Kuinka voin tukea?

Filosofisen, miksei myös lääketieteellisen antropologian erään perusotaksuman mukaan Minä toteutuu Sinän kautta. Ihminen voi ehkä ajatella yksin, mutta tunteminen vaatiikin jo suhdetta toisiin ihmisiin.

Tämä voidaan yleistää myös maallikkotuen periaatteeksi: ole läsnä, ole ihminen ihmiselle.

Masentuneen reaktioita ei mielestäni pidä torjua tai mitätöidä. Jos toinen yrittää viestiä pahasta olostaan ja epätoivostaan, tulee viesti torjutuksi, mikäli vastaanottaja yrittää liikaa piristää ja kannustaa - ja näin kärsivä jää yksinäisyyteensä oman kärsimyksensä kanssa. Joskus tärkeintä on vain olla länsä, kestää toisen paha olo - tärkeintä ja monesti myös vaikeinta.

Ei toista tietysti voi täysin koskaan ymmärtää. Väärinkäsitykset nekin kuuluvat elämään, ja niiden herättämä mahdollinen ärtymys tai suuttumus voi olla merkki jonkinlaisesta elosta.

Esimerkkinä huonosta kohtaamisesta oli oma isäni. Kun valitin sietämätöntä tuskaani, tämä laittoi käden hartioilleni ja totesi vakuuttavasti, että minun ei ole ole paha olla. Hän siis jätti minut yksin tuskani ja epätoivoni kanssa. Kun painostin, selitti että ei halua vajota epätoivoon - joten kielsi oman tuskani säilyttääkseen oman hyvinvointinsa.

Eipä tässä mitään sääntöjä ole. Tilanteen mukaan on edettävä. Kuuntelijana ja tukijana hyvä ihminen, amatööri tai ammattilainen, eroaa huonosta juuri siinä, että hän osaa aina etsiä uutta näkökulmaa, on valmis muuttamaan näkemyksiään ja mukautumaan uuteen tilanteeseen.