siinä se on.. ollaan oltu 8 vuotta yhdessä.. nyt ongelmia, seksi muut asiat. Tunteet ovat sekaisin.
Mistä tiedän rakastanko vielä miestäni? Ettehän tekään sitä tiedä mutta pakko jostain kysyä.. kun edes kyseenalaistan asian niin onko rakkaus jo kadonnut?
Mistä tiedän rakastanko vielä miestäni? Ettehän tekään sitä tiedä mutta pakko jostain kysyä.. kun edes kyseenalaistan asian niin onko rakkaus jo kadonnut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyseenalaistaminen sitä tarkoita. Ehkä olet vain kyllästynyt. Ehkä sinulla on "kasvukriisi", normaali elämän taitekohta. Silloin miettii, että tässäkö tämä nyt oli? Tuon kanssako sitä loppuelämä pitäisi viettää? Eikö elämällä ole muka enää mitään muuta tarjottavaa?
Juttele siippasi kanssa tunteistasi. Kerro, että nyt pitäisi saada elämälle uusi suunta. Etsi itsellesi ja/tai yhdessä siippasi kanssa uusi harrastus, tee ihan toisenlainen matka tai vietä lomasi ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Hanki uusia kokemuksia, elämyksiä. Huomaat ehkä siipassasikin uusia puolia. Vaihda kampausta, tyyliä tms. Ala liikkua tai vaihda liikuntamuotoa. Noihin liiton ongelmiin hae apua yksin tai siippasi kanssa parisuhdeterapiasta.
Elämän ristelyskohdissa tarkastellaan elämää toisesta näkökulmasta. Joskus huomataan, että entinen oli ihan hyvä ja jatketaan samaa rataa. Toisinaan huomataan, että jotakin pitää muuttaa ja sitten tehdään niin. Jos puolisosi on viisas ja kärsivällinen, hän antaa sinun etsiä itseäsi ja elämäsi uutta suuntaa joko myötäillen tai vähän sivummalta. Jos hän yrittää estää kasvuasi, hän joutuu sitä katumaan, sillä todennäköisesti intosi nähdä muuta vain kasvaa.
Kehotan olemaan ryhtymättä syrjähyppyihin, ne vain mutkistavat ja vaikeuttavat asioita. Ensinnäkin sellainen on epäreilua ja itsekästä, toiseksi voi saada aikaan korjaamatonta tuhoa, jos sitten haluaisikin jatkaa entisillä linjoilla. Jos toinen ihminen tulee tärkeämmäksi kuin se, jonka kanssa olet liitossa, ole reilu ja lopeta ensin suhde nykyisesi kanssa.
Sanoisin, että itse sen parhaiten tiedät, rakastatko.
Käsittääkseni rakkaus on sitä, että on vilpitön puolisolleen, elää arjessa ja juhlassa täysillä hänen kanssaan. Kuuntelee kun on murheita, myötäelää ilossa. Seksi kuuluu osana yhteiseloon, mutta mielestäni se on yksi osa rakkautta, siinä missä muutkin parisuhteeseen liittyvät asiat. Kivaahan se on, mutta muidenkin asioiden pitää olla kunnossa.
Tunteet voivat mennä sekaisin oikeastaan mistä vain. Voi olla taloudellisia vaikeuksia, työttömyyttä, stressiä, sairastelua, hormoonihäiriöitä, vihaa, omaisten sairastelua, vaikka mitä.
Mikäli olisin itse samassa tilanteessa, niin puhuisin puolisoni kanssa. Haluaisin selvittää tunnesekamelskan hänen kanssaan. Jos ei puhevälejä ole, niin ammattiauttajakin voitaisiin kutsua peliin. Jos kaikki on toivotonta, eikä mitään yhteistä enää löydy, ero on parasta.
pakon edessä, eli siis jos toinen käy vaaralliseksi sinulle tai lapsillesi (eli henkeäsi uhataan tai terveytesi kärsii, tai lasten). Jos puoliso on väkivaltainen toisinsanoen, tai jos puoliso ryyppää kaikki leipärahat.
Kaikissa muissa tapauksissa, on annettava anteeksi. Uskottomuuskin on annettava anteeksi, jos toinen kerran haluaa jatkaa avioliittoa.
Sanotaan, että ero on pahempi kuin kuolema. On helppo sanoa toiselle: eroa, mutta olen saanut läheltä katsella eronneitakin, enkä suosittele sitä kenellekään.
Romantiikan ja höpinät tunteista ja rakkaudesta saa heittää narikkaan. Avioliitto on tahdosta kiinni eikä tunteista, jotka tulevat ja menevät.
Väkivaltaisuus, kun henkeä uhataan, on minunkin mielestäni tilanne, jolloin tulee erota.
Anteeksi täytyy osata pyytää ja anteeksi pitää osata antaa!
Mielipiteeni - minun - on, että yhteiseloa saman katon alla on turha jatkaa, jos ollaan pitkään eletty "muissa maailmoissa". Ei välitetä puolison tunteista tai tekemisistä tai ollaan muuten vaan välinpitämättömiä. Siis pitkäaikainen olotila, jossa todennäköisesti molemmat kärsivät tavallaan.
Parisuhteessa on hyviä ja huonoja hetkiä. Hyviä hetkiä on mukava muistella. Huonot hetket kuuluvat elämään samalla tavalla kuin hyvätkin. Ne vain saavat tunteet pintaan herkemmin. Siksi ne pitääkin ratkaista; joko parin itse tai ammattiapua käyttäen.
raasua,jos sun mielestä ERO on jotain noin kamalaa. Ehkä ei kannata seurustella jos pelkää eroa o lähtökohtaisesti noin paljon. Elämässä tapahtuu vaikeita asioita, ja joskus elämä saa uuden suunnan -VOI KAMALAA! Hmm.Ihan mielekiinnosta,kuinka paljon puolison pitää siis TARKALLEEN ryypätä että hänet voi jättää, osaatko määritellä. Kun henkinen kärsimys ei riitä? Olisiko se 1/4 rahoista, puolet vai koko talouskassa kurkusta alas?
Eiköhän ihmiset ennenkaikkea elä itselleen ja pidä itsestään huolta. Sitä kautta se jälkikasvukin sitten voi hyvin. :)
Eikä missään sanota, että ero on pahempi kuin KUOLEMA, pikkasen suhteellisuuden tajua. Haluaisitko siis että menettäisit mielummin puolisosi kuoleman kuin eron kautta??Täääh? Ajatellaanko kuitenkin niillä omilla aivoilla ja tunnetaan omalla sydämellä?