Hei.
Kertokaapa hyviä tapoja / materiaaleja suorittaa johtoliitokset pitävästi ja toimivasti niin
sisä- kuin ulkotiloissa !
Kiitän etukäteen.
t. Ei-sähkömikko
Kertokaapa hyviä tapoja / materiaaleja suorittaa johtoliitokset pitävästi ja toimivasti niin
sisä- kuin ulkotiloissa !
Kiitän etukäteen.
t. Ei-sähkömikko
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puristusliitos asiaankuuluvilla työkaluilla tehtynä sisätiloihin. Ulos ei taida kotikonstein asiallista saadakaan, mutta ensin vulkanoituvalla ja sen päälle muulla teipillä suojattu samanlainen puristusliitos kestää kohtuudella. Liimapintainen kutistussukka liitoksen päällä pitää sekin jossain määrin vettä ulkopuolella. Pointti on lähinnä tuossa kohdassa "asiaankuuluva työkalu", joka ei tarkoita niitä yksinkertaisia Abiko-pihtejä.
Yksi halpaa ja varmaa tapaa on käyttää sokeripalaliitostanko sieltä voi leikata juuri niin monta liitoskappaleita kun tarvitset, kuori kaapeli ja taittaa tupplana molemmissa päissä ja kun niitä ruuvatan kiinni kahdella ruuvilla niin varmasti pysyy ja on helppo purkaa tarvittaessa.
Keskustelun avaajahan kysyi hyviä liitostapoja, ei mitään "sokeripalavirityksiä". Suosittele vielä Biltemaa, niin sitten voikin savun hälvettyä tarkistaa kytkennät.
Sähkölaitteethan toimivat tunnetusti savulla, sillä kun savu tulee ulos, on laite sen jälkeen hiljaa...
Jos vielä Electron kommentteihin faktatietona lisää, että ruuviliitosrimaa löytyy kyllä myös messinkiruuveilla, jos tosiaan etsii, mutta ihan helppoa se löytäminen ei ole. Yleensä niissä on aina teräsruuvit, joiden kohtalosta merellä tuskin on epäselvyyttä.
Ilmeisesti oli siis kyse venesähköistä?
Juottaminen on hyvä tapa tehdä sähköliitoksia, mutta veneessä tinaaminen ei ole kovin hyvä.
Juottaa kyllä voi jos tekee huolella. Riittävän huolella tekeminen tarkoittaa kohdallani kunnon juotosta, juotoksen suojaamista pitävästi kutistesukalla ja liitoksen tukemista liikkumattomaksi (tärinä irrotaa juotoksen).
Toinen hyvä tapa on tilata asiaankuuluvat liittimet liitosohjeineen kunnon sähkötarvikeliikkeestä. Näin ammattimies tekisi ammatikseen.
Onks kokemusta ja tietoa ?
Liitoksista.
Materiaali pitää olla olosuhteet kestävää.
Kohde yleensä määrää pitkälti liitostavan.
Itse tein veneen liitokset kytkentärimoilla, kaapelien päät juottamalla ensin ja on ainakin 15
vuotta toiminut moitteettomasti. Rimat on messinkiä ja ne on helppo kiinnittää. Olen todennut eduksi kaaviomaisen asennuksen, jos tarvitsee ottaa virtaa uudelle lisälaitteelle.
Oikeastaan en ole tarvinnut ottaa kytkentäkaaviota esille, niin selkeä kytkentä on.
JOS liikutaan kotimaisilla matalasuolaisilla
vesillä niin toimii aivan hyvin KUNNOLLISET
ns.Abiko liittimet jos ne puristetaan oikealla
työkalulla eli räikkäpihdeillä joita ei saa auki
ennen kun puristus on ollut riittävä.
Pihtien leukojen on oltava oikeassa kohdassa ja
kuorittua osuutta tarpeeksi.
Liitosten kuivana pysyminen eli tuulettuminen on
tärkeämpää kuin niiden suojaaminen roiskevedeltä
ja tiivistyvältä kosteudelta.
Usein teippaaminen tekee liitoksesta kosteutta
keräävän "pesän" ja hapettuminen kiihtyy.
Ulos ilman liitoksia ja sisälle oikein tehdyt
vaikka avoimet liitokset jotka tuulettuvat niin
hyvin menee.
Sokeripalaliitoksissa rimat joissa on liuska ruuvin ja johtimen välissä, muuten johtojen
päihin holkit säikeitä suojaamaan.
Omaan veneeseeni olen liitokset tehnyt juottamalla (apiko liittimet), johtimet tinapäällisteistä kuparia ja kutistesukka päälle.
Liitinpisteisiin suihkutellut keväisin ja
syksyisin crc:tä. Sähköjen kanssa ei ongelmia ole ollut!
pääkaupunkiseudulla tinapäällysteistä kuparijohtoa? Ja jos tiedät mistä saa messinkistä sokeripalarimaa, niin kerro sekin.
En ota varsinaisesti kantaa eri liitosmuotojen paremmuuteen, mutta jostain syystä armeijaspeksit täyttävistä liittimistä ei juuri löydy juotospinnejä eli kaikki johtoliitokset tehdään puristusliitoksilla (crimp). Puristusliitos oikeilla työkaluilla kunnolla tehtynä on kestävyydeltään ja liitettävyydeltään juottamista luotettavampi. Juotoksen heikon lenkki on murto- ja taivutuslujuus eli juotettu johdin katkeaa taivutuksessa. Myös liitosrajapinnan toimivuus varsinkin paksuissa johtimissa (>1,5mm2) on epäluotettavampi juotoksessa kuin puristusliitoksessa (ns. kylmäjuotokset, epäpuhtaudet yms.).
Itse olen käyttänyt ja suosittelen muillekin kunnollisisa messinkisiä _oikean kokoisia_ eristämättömiä abikoja, jotka puristetaan momenttipihdeillä. Päälle sitten joko liittimen oman muovikuori ja/tai liimallinen kutistesukka. Vaatii valitettavasti vähän investointia työkaluihin, mutta kerran hankitusta kunnollisesta välineestä on hyötyä loppuiäksi.
Hyvästä puristusliitoksesta löytyy kuvia vaikka Molexin sivuilta:
http://www.molex.com/cgi-bin/bv/molex/index_login.jsp
-> Application Tooling
-> Good Crimps and How to Recognize Them
Liitäntöjä voidaan tehdä monella tavalla, mutta riviliittimillä tehtynä ne menevät pieneen tilaan ja ovat luotettavuudeltaan parhaita. Esim. Nautor käyttää Phoenix-ruuviliittimiä ja Wago-jousipaineliittimiä. Liitostekniikassa siirrytään entistä enemmän käyttämään jousipaineliittimiä, koska ne ovat tärinän kestoltaan parhaita. Edellä mainitttujen valmistajien liittimet ovat käyneet läpi suolasumu kokeet ja ovat siten erittäin korroosion kestäviä. Riviliitintekniikkaa käytetään kaikissa vaativissa sovellutuksissa maa ja merikulkuneuvoissa. Koteloinnissa polykarbonaatista valmistetut muovikotelot, joita ovat mm. Fibox-kotelot soveltuvat hyvin venesähköjen kotelointiin. Kaikkia em komponetteja saa hyvin varustetuista sähköliikkeitä ja niistä voi hakea valmistaja nimellä lisätietoja netistä.