Onko tällä palstalla ihmisiä joiden ongelmana on "kieroutunut" mieli? Ei siis mitään diagnoosia mutta jos avautuisit kallonkutistajalle niin et pääsisi läpi ihan normaalinakaan? Koen olevani muuten ihan terve nuori nainen mutta jos ihmisiä tuomittaisiin ajatuksista niin olisin joutunut myrkkypiikille jo ajat sitten... Jonkinlaista vihanhallinta ongelmaa joka tosin ei paljoa näy ulkopuolella koska olen hyvin eristäytynyt. Seksuaalisesti olen TODELLA pihalla enkä koskaan kykenisi normaaliin parisuhteeseen. Kaikki sairas kiehtoo ja olen aika epäluuloinen ihmisiä kohtaan (koska kuvittelen usein muiden ajattelevan kuten itse ajattelen). Tunteet heittelevät ja olen naurettavan herkkä ja dramaattinen ja olen siinä mielessä tosi itsekeskeinen että kuvittelen kaiken liittyvän Minuun. Vaikka tapaan joskus mukavia ihmisiä en pysty kunnon ihmissuhteisiin. Elän omissa fantasiamaailmoissa ja välillä vaikeaa tehdä eroa sen mielikuvitusminän ja oikean minän välillä.
Onneksi omaan sentään aika selkeän käsityksen oikeasta ja väärästä. Mitään traumoja ei ole eikä sellaista. Onkohan geeneistä kiinni jos kasvaa friikiksi?
Tajuaako kukaan?
Onneksi omaan sentään aika selkeän käsityksen oikeasta ja väärästä. Mitään traumoja ei ole eikä sellaista. Onkohan geeneistä kiinni jos kasvaa friikiksi?
Tajuaako kukaan?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tajuaapa hyvinkin. En tiedä kuinka nuori olet, mutta jos olet alle kaksikymppinen tai siinä paikkeilla niin voi ehkä osan vastuusta sysätä sinnekin suuntaan.
Itse olen 28-vuotias mieshenkilö. Elän melkein täydellistä erakon elämää, en kaipaa pahemmin ihmissuhteita, en edes seksuaalisessa mielessä. Pienestä asti olen viihtynyt erinomaisesti omissa yksityisissä maailmoissani ja ajatuksissani, eräässä elämänvaiheessa nuorempana yritin elää normaalia nuoren ihmisen elämää.
Ulkopuolinen ihminen voisi kuvailla minua rennoksi, seesteiseksi, rauhalliseksi. Mun mieli sen sijaan käy ylikierroksilla jatkuvasti. Myöskin mulla on harhaisuutta, luulen usein, että ihmiset ja tapahtumat ja eleet liittyvät jollain tavalla minuun. En ole itserakas, enkä havittele mitään käytännön "hyötyä" ihmisistä, päinvastoin haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kuin aivan lähimpien sukulaisten ja erittäin harvojen ns. kaverien kanssa.
Jokainen sosiaalinen hetki vaatii mulla vastapainokseen kymmenkertaisen määrän yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Koska ajatukset pörräävät päässä kaoottisena koen ehkä kaiken muun hälinän ja kaaoksen(lue:muut ihmiset) ahdistavina.
Ajattelen välillä todella sairaita asioita. Koen, että se on mun taiteellinen puoli, vapaus ajatella mitä haluan. Mieli on ainoa paikka minne ne ei pääse sorkkimaan.
En kuitenkaan rajaa mielenkiintoani pelkästään sairaisiin asioihin. Olen katsonut elämäni aikana sairaita leffoja, lukenut hämäriä kirjoja, mutta myös kauniita ja esteettisiä teoksia. Ja myös ajatuksia.
Dramaattista käytöstä mulla ei ole. Sen sijaan tuota herkkyyttä kyllä piisaa. Osaan mielestäni tulkita aika hyvin ihmisiä ja tilanteita , sekä toimia niissä "oikealla" tavalla. Koen olevani jo nykyään sellainen ihminen jonka mielipiteitä kuunnellaan.
Vieraiden ihmisten ja työkavereiden sun muiden joukossa, olen se jolle ihmiset tulevat itkemään murheitaan, kai sitten herätän heidän joukossaan luottamusta. Välillä se kuuntelijan osa tuntuu raskaalta, ikään kuin koko maailman roska kaadettais niskaan. Toisaalta se myös kiinnostaa, koska olen yleisesti kiinnostunut kaikesta.
Todella tutunkuuloista kamaa. Kiitos että vastasit. Muita ei ilmeisesti tällä palstalla ole?
Toivottavasti itsekkin joskus pystyn kääntämään nämä piirteet edes osittain edukseni.
Laitapa googleen Asperger.
monesti pähkäillyt ja tullut siihen lopputulokseen että ei.. Vai pystyykö ilman asperger diagnoosia jotenkin "livahtamaan" aikuisuuteen asti? Luulisi että jollain olisi jossain vaiheessa hälytyskellot alkaneet soimaan?
Kiinnostavaa toisaalta on se, että olen elämäni aikana törmäillyt muutamaan aspergerin syndroomaa sairastavaan ja pitänyt heidän seurastaan.. Tämä ei tietenkään ehkä merkitse mitään.
Itselläni on asperger. Siinä suhteessa olen samanlainen, että minäkään en osaa olla ihmisten kanssa. Viihtyisin kuitenkin heidän seurassaan mielelläni, mutta tilanteista tulee (ilmeisesti minusta johtuen) sellaisia, että harvoin viihdyn. En jotenkaan osaa ilmeisesti keskustella tavalla, jota muut pitäisivät oikeana tai kiinnostavana. Seksi ei ole koskaan minua pahemmin kiinnostanut. Mitään "sairaita" ajatuksia minulla ei kuitenkaan ole. En voi esim. sietää väkivaltaisia elokuvia, inhoan väkivaltaa kaikissa muodoissa. Fantasiamaailmassani kylläkin elän, mutta se ei ole ainakaan minulla mitrenkään "sairas". Vai mitä tarkoitat "sairaalla"? Siis jotain ihan laissa tuomittavaako?
kannattaa ehdottomasti pysytellä tiukasti erossa kofeiineista, ne vahvistavat nimenomaan juuri tuollaista meinikiä päässä.
Siirry lyricaan niin hulluutesi paranee tai paheee, ei pysy samanlaisena
Jossain määrin tuo tasaantuu vuosien myötä (oma kokemus). En tietenkään tiedä, mutta veikkaan, että osa normalisoituu täysin (riippuen siitä, mikä on normaalia).
Itse ajattelen aina, että jos tämä kulttuuri on terve tai normaali niin itse en halua olla.
Hyvä viini ja lääkkeet kantaa pitkälle ja sitten eläke kun ei jaksa enää teeskennellä.
Teen töitä Suomessa ja teeskentelen joka päivä.
Oikeasti haluaisin räjäyttää nämä kusipäät tuhannen pillun päreeksi
Tämä paikka EI ole normaali eli kaikki on ihan hyvin jos olet täysin eri mieltä.
Ympäristö eli Suomi tekee sairaaksi
Voisitko perustella vähän. Mitä virheitä olen sinusta tehnyt? Miten niin muiden ajatukset on minusta vääriä? Minähän kerroin, että olen kysellyt ja kysellyt miehen toiveita ja ehdotuksia (eli ajatuksia), mutta hän ei koskaan vastaa mitään siihen. Miten voisin edes tuomita vääräksi jotain, jota minulle ei koskaan ole mitenkään edes kerrottu?
Pyydän anteeksi,¨
Olen kännissä enkä tajunnut lukemaani
Mitä iljettävää siinä on, että lapsen synttäriaamuna kotona oman perheen kesken kakussa on kynttilät? Me kolme muuta saadaan samat virukset kotona muutenkin, jos niitä on. Ap
no sori en mä tiiä mä haluun kaljaa tuo kaljaa kofia
Veetit ei vaan tajuu, Niilo on vaan paras tubettaja päällä maan :)
Anna jonkun päätoimittajan osoite, niin työnnän sen junan alle
Mitä mä kirjoitan lehteen, mun pitäis trollata lukijoita mutku mä en tiiä miten.
Kuole pois niin et olisi haitaksi kenellekään.
Suosittelen, että puhut asioistasi jonkun ammattilaisen kanssa. He eivät ole sinua tuomitsemassa. :) Tuo eristyneisyys voi johtua monesta asiasta, samoin itsekeskeisyytesi. En aivan usko, että se olisi sosiaapaattisuutta tai narsistisuutta, koska mainitsit kuitenkin voimakkaat tunteet. Pientä narsismia esiintyy kuitenkin esimerkiksi "Borderlinessa", en nyt satu muistamaan tämän persoonallisuushäiriön suomenkielistä nimeä. Mutta siihen kuuluu voimakkaat yhdenkin päivän aikana vaihtuvat tunnetilat. Nykyään moni mielenterveyden kanssa painivat pitää myös YouTube-kanavaa, joten vastauksia ja samaistuminen kohteita voi löytyä myös sieltä. ADHD on myös voimakas ja impulsiivinen ja se saattaa esiintyä liitännäisenä muiden neurokirjojen kanssa ja usein onkin, esimerkiksi asperger ja autismi. Autismissa on aistitiedon käsittelyn ongelmia ja henkilöllä on tarve järjestykseen - myös aistien yli sekä aliherkyyttä sekä aistihakuisuutta. Näiden neurokirjojen kanssa voi esiintyä myös vainoharhaisuutta, masennusta ja skitsofreniaa varsinkin haastavissa tapauksissa. Aivot ovat niin jännä juttu, että neurologiset muutokset tuovat mukanaan monia muitakin tiloja. On tärkeää, että tilasi saadaan mahdollisimman hyvin selville, vaikka oireet helpottaisivatkin iän myötä ne saattavat vaikuttaa elämääsi ja ihmissuhteisiin tavalla, jota et halua. Varmasti, jos sinulla joku diagnoosi on niin sen saaminen parantaisi elämänlaatua