http://keskustelu.suomi24.fi/node/5658372
Löysin vanhan kirjoituksen mitä en pysty unohtamaan, sinä olet siinä vastaajan roolissa koska oma kirjoituksesi poistettiin asiattomana. Koskaan et sitä myöntäisi että sinä sen kirjoitit. Nyt tulee satakymmenen kirjotusta vainoharhaisuudesta että hullu olet jos luulet jonkun kirjotuksen olevan sulle. Joskus vaan niin moni asia oikeaan aikaan menee oikein että erehtymisen mahdollisuus on hyvin pieni. Tää on hyvä paikka pahottaa jonkun mieli; ei koskaan tarvitse korjata asiaa kun ei ole sitä "oikeasti sanonut".
Mä kelasin sitä meidän juttua hyvin paljon. Vieläkin kun mä luen tota en osaa vastata siihen mitään. Vaikka kuinka paljon kelaisin, en keksinyt mitä mä tein sulle pahasti? Sä esitit kiinnostunutta, mutta annoit aina pakit. Ja sitten sä kirjotat että mä olin pelkuri ja raukkamainen... Sä voit olla niin kuin sä et koskaan tota olisi sanonut, mutta minä en sitä koskaan unohda. Eka ihminen johon rakastuin ja kertoo mulle tuon.
Sä voit elää kuin et tuota olisi päin näköä mulle sanonut ja ettei sun siksi tarvitse siihen koskaan palata, mutta mun mukana se kulkee aina. Mä yritän joka päivä olla mahdollisimman kaukana tuosta ja mä yritin jo silloin.
Löysin vanhan kirjoituksen mitä en pysty unohtamaan, sinä olet siinä vastaajan roolissa koska oma kirjoituksesi poistettiin asiattomana. Koskaan et sitä myöntäisi että sinä sen kirjoitit. Nyt tulee satakymmenen kirjotusta vainoharhaisuudesta että hullu olet jos luulet jonkun kirjotuksen olevan sulle. Joskus vaan niin moni asia oikeaan aikaan menee oikein että erehtymisen mahdollisuus on hyvin pieni. Tää on hyvä paikka pahottaa jonkun mieli; ei koskaan tarvitse korjata asiaa kun ei ole sitä "oikeasti sanonut".
Mä kelasin sitä meidän juttua hyvin paljon. Vieläkin kun mä luen tota en osaa vastata siihen mitään. Vaikka kuinka paljon kelaisin, en keksinyt mitä mä tein sulle pahasti? Sä esitit kiinnostunutta, mutta annoit aina pakit. Ja sitten sä kirjotat että mä olin pelkuri ja raukkamainen... Sä voit olla niin kuin sä et koskaan tota olisi sanonut, mutta minä en sitä koskaan unohda. Eka ihminen johon rakastuin ja kertoo mulle tuon.
Sä voit elää kuin et tuota olisi päin näköä mulle sanonut ja ettei sun siksi tarvitse siihen koskaan palata, mutta mun mukana se kulkee aina. Mä yritän joka päivä olla mahdollisimman kaukana tuosta ja mä yritin jo silloin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
vanhoista tyhmistä hetkistä pitää muistutella...
En tahtonut/viitsinyt lukea noita loppuun, mutta ilmeisesti siinä oli jotain, mitä mä olen suutuspäissäni ja juovuksissa kirjoittanut. Okei, sä sanot että tiedät sen olleen sulle. En olisi ihan niin varma. Ensinäkin vaikkei sillä mitään väliä olisi, niin pyysin tuohon ajanjaksoon liittyviä sanoja häneltä anteeksi. Ei korjaa mitään, tiedän. Ja luulen, että toi "eka ihminen johon rakastuin" ei oikein sovi.
Mutta olit oikea tai et, voin kai yrittää selittää jotenkin. Niin ja seison kyllä itseni takana siinä määrin, että voin ottaa vastuun sanoistani. Ainakin jos sillä on merkitystä minulle ja olisihan sillä, jos olisit se oikea ihminen.
Ei hän tehnyt mitään väärin. Itseasiassa teki tai kirjoitti vielä sitä aikaisemmin jotain, mikä kosketti syvemmälle kuin mikään muu koskaan. Mutta mun oma olo oli mennyt jo kauhean huonoksi. Sisintä söi koko ajan sellainen katkeruus, mulle on yleisestiottaen jotkin asiat vaikeita kestää ja etenkin jos tilanteet ovat molemmilla erilaisia. Tuona talvena oli kauhean huono olo. En ehkä tahtoisi muistella tai sanoa, mutta kun pyysit selitystä, niin selitän nyt kunnolla. Oikeasti tuolloin tuntui etten pystynyt tuntemaan enää mitään muuta kuin tuskaa. Se oli sellainen elämän käännekohta tavallaan. Keräsin monena päivänä kaikki nuppineulat, mitä kotoa löysin ja työnsin ne kaikki ihon alle käsivarteen. Ja mietin kaikkia muita asioita mitä itselleni tekisin, ne tuntuvat nyt niin kaukaisilta. En osaa selittää sitä, mutta kun on liian paljon tuskaa ei enää pysty vastaanottamaan mitään hyvää. Tarttuu liian paljon pieniin sanoihin ja kääntää kaiken ylösalaisin. On liian tuskainen, kääriytynyt itsensä sisään. Ei ne kauniit sanat ohi mene, mutta ei osaa reagoida kuten normaalisti.
En taida tehdä sitä, mutta ajattelin että nostaisin ylös sen mitä hän kirjoitti ja kertoisin miten paljon se kosketti, koska en silloin osannut. Se muutti jotain. Se oli ainoa asia, mikä meni läpi ja kosketti sydäntä. En ole varma olisinko löytänyt tietä ulos ja lämpimiä tunteita takaisin ilman sitä. Joskus tuntuu, että olisin hukkunut siihen oloon. Ihan kirjaimellisesti tuntui joskus siltä, että ne sanat nosti niskasta ylös kun makasin lattialla ja itkin ja huusin että sattuu liikaa. En usko, että hän koskaan ymmärtää kuinka paljon ne merkitsivät.
Se tuskaisuus tappoi positiivisia tunteita ja kaikenlainen usko tulevaisuuten oli mennyt, omaanikin. Sen seurauksena kaikki muukin hajosi. Sitten vaan inhosin itseäni. Yritin inhota häntä. Mutta oikeasti vihasin vain itseäni. Ei minulla ollut mitään oikeaa syytä sanoa häntä pelkuriksi tai raukkamaiseksi. Hän oli juuri tehnyt jotain mitä pidin rohkeana ja mikä tuntui sanoinkuvailettomalta. Ja muutenkin hän oli omalla tavallaan ottanut minua huomioon. Koska on joskus vaikea asettua toisen kenkiin, en ehkä aina osannut arvostaa hänen rohkeuttaan. Ja osa minusta valitsi juuri ne sanat, koska ajattelin että ne loukkaisivat häntä. Halusin, että hän vihaa minua. Ehkä siksi, että olisi kauheaa jos hän ei vihaisi kun olin ollut hirveä.
Osaan sanoa todella pahasti suutuksissani. Ajattelin aina, että mitä ikinä tapahtuisikaan, en milloinkaan sanoisi hänelle oikeasti pahasti. Olen kai rikkonut tuon ajatukseni jo liian pieniksi paloiksi. Se oli oikeasti tärkeää, olen niin pahoillani etten pystynyt.
Ja kun kirjoitan tätä tuntuu, että tällä ei ole mitään väliä. Ei niitä asioita selitä mikään. Enkä halua selitellä asioita siinä mielessä että se muka korjaisi jotain.
Haluaisin näyttää hänelle sisimpäni noilla hetkillä, jos se auttaisi ymmärtämään. Mutta sitä ei voi tehdä. Kaikki sanat tuntuu niin turhilta.
Vastaan kyllä, jos haluat vielä tietää jotain tai jos selitin epäselvästi.
Ehkä kirjoitan vielä jotain jos saan sanoja päähäni parempaan järjestykseen?
Rakastan häntä.
tämä jotenkin liittyy minuun niin voin kyllä sanoa, etten tuolloin enkä nytkään ole vihainen sulle. Pettynyt olen joskus ollut. En muistanut tuota nimenomaista ketjua, joitain muita muistan kyllä paremminkin. En tuolloin vuosi sitten kirjoitellut tänne enempää kuin nytkään ja nytkin kirjoitan aika vähän.
En oikein tiedä mitä tähän sanoisin. Ehkäpä toivottelen vain hyvää yötä ja toivottavasti joskus kohdataan. Olen tosi väsynyt ollut koko päivän.
Tai sen sanon vielä, että ehkä sun ei tarvis olla noin ankara itsellesi. Anna itsellesi anteeksi, mitä ikinä koetkin tehneesi. Ja muhun saat aina yhteyden jos haluat.
Kiitos tuosta, vaikka ehkä en oikein uskalla ajatella että olisit hän ja että sanoisit noin, että anna itsellesi anteeksi. Kun tuntuu niin pahalta tuo kaikki, en uskalla ajatella noin.
Hyvää yötä ja kauniita unia sinulle, mene ihmeessä lepäämään oli sinun väsymys sitten henkistä tai fyysistä. Älä valvo liikaa ja nuku hyvin.
En osaa sanoa muuta nyt, sekotit tuolla viestillä mun ajatukset kun ryvin juuri niin pahassa itsesäälissä :) Mutta siis hyvää yötä. Niin.. toivottavasti joskus kohdataan.
ja kauniita unia sullekin. :) Mä meen just nukkuun ja ajattelen sua... lämmöllä. Oon sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt, mutta kyllä tää tästä vielä nousee, tiedän sen, aina niin on ennen pitkää käynyt. Se yksi ihminen (sinä?) voisi kyllä nopeastikin nostaa mun mielialaa, jos vain kuulisin hänestä jotain.
keskenään :D
jo nukkumaan :) ei saa kituuttaa hereillä, jos on väsy. Pitää levätä että jaksaa ja on hyvä vastustuskyky eikä tule vaikka kesäflunssaa tai jotain. Olisikin kiva jos voisi noin helposti nostaa jonkun mielialaa. Ehkä mietin tuota mitä sanoit, mutta oon vaan vielä niissä ajatuksissa, että jos mua inhotaankin tai jos tuo aloitus olikin mulle ja en vastannut kuin jotain mikä pahensi. Liian nopeita suunnanmuutoksia mun aivoille :) Mutta mietin tuota.. Mäkin taidan mennä nyt nukkumaan, hyvää yötä :) Toivottavasti saat levättyä kunnolla.
saitko nukuttua hyvin?
Mietin tuota mitä kirjoitit. Onko sulla oikeasti syytä ajatella että hän inhoaisi sua? Mikä se syy on? Tai ei tarvi kertoa, jos on liian henk.koht. kysymys. Ajattelin vain, että jos itsellä on paha olo ja inhoaa itseään niin silloin sitä saattaa helposti kuvitella että muutkin inhoaisi, vaikkea asia olisi ollenkaan niin.
Mä ajattelin, että hänellä (sinulla?) oli silloin viime keväänä jotenkin paha olo. Mutten oikein tiennyt mitä olisin voinut tehdä. Ajattelin, että ehkä hän kertoo jos haluaa. Olen muutenkin vähän sellainen, etten halua tungetella, jos en ole varma haluaako toinen mua ollenkaan elämäänsä. Mutta kyllä musta tuntui pahalta kun ajattelin että hänellä on paha olo. Siksi en myöskään loukkaantunut hänelle tai ollut vihainen, kun ajattelin, että hänellä on itsellään niin paha olo. Niin mä usein ajattelen, jos näillä palstoillakin on sellaisia kirjoituksia, joilla selvästi yritetään loukata jotakuta. En niitäkään ota itseeni, vaikka joku sellanen muhun joskus olis sopinutkin. Olen silloin vain toivonut, että se ihminen saisi elämäänsä kuntoon.
Mutta kyllä sun kannattaisi selvittää tuo asia, kun kerran sanot että rakastat häntä. Se on musta kauneinta mitä kellekään voi sanoa. Siis silloin kun se tulee sydämestä ja on aitoa.
mitään muistikuvaa yöstä, niin ilmeisesti olen nukkunut :) Toivottavasti säkin sait levättyä hyvin eikä olisi enää niin väsynyt olokaan.
Mä en oikeasti osaa vastata tuohon. Ehkä siksi onkin hyvä, että pistit miettimään tuota. Kun on päässä välillä sellaisia alitajuntaisia ajatuksia, että on miljoona syytä miksi hän inhoaa minua. Ja niitä ei koskaan ehkä pysähdy ajattelemaan kovin selväjärkisesti. Mutta nyt kun niitä ajatteli, niin ne ehkä olikin vain syitä miksi minä inhoan itseäni. Juuri noin kuin sanoit. Vaikkei se tietenkään tarkoita etteikö muutkin voisi niitä inhota. Kai se vastaus tuohon kysymykseen olikin se mitä sinä sanoit, että on helppo kuvitella sellaista. Vaikka ymmärtäisin kyllä jos hän vihaisi minua sen vuoksi, että olen loukannut häntä enkä ole käyttäytynyt aina oikein. Ja vaikka siksi, että olen varmaan tungetellut. Tiedän, että ei toiselle saa sanoa mitä vain, mutta ne jotkin jututkin mun oli vaan pakko kertoa. Useimmiten ehkä tuntuu siltä, että saatan olla hänestä inhottava siksi, että en pysty laskemaan irti. Että vaikka kirjoittelen tänne palstalle liikaa, ajattelen häntä liikaa.
Tiedän sen tunteen, että on kauhean vaikea sanoa tai tehdä mitään, kun tuntuu, että tungettelee. Musta tuntuu usein samalta. Vaikkei taas oikeastaan koskaan tunnu, että muut ihmiset tekisivät niin. Mutta vaikkei tuntuisi siltä, oon kyllä tosi huono välillä olemaan työntämättä ihmisiä pois etenkin silloin jos oikeasti tarvitsen. Suutuksissani etenkin työnnän aina kaiken pois, vaikka oikeesti se koko olo on mennyt huonoksi sen takia, että on tarvinut toista niin paljon. Tuntui hyvältä lukea tuo mitä kirjoitit, se on jotenkin niin ymmärtävää. Kun musta ainakin usein tuntuu kaksi kertaa pahemmalta kun on paha olla kun sitä ei ikinä ymmärretä. Mulla karkaa tunteet joskus ihan täysin käsistä jos tulee paha olo ja se menee niin pahaksi että suutun. Sanon ääneen kaikki satuttavimmat asiat mitä tulee mieleen ja niitä tulee yleensä mieleen vähän liikaa. Ja kun tuntuu ettei kukaan koskaan ole nähnyt siinä yhteyttä pahaan oloon. Aina on vaan sanottu, että on tullut tunteettomuuskohtaus, ei tunne mitään, on sisältä tyhjä, empatiakyvytön, pirun riivaama jne. Ja kun oikeasti on vaan kauhean paha olla. Äh, ei pitäisi kirjoittaa tällaista, ei varmaan ole kovin mairittelvaa kertoa vaikuttavansa suutuksissaan pirun riivaamalta. Etenkin kun se on se asia, minkä muut aina sanovat olevan mussa vammaista, sairasta ja väärää. Tiedän, että voisin opetella hillitsemään tunteitani. Ja tavallaan kyllä hillitsenkin kun en koskaan suutu edes puolitutuille tai tuntemattomillekaan harvoin.
Ja haluan nyt sanoa tähän väliin, että mustakin on kauhean usein tuntunut pahalta ajatella häntä. Kun luulen ja olen aika varma, että hän juo ihan liikaa. Tuntuu aina hirveältä jos näkee jossain niitä taulukoita kuinka paljon saa juoda, että se pysyy vielä terveen rajoissa ja sitten tulee hän mieleen. Ja tuntuu puolet pahemmalta kun ei voi tehdä eikä sanoa mitään. Huolestuttaa ja tuntuu pahalta. Halusin vaan sanoa..
Ainakin nyt yrittää sitten olla ikinä joutumatta samaan pahaan oloon kuin silloin. Että kai siitä jotain oppikin. Enkä enää halua, että paha olo tukkeuttaisi kauheasti sitä, mitä sydämestä lähtee. Vaikka välillä niin käy, pyrin kuitenkin siihen, että se rakkaus virtaa vapaammin ja olo pysyy parempana.
Olet varmaan oikeassa, että pitäisi selvittää. On vaan tosi pelottavaa kun toinen on niin tärkeä. Olen toivonut, että se toisen pelottavuus muuttuisi jotenkin helpommaksi kestää, mutta ei se muutu. Korkeintaan pelottavammaksi :) Tulee sellaisia aivan järjettömiä ajatuksia sen pelottavuuden takia. Että ei nyt kykene ajattelemaan häntä, kun otsassa on finni, olkapäässä mustelma jne. Pää sekaisin.
En osaa sanoa tuohon kauheasti nyt. Mutta luulen, että mietin sitä selvittämistä vielä. En kyllä oikein tiedä miten tai mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Ja juuri nyt on ehkä aika paha rohkeuspula, mutta varmasti olisi hyvä saada asiat selvitettyä. Jotenkin vaan tuntuu joskus, että vaikka miten haluaisin selvittää, en osaa kuin sekottaa. On jotenkin usko siihen, että mikään selviää karissut hieman. Mutta ehkä se löytyy jostain joskus.
kirjoituksestasi. Oli ilo lukea sitä, kun selvästi kuitenkin osaat ilmaista itseäsi hyvin. Ymmärrän hyvin sua. Halusin vain sanoa sen, vaikken ehdi just nyt pitemmästi vastata. Mut olet ajatuksissani ja palaan myöhemmin.
tuon silti. Kerkesin jo huokaista aika syvään, että mitä tyhmää piti taas mennä kirjoittamaan :) Ja aika hassua kun olet tuota mieltä, että ilmaisin itseäni hyvin. Viimeksi kai viime viikolla mulle jälleen kerran sanottiin, että mun ulosanti on sekavaa ja käsittämätöntä, niin puhe kuin kirjoitus.
Kun ajattelet noin paljon, niin miksi sitten olet kerta kerran jälkeen v.mäinen, tuolla tosielämässä? Et sä sitten ajattele miltä se tuntuu tai mitä se aiheutti? Ootko joka kerta sitä vahingossa, tahtomattasi? Ja vaan mulle? Luulitko tosiaan ettei musta tuntunut tosi pahalta? Se tuntui niin pahalta etten moneen kuukauteen pystynyt käsittelemään koko asiaa. Onko sulla joku poikkeuslupa sanoa miten pahasti vaan ajattelematta että onko se tosiaan tehnyt jotain sen arvoista sulle että se ansaitsee sen? Onko varaa vaatia joltain yheltä "raukkamaiselta pelkurilta" ääretöntä suoruutta ja rohkeutta olematta sitä itse yhtään vertaa toiseen suuntaan vaan toimimalla aina nurinkurisesti? Ei sun itsesi tarvitse koskaan tehdä mitään asioiden eteen? Eikö siinä sitten millanen olit ollut mitään epäreilua? Nolata, torjua ja sitte kertoa kun se on sellainen "raukkamainen pelkuri mikä ei sun arvostusta ansaitse". Ootko kaikille samanlainen? Tuskin, koska sulla on oikeita ystäviä. Ystäviä, jotka näyttää olevan sun tukena joka asiassa.
ollut sulle, voit olla siitä varmaan ihan iloinen ja tyytyväinen. Mulla ei nimittäin ole kavereita :D Ja jotkin muutkaan asiat ei oikein täsmänneet. Eli sun ei tarvi ajatella enää, että se sun ihminen olisi kirjoittanut sulle niin. Koska minä kirjoitin sen. Ihan iloinen asia eikö, sulle ei koskaan kukaan sanonut niin.
Olen käyttäytynyt monta kertaa kamalasti. Ja tuntuu pahalta, että olen tahallani sanonut hänelle kaikkea kamalaa. Tietenkin tuntuu hirveältä, että on kohdellut niin rakasta ihmistä niin. Ja se myös hävettää. Mutta se sun ihminen ei ole sanonut sulle niitä sanoja.
Ja kyllä minä sanoessani tiesin ettei hän niitä sanoja ansaitse. Se on vaan joskus niin eri asia, mitä sisällä tuntee ja mitä ulos tulee. En yritä selitellä, mutta joskus on vaikea osata käyttäytyä. Voimakas rakkauden tunne, joka ei muutu mihinkään, vaatii voimakkaan sydämen.. välillä ei osaa olla tarpeeksi vahva, että osaisi osoittaa sen rakkauden oikein.
Se ei varmasti kuitenkaan sinua auta vaikka selittelisin niitä sanoja, koska me ei taideta tuntea.
muistuttaa minua jostakin menneestä, ja olin kyllä ajatellutkin jotain tuon tapaista, mutta en voi tietää. Siloin tuntui satuttavalta jotkin asiat, mutta ajattelin, että hänellä saattaa olla vaikeaa, enkä minä kuulunut hänen elämäänsä millään tavalla. Olen kyllä jälkeenpäin useasti ajatellut, että olisin halunnut jutella hänen kanssaan edes jotakin siitä mitä tapahtui. Hän ei sitten kuitenkaan halunnut ja pystyn kyllä ymmärtämään senkin. Taidan olla siinä suhteessa vähän samanlainen.
Jos sinulla on tunteita häntä kohtaan ja tilanne on nyt parempi, niin etkö voisi laitaa hänelle jotain tietoa siitä, millä mielellä olet nyt. Itse olen jossain vaiheessa lähettänyt muutaman kirjeen ihmisille, joiden suhteen jotain oli jäänyt mieltä painamaan. Se vapautti jotakin minussa itsessäni. Ehkä heissäkin.
Joskus elämä koettelee, mutta usein niihin liittyy kuitenkin jotain merkityksellistä ja myöhemmin ymmärtää, että siinä ehkä tapahtui kuitenkin muutos parempaan.
Minullakin on mielessä tärkeä ihminen, mutta hän ei halua tai voi olla läsnä elämässäni. Nämä palstat eivät korvaa oikeaa kohtaamista,
nyt olen taas täällä. Kyllä mä tosiaan hyvin ymmärrän sen mitä ajattelet ja kirjoitat. Vaikea ottaa niihin muiden sanomisiin kantaa, mut mä en ainakaan ole ikinä susta niin ajatellut tai sanonut. Mietin vain myös sitä, että ollaankohan me sitten ne oikeat ihmiset toisillemme. :) Tarkoitan vain, että kun oikeasti musta tuntuu ihanalta lukea sun tekstiä, että todella olisit ajatellut musta noin, niin pelottaa, että kohta tulee taas ilmi jotain, ettet sä tai mä olekaan se kelle me luullaan kirjoittavamme. Saanko kysyä ainakin yhden kysymyksen liittyen tähän? Koska te olette viimeksi olleet puheissa tuolla oikeassa elämässä?
Mä olen varmaan ihan hassu, mutta mä kyllä edelleen varmaan haluaisin olla sen ihmisen kanssa, joksi mä sua luulen. Vaikka tuostakin viestistä, mikä aloitukseen oli liitetty on jo aikaa. Eikä ne asiat menneet silloin oikein hyvin. Joku kumma juttu siinä kuitenkin on, että hänet mä kuitenkin vielä ottaisin. Kyllä siinä pakostakin siis paljon hyvääkin on meidän välillä ja todellakin ihan turhaan olet kuvitellut, että sua inhoaisin tms. Vaikka totta puhuen mä olen hänestä/susta ajatellut ihan samoin. Siis mä olen ajatellut, että ehkä hän vihaa/halveksii/ei-pidä/inhoaa mua. Tai senhän sanotkin että sä pelkäät häntä (tai itsessäsi jotain suhteessa häneen?) ja mä olen ollut huomaavinani myös sitä pelkoa, mutten sitten tarkemmin ole tiennyt mitä hän ajattelee/tuntee/kokee/luulee musta.
Mitenkähän me sitten päästäisiin eteenpäin tässä? Koska kun mietin tota mitä kirjoitit tilanteestasi, niin mietin, ettei siinä oikeastaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko oikeasti pitäisi päästää toisesta irti tai sitten se asia pitäisi selvittää. Ja koska sun kirjoituksesta päätellen sä et ole pystynyt päästämään irti niin jää vain yksi vaihtoehto. Eli se selvittäminen. Mutta miten? Mitä sä haluaisit että tapahtuisi?
enää.
sä vihjata jotenkin kenen kirjoittamaksi sä tuota ajattelit? Tai silleen vaan hassua, että musta tuntuu että tuo on niin just mulle. Kaikki tuossa viestissä minkä laitoit tuohon sopii just erään mulle kirjoittamaksi. Niin miksi sä olet niin varma, että se on sulle? Mua kiinnostaisi tietää, sikälikin, että mulla kuitenkin joku epäilyksen peikko istuu koko ajan olkapäillä, johtuen näistä palstoista ja siitä miten helposti täällä kuitenkin voi erehtyä.
Ja toi mun ed. nimimerkki ei tarkoita että olisin kirjoittanut edellisen, vaan olen tuo ed. joka kirjoitti yllä. :)
Tietää varmasti itse jos lukee. Naiset osaavat heittäytyä tosi marttyyreiksi sen takia kun ovat naisia ja olla samaan aikaan tosi k.päitä. Tervetuloa 2000-luvulle heillekin, että nyt on sitten tasa-arvo, se mitä itse ajatte. Olkaa ensin itse sitä mitä vaaditte mieheltä. Puhutte ihmisten tärkeydestä mutta taitaa olla puhe siitä mistä puute.
Mitäs jos minäkin alkaisin testailemaan naisia, ottaisin "tarkkailuun", olisin oikein vaikea ja sitten käskisin suksimaan h.mettiin kun on tuollainen luuseri eikä pysy perässä mitä pitää tehdä. Puhuisiko kukaan enää mulle?
Ja jos joku saa käsityksen etten siedä kieltävää vastausta on väärässä. Tässä oli kyse ihan jostain muusta. Jos mulle olis tullu normaalisti vastaus että "oot tosi mukava, mutta en ole sillä tavalla kiinnostunut" eikä pelleilty mun kustannuksella ja saatu tuntemaan itseni täysin joksikin miksi kukaan ei halua itseään tunteä niin en varmasti kirjoittaisi tässä.
oikeassa, en aina itsekään ymmärrä mitä olen kirjoittanut jos luen joskus jälkeenpäin.
En kyllä mitenkään kauheasti kuvittele, että jos joku oikeasti vastaa mun viestiin, niin se voisi mitenkään olla hän :D Sattuneesta syystä :) Mutta ei kai se niin pahakaan asia ole jos väärille kirjottelee, eipähän tarvi yksinään hölistä.
Hän tietää kyllä mitä ajattelen hänestä.
Puheissa... hmmm. Ai ihan puheissapuheissa. Sitä yhtä kertaa ei varmaan lasketa, eli aika huonosti :D
Eihän niistä viesteistä ajallisesti edes kauaa ole, vaikka kyllä ne tuntuu aika kaukaiselta. Voin sanoa, että ikävä kyllä tunteet kestää paljon kauemminkin.
No, ehkä kaikki ajattelee joskus niin. Jotkut jopa ihan syystä.
Harvoin asiat on niin yksinkertaisia, että olisi kaksi vaihtoehtoa. Mulla on ainakin kolmas vaihtoehto, että asiat eivät ikinä selviä ja ne junnaavat näin ja niiden kanssa yrittää vain elää.
et usko? Sitä vai että minä kirjoitin ne jutut ja me ei tunneta? No, olet todellakin hullu sitten. Koska en varmastikaan ole ollut mikään hänen ensirakkaus, eikä minulla ole kavereita ja vaikka olisi, ei hän niistä mitään tietäisi. Enkä oikeastaan ikinä edes ole torjunut häntä. Enemmän se on kyllä ollut toisinpäin.
katsoin ensin että tämä oli vastaus aloitukseen, mutta taisi se ollakin minun viestiini.
Olen sen kirjoituksen jälkeen ottanut kerran häneen yhteyttä ja kai siitä kävi ilmi millä mielellä olen tai jotain sellaista, jos sillä mitään väliä oli.
On kyllä paljon parempi hetki, mutta en todellakaan itse osaa edes sanoa millä mielellä olen. Ei ehkä kuitenkaan mikään maailman paras ja tuntuu että ei ole yhtään mitään järkeä sanoa mitään kun ei ole sellainen olo, että välttämättä osaisi sanoa kaiken oikein päin. Ja muutenkin tuntuu siltä, että ei ole mitään järkevää sanottavaakaan. Enää ei oikeastaan ole, olen sanonut jo niin paljon.
Minäkin olen tehnyt vähän samalla tavalla. Ehkä se vapauttikin jotain minussa. Ja varmaan olikin tärkeämpää minulle kuin muuten. Ei sillä välttämättä muuten ollut merkitystä, mutta noin voi aina ajatella, että itselle se oli tärkeää.
Tuo on niin totta. Että joskus elämä koettelee, mutta niissä koetuksissa saattaakin tapahtua muutos parempaan. Olen monta kertaa huomannut sen jälkikäteen. Ja usein olen huomannut myös, että jos on jotain todella pinttyneitä ajatuksia, joihin ei näe muuta tietä, niin niitäkin elämä joskus laittaa avartumaan ja se on hyvä asia, eikä sitä olisi uskonut.
Joskus niin käy, että ei saa sitä jonka halusi. Aika ei muuta rakkautta, mutta uskon että itse voi muuttua sillä tavalla ettei tuntisi niitä tunteita enää. Jotta se eläminen olisi taas mielekästä.
Ei nämä mitään varmasti korvaa, mutta kai tänne saa kirjotella jos tietää ettei mitään oikeaa kohtaamista tule.
Kiitos kun vastasit. Nyt olen melko varma että me ei olla ne oikeat ihmiset toisillemme täällä. Kun hän ei ole mulle sanonut mitään sellaista kuin tuossa kirjoitit. Ja hän kyllä myös mun mielestä on joskus torjunut mut. Hyvä että selvisi. :) Mutta oli tosi kiva kirjoitella sun kanssa ja toivottavasti asiat sulla ratkeaa vielä oikein päin. :)
tästä kommentistasi. Saahan tänne kirjoittaa, mutta motiivejasi jäin miettimään. Tänne nimettömänä kirjoittaminen tekee ajatuksistasi julkisia ja monet voivat ne halutessaan lukea, onko siis jonkinlainen huomion tarve kyseessä? Jos tämä auttaa sinua itseäsi ajatusten purkuna, niin onhan se hyvä asia. Sitä toista osapuolta tämä ei kuitenkaan auta, koska et halua seisoa sanojesi takana. Jos haluaisit, niin lähettäisit hänelle henkilökohtaisen kirjeen, josta hän tietäisi kuka kirjoittaa ja kenelle ne on tarkoitettu. Oletko tullut ajatelleeksi tilannetta hänen kannaltaan ja auttaisiko ehkä hänen elämäänsä se, että kertoisit myös hänelle jotakin tästä. Ehkä se ei ole sinulle tärkeää.
Tällaisia mietiskelin, ehkäpä sinulla on näihin jokin palaute. Jos on, niin kuulisin mielelläni.
ärsyttää juuri tollaset kommentit missä ei millään voida nähdä omaa napaa pidemmälle. Eikä mitenkään edes kaukaisesti voi tajuta, että ihmisillä on erilaisia tilanteita. Jos et niin yksinkertaisia asioita voi ymmärtää, niin ei ehkä kannattaisi vaivata pikkupäätään ihmisten motiivien pohdinnalla.
Ja mitä osaa et ymmärtänyt siitä kun sanoin, että olen ottanut häneen henkilökohtaisesti yhteyttä ja olen tehnyt samalla tavoin viitaten kirjeiden kirjoittamiseen. En vaan millään ymmärrä miksi pitää kirjoittaa noin turhia kommentteja jos et edes lukenut mitä kirjoitin. Tai sitten sulla on tosi pahoja vaikeuksia lukemisenymmärtämisessä, mikä ei ole sun vikasi tietenkään. Saatat olla vaikka kehitysvammainen ja siinä tapauksessa pahoittelen että sanoin kommentointiasi typeräksi. Hyvä, että kuitenkin kirjoittelet vammasta huolimatta. Eli siis olen ihan henkilökohtaisesti lähettänyt hänelle monta viestiä, missä olen kertonut kaikki asioita. Yhteensä jotain romaanin mittaisia. Sen kirjan, ei niiden ihmisten. Kerro, jos voin olla vielä selkeämpi, että Te ymmärrätte.
Nyt en kuitenkaan lähettele hänelle enää viestejä, itseasiassa poistin juuri sen ainoan mahdollisuudenkin siihen. Minulla ei ole enää mitään tärkeää asiaa hänelle, koska olen tunteeni jo kertonut. Ja hän ei ole vapaa, niin siksi en ota enää yhteyttä ja yritän vihdoin pikkuhiljaa olla ajattelematta häntä. Te voitte tämän kenties vammastanne huolimatta ymmärtää ja siten lopettaa sanomasta etten seiso sanojeni takana ja pitäisi ottaa yhteyttä.
Hän on oman valintansa tehnyt. Toivon hänelle onnea elämäänsä, uskon että hänellä on asiat hyvin. Niin pidettävä ihminen saa ympärilleen vain hyviä ihmisiä, joten ei ole syytä olla huolissaan. Hetkeksi huolestuin tuosta aloituksesta ja hieman menin takaisin vanhaan uraan kun tuntui pahalta ajatus, että olin satuttanut häntä ja että sillä olisi jotain merkitystä. Ikäväkseni en pystynyt pitämään tunteitani taka-alalla ja olla kirjoittamatta näille palstoille, mitä olen yrittänyt tehdä. Ja mitä aion jatkaa. Yritän pikkuhiljaa myös lopetella näiden palstojen lukemista, mutta se on osottautunut haasteelliseksi. No, hiljalleen.
En ole iloinen, että näin kävi, mutta ymmärtänet varmaan että tilanne ei anna muuhun mahdollisuuksia.
Toivottavasti asia tuli Teille selväksi lukemisongelmastanne huolimatta. Jos tarvitte tarkennuksia vastaan mielelläni.
tämä Teidän rakkautenne. No niin, ehkä mulla on lukemisongelma, mutta ei näkemisongelma. Onnea vaan rakkauselämällenne.
muisto jostain ihmisestä ei unohdu mutta entäs muistot ikävästä vai menikö nyt jonkinlaiseksi
sanaleikiksi?