Kokeillaanpas täällä jos vaikka löytyisi joku tai joitakin, jotka haluaisivat jutella ja myöhemmin ehkä myös tutustua.
Olen vuosimallia 82. Ala-astetta kävin pienessä kyläkoulussa, jossa jouduin kiusaamisen kohteeksi. Olin pieni, hoikka, arka lapsi. Kiusaamista tapahtui melkein koko ala-asteen ajan. Opettajatkin jollain tasolla asiasta tiesivät mutta eivät pahemmin asiaan puuttuneet. Yläasteelle mentyä kiusaaminen loppui kunnes seiskaluokan loppupuolella minulla huomattiin sydänsairaus. Tämä sai jotkut aloittamaan taas kiusaamisen ja hylkimisen. Parhaiten on jäänyt mieleen ysiluokan luokkaretken ruotsinristeilylle. Bussissa valvoja kyseli kuka on kenenkin kanssa hyteissä ja joku bussin takaa huusi ettei ole ainakaan minun kanssani samassa kun minullahan on se sydänsairaus.. Se tuntui silloin pahalle.
Olen läpi kouluajan, peruskoulusta amk:hon, ollut hiljainen, ujo ja arka. Kaikki luokan edessä esiintyminen tms on ollut todella tuskaa. Jätin amk:n ekalla myös yhden äidinkielen kurssin, jossa piti pitää puheita yms. suorittamatta. Sain sen suoritettua vaivoin muutama viikko ennen valmistumista... Kouluaikoina ei ollut pahemmin kavereita muuta kuin luokkakaverit, joita näki koulussa. Koulun jälkeen aina menin kotia ja olin siellä. Ei minulle kukaan soitellut tai pyytänyt harrastuksiin.
Nykyään olen työelämässä ja työhön liittyy asiakaspalvelua. Kiitos tämän, ujous on hieman kaikonnut. Ujo olen vieläkin mutta en läheskään niin paljon kuin ennen työelämää. Yksinäinen olen vieläkin. Se ei tässä vuosien varrella ole miksikään muuttunut.
Olen vuosimallia 82. Ala-astetta kävin pienessä kyläkoulussa, jossa jouduin kiusaamisen kohteeksi. Olin pieni, hoikka, arka lapsi. Kiusaamista tapahtui melkein koko ala-asteen ajan. Opettajatkin jollain tasolla asiasta tiesivät mutta eivät pahemmin asiaan puuttuneet. Yläasteelle mentyä kiusaaminen loppui kunnes seiskaluokan loppupuolella minulla huomattiin sydänsairaus. Tämä sai jotkut aloittamaan taas kiusaamisen ja hylkimisen. Parhaiten on jäänyt mieleen ysiluokan luokkaretken ruotsinristeilylle. Bussissa valvoja kyseli kuka on kenenkin kanssa hyteissä ja joku bussin takaa huusi ettei ole ainakaan minun kanssani samassa kun minullahan on se sydänsairaus.. Se tuntui silloin pahalle.
Olen läpi kouluajan, peruskoulusta amk:hon, ollut hiljainen, ujo ja arka. Kaikki luokan edessä esiintyminen tms on ollut todella tuskaa. Jätin amk:n ekalla myös yhden äidinkielen kurssin, jossa piti pitää puheita yms. suorittamatta. Sain sen suoritettua vaivoin muutama viikko ennen valmistumista... Kouluaikoina ei ollut pahemmin kavereita muuta kuin luokkakaverit, joita näki koulussa. Koulun jälkeen aina menin kotia ja olin siellä. Ei minulle kukaan soitellut tai pyytänyt harrastuksiin.
Nykyään olen työelämässä ja työhön liittyy asiakaspalvelua. Kiitos tämän, ujous on hieman kaikonnut. Ujo olen vieläkin mutta en läheskään niin paljon kuin ennen työelämää. Yksinäinen olen vieläkin. Se ei tässä vuosien varrella ole miksikään muuttunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on ollut vähän sama ongelma. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, varmaan siksi että olin niin ujo. Ja nyt kaikki kesäpäivät toistavat itseään; koneen ääressä koko päivä. Töihinkään en kehtaa mennä ujouteni takia.
No ei vaineskaan. Kaverit lähti just 30min sitten. Ai että kun on tylsää :(
Minua ei yksinäisyys vaivaa, päin vastoin vituttaa tollaset yksinäiset paskat ;) tsemppiä
Hei,
minua kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan, eikä kavereitakaan pahemmin ollut. Ujous ja yksinäisyys vaivaa, ja tunnen olevani jotenkin kovin eristäytynyt ihan kaikesta "normaalielämästä". o_o
Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, sillä menen usein sanattomaksi ja ahdistun jos joku tulee minulle juttelemaan. :/ Hankalaa on.