Olen 20v. ja 15 vuotiaana sairastuin anoreksiaan. Olen 159cm ja pahimmillani(parhaimmillani) painoin 43kg, lopulta minä kirottu opin oksentamaan ja siitä lähtien olen kärsinyt anoreksian, bulimian ja BED:n oireita sekaisin. paino siis heitellyt 43 ja 55kg:n välillä sairasteluni aikana, nyt on taas n.50kg ja koen itseni lihavaksi.
Harrastan yleensäottaen paljon liikuntaa, välillä vedän verenmaku suussa salilla 3 tuntisia treenejä. Jos pidän pidemmän tauon (esim. max viikko) liikunnasta niin ahdistun ja masennun. Pelkään lihomista yli kaiken. Ahmin ja oksennan lähes aina kun olen yksin. Poikaystäväni tietää tilanteestani ja on yrittänyt auttaa, mutta nyt on keinot vähissä. En pääse irti ilman apua. Olen yrittänyt kaikkea: olla oksentamatta, syödä säännöllisesti ja terveellisesti (paljon kuituja ja protskuja, hyviä rasvoja ja paljon kasviksia), harrastaa liikuntaa (en tunne niin pahaa omaatuntoa syömisestä, jos myös urheilen), antaa itselleni herkuttelu päivän jnejne. Silti sorrun aina yksin ollessa ahmimiseen ja oksentamiseen ja myöhemmin itken morkkista. Joka kerta itken ja kadun, miksi mä sitten aina teen sen uudestaan?? Vihaan itseäni. Olen läski ahne sika, joka syö hyvin ja silti ahmii päälle!
Asiani siis oli MISTÄ MÄ SAAN APUA? MIHIN VOIN MENNÄ PUHUMAAN ONGELMASTANI? ONKO KOKEMUKSIA, OLIKO KÄYNNISTÄ HYÖTYÄ VAI SANOOKO NE VAAN "SYÖ SÄÄNNÖLLISESTI JA TERVEELLISESTI" JA LÄHETTÄÄ TAKAS KOTII?
Harrastan yleensäottaen paljon liikuntaa, välillä vedän verenmaku suussa salilla 3 tuntisia treenejä. Jos pidän pidemmän tauon (esim. max viikko) liikunnasta niin ahdistun ja masennun. Pelkään lihomista yli kaiken. Ahmin ja oksennan lähes aina kun olen yksin. Poikaystäväni tietää tilanteestani ja on yrittänyt auttaa, mutta nyt on keinot vähissä. En pääse irti ilman apua. Olen yrittänyt kaikkea: olla oksentamatta, syödä säännöllisesti ja terveellisesti (paljon kuituja ja protskuja, hyviä rasvoja ja paljon kasviksia), harrastaa liikuntaa (en tunne niin pahaa omaatuntoa syömisestä, jos myös urheilen), antaa itselleni herkuttelu päivän jnejne. Silti sorrun aina yksin ollessa ahmimiseen ja oksentamiseen ja myöhemmin itken morkkista. Joka kerta itken ja kadun, miksi mä sitten aina teen sen uudestaan?? Vihaan itseäni. Olen läski ahne sika, joka syö hyvin ja silti ahmii päälle!
Asiani siis oli MISTÄ MÄ SAAN APUA? MIHIN VOIN MENNÄ PUHUMAAN ONGELMASTANI? ONKO KOKEMUKSIA, OLIKO KÄYNNISTÄ HYÖTYÄ VAI SANOOKO NE VAAN "SYÖ SÄÄNNÖLLISESTI JA TERVEELLISESTI" JA LÄHETTÄÄ TAKAS KOTII?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aluksi terveyskeskukseen varaat ajan lääkärille. Hän sitten ohjaa sut eteenpäin, kyllä sieltä aina apua saa. Jos asut pääkaupunkiseudulla, saat lähetteen syömishäiriöyksikköön. Itse sain kyllä avun tuon terveyskeskuskäynnin jälkeen heti, ei ne jätä ihmistä yksin noin vakavan sairauden kanssa. Rohkeesti vaan hakemaan sitä apua, et tule katumaan!
Sovin poikaystävän kanssa että huomenna soitamme terveyskeskukseen. Itse olen niin kauan halunnut ja yrittänyt parantua, mutta takapakkeja tulee liikaa ja nyt ymmärrän etten oikeasti pysty tähän ilman ammattiapua. Voi olla, että tarvitsee vaan päästä puhuu näistä asioista ammattilaisille niin alkaa helpottaa. Kiitokset vielä sinulle ja jaksamista kaikille!
Sulle vastattiinkin näemmä jo, mut oli pakko vaan vielä kirjottaa että tää on kun suoraan omasta elämästä. siis ihan lähestulkoon sama tilanne mulla.
Oon kylläkin 18 ja noin neljä vuotta ollut bulimia, anoreksiian ei itsekuri koskaan riittänyt. poikaystäväki yrittäny auttaa ja itekin uskotellu itelle että kyllä tää tästä vielä, mut nyt alkaa usko omin avuin parantumiseen horjua.
itelläkin ihan noi samat kuviot, mitä nyt bulimikoilla varmaan yleensäkin ja etenkin toi morkkis sortumisesta.
mäkin olen ajatellu jo pitkään soittavani vaikka johonkin auttavaan puhelimeen, mut monille sieltä vaan sanottu ne samat iänikuset virret että pitää syödä säännöllisesti ja terveellisesti jne. ni ei oikeen innosta.
tsemppiä tosi paljon jatkoon. :) toivottavasti edes sä pääset eroon tästä helvetistä