Olen todella huolissani kaveristani. Hän on 17-vuotias poika.
Hänen käytöksensä on muuttunut melko rajusti n. puolen vuoden sisään. Olisin tosi kiitollinen jos osaisitte jotenki auttaa minua.
Kaveri on ollut koulukiusattu ja hänellä on todettu paniikkihäiriö ja masennus. Hän jättää hoitokäyntejä väliin ja hän ei huolehdi lääkkeiden ottamisesta. Kun tutustuin häneen n. kaksi vuotta sitten, hän oli ystävällinen, huolehtivainen, hauska ja kaikin puolin luotettava ystävä.
Aloin huolestua hänestä kun hän kertoi omista ajatuksistaan ja miltä hänestä tuntuu. Hän pelkää että joku aikoo tappaa hänet ja on siksi tehnyt kotonaan "varatoimenpiteitä" eli peittänyt ikkunoita ja hankkinut oviin lukkoja (joita ei välttämättä tarvitse olla sisätiloissa). Usein väkijoukossa hän sanoo minulle että häntä tuijotetaan ja hänestä puhutaan pahaa, vaikka todellisuudessa kukaan ei edes katso häneen.
Hän on yliherkkä ihmisten sanoille: yksikin väärä sana ja hän vihaa minua tai sitä kuka sen on sanonut. Tällä en tarkoita normaalia suuttumista, sillä hän todella on valmis katkaisemaan välit kyseiseen ihmiseen (olen lukenut psykologiaa, ja puhun splittingistä, jossa asiat jaetaan hyviin ja pahoihin ilman välimuotoja). Joskus hän suuttuu ihan kuvitelluista asioista. Hän ei enää ajattele millainen kyseinen ihminen yleensä on, vaan muistaa vaan sen mitä on viimeeksi sanottu. Kaverini ylitulkitsee ihmisten eleitä ja ilmeitä. Hän valehtelee toisten ihmisten sanomisista ja tekemisistä (uskon että hän itse uskoo osan jutuistaan). Esimerkiksi hän valehtelee perheasioistaan todella paljon.
Kaverini mielialat vaihtelevat rajusti, ja lyhyen ajan sisään, ilman näkyvää syytä.
Hän ei nuku öisin vaan surffailee netissä. Hän myös tilaa netistä hyvin paljon tavaraa hetken mielijohteesta ja usein hänellä ei ole rahaa lunastaa niitä. Muutenkin hänen käytös on impulsiivista ja hallitsematonta. Viimeaikoina kuvioon on astunut alkoholi ja tupakka. Pelkään että hän saattaa alkaa käyttää huumeitakin, koska hän on aiemmin ollut jyrkästi alkoholia ja tupakkaa vastaan.
Näen että hänellä on jatkuvasti paha olla ja hän on ahdistunut. Kuuluuko kaikki tämä paniikkihäiriöön ja masennukseen?
Onko mitään mitä voisin tehdä? Pitäisikö minun puhua hänen vanhemmilleen (ne ei todellakaan tiedä miten pojalla menee)?
Kiitos jos jaksatte auttaa minua.
Hänen käytöksensä on muuttunut melko rajusti n. puolen vuoden sisään. Olisin tosi kiitollinen jos osaisitte jotenki auttaa minua.
Kaveri on ollut koulukiusattu ja hänellä on todettu paniikkihäiriö ja masennus. Hän jättää hoitokäyntejä väliin ja hän ei huolehdi lääkkeiden ottamisesta. Kun tutustuin häneen n. kaksi vuotta sitten, hän oli ystävällinen, huolehtivainen, hauska ja kaikin puolin luotettava ystävä.
Aloin huolestua hänestä kun hän kertoi omista ajatuksistaan ja miltä hänestä tuntuu. Hän pelkää että joku aikoo tappaa hänet ja on siksi tehnyt kotonaan "varatoimenpiteitä" eli peittänyt ikkunoita ja hankkinut oviin lukkoja (joita ei välttämättä tarvitse olla sisätiloissa). Usein väkijoukossa hän sanoo minulle että häntä tuijotetaan ja hänestä puhutaan pahaa, vaikka todellisuudessa kukaan ei edes katso häneen.
Hän on yliherkkä ihmisten sanoille: yksikin väärä sana ja hän vihaa minua tai sitä kuka sen on sanonut. Tällä en tarkoita normaalia suuttumista, sillä hän todella on valmis katkaisemaan välit kyseiseen ihmiseen (olen lukenut psykologiaa, ja puhun splittingistä, jossa asiat jaetaan hyviin ja pahoihin ilman välimuotoja). Joskus hän suuttuu ihan kuvitelluista asioista. Hän ei enää ajattele millainen kyseinen ihminen yleensä on, vaan muistaa vaan sen mitä on viimeeksi sanottu. Kaverini ylitulkitsee ihmisten eleitä ja ilmeitä. Hän valehtelee toisten ihmisten sanomisista ja tekemisistä (uskon että hän itse uskoo osan jutuistaan). Esimerkiksi hän valehtelee perheasioistaan todella paljon.
Kaverini mielialat vaihtelevat rajusti, ja lyhyen ajan sisään, ilman näkyvää syytä.
Hän ei nuku öisin vaan surffailee netissä. Hän myös tilaa netistä hyvin paljon tavaraa hetken mielijohteesta ja usein hänellä ei ole rahaa lunastaa niitä. Muutenkin hänen käytös on impulsiivista ja hallitsematonta. Viimeaikoina kuvioon on astunut alkoholi ja tupakka. Pelkään että hän saattaa alkaa käyttää huumeitakin, koska hän on aiemmin ollut jyrkästi alkoholia ja tupakkaa vastaan.
Näen että hänellä on jatkuvasti paha olla ja hän on ahdistunut. Kuuluuko kaikki tämä paniikkihäiriöön ja masennukseen?
Onko mitään mitä voisin tehdä? Pitäisikö minun puhua hänen vanhemmilleen (ne ei todellakaan tiedä miten pojalla menee)?
Kiitos jos jaksatte auttaa minua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hänet lääkäriin ja sitä kautta sairaalaan.Hän sairastaa skritsofreniaa tarvitsee sairaala hoitoa ja tarkkailua lääkkeiden ottamiseen!
Kerro ihmeessä hänen vanhemmilleen ennen kuin on myöhäistä.
Voimia sinulle ystävänä,ystäväsi taisteluun!
Hyvä, että jaksat välittää ystävästäsi. Inhimillisyys on katoava luonnonvara?
Sinuna keskustelisin, mitä pikimmin pojan vanhempien kanssa jatkotoimenpiteistä-näitähän tarvitaan nopeasti.
Eivätkö nämä vanhemmat huomaa nuorensa mielenterveysongelmia? Kyllä oman lapsensa pitäisi tuntea. Ongelmia tunttuu riittävän. Lieneekö hänellä suruja, käsittelemättömiä asioita, jotka mm. mieltä painavat. Tällaiset asiat purkautuvat eri tavoilla, mm. ostomanian muodossa, kriittisyytenä omaa itseään kohtaan, "luulosairautena", oletuksena, että monet kanssaihmiset puhuvat hänestä vain pahaa. Agressiivisuutena, alkoholiin turvautumisena jne...
Tämä ihminen tarvitsee ammattiauttajia-lääkkeiden "laistaminen"/ottamatta jättäminen vie todella huonoon suuntaan.
Jos/kun mielenterveysongelmista kärsivä (varsinkin nuori) ei itse ymmärrä, halua tai ei uskalla hakea apua, silloin on läheisten, ystävien jne..toimittava. Mitä nopeammin hänelle saadaan apua, sen parempi asia. Tsemppiä. Toivottavasti kaverisi saa apua mahdollisimman nopeasti.
vanhemmille ja kerro vaikka koulunne terkalle. Ei toi paremmaksi mene ilman asiallista hoitoa, johon kuuluu lääkkeiden ottaminen ja keskusteluapu, mahdollisesti osastohoito.
pakkohoitoon
tällaiseksi monikin nuori menee, kun surffailee netissä öisin - sieltähän tulee monenlaisia pelkoja ja realismi alkaa horjua.
Kaverisi käyttää liikaa aikaa virtuaalitodellisuudessa - näin alkaa oikea todellisuus kärsiä.
Hän tarvitsee ihmiskontakteja ja muuta tekemistä kuin nettailua.
Tuskinpa muusta on kysymys - ei mistään sairaudesta tarvitse olla kysymys.
Aina ollaan ensimmäisenä tyrkyttämässä ihmiselle lääkäriä ja lääkkeitä - voisihan sitä ihan maalaisjärkeäänkin käyttää, mistä voisi nuorella ihmisellä on kysymys.
Ja kenellä tahansa, jos käyttää kaiken aikansa netissä (etenkin öisin, eikä nuku), kyllä siinä todellisuus rupeaa vääristymään.
Järkeä elämiseen!
Siinä voisit kaveriasi neuvoa ja olla tuomassa oikeaa päiväjärjestystä.
Aloita siitä, ei ensimmäisenä lääkkeitä naamaan. Se on sitä medikalisaatiota joka koko yhteiskuntaa vaivaa.
Kaikki on sairautta: lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus, jotka olisivat muka lääkkeillä "parannettavissa". Ihmisen elämään mahtuu kaikenlaista, ja kullakin ihmisyksilöllä on omat vaivansa ja ongelmansa - joihin löytyy kymmeniä muitakin ratkaisuja kuin lääkkeet.
Olen yrittänyt jutella kaverin kanssa asiallisesti ja hienovaraisesti. Mutta ongelma on että hän ei tiedosta omaa käytöstään ja lähinnä suuttuu kun yritän puhua hänelle näistä asioista, tai auttaa häntä.
Yhteydenotto hänen vanhempiinsa tuntuu jotenki hankalalta ja kaverin pettämiseltä. Olisiko se kuitenki järkevintä hänen tilanteessaan?
Koulun terkkarille on vähän paha mennä puhumaan näin kesälomalla, varsinkin kun olemme eri kouluissa.
huomattavasti helpommin hoidettavissa, jos apua tarvitsevat ihmiset myöntäisivät omat ongelmansa. Kaverillasi niitä riittää, ja ilman pikaista apua asiat menevät huonompaan suuntaan. (Netti on todella huono "seurustelukumppani", nimittäin juuri silloin, jos sen äärellä istuu tuntikausia, jotkut aamuyöhön asti) Sellainen ei ole hyväksi kenellekkään.
Itse ainakin kävisin juttelemassa tämän nuoren miehen vanhempien kanssa. Voisit tehdä sen kuitenkin tältä ystävältäsi salaa. On kuitenkin aika vaikeaa kuvitella, kuinka tämä nuori suhtautuisi, jos hän saisi tietää, että "hoidat hänen asioitaan". Hän ei välttämättä "ymmärrä" tai ei halua ymmärtää, että haluat tosiaankin vain hänen parastaan, eli saada apua, jota ystäväsi todellakin tarvitsee. Yhdessä vanhempien kanssa voisitte miettiä, mitä jatkossa? Yksi mahdollisuus olisi neuvojen kysyminen mielenterveystoimistosta tms.
olla, että todellisuus vääristyy. Kuitenkin jo tämä huolestuneen aloittajan
kertoma,- kaveri sairastaa paniikkihäiriötä/masennusta. Nämä ovat sellaisia mielenterveysongelmia, sairauksia, joihin lääke on yksi tärkeimmistä, läheisten ihmisten tuki on toinen tärkeä, sekä henkilö (vaikka omainen, ystävä, psykologi tms.)
jolle voisi kertoa omia murheitaan, asioita, jotka vaivaavat mieltä.
Varsinkin nuoret miehet patoavat surujaan "sisälleen", pohtivat asioita yksikseen, eivätkä ole useinkaan halukkaita avautumaan,-edes parhaalle kaverille. Tämä on hyvin surullista, mutta totta. Miksi se puhuminen on niin vaikeaa? Miksi avun hakemiseen kynnys on liian korkea?
vanhemmille puhuminen tai lääkäriin/ terveydenhuollon ammattilaiseen yhteyden otto on ainoa keino saada henkilö parempaan kuntoon jos normaali kaverin puhe ei auta.
Joten älä emmi. Ainoa mitä voit enää tossa tilanteessa tehdä on ottaa luuri käteen ja soittaa vanhemmille. Se ei oikeasti ole kovin suuri vaiva siitä hyödystä mitä kaverisi voi saada oikeanlaisesta hoidosta.
Tee oikean ystävän palvelus ja kerro ystäväsi vanhemmille huolesi.
T. sairaanhoitaja ammatiltaan