Okei, eli mulla on ollut masennus n. 8-10 vuotta, riippuu siitä miten asian ottaa.
Hain apua vasta muutaman vuoden päästä siitä, kun masennus alkoi, koska en tienny/tajunnu et olin masentunu.
Aluksi mut laitettiin A-klinikalle ja siellä kuljin pari vuotta ja sieltä mulle määrättiin ekat lääkkeet. Ei tuntunu vaikuttavan.
Ton parin vuoden jälkeen lopetin klinikalla käynnin ja yritin päästä elämään kiinni. Pari vuotta "pärjäsin". Masennus jatku ja läheiset alko huolestua musta; hain apua mielenterveystoimistosta.
Nyt oon käyny aika pitkään mielenterveystoimistossa ja lääkkeitä on kokeiltu useampia, tällä hetkellä menossa viidennet tai kuudennet. Lääkkeet ei oo sopinu mulle joko sen takia et ne nostaa painoa tai ne on tehottomia. Osa lääkkeistä on myös tehny olon turraksi.
Nyt oonki miettiny et masennuslääkkeet on vieny multa kyvyn tuntea. Olin kyllä ennen masentunu mut tunsin myös sillon tällön iloa. Nyt ku on lääkitys päällä ni en tunne paljon mitään.
Lääkitysten välinen olotila on hankala. Tunnen kaikenlaista: masennusta, kuolemanhalua, paniikkia, toivottomuutta, mutta myös (harvoin) iloa ja yleensäkin tunteita.
Onko elämä elämisen arvosta jos ei pysty tunteen mitään? Jos pitää vaan yrittää elää päivästä päivään ilman tunteita? Toisaalta tiiän et ilman lääkkeitä masennus ottais multa vallan ja tappaisin itteni. Oon jo suunnitellu miten sen teen.
Jopa nyt, vaikka syön masislääkkeitä, haluisin päästä pois tästä maailmasta, ikusesta lääkekierteestä ja itsesäälistä sun muusta paskasta.
Oon ehkä masokisti mut musta tuntuu et en oo oma itteni ilman masennusta; se on ollu mulla nii kauan.
Ilmeisesti oon aika sairas ihminen ku haluaisin ehkä ennemmin olla masentunu ja tuntee enemmän ku vetää lääkkeitä ja olla turta...
Hain apua vasta muutaman vuoden päästä siitä, kun masennus alkoi, koska en tienny/tajunnu et olin masentunu.
Aluksi mut laitettiin A-klinikalle ja siellä kuljin pari vuotta ja sieltä mulle määrättiin ekat lääkkeet. Ei tuntunu vaikuttavan.
Ton parin vuoden jälkeen lopetin klinikalla käynnin ja yritin päästä elämään kiinni. Pari vuotta "pärjäsin". Masennus jatku ja läheiset alko huolestua musta; hain apua mielenterveystoimistosta.
Nyt oon käyny aika pitkään mielenterveystoimistossa ja lääkkeitä on kokeiltu useampia, tällä hetkellä menossa viidennet tai kuudennet. Lääkkeet ei oo sopinu mulle joko sen takia et ne nostaa painoa tai ne on tehottomia. Osa lääkkeistä on myös tehny olon turraksi.
Nyt oonki miettiny et masennuslääkkeet on vieny multa kyvyn tuntea. Olin kyllä ennen masentunu mut tunsin myös sillon tällön iloa. Nyt ku on lääkitys päällä ni en tunne paljon mitään.
Lääkitysten välinen olotila on hankala. Tunnen kaikenlaista: masennusta, kuolemanhalua, paniikkia, toivottomuutta, mutta myös (harvoin) iloa ja yleensäkin tunteita.
Onko elämä elämisen arvosta jos ei pysty tunteen mitään? Jos pitää vaan yrittää elää päivästä päivään ilman tunteita? Toisaalta tiiän et ilman lääkkeitä masennus ottais multa vallan ja tappaisin itteni. Oon jo suunnitellu miten sen teen.
Jopa nyt, vaikka syön masislääkkeitä, haluisin päästä pois tästä maailmasta, ikusesta lääkekierteestä ja itsesäälistä sun muusta paskasta.
Oon ehkä masokisti mut musta tuntuu et en oo oma itteni ilman masennusta; se on ollu mulla nii kauan.
Ilmeisesti oon aika sairas ihminen ku haluaisin ehkä ennemmin olla masentunu ja tuntee enemmän ku vetää lääkkeitä ja olla turta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
masokisimiä että on masentunut eikä pääse masennuksesta eroon. Minulla on ollut masennus useita vuosia. Olen yrittänyt päästä eroon siitä, mutta menneisyydessä, itsessäni ja elämässäni on asioita mitkä aiheuttaa pahaa oloa ja masennusta. Ja ne asiat on semmosia jotka on ja pysyy. En tiedä miten kestää. Elämä on vaan semmosta että harvoin on helppoa ja siihen pitäisi vaan tottua jotenkin.
...masennus on osa mun persoonaa ja kun hyväksyin sen ja opettelin elämään itseni kanssa, niin kas kummaa masennus jäikin taka-alalle. Joskus se nostaa päätään, mutta elämä on...
tuo masennuslabra eli serotoniinipitoisuus verestä?Jos sinulla ei ole kunnon masennusta,niin tuo laboratoriokokeen tulos on viitealueella eli siis normaali.Pyydä lääkäriltäsi laboratoriolähete,josssa on serotoniinipitoisuuden määritys verestä.
onko oikeasti tuollainen verikoe olemassa, jolla voi mitata masennuksen tasoa?
jos on, niin olisin erittäin kiinnostunut.
tausta, sitä kemiallista taustatekijää vain ei tunneta. Serotoniiniteorian tarkoituksena on pelkästään myydä SSRI-lääkkeitä, masennus ei aiheudu alentuneesta serotoniinitasosta.
Pyydä mittaamaan verestä protoporfyriinit ja koproporfyriinit, ne pystyvät aiheuttamaan masennusta.