Jäätteenmäen ja Mannisen käräjäpäivän pukatessa päälle on - jotta totuus ei unohtuisi - palattava vielä muutamiinkin muutamissa aikakautisissa tai viikkojulkaisuissa kirjoitettuihin juttuihin.
Hymy-lehden paljastettua helmikuun alun numerossaan kaiketi miltei kaiken keskeisen keskustelun, mitä tapahtui taannoisen pääministeri Paavo Lipposen ja Yhdysvaltojen presidenttiparivaljakon Bush & Cheney kesken Valkoisessa Talossa 7.-9.12.2002, ex-pääministeri Lipponen katsoi asialliseksi kirjoittaa Apu-lehteen (13.2.2004) kuuluisaksi tulleen "raadonhaju" -kirjoituksensa. Siinähän keskeisimmästä vallankäytön asemastaan kansan sivuraiteelle eduskuntavaaleissa äänestämä Lipponen kykeni ylittämään jopa kuuluisan "nahkurin orsi" -ilmaisunsakin kepittäessään oikein olan takaa henkilöä, joka eduskuntavaalitaistelun "pääministeri" -luonteen ilmauksena oli uskaltanut syyllistyä majesteettirikokseen eli syrjäyttänyt kansan avulla ja tuella Lipposen pääministerin paikalta.
Niin erinäisten "asevelisosialistien"(= väijystä hutkiva nimimerkki suomi24.fi -keskustelusivuilla) kuin Lipposen itsensäkin on näköjään mahdotonta antaa anteeksi Anneli Jäätteenmäelle sitä, että Lipposen kaikkein uljaammat unelmat (mm. Suomen äkkinäinen Nato-jäsenyys, kritiikitön pyrky EU:n kaikkiin mahdllisiin ytimiin jne.) saivat eduskuntavaalituloksen myötä ainakin tilapäisen stopin. Moisesta kansanvallasta oli ja on oitis tehtävä loppu!
Tiistaina 2.3.2004 alkaa Helsingin käräjäoikeudessa pitkästä pitkästä aikaa aivan avoimesti poliittinen oikeudenkäynti, kun syytteessä siitä, että eduskuntavaalien alla kansalaistenkin tietoon saatettiin aivan keskeisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita, ovat Tasavallan Presidentin kanslian "lainopillinen neuvonantaja" Martti Manninen sekä rikolliseksi väitettyjen tekojen aikaan (helmi-maaliskuu 2003) vielä oppositiojohtajana toiminut kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki.
Toimittaja Mikko Niskasaari on viime viikon Seuraan kirjoittanut otsikolla "Annelin salaisuus" varsin analyyttisen artikkelin siitä, mistä oikeudenkäynnissä syvimmältään onkaan kysymys - ja minkälaisin mahdollisin seurausvaikutuksin esimerkiksi asiakirjajulkisuuden ja toimittajien lähdesuojan suhteen.
Koska Seuran artikkeli ei liene vielä saanut sdp:n puhemies, kansanedustaja Paavo Lipposen lukusuositusta, rikon pikkuisen protokollaa ja teen sen (= lukusuositus) tässä kansan edustajana...
Linkki (asian taustoihin): http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
Hymy-lehden paljastettua helmikuun alun numerossaan kaiketi miltei kaiken keskeisen keskustelun, mitä tapahtui taannoisen pääministeri Paavo Lipposen ja Yhdysvaltojen presidenttiparivaljakon Bush & Cheney kesken Valkoisessa Talossa 7.-9.12.2002, ex-pääministeri Lipponen katsoi asialliseksi kirjoittaa Apu-lehteen (13.2.2004) kuuluisaksi tulleen "raadonhaju" -kirjoituksensa. Siinähän keskeisimmästä vallankäytön asemastaan kansan sivuraiteelle eduskuntavaaleissa äänestämä Lipponen kykeni ylittämään jopa kuuluisan "nahkurin orsi" -ilmaisunsakin kepittäessään oikein olan takaa henkilöä, joka eduskuntavaalitaistelun "pääministeri" -luonteen ilmauksena oli uskaltanut syyllistyä majesteettirikokseen eli syrjäyttänyt kansan avulla ja tuella Lipposen pääministerin paikalta.
Niin erinäisten "asevelisosialistien"(= väijystä hutkiva nimimerkki suomi24.fi -keskustelusivuilla) kuin Lipposen itsensäkin on näköjään mahdotonta antaa anteeksi Anneli Jäätteenmäelle sitä, että Lipposen kaikkein uljaammat unelmat (mm. Suomen äkkinäinen Nato-jäsenyys, kritiikitön pyrky EU:n kaikkiin mahdllisiin ytimiin jne.) saivat eduskuntavaalituloksen myötä ainakin tilapäisen stopin. Moisesta kansanvallasta oli ja on oitis tehtävä loppu!
Tiistaina 2.3.2004 alkaa Helsingin käräjäoikeudessa pitkästä pitkästä aikaa aivan avoimesti poliittinen oikeudenkäynti, kun syytteessä siitä, että eduskuntavaalien alla kansalaistenkin tietoon saatettiin aivan keskeisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita, ovat Tasavallan Presidentin kanslian "lainopillinen neuvonantaja" Martti Manninen sekä rikolliseksi väitettyjen tekojen aikaan (helmi-maaliskuu 2003) vielä oppositiojohtajana toiminut kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki.
Toimittaja Mikko Niskasaari on viime viikon Seuraan kirjoittanut otsikolla "Annelin salaisuus" varsin analyyttisen artikkelin siitä, mistä oikeudenkäynnissä syvimmältään onkaan kysymys - ja minkälaisin mahdollisin seurausvaikutuksin esimerkiksi asiakirjajulkisuuden ja toimittajien lähdesuojan suhteen.
Koska Seuran artikkeli ei liene vielä saanut sdp:n puhemies, kansanedustaja Paavo Lipposen lukusuositusta, rikon pikkuisen protokollaa ja teen sen (= lukusuositus) tässä kansan edustajana...
Linkki (asian taustoihin): http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ristimäki jatkaa Lipposen haukkumista, pesten Jäätteen mäen kerta toisensa jälkeen puhtaaksi. Muistettava kuitenkin on, että Lipponen ei ole oikeudessa syytettynä, mutta Jäätteenmäki on.
Ja syytteellä ei ole mitään tekemistä vaalivoiton kanssa, kuten Ristimäkikin hyvin tietää.
Sinänsä Jäätteenmäen saamalla tuomiolla ei ole merkitystä. Poliittinen uskottavuus katosi jo viime keväänä, eikä siihen Lipposta tarvittu. Kiertely ja kaartelu hupentui ilmeiseen valehteluun eduskunnalle juhannuksen alla. Jäätteenmäki upotti itse itsensä, osoittautui poliittiseksi keskinkertaisuudeksi, mitä epäilivät jotkut kepulaisetkin ennen vaaleja.
Epäilemättä Jäätteenmäki valitaan EU-parlamenttiin. Samnalla hän kuitenkin etäännyttää useita liikkuvia äänestäjiä puolueestaan. On nimittäin vastenmielistä katsella Keskustan poliittista kulttuuria, missä musta käännetään valkoiseksi ja omat virheet kasataan muiden niskoille.
Tämän sanotakseen ei tarvitse olla Lipposfani, tavallinen maalaisjärki riittää.
Jäätteenmäki ei valehdellut kertaakaan tämän Irak-jupakan yhteydessä.
Sitäkään, minkä hän sanoi eduskunnan edessä, että salaiset tiedot tulivat hänelle yllätyksenä ja pyytämättä ei olla todistettu vääräksi.
Kun Jäätteenmäki oli joutunut poliisikuulusteluissa paljastamaan tietolähteekseen Mannisen, niin tämä hyvin ajoittaen väitti Jäätteenmäen häntä yllyttäneen luovuttamaan salaisiksi julistettuja tietoja. Tämän hän teki saman päivän iltapäivällä kun J. oli puhunut eduskunnassa.
Demarit olivat jo aamulla tietoisia Mannisen paukusta ja Backman antoi jo demareiden ryhmäpuheessa ennen Mannisen esiintymistä epäluottmuksen J:lle. Siinä tilanteessa J. menetti luotttamuksensa ja hän erosi.
Nyt on vain huomattava, että tuota Mannisen väitettä ei olla todistettu. Enkä usko, että oikeuskaan ottaa Mannisen puheita huomioon todistuksena, sillä Manninenhan esiintyy tässä omassa asiassaan. Syyttäjän pitää siis löytää muita todisteita siitä, että J. olisi yllyttänyt tuota reppanaa.
"Ristimäki jatkaa Lipposen haukkumista, pesten Jäätteen mäen kerta toisensa jälkeen puhtaaksi. Muistettava kuitenkin on, että Lipponen ei ole oikeudessa syytettynä, mutta Jäätteenmäki on", kirjoittaa topakasti Johnny (ettei vaan ihan Liebkind, eli hänkin aivan vapaalta jalalta kuni yleensä muutkin Hyvä Veli-verkoston jäsenet, joihin siis luen Paavo Lipposenkin kuuluvan - yleensäkin).
Johnyllä on tarkka huomiokyky: Lipponen ei todellakaan ole oikeudessa syyettynä, mutta Jäätteenmäki on!
"Miksi näin?" kysellään muutamassa iskelmänrenkutuksessa ja samoin on jo kuukausien mittaan kyselty niin asiantuntija- kuin myös maalaisjärkipiireissäkin.
Sitä samaa olen itsekin yrittänyt kysellä, en niinkään pestä ketään puhtaaksi (Johnny tarkoittaa kai Anneli Jäätteenmäkeä tai ketään muutakaan) tai saattaa ketään (Johnny tarkoittaa kai Paavo Lipposta) leivättömän pöydän ääreen. Totuuden (ainakin) hippuja tapahtumien kulusta ja niiden taustoista, syistä ja seurauksista tässä ollaan oltu ja ollaan edelleen peräänkuuluttelemassa.
"Ja syytteellä ei ole mitään tekemistä vaalivoiton kanssa, kuten Ristimäkikin hyvin tietää", tietää Johnny jatkaa.
Voihan sitä väittää niinkin, vaan voihan se olla toisinkin. Jutustahan tekee mielenkiintoisen nimenomaan juuri se, että syytteeseen on pantu - ja tiettävästi ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa kansanedustaja ja poliittisen puolueen puheenjohtaja nimenomaan toimista, jotka ovat tapahtuneet vaalitaistelun aikana, kaiketi juuri itse kunkin poliittisen tahon tavoitellessa vaalivoittoa, jota ei Lipposen julistaman "pääministerivaaliasetelman" jälkeen voinut saada kuin yksi ainoa puolue. Pääministerin asemia kuin vaalien jälkeen oli jaossa ainoastaan yksi (1) kappale.
Kannattaisi ehkä miettiä - etenkin nyt kun tiedossa on jo lehdistöön (esim. iltapäivälehdet ennen vaaleja ja Hymy helmikuussa 2004) vuodetut "salaiset muistiot" - olisikohan Anneli Jäätteenmäen maikkarin vaalikeskusteluissa 6.3.2003 esittämistä näkemyksistä tässä maassa ruvettu käräjiä järjestämään, ellei eduskuntavaalien tulos olisi ollut se, mikä sitten oli. Sdp:n jos olisi kansa äänestänyt suurimmaksi puolueeksi, niin eiköhän Irak-erimielisyydet ja muutkin näkemyserot olisi mieluiten hoidettu omertan lailla? Olisikohan siis kuitenkin jotakin tekemistä, esimerkiksi vienosti kiertäen? "Vaalivoitto on hankittu rikoksella" -teema nousi esille vasta vaalituloksen selvittyä, eiköhän vain ollutkin näin?
"Sinänsä Jäätteenmäen saamalla tuomiolla ei ole merkitystä. Poliittinen uskottavuus katosi jo viime keväänä, eikä siihen Lipposta tarvittu. Kiertely ja kaartelu hupentui ilmeiseen valehteluun eduskunnalle juhannuksen alla. Jäätteenmäki upotti itse itsensä, osoittautui poliittiseksi keskinkertaisuudeksi, mitä epäilivät jotkut kepulaisetkin ennen vaaleja."
Kovaa arviota paiskaa Johnny, jonka - varmaan sisäpiiritietoa? - ei tarvitsisi lainkaan arvioitaan esitellä, ellei hänen mainitsemansa keskinkertaisuus nyt sattunut katkaisemaan eräänkin Lipposen kuningastietä?
Noin varmoja mielipiteitä Johnnyn kannattaisi toki esittää ihan oikealla puoluerekisteriin merkityllä nimellään, niin varmaan oma uskottavuuss lisääntyisi - ainakin omaisssa piireissä. Ja toki minunkinkin kaltaisten yhteiskunnallista keskustelua ja tapahtumia seuraavien silmissä, mitä Johnny kai sitten kuitenkaan kaipaa?
Ei kaiketi tarvittu Lipposta juuri mihinkään - ei sitten edes hallitukseen! Ja sekin lienee ollut laukaisemassa vanhenemisen myötä entistäkin kiukkuisemmaksi ja äksymmäksi käyvän Lipposen ja väijykirjoittelijoittensa vanhoja traumoja - jälkimmäisten osalta aivan sairaalloisiin nimimerkkien suojissa tapahtuviin verkkokirjoittelemisiin asti.
Tietysti nimimerkillä kirjoittelemisessa on se etu, ettei tarvitse sitten pyydellä tuotoksiaan julkisesti anteeksi, kuten kävi Lipposelle viimeisimmän Apu-arvionsa jälkeen.
"Epäilemättä Jäätteenmäki valitaan EU-parlamenttiin. Samnalla hän kuitenkin etäännyttää useita liikkuvia äänestäjiä puolueestaan. On nimittäin vastenmielistä katsella Keskustan poliittista kulttuuria, missä musta käännetään valkoiseksi ja omat virheet kasataan muiden niskoille", valmistelee Johnny kliimaksiaan.
Totean, että epäilemättä Jäätteenmäestä tuleekin europarlamentaarikko, ja se jos mikä tuntuu Johnnyn kaltaisia totuudenlaukojia harmittavan.
Vaan saapahan hän ja kumppaninsa siitä sitten poliittisen hyvityksen: poliittisen keskustan kannatus kun kuulemma samasta syystä laskee.
Sitä mieltähän näkyy ennättäneen jo olla Turun Sanomien demari-ikoni eli päätoimittaja Aimo Massinen. Onkohan hänellä taas konjakkipulloveto vetämässä puoluetoveriensa kanssa. Objektiivista journalismia siellä Turuuss?
Minusta on ylipäätään vastenmielistä katsella "poliittista kulttuuria", missä keskustelupalstoja hyväksikäyttävät henkilöt, jotka aivan puhtaalla mielipidetasolla liikuttaessakaan eivät uskalla olla mielipiteineen omalla nimellään. Johnny tuntuu kuuluvan heihin.
"Tämän sanotakseen ei tarvitse olla Lipposfani, tavallinen maalaisjärki riittää", lopettaa Johnny mahtipontisesti.
Maalaisjärkeä käyttäen olen itsekin tähänastiset näkemykseni kirjoitellut; josko siitä sittten löytyisi meille kahdellekin yhteinen tekijä, mitä toki joudun epäilemään.
Tuus (sano jossakin muualla "asevelisosialisti", jolla ei liene ollut aikaa vieläkään tutustua esim. Kimmo Kiljusen EU-kirjaan, kun on ollut niin paljon kirjoteltavaa muilla nimimerkeillä?)
Kirjoitteli iltapäivän ratoksi
Timo Ristimäki (one and only, still alive, still going strong...)
Kun kerran vihjataan jatkuvasti, että Jäätteenmäen saama syyte johtuu Kepun vaalivoitosta, vaadin siitä todisteita. Väitätte siis, että suomalainen oikeusjärjestelmä on niin korruptoitunut, että vaalien tulokset johtavat oikeutoimiin. Koska yleinen näkemys suomalaisen oikeisjärjestelmän toimivuudesta ei vastaa näkemyksiänne, pyydänkin teitä todistamaan sananne. Vainoharhaiset vihjailut Lipposesta eivät nyt riitä, vaan faktaa, kiitos.
Ja Oiva Härköselle: Jäätteenmäki sai todistettavasti 196 faksilähetystä Manniselta. Mutta kyseessä olevat dokumentit tulivat kuitenkin yllättäen ja pyytämättä.... jep jep, kepumaailmassa joku voi tuon uskoa, mutta muualla ei.
...kansliassa oli jo Koiviston ajoista lähtien informoida kepun johtoa. Hän oli varmaan lähettänyt aiemminkin puolueen puheenjohtajille satoja sivuja, varmaan joukossa on ennekin ollut luottamuksellisiksi tai salaisiksi luokiteltuja. Nyt on vain kysymys siitä, että pyysikö Jäätteenmäki lähettämään hänelle tiettyjä salaisiksi julistettuja papereita.
Vai Mannisen tehtävä on informoida kepun puheenjohtajia. Eikö silloin vastaavat tapaukset pitäisi tutkia myös Ahon puheenjohtajan ajoilta?
Wiljami
Jos poliitikko on syytettynä siitä, että hänen epäillään yllyttäneen virkamiestä rikoslain vastaiseen tekoon, vaatii aika lailla mielikuvitusta väittää, että olisi kyse poliittisesta oikeudenkäynnistä.
Kun tämän jupakan liimoilta kaadettiin pääministeri, on kyseessä poliittinen oikeudenkäynti. Koko oikeudenkäyntiä ei olisi tullut, ettei Lipponen olisi aloittanut hävittyään vaalin itkemään, että kepu voitti vaalit vääryydellä ja rikoksella. Tokihan viranomaiset alkavat tutkia syytöstä, jonka eduskunnan puhemies oikein julkisesti tuo esiin.
Onko lääkityksesi mennyt sekaisin? Muuten on vaikea ymmärtää sinun vainoharhaisia kirjoituksiasi.
Uskomatonta soopaa väittää Lipposen käynnistäneen oikeustoimet Jäätteenmäkeä vastaan. Jäätteenmäki otti riskin, ja hävisi. Nyt hän kantaa siitä seuraumukset oikeudessa, täytyykin ostaa kokista ja popcornia huomista varten. Paha saa palkkansa, ja sai lisäksi allekirjoittaneen hylkäämään Keskustan poliittisen kotinsa vaihtoehtojen joukosta.
Samalla kun korjaan kirjoituserheen (s.o. Jäätteenmäen & Mannisen käräjäoikeudenkäynti alkaa Helsingin käräjäoikeudessa luonnollisesti vasta keskiviikkona eli 3.3.2004) edellisestä lukusuosituksestani (s.o. itse kunkin kannattaa lukea Mikko Niskasaaren juttu viime viikon Seurasta) teen toisenkin lukusuosituksen: tiistaiseen (2.3.2004) Iltalehteen on Leif Salmen kirjoittanut todella terävän analyysin keskiviikkona alkavasta Irak-oikeudenkäynnistä otsikolla "Poliittista oikeutta".
"Jäätteenmäki teki maalle suuren palveluksen paljastaessaan Lipposen hallituksen muhinoinnin Washingtonissa. Kyse oli viime kädessä Suomen politiikasta sodan ja rauhan suhteen. Hallitus ja presidentti ei ollut tehnyt YK:n varaan rakentuvaa politiikkaa kristallinkirkkaaksi. Sen se teki - päinvastoin kuin Tuomioja väärässä todistuksessaaan eduskunnalle sanoi - vasta Jäätteenmäen paljastusten jälkeen.
Claire Short (s.o. Blairin hallituksesta laittoman Irak-hyökkäyksen johdosta eronnut kehitysyhteistyöministeri) ja Anneli Jäätteenmäki, kaksi maata, kaksi tapaa suhtautua kipeiden poliittisten kysymysten käsittelyyn. Tilanne ei imartele suomalaisia. Jäätteenmäkeä voidaan ehkä rankaista, mutta itse asiat eivät siitä miksikään muutu. Tuomio voi tulla mutta kunniaa häneltä ei voi viedä", päättää Salmen kirjoituksensa.
Minulla ei ole tuohon johtopäätökseen juurikaan lisättävää. "Asevelisosialistin", "Mielipidepankin" ja mm. "Johnnyn", "Wiljamin" ja vastaavien kumppaneiden väijystä yökaudet operoivaa politiikan pikkupedofiilirinkiä ikään kuin ymmärryksellä apinoiden voin ilmoittaa jopa kolumniin kokonaisuudessaankin yhtyväni!
Suosittelen siihen tutumista muillekin, ennen muuta edellä mainitulle ringille!
Viimeinen kirjoituksesi oli jopa rajoittuneisuutesi huomioon ottaen erittäin heikko suoritus.
Salmen on katkera vanha stallari, joka ennusti Tuomiojan haastaessa Lipposen SDP:n pj taistoon, että mikäli Lipponen jatkaa häviää SDP vaaleissa satoja tuhansia ääniä. Oman Lipposantipatiansa sokaisema Salmen on menettänyt otteensa Suomen politiittisen maailman realiteeteistä joa kauan sitten.
Jäätteenmäki on tuomiolla, kuten oikein onkin. Mutta poliittinen uskottavuus on menetetty, oikeuden päätöksestä riippumatta.
Jos kerran Xerxeksen mielestä suoritukseni ovat päässeet matkan varrella huonontumaan, on kaiketi paras sitten aloittaa alusta! Olkaapa hyvät!
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
Rajoittuneisuuteni huomioon ottaen pystyn olemaan sitten vaikka "pelle" - ja aivan omalla nimelläni.
Keskustan politiikkaa käsitteleville keskustelusivuille näkyy pesiintyneen toivonsa menettänyttä asevelisosialisti- ynnä muuta demariporukkaa, jolta näkyy jääneen jokunen sota vielä vuosikymmenet sitten kesken ja kuitenkin mieli tuntuu tekevän kipinkapin uusiin mittelöihin.
Verrattuna Xerxeksen "rajoittuneisuuteen", Iltalehden Lefa-kolumni huomenna alkavien Irak-käräjien poliittisesta luonteesta oli ja on todella edustava aivan loistavaa analyyttisuutta ja pohdintaa.
Xerxeksen lisäksi puskasta politikoiva pikkupedofiilirinki näkyy saaneen kööriinsä päivän mittaan uusiakin - toki arvelen aika "vanhoja" - nimimerkkejä: nyt aseveljistä löytyy tuomionpasuunoita soittelemaan jo "pastori", "huvittunutta" ja "tarkkailijaa".
Yhteistä heille kaikille on sama kuin jo aiemmin palstoja täyttäneillä lääkintähuollon terminologiaan keskittyneillä keskittyneillä o.t.o.diagnostikoillakin: itse käsittelyn pohjana olevasta asiasta eivät toverit ja kaverit pysty kirjoittamaan edes puolta järjen sanaa, sitäkin enemmän kirjoitetaan henkilökohtaisista ongelmista, joita hyvinkin ymmärrettävistä syistä moisenkaltaisella suhtautumisella on itse kullekin nimimerkille ennättänyt kertyä yli omien tarpeiden.
Osaaottavan toivovasti on pakko ihan vedota: voisiko "asevelisosialisti", "Mielipidepankki", Wiljami", "Johnny", "Pastori" ja/tai joku muu "huvittunut" "tarkkailija" yrittää koota pahemman kerran pirstoutumaan päässyttä minuuttaan ja kirjoittaa sitten paljon mainostamastaan "Suomen poliittisen maailman realiteeteistä" edes jokusen rivin.
Semmoista tekstiä kun olisi paljon kiinnostavampaa lukea (ja myös kommentoida) kuin kyseisen porukan nyt politiikka-palstoille tunkemaa anatomian sanastoa...
Eritoten odottelen, milloinka "asevelisosialisti" muilta "lyhyiltä oppimääriltään" ynnä kirjallisilta askareiltaan ennättää vastata toisaalla jo päiviä sitten lupaamaansa arviointiin koskien EU-konventtiedustaja Kimmo Kiljusen (sd.) Paavo Lipposen (sd.) EU- konventtia koskeneita virhearviointeja käsitelleeseen tuoreeseen EU-kirjaseen ja sen saamaan julkisuuteen.
Juuri noin. Määrittelysi Ristimäestä kuten Salménistakin ovat oikeat. Mutta miksi tuo Sekopää-Ristimäki on olevinaan kepulainen, sillä selvä stallarihan hänkin on? Siksikö, että hänellä ei ole enää sopivampaa puoluetta, kun NKP on lakannut olemasta?
Voisi hän kyllä lyhentää nimensä pelkäksi Ristiksi, sillä sitä hän varmaan on niin kepulle kuin näille saiteillekin. Hullu mies, eikä mene hoitoon!
Jäätteenmäen fanit voisivat lukea viime lauantain Turun Sanomista Aimo Massisen kolumnin.
Lauantai oli lauantaina ja nyt on jo tiistai. Aikaansa seuraavat ihmiset ovat toki massisensa lukeneet - jo lauantaina tai hetimmiten sen jälkeen.
Tiistaina eli tänään 2.3.2004 onkin siksi täysi syy lukea Iltalehdestä kolumni "Poliittista oikeutta", joka on nostattanut karvat pystyyn niin monilta "Nalleilta" ja kaltaisiltaan. Ja ajatella, että sitä ilman, että ovat edes koko kolumnia vielä nähneetkään. Keskustelukulttuuria sekin!
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002552411
"Poliittista oikeutta" -keskustelulinjassa näkyy orkuille asti yltäneen jopa itse "hiljainen mies", jolle tuohtunut vuodatus tuonee oitis "asevelisosialistien" pikkupolitikoivaan pedofiilirinkiin...
Eikohän olisi kohtuullista, että "hiljainen mies" kumppaneineen yrittäisi pohtia ihan oikeasti - ja vaikka kuinkakin vähän kerrallaan - kotomaamme kohtalonkysymyksiä, esimerkiksi erilaisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaihtoehtoja. Niistä olisi todella antoisaa keskustella.
"Hiljainen mies", olepa hyvä ja aloita tavaaminen vaikka seuraavasta linkistä:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
...kehotan Sinua lukemaan Lipposta, niin vähän viisastut:
Vaaliristeilyn avausseminaarissa Turun yliopistossa 7.2.04
SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen
Tämä vuosi on jälleen vaalivuosi. Viime vuonna me etenimme eduskuntavaaleissa, tänä vuonna me voitamme sekä europarlamentin että kunnallisvaaleissa.
Miksi me voitamme? Koska kansalaiset hakevat sosialidemokratiasta turvaa muutoksessa, globalisaatiossa, sekä samalla johdatusta niihin välttämättömiin uudistuksiin, joita Suomessa ja EU:ssa tarvitaan jotta me selviytyisimme ja pelastaisimme hyvinvointivaltion tulevaisuuteen.
Meiltä vaaditaan sekä lujuutta pitää kiinni arvoperustastamme, tasa-arvosta, että myös kykyä tehdä ennakkoluulottomia ratkaisuja. Meiltä vaaditaan myös jatkossa yhteistyökykyä.
Suurin huolemme on työllisyydestä. Työttömyys on puolitettu 1990-luvun huipputasolta. Suomen työllisyyskehitys on poikennut edukseen EU:ssa. Yritykset ovat pitäneet kiinni työvoimastaan. Kansalaiset luottavat Suomen talouteen.
Nyt olemme kuitenkin joutuneet todistamaan työpaikkojen laaja-mittaista häviämistä teollisuudesta ja tuotannon siirtymistä aina Aasiaan asti. Vienti kangertelee, kun maailmantalouden kasvu on vähäistä ja dollari heikko.
Johdonmukaisten ratkaisujen, budjetteihin sisältyvien elvyttävien vero-ratkaisujen jälkeen hallituksen on tehtävä ja hallituksessa valmistellaankin uusia toimia, joilla turvataan Suomen kilpailukyky ja elvytetään kotimaan taloutta.
Unioni laajenee nyt kymmenellä uudella jäsenmaalla. Uudet talousmahdit nostavat päätään Aasiassa. Kummallakin suunnalla suomalaiselle osaamiselle, niin teollisuustuotteille kuin palveluille, avautuu suuria mahdollisuuksia. Meidän tulee vain varmistaa, että me olemme globalisaation voittajia. Meidän pitää huolehtia siitä, että kaikki, myös maailman köyhät voittavat.
Mitä meiltä vaaditaan, että pärjäämme globalisaatiossa?
Suomi pärjää hyvillä, osaavilla ihmisillä, koko kansakunnan inhimillisten voimavarojen avulla. Siinä me olemme onnistuneet paremmin kuin muut - siinä on salaisuutemme, hyvinvointivaltion antamissa, kaikille saatavilla olevissa palveluissa, ennen muuta koulutuksessa.
Kovassa kilpailussa Suomen elinkeinoelämä tarvitsee nyt sekä uskonvahvistusta että konkreettisia toimia, jotta Suomen kilpailukyky toimintojen sijoittumispaikkana kestää halvempien kustannusten ja alhaisemman verotuksen maiden haasteen. Maailmantalouden haasteet ovat myös Yhdysvaltojen dollarin heikentymisen huomioon ottaen niin kovat, että millään pienillä viilauksilla me emme selviydy.
Yritysverouudistus on linjattu ja hallitus valmistelee yksityiskohtaisia esityksiä eduskunnalle. Samaan aikaan keskustellaan mahdollisista muista rakenteellisista, työllisyyttä edistävistä uudistuksista. Näiden toimien on oltava etupainoisia, sillä vaalikausi on pian ohi ennen kuin ratkaisut vaikuttavat. Kaikkia asioita, esimerkiksi tuloverotusta, ei voi viimeistä piirtoa myöten lyödä lukkoon, mutta reaaliajassa on toimittava. Se tarkoittaa, että linjaukset on tehtävä jo keväällä.
Sosialidemokraatit ovat valmiit menemään elinkeinoelämää vastaan, jotta kilpailukyky turvataan. Samalla me edellytämme kuitenkin, että elinkeinoelämä ottaa vastuuta irtisanomisten ehkäisystä ja työntekijöiden aseman turvaamisesta muutoksessa.
Talouden elvytyksessä suurin ongelma on nyt investointien heikkous. Se alkaa ajan mittaan jäytää kilpailukykyä ja uusien työpaikkojen luomismahdollisuuksia. Yksityisen kulutusalttiuden ollessa korkealla onkin keskityttävä hakemaan investointeja elvyttäviä ratkaisuja.
Yrittäjyyttä on edistettävä ja yritysten työllistämismahdollisuuksia parannettava vähentämällä työhön kohdistuvia kustannuksia.
Aktiivisella, määrätietoisella ja tasapainoisella talouspolitiikalla voidaan päästä asetettuun sadantuhannen työpaikan lisäykseen vaalikaudella. Näin luodaan myös parhaat edellytykset ensi vuoden alun tuponeuvotteluihin. Tässä vaiheessa ei hyödytä nahistella tuposta, pääasia on, että hallitus toimii ja luo tupollekin perustaa.
Kunnallisvaaleissa sosialidemokraatit ovat varmin vaihtoehto hyvinvointipalvelujen puolesta. Niiden rahoitusta vahvistettiin viime vaalikaudella ja tälle vaalikaudelle on vahvan talouden turvin päätetty uusista lisäyksistä.
Hyvinvointipalvelujen vaatimien voimavarojen turvaaminen edellyttää taloudellista kasvua ja uudistuksia palvelujen tuottamisessa. Ongelmia ei ratkaista vain rahalla, sillä verorasituksen lisääminen iskee talouden kasvuun.
Kunnallisia palveluja on kyettävä tuottamaan huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Kansallinen terveyshanke ei onnistu, terveydenhuoltoa ei saada kuntoon, jollei uudistuksia tehdä perusterveydenhuollosta alkaen. Toimivat terveyskeskuspalvelut ovat kaiken a ja o, ne on turvattava järkeistämällä terveyskeskusverkko.
Sama järkeistämisen tarve koskee koko kuntarakennetta. Maan kaikissa osissa on varmistettava riittävän vahvojen aluekeskusten kehittyminen sellaisten, jotka menestyvät osaamispohjaisesti globaalissa kilpailussa. Se on aluepolitiikassa pääasia, ei olemassa olevien työpaikkojen siirtely.
Pallo on nyt ensi sijassa kunnilla ja niiden yhteenliittymillä. Kunnallisten päättäjien vastuu tulee olemaan suuri. Me sosialidemokraatit olemme valmiit tätä vastuuta kantamaan. Tästä kertoo viimekertaista suurempi kiinnostus ryhtyä sosialidemokraattien ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa.
Meidän kohtalomme on erottamattomasti kytketty siihen yhteisöön, Euroopan unioniin, jonka jäsenenä Suomi on ollut pian kymmenen vuotta. EU ei ole meille sosialidemokraateille vain yhteismarkkina. Suomalaiset hakevat unionista myös suuren yhteisön turvallisuutta, yhteistä kulttuuripiiriä, yhteistä arvopohjaa.
Mahtipontinen puhe ei kuulu suomalaiseen tyyliin. Meidän täytyy kuitenkin uskaltaa kertoa nuorille ihmisille, mistä Euroopassa on ollut ja tänä päivänäkin on kysymys.
Unionilla on luotu vankka Eurooppaan demokratian ja rauhan rakenne. Siitä on kysymys nytkin, kun unioniin tulee kymmenen uutta jäsentä. Senkin jälkeen mukaan on saatava myös jäljellä olevat Balkanin maat, ennen kuin voidaan sanoa, että demokratia on voittanut.
Kriisejä hallitaan yhdessä Kosovossa ja Balkanilla. Euroopan vanhalla jakolinjalla sijaitsevana maana Suomelle on erityisen paljon pelissä siinä, että unionilla toimintakykyä kriisinhallinnassa.
Suomella on erityisen paljon pelissä siinä, että EU:lla on yhteinen Venäjän politiikka. Venäjä on kehittynyt demokratian ja oikeusvaltion suuntaan, mutta sen järjestelmä poikkeaa oleellisesti unionista. Venäjä myös käyttäytyy kuin globaali suurvalta.
Suomi toimii unionissa aktiivisesti Venäjä–yhteistyön kehittämiseksi, siitä meillä on vakuuttavia näyttöjä kuten Pohjoisen ulottuvuuden politiikka. Hallitukselta odotetaan EU–politiikassaan aloitteellisuutta Pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksi.
Suomen etujen mukaista on, että EU:lla on yhteinen maahanmuuttopolitiikka, viisumipolitiikka mukaan lukien. Tämän yhteisen politiikan kehittäminen aloitettiin Tampereen huippukokouksessa 1999.
Yhteinen maahanmuuttopolitiikka ei voi tarkoittaa sitä, että unioni sulkeutuu ulkopuolisilta tulijoilta. Erityisen vahingollista olisi vapaan liikkuvuuden rajoittaminen laajentuneen unioni sisällä. Rajoituksilla menetetään laajempien sisämarkkinoiden hyötyä. Sen vuoksi niistä on luovuttava heti siirtymäkauden päätyttyä.
EU:lle ominaista ovat sisämarkkinat. Laajentumisen tarjoamaa tilaisuutta on käytettävä hyväksi tehostamalla EU:n sisäisiä uudistuksia. Tulevan komission päätehtävä on yhdessä huippukokouksessa sovitun strategian toteuttaminen ja sen kehittämiseen tähtäävä aloitteellisuus.
Komissio on kuitenkin voimaton, jos eriseuraisuus unionissa tulee tavaksi. Suurilla jäsenmailla on suurin vastuu siitä, että unioni pysyy yhtenäisenä.
Sopimus EU:n perustuslaista on saatava nopeasti valmiiksi, sillä maailma ei odota EU:ta. Erimielisyydet koskevat hyvin yksinkertaista asiaa. Siihen, äänten jakautumiseen neuvostossa, on saatava oikeudenmukainen, objektiivinen ratkaisu sen sijaan, että suuret kähmivät itselleen edullisen, mielivaltaisen kompromissin.
Suomelle tulee EU:ssa eteen vaikeita haasteita. Olemme ikään kuin äidinmaidosta tottuneet pitämään itseämme köyhänä maana, jolla on erityisen erityisiä ongelmia, ja sen lisäksi aivan erityisen erityinen turvallisuuspolitiikka. Tällainen runebergiläinen ajattelu on syytä jättää menneisyyteen. Siitä ei ole identiteetin perustaksi EU:ssa eikä globalisoituvassa maailmassa.
Meidän on turvattava maataloutemme jatkuvuus ja alueidemme tulevaisuus EU:n lähestyvissä rahoitusneuvotteluissa. Samalla on kuitenkin tunnustettava, että Suomi on taloudellisesti maailman huippumaa ja elintasoltaan nykyisessä EU:ssa hyvällä keskitasolla. Meille kuuluu vastuu kehitysmaista ja EU:n uusista jäsenmaista, jotka ostavat meidän korkealaatuisia tuotteitamme. Meille kuuluu vastuu siitä, että EU:n yhteiset voimavarat suunnataan järkevästi, kilpailukykyä vahvistavalla tavalla.
Me tarvitsemme enemmän itsetuntoa, jotta pärjäämme EU:ssa. Suomi on todella mallioppilas. Meillä on useita maailman johtavia yrityksiä. Meille kuuluu paikka ytimessä – emme kai halua, että joku toinen jäsenmaa, esimerkiksi Ruotsi, hoitaa meidän asioitamme?
http://www.paavolipponen.org/
...Lipposelta! Huomatkaa, miten hän kehuu kilttiä mallioppilastaan Matti Vanhasta! No, vanhalla on siihen varaa.... toisin se on eräillä vähäisemmillä!
Turun sanomien kolumni 6.2.04
Keskustan monet EU-linjat
Pääministeri Matti Vanhanen on joutunut eri tahoilla kritiikin kohteeksi Helsingin Sanomille antamansa haastattelun johdosta. Vanhasta on moitittu EU-epäilijäksi ja Suomea syrjään ajavaksi. Pääministeri on vastannut syytöksiin viittaamalla hallituksen yhdessä asettamiin tavoitteisiin ja aktiivisuuteen EU:ssa.
Olisi kummallista, jos Suomen Eurooppa-politiikkaan ei uuden hallituksen myötä tulisi minkäänlaista keskustalaista sävyä. Pääministerin asenteissa ja elämänfilosofiassa näkyy maaseudun rauhallisen elämänmenon arvostus. Hän myös korostaa pohjoisuuden merkitystä EU-linjassamme. Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi tekemässä Suomesta maaseutua tai tyytymässä katselemaan EU:n menoa syrjästä.
Vanhanen ei ole fundamentalisti niin kuin Paavo Väyrynen, joka haluaisi EU:n perustajajäsenistä muodostettavan ytimen erottuvan omaksi liittovaltiokseen, jotta me voisimme jäädä tänne pohjoiseen rauhassa puuhastelemaan. Vanhanen ei myöskään julista, että nyt hoidetaan vain kansallisia etuja, niin kuin keskustan pääideologina esiintyvä päätoimittaja Kari Hokkanen. Pääministeri ymmärtää, että kansallisia etuja ajetaan tehokkaimmin edistämällä yhteiseen etuun perustuvan yhteisen politiikan rakentamista.
Asiantuntevan keskustalaisen pääministerin johdolla on mahdollista jatkaa yhteistyöhakuisella EU-linjalla ja saada tuloksia aikaan. Hallituksella on edessään vaikeita haasteita EU-politiikkansa muotoilussa. Jännite ei ole välttämättä puolueiden välinen, vaan johtuu ongelmien luonteesta. Miten sovittaa yhteen Suomen maatalouden ja aluekehityksen tarpeet EU:n yhteiseen budjettikuriin ja solidaarisuuteen uusia jäsenmaita kohtaan? Miten edistämme parhaiten EU:n yhtenäisyyttä samalla tunnustaen ytimen olemassaolon realiteetin?
Ensi viikon tiistaina komissio antaa tiedonannon EU:n budjettiraameista. Suomessa ja koko EU:ssa olisi viisasta käydä ensin perusteellinen keskustelu unionin tavoitteista, ennen kuin lyödään kannat lukkoon. Tässä avautuu Suomelle tulevana nettomaksajana paikka hakea EU:lle yhteistä linjaa.
Tulevat ratkaisut tuottavat suurta tuskaa nimenomaan keskustapuolueelle. Maatalouden ajankohtaisen 141 artiklaratkaisusta johtuvan tukipäätöksen käsittely antoi esimakua siitä, mitä edessä on. Jälleen kerran nähtiin MTK:n valitsevan vastuun pakoilun, niin kuin se teki jo EU-jäsenyyskansanäänes-tyksen alla. Ei ole helppoa keskustankaan ministereillä.
Maaseudun Tulevaisuuden, Hokkasen ja Erkki Laatikaisen johdolla on vuosikaudet lietsottu syvää Lippos-kaunaa. Kannattaisiko kuitenkin muistella, miten perusteellisesti Suomen maatalouden ja alueiden etuja puolustettiin kahdeksan vuotta. Tässä katsannossa ministeri Kalevi Hemilän osakseen saama kaunakohtelu oli törkeätä.
Eduskunnan keskiviikkoinen EU-keskustelu puhdisti ilmaa ja antoi hyvät lähtökohdat hallitukselle. Mutta milloin puhdistetaan ilma kentällä? Keskustassa olisi aika kaivaa oman Irak-seikkailunsa perintö. Tuleva oikeudenkäynti salaisten asiakirjojen käytöstä ei millään tavalla selvitä, miksi keskusta lähti henkilöön menevälle vihjailulinjalle. Selvittelyn voi aloittaa vaikkapa lukemalla Hymy-lehden julkaisemat raportit keskusteluistani presidentti George W. Bushin ja varapresidentti Dick Cheyneyn kanssa. En mitenkään auktorisoi Hymyn jutun oikeellisuutta, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että mahdollisimman moni lukee jutun.
Paavo Lipponen
Puhemies
http://www.paavolipponen.org/
Hienoa, molemmat Lipposen kirjoitukset! On se vaan melkoinen Mooses! Kyllä hänkin vielä kansansa johdattaa luvattuun maahan kuten se vanhempi kaimansakin.
Kävinpä vilkaisemassa nuo Lipposen sivut muutenkin. Asialliset, mutta paljon karummat kuin Tuomiojan, joka siellä loistelee mm. suurella kirjallisella tuotannollaan. Molemmilla on puolensa, mutta puheenjohtajana Mooses on tietenkin parempi. Siihen tehtävään Erkistä ei olisi, enempää kuin pääministeriksikään.
...sillä Moosekselta jäi moinen riemu näkemättä. Eiköhän se vain ollutkin Aaron, joka kansansa loppujohdattelun joutui tekemään?
Kuinkahan mahtaa käydä tämän nykyajan Moosekseksi tekeytyneen omissa asakareissaan, joita hän esim. Nato-himonsa osalta näkyy julistelevan paljon avoimemmin kuin kotoisissa seminaareissaan esimerkiksi Saksan lehdistössä (lue Ilta-Sanomat 3.3.2004; siinä viitataan Frankfurter Allgemeineeen, missä Lipponen "tietää", että "Suomen Nato-jäsenyys vain ajan kysymys".)
Sitten olisikin hyvä käydä asiallista keskustelua Suomen tulevista ulko- ja turvallisuuspoliittisista valinnoista siltäkin pohjalta, kykeneekö iso mies miltei itkemään - "kylmästä"?
Tuo vain pohjustukseksi tuosta Mooseksen ylistelystä, jota kansan parissa luonnehditaan myös sanonnalla "Näin tässä kävi, kun Moosesta seurattiin..."
Eipä silti: Raamatun Mooses oli Herraa pelkäävä kunnon mies ja kansan ystävä, joten historiallisessa katsannossa Mooseksen olisi toki toivonut johdatuksessaan onnistuvan.
Lipposen Moosekseksi "tekeytyminen" puolestaan on koko lailla irvokasta puuhaa; muistaakseni Yliopisto-lehdessä jokunen kuukausi sitten asiasta oli erittäin analyyttinen artikkeli, jonka luettuaan Lipposen aidosta Mooses-henkisyydestä tuli aivan toisenlaisiin käsityksiin. Pikemminkin Mooses Lipponen on alkuperäisen Mooseksen irvikuva!
Joten suosittelen niin uusille demarinimimerkeille "huomioitsija" ja "vanha demari" muitakin kuin vain Lipposen juttujen lukemista. Se saattaisi avartaa ajatuksenjuoksua.
Sitten suosittelisin suomi24.fi:n keskustelupalstoille kirjoittelevalle asevelisosialistiplutoonalle tutustumista esimerkisi oululaisen Kaleva-lehden (2.3.2004) tekemään päätökseen olla julkaisematta kuin aivan poikkeustapauksissa mielipidepalstan kirjoituksia nimimerkillä.
Samaa "puskasta ampumisen" rajoittamista suosittelisin myös suomi24.fi -palstan vastuulliselle toimitukselle...
Ja nyt ei muuta kuin Irak-käräjille...
Etkö Sinä jumalaton tunne edes tuon vertaa Raamattua!
Muutaman kerran osoittamansa epäuskon vuoksi Mooses ei tosin päässyt luvattuun maahan, mutta hän sai katsella sitä Kuolleen meren itärannalla sijaitsevalta Nebon vuorelta. Mutta ei suinkaan Aaron vienyt sitten israelin kansaa luvattuun maahan, vaan sen teki Joosua, kuten Mooseksen kirjoja seuraavassa Joosuan kirjassa kerrotaan. Aaronhan kuoli jo ennen Moosesta Siinailla. Jumala pahastui Aaroniin siksi, että hän teki kultaisen vasikan epäjumalaksi kansalleen sen vaatimuksesta Mooseksen viipyessä Jumalan luona vuorella, ja Mooses sai sitten käskyn viedä myös Aaronin ja tämän pojan Elisaerin vuorelle, missä Aaron kuoli.
Olen käynyt tuolla Nebon vuorella Golanilla YK-joukoissa palvellessani ja katsellut näkymiä Mooseksen silmin. Näkymät ovat nykyisin karut, mutta ehkäpä ne olivat Mooseksen aikoihin vehreämmät, sillä lupasihan Jumala Mooseksen kautta kansalleen maan, mikä "tihkui mettä ja hunajaa".
Olen käynyt myös Hoorebin vuorella Siinailla, missä Jumala antoi käskyt Moosekselle. Olen kirjoittanut joskus kauan sitten eräässä lehdessä muistelmiani YK-palveluksestani Siinailla (minullahan noita palvelusjaksoja on ennen sitä myös Kyprokselta ja myöhemmin vielä Golanilta ja Libanonista, joista myös olen kirjoitellut). Liitänpä tähän noista Siinain muisteluistani pienen pätkän, mikä kertoo käynnistäni kymmenen käskyn antopaikalla:
>>Suosittu käyntikohde oli eteläisen Siinain keskivuoristossa sijaitseva Raamatun kymmenen käskyn antopaikka, Hoorebin vuori (eli Mooseksen vuori, arabiaksi Jebel Musa) ja sen juurella oleva egyptiläisen pyhimyksen, Pyhän Katariinan mukaan nimetty vuonna 527 perustettu Santa Katarinan ortodoksinen luostari. Minäkin tein sen retken helmikuussa. Röykytimme sata kilometriä Wadi Feiranin solaa noudattelevaa tieuraa, ja pysähtelimme matkalla tutustumassa moniin Raamatussa mainittuihin paikkoihin. Näimme edelleen kasvavan tamariskipuuryhmän, missä israelilaisille satoi mannaa taivaasta, kallion, missä Mooses iski sauvallaan vettä kalliosta, kalliopaaden, minkä päälle Aaron rakensi kultaisen vasikan Mooseksen viipyessä vuorella ja monta muuta paikkaa.
Vihdoin perille päästyämme pölyn kuorruttamia kummituksia. Hieman puhdistauduttuamme tutustuimme luostariin ja sen arvokkaisiin käsikirjoituskokoelmiin ja muuhun. Näimme huoneen, jonka lattiaa peitti yli metrin kerros entisten munkkien pääkalloja muistuttamassa niiden äärellä rukoilevia munkkeja maallisen elämän katoavuudesta. Luostarin muurien sisäpuolella on edelleen myös pensas, minkä Mooses näki palavan, eikä pensas kulunut.
Leiriydyimme luostarin muurien ulkopuolelle erämaan laidalle, söimme ja levähdimme jonkin aikaa.
Lähdimme klo 03.00 aikaan pimeässä kiipeämään vuoren huipulle. Sotilaspappimme oli matkan johtajana ja oppaana. Matkaa leiristämme huipulle oli kai vain 10-12 kilometriä, mutta korkeuseroa oli lähes puolitoista kilometriä (huippu on lähes 2300 metriä merenpinnasta ja luostari noin kilometrin korkeudella). Niinpä matkaan varattiin aikaa 4 tuntia, jotta ehtisimme perille juuri auringonnousun aikaan. Nousu oli rankka. Joku joukostamme purnasi, että ”kyllä se Jumala oli varsinainen simputtaja, kun määräsi vanhan miehen (Mooseksen) tänne käskynjaolle”
Vaiva palkittiin perille päästyämme, kun näimme nousevan auringon säteiden kiipeävän vuorille niitä valaisten. Näky oli vaikuttava! Vuorella on juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pienet kappelit. Yllätykseksemme vuorella oli jo suuri ranskalaisten pyhiinvaeltajien joukko, vanhoja ihmisiä, jotka olivat nousseet vuorelle kaksi vuorokautta rinteellä välillä yöpyen. Laskeuduimme alas suorempaa, paljon jyrkempää, kallioon portaiksi hakattua reittiä. Reitin varrella on lähde, jolla profeetta Elia oleskeli Jumalan ilmestyessä hänelle ”hiljaisessa tuulen hyminässä” (1.Kun 19:12).