Olemme kolmekymppinen pariskunta. Mieheni käyttää säännöllisen epäsäännöllisesti kannabista ystävänsä kotiviljelmistä. En pysty hyväksymään mieheni pilven polttoa vaikka sitä ei tapahdukaan päivittäin, ei aina edes viikottain. Tiedän, että kannabis ei ole yhtä vaarallista kuin tupakka tai alkoholi, mutta enpä pahemmin näistäkään päihteistä pidä.
Nuorempana olen tapaillut pilveä polttavia miehiä, mutta suhteet heihin ei ole ollut kovin vakavia, joten pilvenpoltto ei ole minua häirinnyt. Olen myös asunut Hollannissa, ja seurannut muiden päivittäistä pilven polttoa ja itsekin olen kerran tai pari kokeillut, mutta koin pilven polton turhaksi. En siis ole täysin tietämätön mitä kannabis on, mutta mieheni pilven polttoa en silti ymmärrä.
Hän perusteli pössyttelyään sillä, että se on hyvä irtiotto, tuo hyvää oloa ja avartaa näkökulmaa elämään hyvien keskustelujen muodossa. Ehkä totta, mutta eikö parasta ole irtiotto ja hyvänolon saavuttaminen täysin selvinpäin? Miksi ne asiat täytyy kokea päihtyneenä? En ole muissa asioissa kova nipottaja, mutta itse haluan elää mahdollisimman tervettä elämää täysillä - päihteittä.
Kerran riitelymme aiheesta meni niin pitkälle, että pyysin miestäni valitsemaan minun tai pilven. Vastaus oli "aika paha", tosissaan sanottuna. Pilvi tuo niin suurta hyvää oloa, että siitä ei voi luopua, edes parisuhteen menetyksen uhalla.
Tämä on kuitenkin parisuhde, jossa tavoittenamme on ollut mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Minä en kuitenkaan halua lapsilleni huumeita (enkä tupakkaa) käyttävää isää, joten olemme pattitilanteessa.
Minua askarruttaa kannabiksen käytössä moni asia: vaikuttaako pilvi miehen hedelmällisyyteen? Miten asenne huumeita kohtaan välittyy tuleville lapsille? Entä jos mies tulevaisuudessakin on yhtä paljon kavereittensa vietävissä kuin nyt ja käyttö lisääntyy tai siirtyy vahvempiin aineisiin? Ym. ym.
Auttakaa, kommentoikaa ja jakakaa omia kokemuksia puolisoidenne pössyttelystä. Mitään kannabiksen puolustuspuheita en kaipaa, niitä on netti muutenkin pullollaan!
Nuorempana olen tapaillut pilveä polttavia miehiä, mutta suhteet heihin ei ole ollut kovin vakavia, joten pilvenpoltto ei ole minua häirinnyt. Olen myös asunut Hollannissa, ja seurannut muiden päivittäistä pilven polttoa ja itsekin olen kerran tai pari kokeillut, mutta koin pilven polton turhaksi. En siis ole täysin tietämätön mitä kannabis on, mutta mieheni pilven polttoa en silti ymmärrä.
Hän perusteli pössyttelyään sillä, että se on hyvä irtiotto, tuo hyvää oloa ja avartaa näkökulmaa elämään hyvien keskustelujen muodossa. Ehkä totta, mutta eikö parasta ole irtiotto ja hyvänolon saavuttaminen täysin selvinpäin? Miksi ne asiat täytyy kokea päihtyneenä? En ole muissa asioissa kova nipottaja, mutta itse haluan elää mahdollisimman tervettä elämää täysillä - päihteittä.
Kerran riitelymme aiheesta meni niin pitkälle, että pyysin miestäni valitsemaan minun tai pilven. Vastaus oli "aika paha", tosissaan sanottuna. Pilvi tuo niin suurta hyvää oloa, että siitä ei voi luopua, edes parisuhteen menetyksen uhalla.
Tämä on kuitenkin parisuhde, jossa tavoittenamme on ollut mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Minä en kuitenkaan halua lapsilleni huumeita (enkä tupakkaa) käyttävää isää, joten olemme pattitilanteessa.
Minua askarruttaa kannabiksen käytössä moni asia: vaikuttaako pilvi miehen hedelmällisyyteen? Miten asenne huumeita kohtaan välittyy tuleville lapsille? Entä jos mies tulevaisuudessakin on yhtä paljon kavereittensa vietävissä kuin nyt ja käyttö lisääntyy tai siirtyy vahvempiin aineisiin? Ym. ym.
Auttakaa, kommentoikaa ja jakakaa omia kokemuksia puolisoidenne pössyttelystä. Mitään kannabiksen puolustuspuheita en kaipaa, niitä on netti muutenkin pullollaan!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tunne-elämän tasolla kannabisti puolisona voi pahimmillaan olla kuin pettäjä. Ja olla sitoutunut ainoastaan omaan päihteeseensä enemmän kuin perheeseensä.
Toi on aika yleistä, että jos kyseessä on parisuhde, niin kannabisti valitsee ennemmin oman aineensa, kuin jonkin muun vaihtoehdon. Mutta todellisuudessa on tärkeää, että siinä tilanteessa asettaa selkeät ehdot, joko täysi päihteettömyys tai ero?
Varsin usein perusteluna on just kaverien kanssa rentoutuminen. Mutta lopulta se on ihan samanlaista kuin viinan kanssa lutraaminen, mistä mulla taas ei ole omakohtaisia kokemuksia kovin paljon "puolisoiden" osalta. Mutta tiedän kyllä tapauksia siltäkin puolelta.
Aine säätelee päivärytmin ja sen milloin sitä tulisi ottaa. Mutta ongelmat alkaa silloin kun joku muu sanoo voisitko olla ottamatta? Sitä onkin jo huomattavasti vaikeampaa "hallita".
Sekakäyttö on tietysti yksi riski, kannabista paikataan kaljalla ja kaljaa kannabiksella. Tilanne on paha mutta ulkopuolelta sen arvioiminen riski.
Ehkä jokin perheterapia vaihtoehto voisi olla sellainen jota kannattaa kokeilla tai muita vastaavia vierotuksia? Mutta se edellyttää tietysti sitoutumista asiaan. Ja sitä, että siinä ei sotke enempää kuvioita. Viranomaisilla kun on aina velvollisuus selvittää kannabisperheen taustat ja lasten turvallisuus. Eikä se aina niin helppoa yksilöiden kannalta ole jos esim. lapset tulevat koulussa leimatuiksi tai kiusatuiksi asian suhteen?
Jopas sieltä tuli rankkaa tekstiä!
"Tunne-elämän tasolla kannabisti puolisona voi pahimmillaan olla kuin pettäjä."
Ei. Kannabiksen käyttäjä ei hommaa toista kännykkää, jolla hän voi salaa sopia tapaamisia kannabiksen kanssa omenahotellissa.
Tunnut saaneen aiheen aloittajan miehestä varsin väärän kuvan. Hän sanoi, että hänen miehensä käyttää kannabista 'ei välttämättä edes viikottain'. Tämä ei mielestäni ongelmakäytöltä kuulosta.
"Toi on aika yleistä, että jos kyseessä on parisuhde, niin kannabisti valitsee ennemmin oman aineensa, kuin jonkin muun vaihtoehdon."
Puhut kuin vaihtoehtoja olisi annettu useita. Siis muita kuin ET KÄYTÄ/KÄYTÄT JA ERO. Vaikka itsekin pystyn helposti elämään ilman kannabista (viime kerrasta taitaa olla pari viikkoa) en todellakaan katsoisi hyvällä, jos avokki rupeaisi sanelemaan ehtoja, kuinka minun tulisi elää.
"Aine säätelee päivärytmin ja sen milloin sitä tulisi ottaa. "
Hetkinen... Tämmöistä en ole kuullut edes ns. joka päivä polttavilta. Saatika nähnyt. Heille kannabistoleranssi on niin korkea, ettei kannabis enää vaikuta niin voimakkaasti(vaikka annokset kasvaisivat) vaan kannabiksesta tulee teen tai kahvintapainen tapa. (en koita vähätellä, mielestäni kannabista ei ole todellakaan hyväksi käyttää joka päivä) Sama ilmiö tapahtuu myös kannabiksen lääkekäyttäjille. Eivät he ole millään tavalla toimintakyvyttömiä tai vahvasti päihtyneitä, vaikka nauttivatkin viihdekäyttäjään nähden kymmenkertaiset määrät kannabista. Muutenhan kannabis ei toimisi lainkaan lääkkeenä.
"Sekakäyttö on tietysti yksi riski, kannabista paikataan kaljalla ja kaljaa kannabiksella. "
En usko, että aiheen aloittaja saatika hänen miehensä käyttää alkoholia. Eikä kannabiksen ja kaljan sekakäyttö ole mielekästä, siitä tulee vain sekava ja paha olo. Eikä hänen miehensä käsittääkseni sekoilua päihteeltä hae. (anteeksi aiheen aloittajalle, jos nyt oletan liikaa asioita)
"Eikä se aina niin helppoa yksilöiden kannalta ole jos esim. lapset tulevat koulussa leimatuiksi tai kiusatuiksi asian suhteen?"
Luuletko että lapset ovat niin fiksuja, että osaavat kiusata vanhempien päihdevalinnoista? Ja miksi vanhempien päihteet pitäisi ylipäätään tulla ilmi lapsien omissa 'kuppikunnissa'(kuulostipa tuo sana pahalta lapsista puhuttaessa :P )? Mitä itse muistan ala-aste ajoista niin kiusattuja olivat ne, joilla ei ollut 7 viivaa NHL-lippiksessä tai tarpeeksi raitoja raitaverkkareissa, ei silloin sen syvemmin osannut ajatella.
Lisää keskustelua! Hyvin kiinnostava ja moniulotteinen aihe.
Kirjoittanut: Muutosta / Tänään / klo 07:48 Jopas sieltä tuli rankkaa tekstiä!
"Ei. Kannabiksen käyttäjä ei hommaa toista kännykkää, jolla hän voi salaa sopia tapaamisia kannabiksen kanssa omenahotellissa."
Ehkä ei, vaikka sekään ei ole tietysti poissuljettu myöskään kannabiksen käyttäjien joukossa? Mutta entäs sitten jos toinen lupaa olla käyttämättä ja ei ole? Tai ei edes harkitse asiaa ja valehtelee, ettei käytä? Mikä tietysti on huono vale ja siitä jää heti kiinni.
"Puhut kuin vaihtoehtoja olisi annettu useita. Siis muita kuin ET KÄYTÄ/KÄYTÄT JA ERO. Vaikka itsekin pystyn helposti elämään ilman kannabista (viime kerrasta taitaa olla pari viikkoa) en todellakaan katsoisi hyvällä, jos avokki rupeaisi sanelemaan ehtoja, kuinka minun tulisi elää."
Se on jokaisen oma valinta valitseeko päihteettömän elämän, vai onko mukana päihteidenkäytön kulttuurissa. Kyseessä on mm. moraalinen dilemma siitä kuinka ihminen onnistuu uskottelemaan itselleen, ettei hänen oma aineiden käyttönsä ole yhdenvertainen toisten aineiden käyttämisen kanssa? Vaan se on erillinen onnensaareke, jossain kaukana siitä, missä paha maailma ja päihteettömyyden kannattajat eivät pääse häiritsemään herkkää onnen ja autuuden tasapainoa? Onko aineiden käyttö sitten tervettä hedonismia onkin jo aivan toinen asia?
Entä sitten jos kannabisherkät reseptorit alkavat ilmoittaa, että nyt olisi taas aika aloittaa pössyttely? Oletko koettanut silloin kieltäytyä? Monet kysyvät miksi silloin tarvisikaan? Mutta ehkä siksi, että silloin todella saa selville sen onko itse vapaa sanomaan kaikissa tilanteissa ei!?
"Hetkinen... Tämmöistä en ole kuullut edes ns. joka päivä polttavilta. Saatika nähnyt. Heille kannabistoleranssi on niin korkea, ettei kannabis enää vaikuta niin voimakkaasti(vaikka annokset kasvaisivat) vaan kannabiksesta tulee teen tai kahvintapainen tapa. (en koita vähätellä, mielestäni kannabista ei ole todellakaan hyväksi käyttää joka päivä) Sama ilmiö tapahtuu myös kannabiksen lääkekäyttäjille. Eivät he ole millään tavalla toimintakyvyttömiä tai vahvasti päihtyneitä, vaikka nauttivatkin viihdekäyttäjään nähden kymmenkertaiset määrät kannabista. Muutenhan kannabis ei toimisi lainkaan lääkkeenä."
Ongelmat alkaa silloin kun joku muu sanoo voisitko olla ottamatta? Sitä onkin jo huomattavasti vaikeampaa "hallita". Ja lääkkeet on lääkkeitä olivatpa ne mitä tahansa ainetta. Ja niiden määräämisellä lääkäri tarkoin määrittelee kuinka ja miten niitä tulee käyttää, että haluttu vaste ko. oireeseen voidaan saavuttaa. Ja niiden tilannetta ei mielestäni voi suoranaisesti verrata päihdekäytön tilanteeseen.
"En usko, että aiheen aloittaja saatika hänen miehensä käyttää alkoholia. Eikä kannabiksen ja kaljan sekakäyttö ole mielekästä, siitä tulee vain sekava ja paha olo. Eikä hänen miehensä käsittääkseni sekoilua päihteeltä hae. (anteeksi aiheen aloittajalle, jos nyt oletan liikaa asioita)"
Monesti tällä palstalla voi olla niin, että samat aineidenkäyttäjät ensiksi kysyvät ja sitten vastaavat itse eri nimimerkin suojissa?
"Luuletko että lapset ovat niin fiksuja, että osaavat kiusata vanhempien päihdevalinnoista? Ja miksi vanhempien päihteet pitäisi ylipäätään tulla ilmi lapsien omissa 'kuppikunnissa'(kuulostipa tuo sana pahalta lapsista puhuttaessa :P )? Mitä itse muistan ala-aste ajoista niin kiusattuja olivat ne, joilla ei ollut 7 viivaa NHL-lippiksessä tai tarpeeksi raitoja raitaverkkareissa, ei silloin sen syvemmin osannut ajatella."
Lapset ovat sellaisia, että ne voivat lallatella toisilleen useammista eri asioista ymmärtämättämyyksiissään, vähän kuten aikuiset tekevät toisilleen kateuksissaan. Ja esim. kukkien kotoa hakemisen tarvitaan aina poliisi paikalle. Ja sellaiset asiat vain leviävät tässä raadollisessa maailmassa. Ääritapauksissa lapsen koulunkäynti voi kärsiä siitä, että kodin ilmapiirin täyttää kannabis.
"Lisää keskustelua! Hyvin kiinnostava ja moniulotteinen aihe"
Kannabiksestä keskustelu ei ole kovin mielenkiintoista. On tietysti hyvä, jos esim. lääkärit voisivat todeta kannabiksen auttavan esim. lääkkeenä? Mutta tulokset tästä ovat toisin kuin esitetään niiden olevan, kovastikin kiistanalaiset.
Ja varmaan lääkkeille on oma palsta olemassa, jossa niistä voi käydä depattia? En tiedä, mutta esim. kannabiksen viihdekäytöllä (= kauniimpi sana päihdekäytölle) ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen keskustelun kanssa.
Ja moniko todella on perehtynyt ilman alan koulutusta lääkekemiaan siten, että siitä osaisikaan väitellä asiantuntevasti?
""Ei. Kannabiksen käyttäjä ei hommaa toista kännykkää, jolla hän voi salaa sopia tapaamisia kannabiksen kanssa omenahotellissa."
Ehkä ei, vaikka sekään ei ole tietysti poissuljettu myöskään kannabiksen käyttäjien joukossa? Mutta entäs sitten jos toinen lupaa olla käyttämättä ja ei ole? Tai ei edes harkitse asiaa ja valehtelee, ettei käytä? Mikä tietysti on huono vale ja siitä jää heti kiinni."
En puhukkaan valehtelusta, lupausten rikkomisesta tai muusta vastaavasta, vaan vastuuntuntoisesta viihdekäytöstä, josta ei käyttäjälle itselleen koidu haittaa. Tottakai ymmärrän, että toiselle ihmiselle ei sovi valehdella yms. kuka ei? Ei ole kannabiksen vika, jos ihminen on tyhmä ja tekee huonoja valintoja.
"Se on jokaisen oma valinta valitseeko päihteettömän elämän, vai onko mukana päihteidenkäytön kulttuurissa. Kyseessä on mm. moraalinen dilemma siitä kuinka ihminen onnistuu uskottelemaan itselleen, ettei hänen oma aineiden käyttönsä ole yhdenvertainen toisten aineiden käyttämisen kanssa? Vaan se on erillinen onnensaareke, jossain kaukana siitä, missä paha maailma ja päihteettömyyden kannattajat eivät pääse häiritsemään herkkää onnen ja autuuden tasapainoa? Onko aineiden käyttö sitten tervettä hedonismia onkin jo aivan toinen asia?"
En ymmärrä kirjoitustasi moraalisesta dilemmasta tai että joku uskottelee sitä ja tätä. Kenestä/mistä puhut? Huono sanavalinta tuo "aineet" kun se voi tarkottaa mitä vaan.. Alkuperäiset hedonistit pitivät orgioita ja joivat viiniä, onko se sitten terveellistä hedonismia? Ja kenen mielestä terveellistä onko hänellä oikeutta tämän teorian turvin viedä toiselta vapaus omaan ruumiiseen?
"Entä sitten jos kannabisherkät reseptorit alkavat ilmoittaa, että nyt olisi taas aika aloittaa pössyttely? Oletko koettanut silloin kieltäytyä? Monet kysyvät miksi silloin tarvisikaan? Mutta ehkä siksi, että silloin todella saa selville sen onko itse vapaa sanomaan kaikissa tilanteissa ei!?"
Mitä ihmettä? Kannabis ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, joten nämä kannabisreseptorit (jotka on sinunkin aivoissasi, HUI!) eivät säätele ihmisen mieltä. Olen kyllä monesti kieltäytynyt kannabiksesta sitä minulle tarjottaessa, esimerkiksi kun olen autolla tai minulla on muita suunnitelmia tai ei muuten vaan huvita. Tuntuu, että kaikki täällä pitävät ihmisiä tahdonvoimattomina viettien ja vaistojen varalla käyttäytyvinä eläiminä. (vaikka välillä perjantaisin tältä grillijonossa tuntuukin).
Käsitinkö siis oikein: Tahdot muuttaa miehesi mielesi mukaiseksi ja sitten ihmettelet kun tulee kränää.
Vaikka päihteetön elämä on todella suotavaa ja ihailtava saavutus *kumartaa*, ei tarkota sitä että sinulla on oikeutta rueta päättämään mitä miehesi tekee. Sama kun miehesi sanoisi vaikka, että sinun pitää juoda välillä, että ottasit rennosti. (Siis ajattele asioita hänen näkökulmastaan)
"Hän perusteli pössyttelyään sillä, että se on hyvä irtiotto, tuo hyvää oloa ja avartaa näkökulmaa elämään hyvien keskustelujen muodossa. Ehkä totta, mutta eikö parasta ole irtiotto ja hyvänolon saavuttaminen täysin selvinpäin? Miksi ne asiat täytyy kokea päihtyneenä?"
Jotkut oikeasti nauttivat tästä enemmän päihtyneenä, onko sitä niin vaikea uskoa? Ja millä tavalla irtiotto ja hyvänolon saavuttaminen selvinpäin on 'parasta'? Terveydellisesti? Siinä olet oikeassa. Sinä saatat saada selvinpäinolosta luultavasti välillä samantapaiset kiksit, kuin miehesi polttelusta.
"Kerran riitelymme aiheesta meni niin pitkälle, että pyysin miestäni valitsemaan minun tai pilven. Vastaus oli "aika paha", tosissaan sanottuna. Pilvi tuo niin suurta hyvää oloa, että siitä ei voi luopua, edes parisuhteen menetyksen uhalla.
Tämä on kuitenkin parisuhde, jossa tavoittenamme on ollut mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Minä en kuitenkaan halua lapsilleni huumeita (enkä tupakkaa) käyttävää isää, joten olemme pattitilanteessa."
Itse tein tämän selväksi tyttöystävälleni jo suhteen alussa: Jos hän yrittää minua muuttaa tavalla tai toisella vasten tahtoani, heittämällä naurettavia ultimaattumeita, niin en valitse häntä. En yksinkertaisesti tahtoisi olla ihmisen kanssa, joka ei rakasta minua sellaisena kuin olen. Olen kuitenkin luonteeltani hyvin kompromissiherkkä, enkä riitele lähes ikinä takaisin, joten tämmöisiä tilanteita ei pitäisi vastaan tulla. Jos tulee, niin siitä joko juttelemalla selvitään, tai sitten ei.
Ettekä te missään pattitilanteessa ole. Jos arvomaailmat ei kohtaa, niin miksi olette yhdessä ylipäätään?
"Minua askarruttaa kannabiksen käytössä moni asia: vaikuttaako pilvi miehen hedelmällisyyteen? Miten asenne huumeita kohtaan välittyy tuleville lapsille? "
Krooninen kannabiksen käyttö saattaa vaikuttaa miehen hedelmällisyyteen. Tästä ei ole kuitenkaan olemassa varmaa tietoa vaan tutkimuksia niin puolesta kuin vastaankin. Lapsille siirtyviä asenteita on yhtä paljon kuin lapsia. Keksin juuri analogian: Jos lapsi on syntyessään valkoinen kangas ja ulkoiset vaikutteet värejä. Samoilla väreillä saa aikaan lukemattoman määrän erilaisia tauluja. Tämähän on hyvin kärjistettyä jne. mutta käsittänet mitä tarkoitan?
"Entä jos mies tulevaisuudessakin on yhtä paljon kavereittensa vietävissä kuin nyt ja käyttö lisääntyy tai siirtyy vahvempiin aineisiin? Ym. ym."
Saat tämän kuulostamaan siltä, ettei miehesi haluaisi poltella, mutta hänen kaverinsa painostavat siihen. Jos näin on niin miehelläsi on kyllä huonoja kavereita. Jos ei (kuten luulen), niin miksi luulet miehesi käyttävän tulevaisuudessa jotain muuta? Onko hän ikinä käyttänyt tai puhunut kokeilevansa jotain muuta? Oletko kysynyt häneltä, tahtoisiko hän kokeilla jotain muuta? Käyttävätkö hänen kaverinsa muita päihteitä ongelmaksi asti? Jos kyllä niin mitä?
Anteeksi jos viestini oli jotenkin loukkaava tai hyökkäävä, henkilökohtaisesti en vain arvosta omien arvojen ja aatteiden pakkosyöttäjiä.
Heippa, et siis hyväksy minkäänlaisia ultimaatumeita. Entäs, jos tyttöystävälläsi olisi kuviossa toinen mies. Sinusta tämä tuntuisi ehkä loukkaavalta, mutta tyttöystäväsi sanoisi rakastavansa sinua ja pitävänsä vain hauskaa toisen tyypin kanssa. Etkö silloinkaan käskisi valitsemaan itsesi ja toisen välillä? Ethän saa muuttaa tyttöystävääsi vaan sinun täytyy rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Ihan vain uteliaisuudesta kysyn...vai sinäkö saat päättää, millaisista asioista on lupa loukkaantua?
lähtöasetelmana ei ole kovinkaan tyypillinen kestävälle suhteelle, vai kuinka? Vastaan toisen kirjoittajan puolesta, koska aihe kiinnostaa..
Eiköhän parisuhteessa molemmat aseta rajoja suhteelle, jotta se on suhde. Anteeksi vain, mutta parisuhteen ulkopuoliset seksisuhteet kuulostavat ehkä hieman vaikeasti yhteensopivilta itse varsinaisen suhteen kanssa ja uskon että kyseinen esimerkki ei havainnollista tilannetta. Sinä vertaat tässä esim. kannabiksen kohtuullista käyttöä toiseen suhteeseen, joten annat kannabiksen käytöälle hieman suhteettomat mittasuhteet. Sitä paitsi, jos nainen tai mies haluaa pitää muita suhteita, on sitä kunnioitettava ja todettava ettei parisuhde voi toimia, jos itse ei moista halua. Mutta mitä hyötyä on pakottaa toinen luopumaan muista suhteista vasten tahtoaan? Kuinka varmalla pohjalla parisuhde silloin on?
Aloittaja on rehellisesti huolissaan, mutta ymmärrän myös hänen miestään. Kyseessä ei ole mikään pirinveto, hepon käyttö, trippailu jne. Kyseessä on kannabiksen käyttö, joka vaikututtaa olevan kohtuuluokan kantimissa ja itse kyseisen miehen asemassa olisin hieman ihmeissäni siitä, olisko nyt kumppanilla ehkä käsityksissään tarkistamisen varaa, jos suhteen ehtona on täysi raittius tai ainakin kannabiksen käyttökielto. Täytyy aikamoinen daami olla että viitsii moiseen pompotteluun lähteä mukaan.
Itselläni ei koskaan yksikään naisystävä ole ollut huolissaan asiasta (koska ei ollut ongelmaa) paitsi yksi. Hän oli todellinen kaksinaismoralisti (itse oli poltellut myös ja ei edes pitänyt sitä pahana kun tapahtui toisessa maassa ja itse käytti liki päivittäin lasin pari viiniä). Asiasta ei tullut kynnyskysymystä, sillä kyseinen naisen määräilevyys ja sääntöjen asettaminen oli verissä; kaiken piti olla hänen tahtonsa mukaista. Ei sellaisella suhteella ollut kestävyyttä. Vaikka aluksi taivuinkin tahtoon, koska nainen oli kerrassaan upea ja olin rakastunut, parin vuoden jälkeen suhde kaatui mahdottomuuteensa. Kyseessä oli loputon niuho, joka kuvitteli olevansa "moraalisesti" aina oikeassa suhteessa kaikkiin ihmisiin, vaikka oikeasti käyttäytyi hyvin narsistisesti. Mutta en tietenkään väitä aloittajaa narsistiksi tms., puhuin vain omasta kokemuksesta aiheen suhteen.
Vaikka itsekään halua, että kodissani edes tupakkaa poltetaan, kun on lapsia niin en silti kuvittele sen olevan "onnistuneelle" vanhempi/lapsi suhteelle este. Oma äitini poltti tupakkaa ja on edelleen ihana ihminen, jonka kanssa on hyvät välit ja joka kasvatti minut hyvin. Isäni taas joi paljon, mutta se onkin asia erikseen; hänestä tuli fyysisesti ja psyykkisesti narkomaani alkoholilla ja olisin hänen juopottelunsa vaihtanut milloin tahansa satunnaisen pilven polttoon.
Yleisesti: En ymmärrä miksi nähdään kannabis perheen uhkana, jos se ei ole elämän keskipiste. Alkoholi (anteeksi vertailu, mutta kun aihe kirpaisee) aiheuttaa niin paljon enemmän ongelmia kuin kannabis satunnaisestikin käytettynä. On turha kuvitella etteikö suurin osa alkoholin "kohtuukäyttäjistäkin" vedä itsensä silloin tällöin humalaan. Ja jos parisuhteessa on närää niin känni tuo aina riidät pintaan pahimmalla mahdollisella tavalla ja siitä kärsivät kaikki lapsia myöten. Ja jos ei riidellä käydään vieraissa. Alkoholin luonne on vain se, että sillä saa yhtään enemmän käytettynä alkukantaisimmat tunteensa pintaan halusi tai ei. Alkoholi on perhe-elämässä todella paljon suurempi riski ihan millä mittarilla vain. Kannabis silloin, jos elämä pyörii sen ympärillä, mutta enpä ole vielä yhtään perheenisää tai äitiä nähnyt kuka ei olisi perhettään asettanut kannabiksen edelle. Mutta varmasti on ylipäätään päihdeongelmaisia, joille kannabis on vain yksi päihde muiden joukossa ja luulen juuri näiden näkyvän "tilastoissa".
Joillekkin vapaat suhteet toimii, minulle ei. Eli jättäisin hänet heti, kun uusi mies ilmestyisi kuvioihin. Simple as that. En minä häntä mitään käskisi valitsemaan, hän on valintansa jo tehnyt.
Enkä koita muuttaa tyttöystävääni, olisipas se vasta moraalitonta ja kaksinaamaista. Ketään ei "täydy" rakastaa, eikä semmosen kanssa tartte suhdetta rakentaa ketä ei rakasta.
Tarkoitin vertauksellani sitä, että mielestäni kenenkään ei tarvitse elää tilanteessa, joka tuntuu liian ahdistavalta. Jos miehen kannabiksen käyttö ahdistaa niin paljon, että ero on mahdollinen, on minusta ihan ok antaa vaihtoehdot kannabis/minä. Eihän toinen välttämättä olisi tiennyt, että käyttö on niin loukkaavaa. On mielestäni reilumpaa antaa vaihtoehdot kuin vain lähteä ilman että toinen on edes ymmärtänyt mistä on kysymys.
Vertasin pettämiseen, koska suurin osa ymmärtää sen tuntuvan loukkaavalta. Taas kannabiksen käyttöä ei täällä mielletä loukkaavaksi. Yhtä hyvin kummastakin voisi todeta, että ei ole yhtä tärkeää kuin perhe ja ei ole epäterveellistä.
Aloittajan kannattaisi miettiä tarkkaan. Onko tosiaan järkevää luopua miehestä polttelun takia, jos polttelusta ei ole varsinaista haittaa? Onko kysymys kontrolloinnista ja valtataistelussa? Mitä ikävyyksiä polttelusta on seurannut vai pelkääkö aloittaja vain, että ikävyyksiä saattaisi seurata? Miksi aloittaja on siis huolissaan? Joissakin perheissä polttelusta on paljonkin haittaa, toisissa ei yhtään...puhu miehesi kanssa, millainen tilanne olisi, jos olisi lapsia.
Älä ota vaativaa ja kontrolloivaa sävyä vaan juttele asiasta miestä kunnioittavasti. Voihan olla, että mies empi valinnan suhteen vain siksi, että osoitti mieltään kontrollointisi takia. Toisaalta mies voi olla menossa kannabishuumaan, ja todellakin pakon edessä valitsisi mieluummin kannabiksen.
Minusta pitäisi kuitenkin oppia sietämään erilaisuutta ja hyväksyä, ettei toinen ole olemassa vain sinun tarpeitasi varten vaan hänellä on omakin elämänsä. Hyvä neuvo on, että toiselle aikuiselle et voi asettaa rajoja, mutta voit asettaa rajat sille, miten sinua saa kohdella. Et siis voi kontrolloida miehesi polttelua, mutta sinun ei tarvitse sietää esim.petettyjä lupauksia, kohtuutonta yksinäisyyttä, valehtelua, yms.
Kirjoituksestasi päätellen teillä ei ole ollut polttelusta ongelmia. Ongelma on ollut se, ettei mies ole sopinut valmiiseen käsikirjoitukseesi unelmien miehestä. Miehestäsi tämä saattaa tuntua hyvinkin loukkaavalta. Toivottavasti pystyisitte ymmärtämään toistenne kantoja jatkossa paremmin.
Vastaan pikaisesti ennen töistä lähtöä. KIITOS kaikille, jotka ovat kommentoineet kirjoitustani. Ne ovat antaneet minulle päivän mittaan paljon ajateltavaa ja pohdittavaa. Monesta löydän itseni ja olen itseeni mennyt ja toivon, että pystyisin vähentämään kontrollifriikkiyttäni. Arvostan todella näitä vastauksianne, koska mieheni ei kykene asiasta puhumaan asiallisesti vaan puolustelee liikaa polttamistaan ja järkevän keskustelun sijaan hän vain kertoo kuinka fiksu ja järkevä tapa se on. Ymmärrän puolustuskannan, mutta haluaisin mielummin rakentavaa keskustelua, jossa kumpikin voi ymmärtää toisiaan ja jossa kumpikin voi avoimesti puhua tunteistaan ja ajatuksistaan.
Mjep kyseli, että mitä tarkoitin sillä, kun kirjoitin että irtiotto ja hyvänolon saavuttaminen on selvinpäin parasta. Mielestäni hyvänolon tunne on aidompaa selvinpäin koettuna. Tai niin ajattelen, että selvinpäin tunteet ovat aitoja ja päihtyneenä (kännissä tai pilvessä) ne ovat epäaitoja ja tulevat vain siksi että on päihtyneenä. En tiedä olenko oikeassa, mutta tämä on mielipiteeni?
Jos minullekin olisi tehty alusta asti selväksi, että hän käyttää huumeita ja minulla ei ole siihen mitään sanottavaa, niin tilanne voisi olla toinen. Todennäköisesti suhteemme ei olisi jatkunut, toisaalta olisin voinut rakastua siitä huolimatta ja hyväksyä asian. Sain tietää mieheni pilvenpoltosta noin vuoden seurustelun jälkeen löytämällä marihuanan siemiä purkista vaatekaapistamme! Tämän koin todella loukkaavaksi ja tunsin, että minua oli kusetettu pahemman kerran. Seurustelin ihmisen kanssa, josta en tiennyt tällaista puolta olevan lainkaan.
Pilven satunnainen polttelu ei ehkä minua häiritsisi niin paljon, enemmän ärsyttää asenne, joka miehelläni on sitä kohtaan. Hän pitää sitä niin järkevänä, vaarattomampana kuin alkoholi ja tupakka. Ehkä näin onkin, mutta hän todellakin myös polttaa tupakkaa ja juo viinaa. Muutaman kerran hän on tullut alkoholin ja pilven sekakäytön jälkeen kotiin kunnon koomassa. Siitä hän syyttää pelkästään alkoholia, vaikka pelkästään kännissä hän ei ole ollut niin huonossa kunnossa koskaan. Sekakäyttö on se, joka ne koomat aiheutti. Sitäkään en siedä, että minulle sanotaan, että "tulen kotiin heti futismatsin jälkeen", mutta sen jälkeen jäädäänkin pössyttelemään ja tullaan kotiin aamuyöstä kauheessa koomassa.
Mutta kirjoituksenne on kuitenkin saanut minut ajattelemaan, että stressaan asioista liikaa etukäteen. Mitään kamalan pahaa ei ole vielä sattunut, ja tulevaisuuden ongelmia on kai turha pelätä etukäteen. Vituttaa vain, että mitä olen tehnyt ansaitakseni huumeita käyttävän miehen :( Mielestäni ei ole liikaa toivoa, että löytäisi miehen joka ei huumeisiin koskisi. Rakastan miestäni kuitenkin paljon ja toivon, että hän ymmärtäisi ja kunnioittaisi minun näkökantaani tässä asiassa.
Ihme, että miehesi sekakäyttää, koska siitä ei tosiaan tule kovin hyvä olo. Ainakaan itselleni, mutta en käytäkkään alkoholia lähes ollenkaan.
"Mielestäni hyvänolon tunne on aidompaa selvinpäin koettuna. Tai niin ajattelen, että selvinpäin tunteet ovat aitoja ja päihtyneenä (kännissä tai pilvessä) ne ovat epäaitoja ja tulevat vain siksi että on päihtyneenä. En tiedä olenko oikeassa, mutta tämä on mielipiteeni?"
Hyvä, että tämä tuli esille, sillä tämä tuntuu monilla olevan mielessä! Kannabis ei tuo automaattisesti 'hyvää oloa'. Jos sinua vituttaa, polttelet, niin ei se vitutus mihinkään katoa. Mutta jos sullon hyvä fiilis ja poltat nii se hyvä fiilis paranee. Suurin osa kannabiksen vaikutuksista on vain aistien herkistämistä. Kuulo ja makuaisteilla tämän huomaa parhaiten. Musiikki kuulostaa 'paremmalta' ja siitä löytää uusia puolia ja jo valmiiksi hyvä ruoka maistuu jumalaiselta. Katselukokemuksena esimerkiksi elokuvat vaikuttavat todella paljon itselleni kanssa. Mutta olen kyllä muutenkin aikamoinen musa, leffa ja ruoka-friikki :D
"Hän pitää sitä niin järkevänä, vaarattomampana kuin alkoholi ja tupakka. Ehkä näin onkin, mutta hän todellakin myös polttaa tupakkaa ja juo viinaa."
Tämä voi tuntua jollain tavalla tekopyhältä sen jälkeen, kun mies kehuu kannabista paljon terveemmäksi ja mollaa tupakkaa ja viinaa. Epäilen kuitenkin, että hän joisi/tupakoisi enemmän, jos ei käyttäisi satunnaisesti kannabista. Itsellä on ikuisuusprojekti tuo tupakista eroon pääseminen, nyttenkin kolmatta viikkoa ilman ja ihan hyvin mennyt tähän asti. Toivottavasti en enää sorru.
"Vituttaa vain, että mitä olen tehnyt ansaitakseni huumeita käyttävän miehen :( Mielestäni ei ole liikaa toivoa, että löytäisi miehen joka ei huumeisiin koskisi."
Mielestäni tämä on todella rumasti sanottu miestäsi kohtaan. Tunnut pitävän itseäsi jotenkin parempana ihmisenä kuin päihteitä käyttävät ja tämähän ei ole totta. Jos todella etsit raivoraitista miestä niin miksi et ettimällä etsi semmoista. Jos miehesi käyttää tupakkaa, alkoholia ja kannabista, etkä tahtoisi lapsiesi isän käyttävän mitään noista, niin miten luulet asian menevän. Pidät jotenkin itsestäänselvänä, että miehesi tulee muuttumaan. Ja, että se on juuri hän jonka pitäisi muuttua. Avarra katsettasi vähän omasta navasta etäämmäksi! Mieti vaikka miehesti suusta sanat: "Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni päihdekäyttöäni suvaitsemattoman naisen?"
Kompromisseja on aina olemassa, jos kompromissit ei miellytä niin sitten ei mahda mitään. :/
Toivottavasti saatte asiat kuntoon!
Hei! Mä laitan myös jotain kommenttia, koska edelliset kirjoittajat käsittelivät asiaa lähinnä käyttäjän näkökulmasta ja saivat varmaan sinut tuntemaan itsesi kontrollifriikiksi...
Mä ymmärrän nimittäin täysin tuon pettämisaspektin, varsinkin kun miehesi on ilmiselvästi pyrkinyt salaamaan tapansa sinulta. Ei ole ihan tervettä parisuhteessa, jos noin isoa asiaa ei voi rehellisesti tuoda esille (ja esim. tarjota sullekin, vaikka tietäisikin, että tulet kieltäytymään. Mielestäni olisi kohteliasta edes tarjota, eikä pössytellä "salaa mammalta". tosi nöyryyttävää)
Mietippä millaisessa tilanteessa olette sitten kun / jos teillä on lapsia joku päivä. Jo ihan sen takia, että kannabis on laiton huume, ja tulee todennäköisesti täällä takahikiällä sitä olemaankin aina, tulee olemaan aika hankala selitellä ipanoille mitä se isukki siinä touhuilee ja miksi siitä ei saa kavereille puhua... Tämä on nimittäin yksi suurimpia syitä miksi olen itse kieltänyt ehdottomasti laittomat päihteet kotonani (ja saanut pirttihirmun leiman), en vain kertakaikkiaan halua lasteni joutuvan kasvamaan sellaisessa salakähmäisyyden ilmapiirissä.
Tekisi mieleni sanoa, että älä tee niin kuin minä tein, vaan jätä se mies. Helpommalla pääset loppuelämäsi. Mutta eihän sellaista voi sanoa.
On ymmärrettävää, että olet loukkaantunut. Salailu tuntuu pahalta, tiedän sen kun olen itse kokenut. Älä vähättele omia tunteitasi vaan kuuntele niitä. Itse yritin pitkään olla mieliksi, pössyttelijälle rento muija. Miehelläni on kuitenkin pakkomielteenä sulkea minut ulkopuolelle ja tehdä asioita salassa. Hän on kyllä riippuvainen, ja suhteemme on kärsinyt pahasti polttelun vuoksi. Toivottavasti sinun miehesi ei ole tulossa riippuvaiseksi...salailu viittaisi siihen.
Riippuvaisen ihmisen puolisolle kehittyy läheisriippuvuus(kannatta googlettaa) jolloin oma elämä alkaa pyöriä vain toisen tekemisten ympärillä. Läheisriippuvuus voi näkyä esim. kontrollointina, mielistelynä, epätoivoisena roikkumisena..tämän olen kokenut itse...kannattaa estää oma sairastuminen, jos vain voi.
Naistenlehti -analyysiinhän tämä menee, mutta se on erittäin piristävää tälle tosikkomaiselle kannabiskeskustelulle!
Kun "Vierestä Seuranneet" malttavat pysyä poissa näistä keskusteluista, jotka käsittelevät niitä arkipäivän ongelmia, joita kannabisksenkäyttö buustaa ihmiselämässä, niin keskustelu saa aivan uuden sävyn: tämä koskee niitä ihmisiä, jotka voivat olla kenen lähipiiristä tahansa ja joiden ongelmat eivät pohjimmaiselta sisällöltään koske mitään "kannabispsykootikkoja" ja muita lähes mielikuvitusolentoja, vaan ihan meikäläisiä ja teikäläisiä.
Itse olen ollut tosikko kannabisasian suhteen (ehdoton laillistamisen kannattaja -mitä olen edelleen-), mutta tämän keskustelun jälkeen -joka on erittäin tervetullutta- pyrin suhtaumaan kannabisasiaan aiheena, joka koskettaa tavallista suomalaista. Ei vain hamppuhörhöä, rastapäätä, Irti Huumeista Ry: njäsentä, poliisia, huolestunutta vanhempaa tai valtanälkiintynyttä poliitikkoa vaan myös todellakin tavallista suomalaista. Loistava alku uudelle keskustelukontekstille, joka samalla vastaa "naistenlehti" tarpeeseen.
Itse olen nainen ja olen käyttänyt kannabista säännöllisesti ilman mitään ongelmia taannoin pari vuotta ja poikaystäväni käytti myös. Se aika ei ollut sen kummempaa kuin nykyinen hamputonkaan vaihe. Ihan yhtä rakastuneita oltiin silloin kuin nytkin ja mikä tärkeintä niin aiheesta ei tullut kertaakaan riitaa. Ei edes yhtä ainutta kertaa, sillä vaikka poikaystäväni käytti useammin kuin minä, oli hän aina pilvipäissään mitä ihanin mies! On hän sitä ilman pilveäkin, mutta pointti on siinä ettei pilvellä koskaan ollut vaikutusta asiaan. Hän oli/on ihana joka tapauksessa! Eikä meidän suhteessa ole tarvinnut salailla, salailu ei ole meidän juttu.
Ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut paljon. Mietin asiaa kirjoitustenne perusteella paljon ja pääsin itseni kanssa tilaan, jossa totesin, että pilvi ei ole itse parisuhdettamme muuttanut miksikään. Miksi siis valittaa miehelle aiheesta joka ei vaikuta yhteiseen elämäämme millään lailla?
Mutta taas totesin, että ei se ole näin, etteikö se vaikuttaisi. Viime kesän jälkeen mieheni on avoimesti kertonut polttaneensa pilveä kun näin on tapahtunut. Aina kun käyttö on vähäistä ja mies toimii rehellisesti, olen ollut "sujut" asian kanssa.
Välillä polttaminen menee överiksi, kuten jälleen kerran viime yönä, sunnuntain-maanantain välisenä yönä. Mies sanoo tulevansa kotiin kymmeneltä. Kello tulee kymmenen, tulee viesti, että tulen pian. Pian tulee viesti, että tulen jonkin ajan kuluttua. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi ja useampi sätkä ehtinyt palaa, mies muuttuukin yhtäkkiä välinpitämättömäksi kusipääksi. Ilkeäksi ja vittumaiseksi. Tulee kotiin aamuyöllä kauheessa sekavuustilassa. Tässä todennäköisesti on myös kaljaa tullut juotua useammankin tuopin verran ja useita sätkiä pilveä. Mies ei meinaa saada sanaa suustaan ja kun sieltä jotain tulee ulos niin pelkkää vittuilua ja sekavuutta.
En tiedä onko tämä pilven vika, vai onko mieheni vain kusipää joka tulee ajoittain esiin, mutta näin käy aina kun vetää alkoholista pilvestä överit. Pelkän alkoholin käytön yhteydessä mieheni ei käyttäydy näin. Syy on siis sekakäytössä.
Jos joku väittää että pilvi ei vaikuta suhteisiin millään lailla, niin tule elämään elämääni. Mies jäi aamulla nukkumaan sohvalle, eikä päässyt töihinkään tänään. Pilven takia!!! Olisi aika oppia ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Työt ainakin pitää hoitaa, siinä viimeistään menee raja!!!
Valehtele vielä vähän lisää.
Narauta avomiehesi poliisille, niin saat asiat kuntoon.
Jos minä olisin miehesi, en tekisi mitään valintaa. Sanoisin että "ota koko paketti tai jätä".
Jos kuitenkin mietit lapsien hankkimista, älä ole miehen kanssa joka käyttää laittomia aineita. Se riittää sossuntantoille syyksi huostaanottaa skidi. Tästä asiasta kannattaa ihan vakavasti puhua miehen kanssa.
lehmä
sanattomaksi vetää jälleen. Kevät varmaan saa toisten pakkomielteet
roihuamaan.
Minun mielestäni kannabis ei ole se pahin vaihtoehto maailmassa. Olen ollut suhteessa,jossa toinen osapuoli on täysin kuin pässi narussa kun päihteistä on kyse. Kaikki maistui niin sanotusti. Se oli rankaa se. Henkilö oli väkivaltainen ja "pikkurikollinen" muutenkin. Vaarallinen ihminen mielestäni!(Mitähän helvettiä olen sellaisenkin kanssa pyörinyt kun en itse pahemmin päihteistä välitä?)
Ja on muutenkin älytöntä vaatia,ettei toisella saisi olla mitään paheita! Ei tupakkaa,alkoa jne. Itse lähtisin kävelemään.