**tiä, tämä ujous. Olen alkanut käymään terapiassakin asian takia, ja yritän tosissani tulla vähän ulos kuorestani. Koska tajuan sen, että en koskaan tule kokemaan mitään hienoa, rakkautta jne. jos en hiukan avaudu.
Kiitos sulle kun tajuat vähän meitä. Mutta jos olet johonkuhun tyttöön oikeasti ihastunut, niin koeta olla alkuun se joka ne ohjat ottaa. Äläkä heti luovuta, ole kärsivällinen.
tai sitten vaihda rohkeampiin naisiin.
p.s. tuo viimeinen kappale ei kyllä oikein sopinut ainakaan minuun. Kaikenmaailman lääppijät ja kehujat eivät iske kyllä minuun.
Yksinkertaista olisi tehdä niin, että jos nainen on ujo annat ensimmäisenä hänelle aikaa ja jos hän avautuu sinulle tunteistaan niin voit miettiä asiaa eteenpäin, mutta jos hän ei osaa avautua niin toteat että ei tästä tule mitään ja etsit rohkeampaa naista.
Ajan antamisella on toisaalta se huono puoli, että kun pitemmän aikaa ehtii kulua, niin se juttu vähän kuin kasaantuu sille toiselle. Mulla oli ihan hiljattain noin ja myöskin tunsin ettei ole mukavinta sen toisen kannalta, kun se luonnollisesti aattelee mun odottavan niitä myönteisiä tunteita. Tuntuikin vähän muulta kuin silloin alussa, jolloin se oli niinkun toisesta tykkäämistä vain.
Ja niin kuin tuossa sanot, on hyvä myös osata luovuttaa, ja tilanteestakin se on paljolti kiinni. Taitaa itsellä olla vähän se taipumus hyvässä toivossa elämiseen.