Masennus ja unelmat

Voiko masennus viedä kyvyn unelmoida?

Sairastin nuoruusiän (olin 16-19v.) masennusta, samalla syömishäiriötä. Masennukseni on merkitty potilastiedoissa lievänä ja keskivaikeana.

Sisältä en ole muuttunut mutta oireet ovat poissa. En itke ollenkaan niin paljon kuin pahimpina aikoina ja viiltelystä olen ollut jo puoli vuotta "kuivilla". Myös normaali muisti on palannut.

Saatan olla luonteeltanikin tällainen, mutta tulin tuossa hiljattain keskustelleeksi erään kaverin kanssa siitä, että minä en osaa unelmoida. En haaveile mistään, koska en halua tahallaan tuntea nykyistä elämääni riittämättömäksi. En tykkää unelmista, en ihastu kehenkään enkä yritä luoda uusia ihmissuhteita. En vain halua enkä osaa.

Lapsena ja varhaisteininä haaveilin jonkin verran.

Kuuluvatko unelmat normaaliin elämään? Saanko sen kyvyn joskus?
1251
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Unelmat ovat osa jokaisen ihmisen elämää,ainakin niille,joilla ei aineellisesti ole paljon mitään.Aina voi haaveilla paremmasta henkisestä tilasta ja terveydestä,vaikka elämä ei antaisi kaikkea ulkoisen menestymisen merkkejä.Joillekin lapsetkin voivat olla ststussymboli.Tärkeintä on se sisäinen ihminen.Johan se tiedetään,että varakkaatkin ihmiset voivat tuntea tyhjyyttä roinansa keskellä.Sydänystävästä kannattaa aina unelmoida!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pimpompam kirjoitti:

Voiko masennus viedä kyvyn unelmoida?

Sairastin nuoruusiän (olin 16-19v.) masennusta, samalla syömishäiriötä. Masennukseni on merkitty potilastiedoissa lievänä ja keskivaikeana.

Sisältä en ole muuttunut mutta oireet ovat poissa. En itke ollenkaan niin paljon kuin pahimpina aikoina ja viiltelystä olen ollut jo puoli vuotta "kuivilla". Myös normaali muisti on palannut.

Saatan olla luonteeltanikin tällainen, mutta tulin tuossa hiljattain keskustelleeksi erään kaverin kanssa siitä, että minä en osaa unelmoida. En haaveile mistään, koska en halua tahallaan tuntea nykyistä elämääni riittämättömäksi. En tykkää unelmista, en ihastu kehenkään enkä yritä luoda uusia ihmissuhteita. En vain halua enkä osaa.

Lapsena ja varhaisteininä haaveilin jonkin verran.

Kuuluvatko unelmat normaaliin elämään? Saanko sen kyvyn joskus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu