Kuuntelin tämän päivän nettiseurat Helsingistä. Ensimmäinen puhe sai miettimään jopa sitä, että olisi ollut itsekin paikalla. Ensimmäinen puhe antoi meikäläisellekin sekä puheen rakenteen että sisällön osalta. Oli Pyhän kunnioitus, Uskon tunnustus, Isä meidän rukous, Evankeliumi ja syntien anteeksi antaminen. Luterilaisessa kirkossa tänäänkin laulettu Pyhän kolminaisuuden kunnioitus on näet aina yhtä mieleenpainuva asia kuin uskontunnustuskin. Hienoa voida sanoa se ääneenkin. Eikä meitäkään nyt seurapuheessa puhuteltu sillä lailla korotetusti (rumasti) kadotettuina epäuskoisina, mikä olisi tietenkin saattanut koko puheen torjutuksi ja koko sanoman melkoisen varmasti "poistoon". Lähetyskäskyn hengessä tämä ei varmaankaan olisi ollut päivän teema. Kastettuja kristittyjä mekin olemme, eikä meitä oltaisi uudelleen kastamassa.
Toinen puhe ei sitten niin puhutellutkaan. Kun en tunne pimeydessä nytkään olevani. Vaikka syntien anteeksi saamisesta voikin olla eri käsitys, itse Pyhä Evankeliumi, sellaisena kuin se on Raamatun lehdillä, on sama. Pimeys on sitä, että ei sitäkään kuule eikä Sanaa tunne. Kyllä sen kuulee, kyllä se kutsuu. Jumala on meiltä salattu, myös vanhoillislestadiolaisilta, niin myös meidänkin kohtalomme osalta.
Toinen puhe ei sitten niin puhutellutkaan. Kun en tunne pimeydessä nytkään olevani. Vaikka syntien anteeksi saamisesta voikin olla eri käsitys, itse Pyhä Evankeliumi, sellaisena kuin se on Raamatun lehdillä, on sama. Pimeys on sitä, että ei sitäkään kuule eikä Sanaa tunne. Kyllä sen kuulee, kyllä se kutsuu. Jumala on meiltä salattu, myös vanhoillislestadiolaisilta, niin myös meidänkin kohtalomme osalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Avasin toisen puheen aikana sydämeni ja kuuntelin kallista armohoitoa omalle kohdallenki, kuten oli lupa puheesta uskoa kaikki synnit anteeksi annetuiksi. Miksi saivarrella, usko kaikki.. aamenta myöten anteeksi annetuksi..
Se vaatii niihin synteihinkin joita tekee ja on tehnyt....
Niinkuin luullaan että eronneen kanssa naimisiin mennyt (muun kuin huoruuden tähden eronnut) saisi seurakunnalta sen anteeksi; ei saa vaikka pyytääkin; seurakunnallakaan ei ole siihen asiaan autoriteettistä valtaa......