yksinäinen ja silti

En ole ujo enkä epäsosiaalinen, tavallaan... Ihmiset muistaa minun nimen vaikka minä en heitä. Jo lapsuudesta lähtien ihmiset ympärillä tahtoneet olla kaveria, ja ovatkin tavallaan... jonkun aikaa. Kerään jatkuvasti uusia tuttavuuksia mutta koska len mitä olen, ehkä muutaman lapsuuden jutun takia, tai jos ei tarpeeksi halailtu :P... en tiedä

sitä vaan on tälläinen.

kaikki ihmiset haluaa jotenkin lähelle ja minun hyväksynnän. Tiedän että minusta aistii sen että olen aina tavallaan etäinen, vaikka en työnnä poiskaan. Pidättelen jotain aina, ja se jotenkin saa ihmiset kiinnostumaan.

Eräs muija sanoi että mulla on kova kuori jonka läpi ei pääse tai jotain. Vaikka olen tosi mukava ja ihmiset viihtyy seurassa, mutta esimerkiksi kaveripiireissä tavallaan, tavallaan en kuulu laumaan vaikka tavallaan taas kuulun ja näin...en tiedä. Liikun ajoittain kahdessakin eri kaveripiirissä ja haaveilen välillä aloilleen asettumisesta, mutta en vaan taida osata.

Sitä vaan on jotenki liian itsenäinen. Ymmärrän varmaan aika hyvin yksinäisiä, kun ei tavallaan kuulu mihinkään. Vaikka ihmisiä on lukemattomasti ympärillä, silti tuntuu että on aina yksin.
1230
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

ja kuten sanoit pieni salaperäisyys vetää myös puoleensa, kunhan ei ole täysin näkymätön.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ystäviä kirjoitti:

En ole ujo enkä epäsosiaalinen, tavallaan... Ihmiset muistaa minun nimen vaikka minä en heitä. Jo lapsuudesta lähtien ihmiset ympärillä tahtoneet olla kaveria, ja ovatkin tavallaan... jonkun aikaa. Kerään jatkuvasti uusia tuttavuuksia mutta koska len mitä olen, ehkä muutaman lapsuuden jutun takia, tai jos ei tarpeeksi halailtu :P... en tiedä

sitä vaan on tälläinen.

kaikki ihmiset haluaa jotenkin lähelle ja minun hyväksynnän. Tiedän että minusta aistii sen että olen aina tavallaan etäinen, vaikka en työnnä poiskaan. Pidättelen jotain aina, ja se jotenkin saa ihmiset kiinnostumaan.

Eräs muija sanoi että mulla on kova kuori jonka läpi ei pääse tai jotain. Vaikka olen tosi mukava ja ihmiset viihtyy seurassa, mutta esimerkiksi kaveripiireissä tavallaan, tavallaan en kuulu laumaan vaikka tavallaan taas kuulun ja näin...en tiedä. Liikun ajoittain kahdessakin eri kaveripiirissä ja haaveilen välillä aloilleen asettumisesta, mutta en vaan taida osata.

Sitä vaan on jotenki liian itsenäinen. Ymmärrän varmaan aika hyvin yksinäisiä, kun ei tavallaan kuulu mihinkään. Vaikka ihmisiä on lukemattomasti ympärillä, silti tuntuu että on aina yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu