Kirjoittaminen ja raha

Kyllä minusta olisi mukavaa, jos tekemästäni työstä maksesttaisiin edes joku korvaus, vaikken päätoimiseksi kirjailijaksi aiokaan.

Kirjoitan nyt, koska minusta tuntuu hyvältä kirjoittaa.
JA jos siitä on mahdollisuus saada edes pieni taloudellinen korvaus, otan se enemmän kuin iloisena vastaan.
Glorialla ei pitkälle pötkitä tässä materialistisessa maailmaassa.
Enkä edes pidä suitsutuksesta.
Enkä varsinkaan huomion keskipisteenä olemisesena.
JA jos voisi välttää julkisuuden saatuaan tekstin julkaistuksi, olisi se ihan älyttömän mukavaa.
Että joo, raha on ihan kiva apuväline onnellisuuteen, vaikka ihan pienikin summa, kiitos ;)

Vaikka tekstiänihän ei ole siis julkaistu ja todennäköisesti ei julkaistakaan, mutta JOS...

En koskaan ole kirjoittanut rahan takia. Sivutoiminen tulohan kirjoittaminen on, mutta oma mielenkiintoni aina ollut vain taide itsessään.

Ehkä ajattelisin eri tavalla jos kirjailijuus olisi päätoimista. Nyt en ole sidottu tiukkoihin kirja per vuosi tahteihin, vaan tahdin vapaus on luovaa vapautta.

Kirjoittamisen motiivit ovat varmaan hyvin erilaisia eri kirjailijoilla. Pistäisin painopisteen kysymykseen, miten haluan kirjallisuushistoriaa jatkaa. Jollekin se voi olla pokkareiden kirjoittamista viihdekirjallisuuspuolella, jollakin toisella uteliaisuus on runoteosten kirjoittaminen.

Kirjoittamisen ja rahan suhde riippuu vastaanotosta. Jos esikoiskirjailija saa erityisen hyvän myynnin, suhde kirjoittamiseen saattaa muuttua kirjailijalla ja myös kustantajalla.

Tuota, mistä olet tuon kaavan saanut?

Ja meneekö tuo siis niin että 0,2 kertaa kirjan hinta JAETTUNA 2-8 prossalla. Eli onko tuo kauttaviiva jakoviivana tuossa?

Ei meinaan vaikuta kauhean järkevältä laskutavalta tuolla lailla, mutta ehkä ymmärsin väärin...ei olisi ensimmäinen kerta kun matikasta on kyse.

järjetöntä, koska ilman kirjailijaa ei takuulla ole mitään myytävää, niin ihan järjettömän pieni korvaus, pitäisihän sen olla prosentteja tuotosta. Miten kirjailijat suostuu tällaiseen, kun nykyaikana omakustantaminen ei ole kallistakaan. Esim. nimekäs kirjailija, miksei omakustanna.

melkoisen kirjoitti:

järjetöntä, koska ilman kirjailijaa ei takuulla ole mitään myytävää, niin ihan järjettömän pieni korvaus, pitäisihän sen olla prosentteja tuotosta. Miten kirjailijat suostuu tällaiseen, kun nykyaikana omakustantaminen ei ole kallistakaan. Esim. nimekäs kirjailija, miksei omakustanna.

Lue lisää

jo pelkän kirjallisen eliittimaailman torjunnan takia. Jos haluaa ammatin kirjailijan työstä, on mielekästä toimia sellaisten sidosryhmien kanssa, jotka sanktioivat sinut kulttuurisesti merkittäväksi tuottajaksi. Esim. Suomen Kirjailijaliitto, valtion taiteen keskustoimikunta, isoimmat lehdet ja niiden kriitikot, kirjastoväki jne. Omakustantamista eivät nämä ryhmät ota tosissaan. Miksi nimekäs kirjailija haluaisi omakustantajaksi, hänen tehtävänsä ja nautintonsa on taiteen sisältötuottamisessa, kustantajan markkinointikoneisto ja käännöskoneisto hoitaa muuan osuuden. Harvoin omakustantajalla on käännösverkosto halussaan...

Ja taas kerran, ihmettelen miksi taidemaailmakeskusteluissa raha nostetaan niin suureen merkitykseen. Ymmärtäisin jos keskustelisimme juristien tai ekonomien maailmoista, mutta taide on tunnetusti Suomessa huonosti palkattu ala. Motiivit ovat muualla kuin rahassa. Itse taide on se ydin.

Taiteen tekemiseen liittyy taiteen tuntemus, kommunikointi taidehistorian, filosofian, estetiikan kanssa. Kuvataiteen, klassisen musiikin, teatterin kohdalla tämä on itsestäänselvää keskustelussa, mutta kirjailijan työssä tämä näillä palstoilla unohtuu, miksi? Johtuneeko siitä, että muilla taiteen aloilla on taidekorkeakoulunsa, kirjailijan työssä sellaista ei ole. Ehkei se ole tarpeenkaan. Alalle toki tulee ammattilaisia ilman tutkintoa.

BTDT kirjoitti:

Tuota, mistä olet tuon kaavan saanut?

Ja meneekö tuo siis niin että 0,2 kertaa kirjan hinta JAETTUNA 2-8 prossalla. Eli onko tuo kauttaviiva jakoviivana tuossa?

Ei meinaan vaikuta kauhean järkevältä laskutavalta tuolla lailla, mutta ehkä ymmärsin väärin...ei olisi ensimmäinen kerta kun matikasta on kyse.

Lue lisää

Tarkennus: Kirjan hinnaksi määritellään julkaistaessa vaikka 20 EUR.
Kirjakauppa saa sitä hintaan 10 EUR/kpl.
Tästä 10 eutosta vähennetään 8% liikevaihtovero, jolloin saadaan summaksi 9,20 EUR.
Kirjailijan osuus tästä summasta on n. 20%.
Siis 0,2 * 9,20 EUR = 1,84 EUR.

ehkä kannata kirjoitti:

jo pelkän kirjallisen eliittimaailman torjunnan takia. Jos haluaa ammatin kirjailijan työstä, on mielekästä toimia sellaisten sidosryhmien kanssa, jotka sanktioivat sinut kulttuurisesti merkittäväksi tuottajaksi. Esim. Suomen Kirjailijaliitto, valtion taiteen keskustoimikunta, isoimmat lehdet ja niiden kriitikot, kirjastoväki jne. Omakustantamista eivät nämä ryhmät ota tosissaan. Miksi nimekäs kirjailija haluaisi omakustantajaksi, hänen tehtävänsä ja nautintonsa on taiteen sisältötuottamisessa, kustantajan markkinointikoneisto ja käännöskoneisto hoitaa muuan osuuden. Harvoin omakustantajalla on käännösverkosto halussaan...

Ja taas kerran, ihmettelen miksi taidemaailmakeskusteluissa raha nostetaan niin suureen merkitykseen. Ymmärtäisin jos keskustelisimme juristien tai ekonomien maailmoista, mutta taide on tunnetusti Suomessa huonosti palkattu ala. Motiivit ovat muualla kuin rahassa. Itse taide on se ydin.

Taiteen tekemiseen liittyy taiteen tuntemus, kommunikointi taidehistorian, filosofian, estetiikan kanssa. Kuvataiteen, klassisen musiikin, teatterin kohdalla tämä on itsestäänselvää keskustelussa, mutta kirjailijan työssä tämä näillä palstoilla unohtuu, miksi? Johtuneeko siitä, että muilla taiteen aloilla on taidekorkeakoulunsa, kirjailijan työssä sellaista ei ole. Ehkei se ole tarpeenkaan. Alalle toki tulee ammattilaisia ilman tutkintoa.

Lue lisää

Taidealalla maksetaan hyvin vähän, se pitää paikkansa. Kuinka moni täällä luki kuinka paljon melko tunnetutkin bändit saavat keikkapalkkioksi? Summat alkoivat 5000€:stä ja siitä kun lasketaan pois bensat, roudarien palkat, muut taksat ja jaetaan summa n. 5 jäsenen kesken, niin ei siinä paljoa käteen jää.

Sama koskee muitakin taidealoja. Kuulin erään lastenkirjailijan saavan jokaisen kirjansa myynnistä 5% ja olen sen tiedon kanssa silti lähtenyt kirjoittamaan kirjaa. Minua ei niinkään kiinnosta se raha, vaikka lisätulot olisivatkin plussaa, vaan haluan, että kirjaani luetaan. Tulen katsomaan tilastoja ja olemaan riemuissani, jos joskus kirjani ostaa edes kolmekymmentä henkeä.

Tottakai minun pitää ensin saada kirja kustantajalla läpi, mutta minä kyllä ajattelin ottaa melkein minkälaisen sopimuksen vastaan tahansa. Jos satun voimaan kilpailuttamaan, niin hyvä niin, mutta en pidä sitä todellisuuden kannalta realistisena toivona.

Taide ennen kaikkea.

ehkä kannata kirjoitti:

jo pelkän kirjallisen eliittimaailman torjunnan takia. Jos haluaa ammatin kirjailijan työstä, on mielekästä toimia sellaisten sidosryhmien kanssa, jotka sanktioivat sinut kulttuurisesti merkittäväksi tuottajaksi. Esim. Suomen Kirjailijaliitto, valtion taiteen keskustoimikunta, isoimmat lehdet ja niiden kriitikot, kirjastoväki jne. Omakustantamista eivät nämä ryhmät ota tosissaan. Miksi nimekäs kirjailija haluaisi omakustantajaksi, hänen tehtävänsä ja nautintonsa on taiteen sisältötuottamisessa, kustantajan markkinointikoneisto ja käännöskoneisto hoitaa muuan osuuden. Harvoin omakustantajalla on käännösverkosto halussaan...

Ja taas kerran, ihmettelen miksi taidemaailmakeskusteluissa raha nostetaan niin suureen merkitykseen. Ymmärtäisin jos keskustelisimme juristien tai ekonomien maailmoista, mutta taide on tunnetusti Suomessa huonosti palkattu ala. Motiivit ovat muualla kuin rahassa. Itse taide on se ydin.

Taiteen tekemiseen liittyy taiteen tuntemus, kommunikointi taidehistorian, filosofian, estetiikan kanssa. Kuvataiteen, klassisen musiikin, teatterin kohdalla tämä on itsestäänselvää keskustelussa, mutta kirjailijan työssä tämä näillä palstoilla unohtuu, miksi? Johtuneeko siitä, että muilla taiteen aloilla on taidekorkeakoulunsa, kirjailijan työssä sellaista ei ole. Ehkei se ole tarpeenkaan. Alalle toki tulee ammattilaisia ilman tutkintoa.

Lue lisää

Minusta on aikansa elänyt tälläinen kutsumus ajattelu.

Ilman muuta suurin nautinto tulee sisällön tuottamisesta, mutta vain idiootti suostuu tekemään jatkuvasti työtä ilman ansaittua korvausta.
Taide ja kirjallisuus ovat ammattina ihan yhtä merkittävässä roolissa elinkeinona, kuin muutkin ammatit, jos kysymyksessä on todellakin taide pääelinkeinona.
Ei kai suurin osa kirjallisuuden ammattilaisistakaan elä kirjoittamalla sitä mitä eniten haluaisivat, vaan tekemällä siinä sivussa muutakin, joka ei ole niin innoittavaa.
Kai se on ihan sama joka ammatissa.

Jo kutsumuksena, ilman korvausta haluaa tehdä jotain työtä, sitä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.
Kukaan ammattilainen ei tee työtään ilman, että haluaisi siitä korvauksen.
Jos kysymyksessä on pelkkä hyvänolon tuottaminen, silloin kai on ihan sama tekeekö omakustanteen tai vapaaehtoistyötä.
Jos kysymyksessä on ammatti, ei kai kukaa ole niin hölmö että tekisi sitä ilman palkkaa.
EN minä ainakaa.

Minusta suomessa taiteen tekeminen on alipalkattua.
Niin kauan kun kirjailijat (taiteilijat) itse alistuvat tekemään taidetta nälkäpalkalla maksimoiden kurjuuttaan, hyväksytään se, ettei taide elämää ylläpitävänä, terapeuttisena ja virikkeitä antavana, ihmisen elämänlaatua parantavana elementtinä taiteilijalle itselleen ole minkään arvoista.
Aleksis Kiven aikakausi on armotta ohi.

Minä ainakin arvotan itseni ja tehdyn työni niin korkealle, että haluan siitä myös jonkilaisen korvauksen.
Rahana, joka ylläpitää omaa elintasoani edes minimissään ja siten mahdollistaa kirjoittamisen.

EIhän enää kukaan kai ajattele, että hoitoala on kutsumus, missä rahalla ei ole merkitystä.
EI kai kukaan enää ajattele että taide ammattina on kutsumus, josta ei tarvitse maksaa, koska taide itsessään nousee pelkästä tekemisen ilosta?

Edellisessä tekstissä viitataan erityisesti kirjailijoihin, mutta minusta sama pätee kyllä ihan kaikkeen taiteeseen.

Eli,
Minä halua tehdystä työstä myös korvauksen.
Minun aikani on arvokasta.
Vaikken gloriaa ja järjetöntä rikkautta haluakaan.
Palaute on mielettömän tärkeä, muttei se paljon lämmitä, kun vuokra on maksamatta.

Minusta taiteilijoiden pitäisi puolustaa paljon tiukemmin tässä suhteessaan oikeuksiaan.
Siksi rahasta puhuminen kirjallisuudenkaan yhteydessä ei ole tyhjänpäiväistä.
Vaikkei se arvo sinäänsä olekaan.
Taiteilijoidenkin pitää elää.

ja kutsumus kirjoitti:

Minusta on aikansa elänyt tälläinen kutsumus ajattelu.

Ilman muuta suurin nautinto tulee sisällön tuottamisesta, mutta vain idiootti suostuu tekemään jatkuvasti työtä ilman ansaittua korvausta.
Taide ja kirjallisuus ovat ammattina ihan yhtä merkittävässä roolissa elinkeinona, kuin muutkin ammatit, jos kysymyksessä on todellakin taide pääelinkeinona.
Ei kai suurin osa kirjallisuuden ammattilaisistakaan elä kirjoittamalla sitä mitä eniten haluaisivat, vaan tekemällä siinä sivussa muutakin, joka ei ole niin innoittavaa.
Kai se on ihan sama joka ammatissa.

Jo kutsumuksena, ilman korvausta haluaa tehdä jotain työtä, sitä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.
Kukaan ammattilainen ei tee työtään ilman, että haluaisi siitä korvauksen.
Jos kysymyksessä on pelkkä hyvänolon tuottaminen, silloin kai on ihan sama tekeekö omakustanteen tai vapaaehtoistyötä.
Jos kysymyksessä on ammatti, ei kai kukaa ole niin hölmö että tekisi sitä ilman palkkaa.
EN minä ainakaa.

Minusta suomessa taiteen tekeminen on alipalkattua.
Niin kauan kun kirjailijat (taiteilijat) itse alistuvat tekemään taidetta nälkäpalkalla maksimoiden kurjuuttaan, hyväksytään se, ettei taide elämää ylläpitävänä, terapeuttisena ja virikkeitä antavana, ihmisen elämänlaatua parantavana elementtinä taiteilijalle itselleen ole minkään arvoista.
Aleksis Kiven aikakausi on armotta ohi.

Minä ainakin arvotan itseni ja tehdyn työni niin korkealle, että haluan siitä myös jonkilaisen korvauksen.
Rahana, joka ylläpitää omaa elintasoani edes minimissään ja siten mahdollistaa kirjoittamisen.

EIhän enää kukaan kai ajattele, että hoitoala on kutsumus, missä rahalla ei ole merkitystä.
EI kai kukaan enää ajattele että taide ammattina on kutsumus, josta ei tarvitse maksaa, koska taide itsessään nousee pelkästä tekemisen ilosta?

Edellisessä tekstissä viitataan erityisesti kirjailijoihin, mutta minusta sama pätee kyllä ihan kaikkeen taiteeseen.

Eli,
Minä halua tehdystä työstä myös korvauksen.
Minun aikani on arvokasta.
Vaikken gloriaa ja järjetöntä rikkautta haluakaan.
Palaute on mielettömän tärkeä, muttei se paljon lämmitä, kun vuokra on maksamatta.

Minusta taiteilijoiden pitäisi puolustaa paljon tiukemmin tässä suhteessaan oikeuksiaan.
Siksi rahasta puhuminen kirjallisuudenkaan yhteydessä ei ole tyhjänpäiväistä.
Vaikkei se arvo sinäänsä olekaan.
Taiteilijoidenkin pitää elää.

Lue lisää

Suomessa apurahajärjestelmä ammattitaiteilijoille. Mutta apurahan tukijärjestelmä koskettaa pientä joukkoa kirjailijoista, suurin osa jää ulkopuolelle pitemmissä apurahoissa.

Kulutettua aikaa ja siitä saava korvausta ei voi mitata samoilla puntareilla kuin muissa ammateissa, esim. juristien palkkiot tai kirurgin.

Kirjailijat ovat pitkän ammattihistoriansa aikana yrittäneet monia konsteja sponsoroida työtään. Turhaan. Harva on saanut mesenaatin, joka heidän työtään tukisi. Niinpä se on kirjailijan työn haastavin osa.

Ehdotukseni?

Kirjoittaa toisen ammatin ohessa.

Bernard Urhea kirjoitti:

Suomessa apurahajärjestelmä ammattitaiteilijoille. Mutta apurahan tukijärjestelmä koskettaa pientä joukkoa kirjailijoista, suurin osa jää ulkopuolelle pitemmissä apurahoissa.

Kulutettua aikaa ja siitä saava korvausta ei voi mitata samoilla puntareilla kuin muissa ammateissa, esim. juristien palkkiot tai kirurgin.

Kirjailijat ovat pitkän ammattihistoriansa aikana yrittäneet monia konsteja sponsoroida työtään. Turhaan. Harva on saanut mesenaatin, joka heidän työtään tukisi. Niinpä se on kirjailijan työn haastavin osa.

Ehdotukseni?

Kirjoittaa toisen ammatin ohessa.

Lue lisää

Iso kustantaja nimenomaan vaati, että en käy päivätöissä, jotta ehtisin kirjoittaa heille kirjoja kirjailijana.Sanoivat suoraan, että eivät ota jos joku päivätyö on.Sanoivat, että kirjailijan työnä on kirjoittaa kirjoja. Mutta sillä ei tosiaankaa elä.Oli sitten pakko hankkia lisäksi mesenaatti, joka tosin ei käsitä kirjoistani yhtään mitään eikä ole niistä kiinnostunut.

Suurimman osan kirjoistani olen kirjoittanut virkavapaalla apurahan "turvin". Tietenkin apurahasumma kuukaudessa on vähemmän kuin päivätyössä, mutta sen avulla kuitenkin on voinut irrottautua vapaan kirjailijan työhön ilman, että perhe-elämän talous on ihan tolkuttomasti mennyt miinukselle.

Mutta kuten joku aiemmin totesi tätä ketjussa, ei rahan vaan taiteen takia...

Xbox kirjoitti:

Suurimman osan kirjoistani olen kirjoittanut virkavapaalla apurahan "turvin". Tietenkin apurahasumma kuukaudessa on vähemmän kuin päivätyössä, mutta sen avulla kuitenkin on voinut irrottautua vapaan kirjailijan työhön ilman, että perhe-elämän talous on ihan tolkuttomasti mennyt miinukselle.

Mutta kuten joku aiemmin totesi tätä ketjussa, ei rahan vaan taiteen takia...

Lue lisää

miten sää jaksat tällä palstalla roikkua jos olet saanut jo useita kirjoja julkaistua? täällä on niin tylsää ja niin tyhmät jutut että itte en kyllä kävis täällä edes leuhkimassa jos olisin kirjailija XD

oletan että et ole saanut kirjailijaliiton jäsenyyttä edellyttäviä apurahoja koska silloin olisi jäsen ja hengailisit kai heidän keskustelusivullaan? vai onko niillä vielä tyhmemmät jutut kuin täällä?

toho kirjoitti:

miten sää jaksat tällä palstalla roikkua jos olet saanut jo useita kirjoja julkaistua? täällä on niin tylsää ja niin tyhmät jutut että itte en kyllä kävis täällä edes leuhkimassa jos olisin kirjailija XD

oletan että et ole saanut kirjailijaliiton jäsenyyttä edellyttäviä apurahoja koska silloin olisi jäsen ja hengailisit kai heidän keskustelusivullaan? vai onko niillä vielä tyhmemmät jutut kuin täällä?

Lue lisää

En koe palstaa tylsänä ja yritän omalta osaltani aloittaa kirjailijan uran alussa olevia kirjoittajia. Kun aikanaan aloitin kirjoittamisen, ei tämmöisiä palstoja ollut ja niistä olisi minulle ollut paljonkin iloa. Ei kai siinä ole mitään väärää jos kokeneempi kirjoittaja on joukossa mukana?

Leuhkimassa? En nyt kokisi niinkään. Jokainen joka on taideammatissa mukana tuskin kokee debyyttiään ja sen jälkeen muita teoksiaan tai niiden mainitsemista leuhkimisena.

Suomen Kirjailijaliiton jäsenenä olen ollut monta vuotta. Keskustelupalsta siellä on hyvin erilainen kuin täällä, vakavampi etten sanoisi.

Mutta tietysti jos Kirjailijaliiton jäseniltä on kiellettyä kommentoida täällä, poistun sivummalle. Outoa.

Xbox kirjoitti:

En koe palstaa tylsänä ja yritän omalta osaltani aloittaa kirjailijan uran alussa olevia kirjoittajia. Kun aikanaan aloitin kirjoittamisen, ei tämmöisiä palstoja ollut ja niistä olisi minulle ollut paljonkin iloa. Ei kai siinä ole mitään väärää jos kokeneempi kirjoittaja on joukossa mukana?

Leuhkimassa? En nyt kokisi niinkään. Jokainen joka on taideammatissa mukana tuskin kokee debyyttiään ja sen jälkeen muita teoksiaan tai niiden mainitsemista leuhkimisena.

Suomen Kirjailijaliiton jäsenenä olen ollut monta vuotta. Keskustelupalsta siellä on hyvin erilainen kuin täällä, vakavampi etten sanoisi.

Mutta tietysti jos Kirjailijaliiton jäseniltä on kiellettyä kommentoida täällä, poistun sivummalle. Outoa.

Lue lisää

puhalla herne nenästäsi, en tarkoittanut ettetkö saisi olla palstalla tai että olisit leuhkinut, puhuin siitä mitä itse tekisin tai en tekisi jos olisin kirjailija :D eli että MINÄ en jaksaisi roikkua tällä palstalla ja MINÄ en kävisi täällä edes leuhkimassa kirjoillani, jota EN siis sanonut SINUN tekevän. älä pliis lue rivien välistä sellaista mitä siellä ei oikeesti ole. anna vain neuvojasi, itsekin luen niitä mielelläni.

Muistaakseni joku heitto on että esikoisella saa keskimäärin 5000 eskoa, jos olet tehnyt vuoden töitä tuon eteen, ei kuukausipalkaksi paljoa jää.. mutta tietysti pitää muistaa että 10 henkilöä suomessa todella elää kirjoja kirjoittamalla, loput "kirjailijaksi" itseään tituleeraavat elävät erinäisillä apurahoilla.

jaetaan vaan kirjoitti:

Muistaakseni joku heitto on että esikoisella saa keskimäärin 5000 eskoa, jos olet tehnyt vuoden töitä tuon eteen, ei kuukausipalkaksi paljoa jää.. mutta tietysti pitää muistaa että 10 henkilöä suomessa todella elää kirjoja kirjoittamalla, loput "kirjailijaksi" itseään tituleeraavat elävät erinäisillä apurahoilla.

Lue lisää

Tuohon edelliseen tekee mieli muistuttaa, että monet kirjailijat ovat myös ns. oikeissa töissä. Vakituinen palkkatyö on apurahaa huomattavasti parempi tulonlähde, joka tosin hieman syö aikaa ja energiaa kirjoittamisesta (ja sulkee suuren osan apurhaoista pois).

Itse useamman romaanin kirjoittaneena olen aikaisemmin päässyt keskimäärin n. 20 000 euron vuosituloille, jotka eivät siis päätä huimaa. Aloitettuani oikeissa töissä tienaan tuon 20k muiden tulojeni päälle, jolloin homma alkaa tuntua jo hieman järkevämmältä.

Eli, näin vinkkinä: Don't quit your day job!

jaetaan vaan kirjoitti:

Muistaakseni joku heitto on että esikoisella saa keskimäärin 5000 eskoa, jos olet tehnyt vuoden töitä tuon eteen, ei kuukausipalkaksi paljoa jää.. mutta tietysti pitää muistaa että 10 henkilöä suomessa todella elää kirjoja kirjoittamalla, loput "kirjailijaksi" itseään tituleeraavat elävät erinäisillä apurahoilla.

Lue lisää

5000 euroa! Jösses! Herää! Näet unta!

Jos esikoiskirjailija myy 1000 kpl, se on aivan valtavan hyvä myynti, joka edellyttää tv-tason julkisuutta. Normaali esikoiskirjailija myy hyvällä onnella 500 kpl romaania, runoja 250 kpl. Jos kirjan nettohinta on 10 e ja kirjailija saa siitä 20 prosenttia (joka on hyvin korkea prosenttiluku alalla), se on romaanista 1000 euroa.

Tonnitanni kirjoitti:

5000 euroa! Jösses! Herää! Näet unta!

Jos esikoiskirjailija myy 1000 kpl, se on aivan valtavan hyvä myynti, joka edellyttää tv-tason julkisuutta. Normaali esikoiskirjailija myy hyvällä onnella 500 kpl romaania, runoja 250 kpl. Jos kirjan nettohinta on 10 e ja kirjailija saa siitä 20 prosenttia (joka on hyvin korkea prosenttiluku alalla), se on romaanista 1000 euroa.

Lue lisää

20 prosenttia nettomyynnistä ei todellakaan ole mikään "hyvin korkea prosenttiluku alalla".

Suora lainaus Suomen kirjailijaliiton sivuilita:

"Jos palkkio maksetaan ns. nettohinnasta, tulee kirjailijan palkkioprosentti olla vähintään 21%, joskin esikoiskirjailijatkin saavat jo 23%."

Jos ei ole mitään hajua koko hommasta, ei kannata myöskään kirjoittaa. Siinä haaskaa omaa aikaansa -- ja mikä pahinta -- muiden aikaa.

Kustantamon break even -määrä on keskiveroesikoisella n. 1500 kpl. Eli, jos sen alle menee, niin kustantamo tekee persettä. Tähän ei ole laskettu kummoistakaan markkinointibudjettia, eikä oletusta siitä että kirjailija saa "tv-tason julkisuutta". Runot ovat sitten ihan kokonaan eri juttu. Niitä kustantamot julkaisevat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (lue: Taberman) lähinnä yleisen hyvän vuoksi.

Jeesus näitä teinejä, jotka esiintyvät kuin tietäisivät.

herätys kirjoitti:

20 prosenttia nettomyynnistä ei todellakaan ole mikään "hyvin korkea prosenttiluku alalla".

Suora lainaus Suomen kirjailijaliiton sivuilita:

"Jos palkkio maksetaan ns. nettohinnasta, tulee kirjailijan palkkioprosentti olla vähintään 21%, joskin esikoiskirjailijatkin saavat jo 23%."

Jos ei ole mitään hajua koko hommasta, ei kannata myöskään kirjoittaa. Siinä haaskaa omaa aikaansa -- ja mikä pahinta -- muiden aikaa.

Kustantamon break even -määrä on keskiveroesikoisella n. 1500 kpl. Eli, jos sen alle menee, niin kustantamo tekee persettä. Tähän ei ole laskettu kummoistakaan markkinointibudjettia, eikä oletusta siitä että kirjailija saa "tv-tason julkisuutta". Runot ovat sitten ihan kokonaan eri juttu. Niitä kustantamot julkaisevat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (lue: Taberman) lähinnä yleisen hyvän vuoksi.

Jeesus näitä teinejä, jotka esiintyvät kuin tietäisivät.

Lue lisää

että jos kirjailijanalku ei tunne palkkioperusteita hänen ei ole syytä kirjoittaakaan... hmmm... paha päivä? :D

herätys kirjoitti:

20 prosenttia nettomyynnistä ei todellakaan ole mikään "hyvin korkea prosenttiluku alalla".

Suora lainaus Suomen kirjailijaliiton sivuilita:

"Jos palkkio maksetaan ns. nettohinnasta, tulee kirjailijan palkkioprosentti olla vähintään 21%, joskin esikoiskirjailijatkin saavat jo 23%."

Jos ei ole mitään hajua koko hommasta, ei kannata myöskään kirjoittaa. Siinä haaskaa omaa aikaansa -- ja mikä pahinta -- muiden aikaa.

Kustantamon break even -määrä on keskiveroesikoisella n. 1500 kpl. Eli, jos sen alle menee, niin kustantamo tekee persettä. Tähän ei ole laskettu kummoistakaan markkinointibudjettia, eikä oletusta siitä että kirjailija saa "tv-tason julkisuutta". Runot ovat sitten ihan kokonaan eri juttu. Niitä kustantamot julkaisevat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (lue: Taberman) lähinnä yleisen hyvän vuoksi.

Jeesus näitä teinejä, jotka esiintyvät kuin tietäisivät.

Lue lisää

Ensinnäkin, en ole teini. Olen kirjailija, joka on julkaissut useita teoksia eri kokoisilta kustantajilta ja tunnen hyvin kymmenien kustantajien toimintaa heidän kustannussopimuksiaan myöten. Toiseksi, on ihan eri asia, mitä kirjailijaliiton nettisivuilla lukee (painostusmielessä kustantajia kohtaan) ja mitä oikeassa maailmassa netin ulkopuolella tapahtuu. Kolmanneksi, 1500 kpl:n myyntilukusi esikoisista ei todellakaan ole koko alan keskiverto, vaan muutaman hyvän esikoiskirjailijan keskinäinen tilasto. Neljänneksi, jos kirjaa myydään alle 1500 kpl, se ei ole välttämättä tappiollinen.

Jeesus näitä esiintyjiä.

Tonnitanni kirjoitti:

Ensinnäkin, en ole teini. Olen kirjailija, joka on julkaissut useita teoksia eri kokoisilta kustantajilta ja tunnen hyvin kymmenien kustantajien toimintaa heidän kustannussopimuksiaan myöten. Toiseksi, on ihan eri asia, mitä kirjailijaliiton nettisivuilla lukee (painostusmielessä kustantajia kohtaan) ja mitä oikeassa maailmassa netin ulkopuolella tapahtuu. Kolmanneksi, 1500 kpl:n myyntilukusi esikoisista ei todellakaan ole koko alan keskiverto, vaan muutaman hyvän esikoiskirjailijan keskinäinen tilasto. Neljänneksi, jos kirjaa myydään alle 1500 kpl, se ei ole välttämättä tappiollinen.

Jeesus näitä esiintyjiä.

Lue lisää

Lainaus aiemmin: "EIhän enää kukaan kai ajattele, että hoitoala on kutsumus, missä rahalla ei ole merkitystä.
EI kai kukaan enää ajattele että taide ammattina on kutsumus, josta ei tarvitse maksaa, koska taide itsessään nousee pelkästä tekemisen ilosta?"

Mielestäni ei ole mielekästä laittaa rinnakkain kahta sisällöltään ja toimintatavaltaan aivan erilaista ammattia: hoitoala ja taideala. Ensinnäkin hoitoalan työehtosopimusmaailma on hyvin erilainen kuin kustantajien, teatterien, TV:n ja muun median kanssa tehtävät sopimusmallit. Ja oleellinen ero: onko kustantaja työantaja, koska hän ei maksa esim. sosiaalikuluja? Ei. Hän on työn tilaaja.

Kutsumus tai ei, harvoin olen tavannut kirjailijaa, joka jättäisi kirjailijan työnsä ja siirtyy rahakkaampaan ammattiin kuin kirjailijaa, joka on jättänyt rahakkaamman työnsä ja siirtynyt vapaaksi kirjailijaksi.

Miten ihmeessä kukaan taideliitto voi taistella kustantajan kanssa, koska se ei toimi työnantajan roolissa?

Kirjoittamisen motiivit, kuten taiteen teon motiivit muutenkin, ovat hyvin monenlaisia. Joillekin se voi todellakin olla myös kutsumus ja se heille sallittakoon. Joillekin talouden ylläpitäjä, se myöskin heille sallittakoon.

Tonnitanni kirjoitti:

Ensinnäkin, en ole teini. Olen kirjailija, joka on julkaissut useita teoksia eri kokoisilta kustantajilta ja tunnen hyvin kymmenien kustantajien toimintaa heidän kustannussopimuksiaan myöten. Toiseksi, on ihan eri asia, mitä kirjailijaliiton nettisivuilla lukee (painostusmielessä kustantajia kohtaan) ja mitä oikeassa maailmassa netin ulkopuolella tapahtuu. Kolmanneksi, 1500 kpl:n myyntilukusi esikoisista ei todellakaan ole koko alan keskiverto, vaan muutaman hyvän esikoiskirjailijan keskinäinen tilasto. Neljänneksi, jos kirjaa myydään alle 1500 kpl, se ei ole välttämättä tappiollinen.

Jeesus näitä esiintyjiä.

Lue lisää

1500 kpl on melko tarkkaan break even keskikokoisella tai suurella kustantajalla. Sen alle myyvät kirjat ovat siis joko vahingossa tappiollista toimintaa tai harkittu kulttuuriteko. Näin se vaan menee.

Jos olet mennyt lykkäämään nimesi soppariin jossa lukee alle 21%, niin voi voi.

Silmäilin juuri omat kustannusopimukseni muistini virkistykseksi ja ensimmäisessä luki juuri tuo 21%. Sen allekirjoitin nuorena ja innokkaana. Seuraavien kohdalla osasin olla hätäilemättä ja neuvotella prosenttia vähän korkeammalle. Viimeisimmän kohdalla prossat olivat jo 25.

Kustannussopimus on liiketoimintaa siinä missä mikä tahansa muukin. Kaikki on neuvoteltavissa. Hinku vetää nimmari ekaan soppariin on vain monelle niin suuri, etteivät he malta edes lukea paperia kunnolla. Sama sääntö pätee musiikkimaailmassa, joka on sitten oikeasti likaista businessta.

Ajatus siitä, että kustantamot pyrkivät huijaamaan jokaista kokematonta kirjailijanalkua on absurdi. Koska ensimmäiset pari kirjaa eivät todennäköisesti juurikaan tuota kustantamolle voittoa, on kirjailijan pitkäjänteinen kasvattaminen ja kehittäminen kustantamon etu. Pahinta mitä kirjailija voi kustantamolle tehdä on vaihtaa taloa parin kirjan jälkeen,

BTW, se mitä Kirjailijaliiton sivuilla lukee ei ole ihan yhden hailee. Ainakin suurimmat kustantamot (WSOY, Otava, Gummerus, Tammi..) ovat copy/pastenneet melko suoraan kustannussopimuksensa tuosta tekstistä.

tiettunt kirjoitti:

1500 kpl on melko tarkkaan break even keskikokoisella tai suurella kustantajalla. Sen alle myyvät kirjat ovat siis joko vahingossa tappiollista toimintaa tai harkittu kulttuuriteko. Näin se vaan menee.

Jos olet mennyt lykkäämään nimesi soppariin jossa lukee alle 21%, niin voi voi.

Silmäilin juuri omat kustannusopimukseni muistini virkistykseksi ja ensimmäisessä luki juuri tuo 21%. Sen allekirjoitin nuorena ja innokkaana. Seuraavien kohdalla osasin olla hätäilemättä ja neuvotella prosenttia vähän korkeammalle. Viimeisimmän kohdalla prossat olivat jo 25.

Kustannussopimus on liiketoimintaa siinä missä mikä tahansa muukin. Kaikki on neuvoteltavissa. Hinku vetää nimmari ekaan soppariin on vain monelle niin suuri, etteivät he malta edes lukea paperia kunnolla. Sama sääntö pätee musiikkimaailmassa, joka on sitten oikeasti likaista businessta.

Ajatus siitä, että kustantamot pyrkivät huijaamaan jokaista kokematonta kirjailijanalkua on absurdi. Koska ensimmäiset pari kirjaa eivät todennäköisesti juurikaan tuota kustantamolle voittoa, on kirjailijan pitkäjänteinen kasvattaminen ja kehittäminen kustantamon etu. Pahinta mitä kirjailija voi kustantamolle tehdä on vaihtaa taloa parin kirjan jälkeen,

BTW, se mitä Kirjailijaliiton sivuilla lukee ei ole ihan yhden hailee. Ainakin suurimmat kustantamot (WSOY, Otava, Gummerus, Tammi..) ovat copy/pastenneet melko suoraan kustannussopimuksensa tuosta tekstistä.

Lue lisää

Nykykirjailijoiden tulot kirjoittamisesta ovat keskimäärin 2000 eutoa per vuosi.
Harvaa kirjaa myydään yli 1000 kpl, puolet tai neljäsosa siitä jos sitäkään..

Xbox kirjoitti:

Lainaus aiemmin: "EIhän enää kukaan kai ajattele, että hoitoala on kutsumus, missä rahalla ei ole merkitystä.
EI kai kukaan enää ajattele että taide ammattina on kutsumus, josta ei tarvitse maksaa, koska taide itsessään nousee pelkästä tekemisen ilosta?"

Mielestäni ei ole mielekästä laittaa rinnakkain kahta sisällöltään ja toimintatavaltaan aivan erilaista ammattia: hoitoala ja taideala. Ensinnäkin hoitoalan työehtosopimusmaailma on hyvin erilainen kuin kustantajien, teatterien, TV:n ja muun median kanssa tehtävät sopimusmallit. Ja oleellinen ero: onko kustantaja työantaja, koska hän ei maksa esim. sosiaalikuluja? Ei. Hän on työn tilaaja.

Kutsumus tai ei, harvoin olen tavannut kirjailijaa, joka jättäisi kirjailijan työnsä ja siirtyy rahakkaampaan ammattiin kuin kirjailijaa, joka on jättänyt rahakkaamman työnsä ja siirtynyt vapaaksi kirjailijaksi.

Miten ihmeessä kukaan taideliitto voi taistella kustantajan kanssa, koska se ei toimi työnantajan roolissa?

Kirjoittamisen motiivit, kuten taiteen teon motiivit muutenkin, ovat hyvin monenlaisia. Joillekin se voi todellakin olla myös kutsumus ja se heille sallittakoon. Joillekin talouden ylläpitäjä, se myöskin heille sallittakoon.

Lue lisää

JOS minä olen tarpeeksi hyvä,
JOS minä saan kirjani julkaistua ja toisekin, jonka juuri laitoin kustantamolle,
JOS yleisö pitää kirjoistani,
JOS saan kirjojani myytyä niin paljon, että voisin jättää tämän paskan leipätyöni ja siirtyä vapaaksi kirjailijaksi.

JOS minä olisin vain vastuussa itsestäni, pärjäisin vieläkin pienemmällä,

Mutta

Toimeentulotukea on turha lähteä hakemaan, ei tule.
Työkkärin täti velvoittaisi minut hyvin äkkiä, ehkä vielä johonkin ikävämpään, kuin nykyinen työni.

Kuinka moni kirjailija on joutunut luopumaan päätoimisesta romaanikirjailijana olemisesta, koska kirjat eivät myy ja apurahasysteemi laahaa?

Minusta tämä nimenomaan on arvokysymys.
Ja poliittinen kysymys.

Kyllä minä ainakin haluan kirjoittaa muillekin kuin itselleni kirjoittamisen palosta.
Minä haluan että kirjojani ostetaan ja niistä pidetään.
Tai sitten voin tyytyä tekemään kirjailijan kutsumustani ihan vaan pöytälaatikkoon omaksi huvikseni ja käydä leipätöissä.
Jos en siis ole tarpeeksi hyvä.

Toki motiiveja on monia, eikä varmaan yhtä ainoaa kenelläkään.
Se olkoot jokaisen oikeus.

tiettunt kirjoitti:

1500 kpl on melko tarkkaan break even keskikokoisella tai suurella kustantajalla. Sen alle myyvät kirjat ovat siis joko vahingossa tappiollista toimintaa tai harkittu kulttuuriteko. Näin se vaan menee.

Jos olet mennyt lykkäämään nimesi soppariin jossa lukee alle 21%, niin voi voi.

Silmäilin juuri omat kustannusopimukseni muistini virkistykseksi ja ensimmäisessä luki juuri tuo 21%. Sen allekirjoitin nuorena ja innokkaana. Seuraavien kohdalla osasin olla hätäilemättä ja neuvotella prosenttia vähän korkeammalle. Viimeisimmän kohdalla prossat olivat jo 25.

Kustannussopimus on liiketoimintaa siinä missä mikä tahansa muukin. Kaikki on neuvoteltavissa. Hinku vetää nimmari ekaan soppariin on vain monelle niin suuri, etteivät he malta edes lukea paperia kunnolla. Sama sääntö pätee musiikkimaailmassa, joka on sitten oikeasti likaista businessta.

Ajatus siitä, että kustantamot pyrkivät huijaamaan jokaista kokematonta kirjailijanalkua on absurdi. Koska ensimmäiset pari kirjaa eivät todennäköisesti juurikaan tuota kustantamolle voittoa, on kirjailijan pitkäjänteinen kasvattaminen ja kehittäminen kustantamon etu. Pahinta mitä kirjailija voi kustantamolle tehdä on vaihtaa taloa parin kirjan jälkeen,

BTW, se mitä Kirjailijaliiton sivuilla lukee ei ole ihan yhden hailee. Ainakin suurimmat kustantamot (WSOY, Otava, Gummerus, Tammi..) ovat copy/pastenneet melko suoraan kustannussopimuksensa tuosta tekstistä.

Lue lisää

Kirja-ala ei ole ihan niin yksioikoinen, että se mikä on yhdellä kustantajalla näin, se on kaikilla kustantajilla samalla tavalla.

Break even (myyntimäärä, jonka jälkeen hanke alkaa tuottaa voittoa) on eri asia kuin keskimääräinen myynti. Ne käsitteet näköjään menivät sekaisin. Joku kirjaprojekti voi olla sellainen, että sitä pitää myydä 1500 kpl, ennen kuin se on omillaan. Jotain toista taas riittää 500 kpl. Se riippuu täysin hankkeen kustannuksista.

Kirjailijaliiton mallisopimusta on alalla noudatettu yleisesti varsin paljon. Kirjailijaliiton vanhassa mallisopimuksessa (uusihan on tekeillä) puhutaan muistaakseni jostain 16, jotain prosentista, joka lasketaan ovh:sta. Nyt kun juuri kenelläkään kustantajalle ei ole ovh:ta, eikä sitä kukaan kauppias noudata vaikka sellainen olisikin, mallisopimus uusitaan myös tältä osin. Tekijänpalkkioprosentissa on olennaista, mistä summasta se maksetaan, kirjan nettosummasta vai jostain muusta. Nykyisin kustantajat suosivat sopimusmallia, jossa palkkio maksetaan nettosummasta eli siitä hinnasta, jolla kirja myydään kirjakauppaan.

Yleinen käsitys kirja-alalla on, että jos kirja myy yli tuhat kappaletta, sen myyntiä voidaan pitää hyvänä.