Miten suhtaudut tässä iässä itseesi, kehutko estoitta vai vähätteletkö? Onko sinusta itseään kehuva ikätoveri miellyttävä ihminen vai pyritkö painamaan maahan kehuskelijan?
Kuka nostaisi kissan hännän?
ellei kissa itse
5107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suhtaudun itseeni kohtuullisen hyväntahtoisesti.
Olen sinut itseni kanssa.
Täällä palstallahan on muutama, joille ei voi kuin hymyillä.
Parempi sekin, kuin itkeä.
Kaikkea lukemaansa ei tarvitse uskoa, eikä pidäkään.
Hyvä jos itse uskovat itseensä, ei se minulta pois ole.
Meitä on joka lähtöön, kaipa se on sitä rikkautta.
kuitenki syön kohta keitettyjä perunoita, grillipihviä ja hyvä vahva ruskea kastike kermoineen, lisukkeet, salaatti, yksi keitetty muna, ja iso voileipä, ja kaiken tein itse.
Olen hyvä kokki, kutsun nyt naapurin syömään.
ei virtuaali evästä. :)
suodatan toisten, kuin omiakin puheitani. Muutenkaan, ei ole halua eikä tarvista esittää täällä omaa elämääni, vieraille.
Mielipiteitä minulla on, ja niitä voin kysyttäessä esitellä.
Mikäpä tarvis minulla olisi ketään painaa, tämähän on aikuisten tarinointia, kielellä leikkimistä.
Nyt ihmettelen, onko pakko kehua tai vähätellä, eikö vain voi olla mikä on. Vartuin kodissa missä äiti moitti, mollasi ja vähätteli. Opin kantapään kautta, että en tee sitä kenellekään.
Olen jo aikuinen näin päälle kuusikymppisenä ja osaan suhtautua itseenikin lempeän hyväksyvästi. Kelpaan juuri tällaisena, vaikka en olekaan maailman kaunein, seksikkäin ja varakkain ihminen, olen OK.
Toki tuttavapiirissä löytyy itseään korostavia ihmisiä, toiset kerjää huomiota kehumalla itseään toiset tukea vähättelemällä. Tarve käytöksen takana liene sama, heikko itsetunto.