kuinka luotettavia ovat kartan kameratiedot

Karttoihin ei voi luottaa. Kameratolppia on kasvanut kuin sieniä sateella mm. Lappiin menevän päätien varrelle aina Kemijärven risteykseen asti. Kartta ei kerro niistä mitään.

Edelliä olevan kirjoituksen "ei ole tarvinnut stressata" arviota kommentoin sen verran, että ainakin minua "kameratie" stressaa aivan sietämättömästi. Kameratiellä ajaminen on kuin putkessa ajamista. Paikkoja, joiden läpi ajaa, ei uskalla katsella, ettei vain kullan (=sakon) arvoinen liikennemerkki jäisi huomaamatta. Mihinkään auton sisälle (esimerkiksi radioon) ei uskalla katsoa, ettei liikennemerkki vain jäisi huomaamatta. Mitään muuta kuin liikennemerkkejä ei uskalla ajatella eikä mistään muusta uskalla puhua muiden kanssa, ettei viimeksi tien varressa ollut liikennemerkki vain unohtuisi mielestä. Ja kuitenkin se unohtuu. Yhtäkkiä vain huomaa "paholaisen silmän" edessään tien varressa, eikä tiedä, mikä on nopeusrajoitus. Silloin on pakko polkaista jarrua niin että tavarat autossa lentelevät ja tiehen tulee mustaa jälkeä. Kyydissä olijat hermostuvat tällaisesta (koska eihän heidän tarvitse mahdollista sakkoa maksaa).

Ajaminen kameratiellä ei ole ajamista vaan vaativaa tarkkailu- ja muistipeliä, jossa voi vain hävitä. "Ajaminen" on pelkkää maantiepelleilyä ja henkistä kidutusta. 79-vuotias tätini sai jo toisen kamerasakkonsa lyhyen ajan kuluessa, ja nyt hän pelkää, että ajamiset loppuvat kokonaan, jos vielä yksi sakko tulee. Ja tietäisittepä millainen maantien tukko hän on ajaessaan. Kyllähän vanhat naiset ratissa tiedetään. Sadistinen kamerapeli on kuitenkin saanut hänet ja hänenlaisensa näkymään tilastoissa vastuuttomina liikennerikollisina ja kaahareina. Viimeisin sakon tuonut kaahaus oli 76 kilometriä tunnissa. Voi hirveää, voi kauheaa, mikä mieletön nopeus. Eikä hän ollut huomannut ajaneensa ylinopeutta.

Kun toissapäivänä ajoin kameratietä Pietarsaaresta Sodankylään (lähes koko matkalla on kameroita), sain tuntikausia jatkuneesta liikennemerkkien ja kameroiden tuijottamisesta niin pahan migreenin, että oksensin edellisen illan pizzat syliini kesken ajon. Särkylääkkeitä piti vetää kuin pastilleja.

Niin että vai eivät kamerat stressaa.

Omassa autossani ei ollut edes maantiekarttaa puhumattakaan mistään ohjelmoitavista gps-lairtteista. Joissakin katumaastureissa ja muissa kalliissa superautoissa tällaisia laitteita ilmeisesti oli, koska ne ajoivat kameroiden välisellä alueella tuhatta ja sataa kokonaisten autojonojen ohi kerralla. Aika hurjan näköistä. Kameran kohdalla autot köröttelivät hitaasti. Itse en tahtonut millään päästä yhdeksääkymmpiä ajavan, puolen kilometrin jonoa perässään vetävän auton ohitse, koska piti yrittää etsiä turvallinen ohituspaikka, jossa ei näkyisi kameraa. Rajoitus oli sata kilometriä tunnissa, mutta ei kymmenen kilometrin nopeuserolla pääse ohi kuin poikkeustilanteessa. Ohitustilannnetta kärkkyessäni meinasin jo melkein unohtaa tärkeimmän asian eli vastaan tulevien autojen tarkkailun. Kamerat ja nopeusrajoitusmerkit ovat kameratiellä kaikkein tärkein asia. Mitäs nyt muista liikennetapahtumista, kunhan vain ei aja y l i n o p e u t t a .

http://www.youtube.com/watch?v=8HLOxHKbcwM