Tulin sittenkin tänne

Kalluppi ei kirj.

Katotaanhan kuinka kauan täällä voin rauhassa olla, vai tuleeko perässähiihtäjäni tännekin palstalle.

44

3141

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • perään katsojasi

      Olinkin jo sinusta huolissani minne olet kadonnut. Minähän sinua varoitin jo aiemmin sinisilmäisyydestäsi ja naiviudestasi. Et vain uskonut. Jospa nyt oppirahasi maksoit. Tiedät rakas veljeni, että minuun voit aina luottaa. Pysykin vastaisuudessa ainoastaan tällä palstalla minun kanssani.

      Isoveljesi

      • ent. Kalluppi

        Ole huoleti rakas isoveljeni. En minä hukkaan ole joutunut. Elämä on. Joskus vain asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelen. Totta on isoveli se, että olen lapsenuskoinen, sinisimäinen ja naivi. Siksi kustannuksellani on hyvä leikkiä ja paskanauruja nauraa jälkikäteen. Tiedäthän veli hyvä kuitenkin sen, että olen aina ollut perusrehellinen, uskonut ihmiseen ja ihmisyyteen. Olen kuten tiedät taivaanrannanmaalari, minulla on suuri visio, joka käyttäytymistäni johdattelee, tekemiseni/sanomiseni määrittelee. Sinä tunnet minut, olethan veljeni. Olkoonkin, että naiviudessani olen liikaakin paljastanut yksityisyyttäni, jota sitten on minua kohtaan hyväksi käytetty. Minähän olen ollut rehellinen, ne jotka minusta pyrkivät hyötymään, nehän tulevat vastaamaan hyötymisestään kun valheessa elivät.

        Pikkuveljesi

      • perään katsojasi
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Ole huoleti rakas isoveljeni. En minä hukkaan ole joutunut. Elämä on. Joskus vain asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelen. Totta on isoveli se, että olen lapsenuskoinen, sinisimäinen ja naivi. Siksi kustannuksellani on hyvä leikkiä ja paskanauruja nauraa jälkikäteen. Tiedäthän veli hyvä kuitenkin sen, että olen aina ollut perusrehellinen, uskonut ihmiseen ja ihmisyyteen. Olen kuten tiedät taivaanrannanmaalari, minulla on suuri visio, joka käyttäytymistäni johdattelee, tekemiseni/sanomiseni määrittelee. Sinä tunnet minut, olethan veljeni. Olkoonkin, että naiviudessani olen liikaakin paljastanut yksityisyyttäni, jota sitten on minua kohtaan hyväksi käytetty. Minähän olen ollut rehellinen, ne jotka minusta pyrkivät hyötymään, nehän tulevat vastaamaan hyötymisestään kun valheessa elivät.

        Pikkuveljesi

        Aloin jo epäillä, ettet sinä pysty irtaantumaan omista rasitteistasi. Yritinhän minä sinulle jo aiemmin viestittää siitä, onko sinun vastuullasi koko maailman ihmiset ja heidän kohtalonsa. Itsepintaisesti vain intit vastaan ja huusit lisää paskaa sun niskaan. Olethan jo lapsesta saakka ollut yksinäinen mietiskelijä. Vetäytynyt yksinäisyyteen kuuntelemaan mitä sun Jumalallasi on viestitettävää. Ei se Jumalasi sinulta kohtuuttomuuksia vaadi. Itse sinä itseäsi olet ruoskinut voimavarojasi säästelemättä. Eikös siellä Jumalasi kirjassa kehoiteta jättämään "Herran haltuunkin" aina jotain. Jospa nyt vihdoinkin sallisit laatuaikaa myös itsellesi. Sinullahan on se rakas kesämökkisi siellä joen rannassa. Menehän sinne lepäämään ja miettimään tätä uutta tilannettasi. Tiedän sen, että sinä pystyt mihin vain. Jopa uuteen muutokseen ajatelutavassasikin.

      • ent. Kalluppi
        perään katsojasi kirjoitti:

        Aloin jo epäillä, ettet sinä pysty irtaantumaan omista rasitteistasi. Yritinhän minä sinulle jo aiemmin viestittää siitä, onko sinun vastuullasi koko maailman ihmiset ja heidän kohtalonsa. Itsepintaisesti vain intit vastaan ja huusit lisää paskaa sun niskaan. Olethan jo lapsesta saakka ollut yksinäinen mietiskelijä. Vetäytynyt yksinäisyyteen kuuntelemaan mitä sun Jumalallasi on viestitettävää. Ei se Jumalasi sinulta kohtuuttomuuksia vaadi. Itse sinä itseäsi olet ruoskinut voimavarojasi säästelemättä. Eikös siellä Jumalasi kirjassa kehoiteta jättämään "Herran haltuunkin" aina jotain. Jospa nyt vihdoinkin sallisit laatuaikaa myös itsellesi. Sinullahan on se rakas kesämökkisi siellä joen rannassa. Menehän sinne lepäämään ja miettimään tätä uutta tilannettasi. Tiedän sen, että sinä pystyt mihin vain. Jopa uuteen muutokseen ajatelutavassasikin.

        Kiitos viisaista sanoistasi. Kantapään kautta opittu on varmaa tietoa, joka viisastuttaa. Vain sitä kautta oppii ja pystyy tekemään lopullisia päätöksiä. Kaikki muu oppi on teoriaa ja jättää kysymyksiä jälkeensä, jotka eivät tuota lopullista varmuutta asioiden suhteen. Ei minun Jumalani minulta mitään ole vaatinutkaan, itse vaatimustason olen itselleni määritellyt. Synnynnäinen rasitteeni se on, josta nyt olen pääsemässä eroon. Yllättävä huomata kuinka riippumaton olenkaan mistään keskustelupalstoista vaikka ensialkuun oletin jäävänikin johonkin tyhjiöön palstoilta poistuessani. Päinvastoin olen huomattavasti levollisempi ja vapaampi kuin aiemmin. Aion nyt keskittyä jatkossa elävien ihmissuhteitteni hoitamiseen, liikuntaan ja puutarhani hoitoon. Niin ja ennen muuta mökkeilyyn.

        Pikkuveljesi

      • sinun isoveli
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Kiitos viisaista sanoistasi. Kantapään kautta opittu on varmaa tietoa, joka viisastuttaa. Vain sitä kautta oppii ja pystyy tekemään lopullisia päätöksiä. Kaikki muu oppi on teoriaa ja jättää kysymyksiä jälkeensä, jotka eivät tuota lopullista varmuutta asioiden suhteen. Ei minun Jumalani minulta mitään ole vaatinutkaan, itse vaatimustason olen itselleni määritellyt. Synnynnäinen rasitteeni se on, josta nyt olen pääsemässä eroon. Yllättävä huomata kuinka riippumaton olenkaan mistään keskustelupalstoista vaikka ensialkuun oletin jäävänikin johonkin tyhjiöön palstoilta poistuessani. Päinvastoin olen huomattavasti levollisempi ja vapaampi kuin aiemmin. Aion nyt keskittyä jatkossa elävien ihmissuhteitteni hoitamiseen, liikuntaan ja puutarhani hoitoon. Niin ja ennen muuta mökkeilyyn.

        Pikkuveljesi

        Pyydän anteeksi kun en ole vastannut aiempaan viestiisi. Olen ollut kovin kiireinen. Töitä on ollut paljon. Kamerani kanssa olen kierrellyt. Mökkeillytkin. Ihan hyvinhän sinä pystyt itseäsi analysoimaan ja pohdiskelemaan sitä, mikä on sinulle parhaaksi. Tyydytyksellä panen merkille sen, että olet oivaltanut jotain itsesi kannalta tärkeää. Mikä maailmanparantaja kuvittelitkaan olevasi? Jatka samaan malliin, niin lopputulos on kannaltasi mitä parhain.

        Isoveljesi

      • ent. Kalluppi
        sinun isoveli kirjoitti:

        Pyydän anteeksi kun en ole vastannut aiempaan viestiisi. Olen ollut kovin kiireinen. Töitä on ollut paljon. Kamerani kanssa olen kierrellyt. Mökkeillytkin. Ihan hyvinhän sinä pystyt itseäsi analysoimaan ja pohdiskelemaan sitä, mikä on sinulle parhaaksi. Tyydytyksellä panen merkille sen, että olet oivaltanut jotain itsesi kannalta tärkeää. Mikä maailmanparantaja kuvittelitkaan olevasi? Jatka samaan malliin, niin lopputulos on kannaltasi mitä parhain.

        Isoveljesi

        Älä suotta anteeksi pyytele. Ymmärrän hyvin kiireesi. Pääasia on se, ettet minua unohda vaan alati valvot tekemisiäni ja tahtotilaani, josta sitten viestität jos vikapoluille harhaudunkin. Mihin minä joutuisinkaan ilman sinun viisaita neuvojasi ja opastustasi? Meillä jokaisella pitäisi olla yhtä huolehtivainen isoveli kuten sinä olet. Olen paljon muuttunut hyvin lyhyessä ajassa. Kiitos viisaan opastuksesi. Toivon edelleenkin isällistä huolenpitoasi kohdallani.

        Kiittäen pikkuveljesi.

      • sinun isoveljesi
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Älä suotta anteeksi pyytele. Ymmärrän hyvin kiireesi. Pääasia on se, ettet minua unohda vaan alati valvot tekemisiäni ja tahtotilaani, josta sitten viestität jos vikapoluille harhaudunkin. Mihin minä joutuisinkaan ilman sinun viisaita neuvojasi ja opastustasi? Meillä jokaisella pitäisi olla yhtä huolehtivainen isoveli kuten sinä olet. Olen paljon muuttunut hyvin lyhyessä ajassa. Kiitos viisaan opastuksesi. Toivon edelleenkin isällistä huolenpitoasi kohdallani.

        Kiittäen pikkuveljesi.

        kehuskelemaan minua. Minähän vain teen sen, minkä koen tärkeäksi mielenterveytesi kehityksen tähden. Kaikki ei ole sinulle hyväksi, vaikka itse niin haluat väittää. Olenhan sinulle jo aiemmin kertonut, ettet sotkeutuisi toisten ihmisten elämän menoon liikaa. Jokaisen on itse nostettava kissansa pöydälle. Jos yrität liian avuliasta näytellä, liikaa ymmärtää, joudut itse liriin, josta sitten pinnalle yrität räpistellä. Elä hyvä veli omaa elämääsi. Siinä on sinulle ihan riittävästi haastetta/vastoinkäymisiä.

        Terveisin

        -isoveljesi-

      • A. Nova
        sinun isoveljesi kirjoitti:

        kehuskelemaan minua. Minähän vain teen sen, minkä koen tärkeäksi mielenterveytesi kehityksen tähden. Kaikki ei ole sinulle hyväksi, vaikka itse niin haluat väittää. Olenhan sinulle jo aiemmin kertonut, ettet sotkeutuisi toisten ihmisten elämän menoon liikaa. Jokaisen on itse nostettava kissansa pöydälle. Jos yrität liian avuliasta näytellä, liikaa ymmärtää, joudut itse liriin, josta sitten pinnalle yrität räpistellä. Elä hyvä veli omaa elämääsi. Siinä on sinulle ihan riittävästi haastetta/vastoinkäymisiä.

        Terveisin

        -isoveljesi-

        Tarvitsen apua,mutta kukaaan ei auta.Jokainen keskittyy vain silittelemään omaa kissaansa.Miten pelaan tätä elämän peliä, kun elämäni petankkipallot ovat ihan hukassa?
        Tunnutte olevan viisaita miehiä,auttakaa neuvotonta pelin alkuun.Voi muutkin yrittää.

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        Tarvitsen apua,mutta kukaaan ei auta.Jokainen keskittyy vain silittelemään omaa kissaansa.Miten pelaan tätä elämän peliä, kun elämäni petankkipallot ovat ihan hukassa?
        Tunnutte olevan viisaita miehiä,auttakaa neuvotonta pelin alkuun.Voi muutkin yrittää.

        Pyyntöni olisi kuitenkin, ettet juuri tähän ketjuun kirjoittelisi. Tämä kun on luotu minua ja isoveljeäni varten. Siis meidän kahdenkeskistä diologiamme silmälläpitäen pystytetty.

        Jk. Eikö sinulla itselläsi ole isoveljeä, tai jos nainen olet, niin isosiskoa, joka sinua elämäsi poluilla opastaisi ja kissasi häntää nostelisi?

      • A: Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Pyyntöni olisi kuitenkin, ettet juuri tähän ketjuun kirjoittelisi. Tämä kun on luotu minua ja isoveljeäni varten. Siis meidän kahdenkeskistä diologiamme silmälläpitäen pystytetty.

        Jk. Eikö sinulla itselläsi ole isoveljeä, tai jos nainen olet, niin isosiskoa, joka sinua elämäsi poluilla opastaisi ja kissasi häntää nostelisi?

        Orpona kuljen maailmassa. Taas kerran kolkutin turhaan.Väärä ovi ja väärä oven avaaja. En välitä nostella kissojen häntiä,en ainakaan pöydällä.En ole kissaihmisiä edes. Kun vaan löytäisin hukkaamani pallot niin voisin jatkaa tätä elämän peliä,petankkia.
        Oletko sinä iso-vai pikkuveli? Olette mielnkiintoisen salaperäisiä.

      • ent. Kalluppi
        A: Nova kirjoitti:

        Orpona kuljen maailmassa. Taas kerran kolkutin turhaan.Väärä ovi ja väärä oven avaaja. En välitä nostella kissojen häntiä,en ainakaan pöydällä.En ole kissaihmisiä edes. Kun vaan löytäisin hukkaamani pallot niin voisin jatkaa tätä elämän peliä,petankkia.
        Oletko sinä iso-vai pikkuveli? Olette mielnkiintoisen salaperäisiä.

        Kumpiko olen? Lue lävitse koko viestiketju, niin tiedät minun olevan se pikkuveli. Minä kun olen kovin lapsenmielinen, naivi ja helposti tunteitten vietävissä, niin en millään voi sinun kolkutukseesi vastata, täten ovea avata sinulle. Liian usein ovia olen availlut, joista itse olen sitten eniten joutunut kärsimään. Siksi tarvitsen isoveljeäni ja hänen isällisen viisaita ohjeitaan pystyäkseni edes itse jotenkin seilaamaan alati haaksirikkouksille alttiilla elämänpurrellani. Olen siis syvästi pahoillani kun kuulen oveen kolkutuksesi, silti ovea en voi avata.

        Jospa yrittäisit saada ymmärrystä isoveljeltäni vastaamalla johonkin hänen viesteistään minulle. Kenties hän käy täällä kurkkaamassa joskus, mitä olen hänelle vastannut. Saattaahan hän sinullekin vastata.

        Jk. Toivon sydämestäni elämäsi petankkipallojen löytymistä.

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Kumpiko olen? Lue lävitse koko viestiketju, niin tiedät minun olevan se pikkuveli. Minä kun olen kovin lapsenmielinen, naivi ja helposti tunteitten vietävissä, niin en millään voi sinun kolkutukseesi vastata, täten ovea avata sinulle. Liian usein ovia olen availlut, joista itse olen sitten eniten joutunut kärsimään. Siksi tarvitsen isoveljeäni ja hänen isällisen viisaita ohjeitaan pystyäkseni edes itse jotenkin seilaamaan alati haaksirikkouksille alttiilla elämänpurrellani. Olen siis syvästi pahoillani kun kuulen oveen kolkutuksesi, silti ovea en voi avata.

        Jospa yrittäisit saada ymmärrystä isoveljeltäni vastaamalla johonkin hänen viesteistään minulle. Kenties hän käy täällä kurkkaamassa joskus, mitä olen hänelle vastannut. Saattaahan hän sinullekin vastata.

        Jk. Toivon sydämestäni elämäsi petankkipallojen löytymistä.

        mutta tuntuu ihanalta mennä piiloon peiton alle, kun joku on just sanonut reppanaksi.Tuntuu kuin saisi käpertyä kainaloiseksi ja olla pieni ja tahdoton.

        Odotin jännityksellä vastaatko vai et.Taidan tajuta sinua aika hyvinkin.
        Niinhän sitä usein käy,että ymmärtämällä aina toisia hukkaa itsensä eikä enää ymmärrä omaa parastaan En kiusaa sinua enempää.Tulin kyllä ajatelleeksi,että sinä voisit olla minulle isoveli vaikka oletkin toiselle pikkuveli. Mutta en kiusaa,en.

        Yhteen kysymykseen kuitenkin pyydän sinua syventymään ja sitten vastaamaan:
        Mitä mies naisessa oikein pohjimmiltaan rakastaa?Siis mies naisessa.
        Olen miettinyt tuota asiaa naisena viimeviikkoina paljon.Auta löytämään edes yksi pallo,ihmissuhdepeliähän tämä petankki on.Sinulla on tietysti kaikki pallot tallella ja nätisti kotelossaan.

        Hyvää yötä sinulle mielikuvani turvallinen käsivarsi ja tuutiva syli.Ethän pahastu.

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        mutta tuntuu ihanalta mennä piiloon peiton alle, kun joku on just sanonut reppanaksi.Tuntuu kuin saisi käpertyä kainaloiseksi ja olla pieni ja tahdoton.

        Odotin jännityksellä vastaatko vai et.Taidan tajuta sinua aika hyvinkin.
        Niinhän sitä usein käy,että ymmärtämällä aina toisia hukkaa itsensä eikä enää ymmärrä omaa parastaan En kiusaa sinua enempää.Tulin kyllä ajatelleeksi,että sinä voisit olla minulle isoveli vaikka oletkin toiselle pikkuveli. Mutta en kiusaa,en.

        Yhteen kysymykseen kuitenkin pyydän sinua syventymään ja sitten vastaamaan:
        Mitä mies naisessa oikein pohjimmiltaan rakastaa?Siis mies naisessa.
        Olen miettinyt tuota asiaa naisena viimeviikkoina paljon.Auta löytämään edes yksi pallo,ihmissuhdepeliähän tämä petankki on.Sinulla on tietysti kaikki pallot tallella ja nätisti kotelossaan.

        Hyvää yötä sinulle mielikuvani turvallinen käsivarsi ja tuutiva syli.Ethän pahastu.

        Kun kerta kysyt, niin herrasmiehenä jotain vastaan, vaikkakin tämä ketju oli alkujaan tarkoitettu minulle ja isoveljelleni. Miksikö isoveljeni kanssa keskustelen yleisellä keskustelupalstalla? Hyvä kysymys sinällään. Johtuu siitä, että isoveli asuu kaukana. Hänellä ei ole kännykkää. Tietokone on, muttei sähköpostiosoitetta, joten pakkohan meidän on jotenkin ajatuksiamme vaihtaa. Kirjeposti taas ei ole kovin trendikästä, sitä ajatusten vaihtotapaa ei isoveli halunnut käyttää. Tämä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi mielestämme. Valitsimme kaikista palstoista hiljaisimman, ettei kukaan meitä havaitsisi. Mistä sinä muuten tänne eksyit?

        Mitäkö mies naisessa rakastaa? Mistä minä sen tietäisin, siis yleisesti ottaen. Miehiähän on pilvin pimein, luulisin jokaisen etsivän naisista jotain omintakeista, itseä miellyttävää/haluttavaa. Minähän tiedän vain omasta itsestäni, joka sinua tuskin kiinnostanee, koska et siitä kuitenkaan mitään hyötyisi.

        Jk. Ettet vain taas olisi HÄN.

      • vastauksestasi
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Kun kerta kysyt, niin herrasmiehenä jotain vastaan, vaikkakin tämä ketju oli alkujaan tarkoitettu minulle ja isoveljelleni. Miksikö isoveljeni kanssa keskustelen yleisellä keskustelupalstalla? Hyvä kysymys sinällään. Johtuu siitä, että isoveli asuu kaukana. Hänellä ei ole kännykkää. Tietokone on, muttei sähköpostiosoitetta, joten pakkohan meidän on jotenkin ajatuksiamme vaihtaa. Kirjeposti taas ei ole kovin trendikästä, sitä ajatusten vaihtotapaa ei isoveli halunnut käyttää. Tämä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi mielestämme. Valitsimme kaikista palstoista hiljaisimman, ettei kukaan meitä havaitsisi. Mistä sinä muuten tänne eksyit?

        Mitäkö mies naisessa rakastaa? Mistä minä sen tietäisin, siis yleisesti ottaen. Miehiähän on pilvin pimein, luulisin jokaisen etsivän naisista jotain omintakeista, itseä miellyttävää/haluttavaa. Minähän tiedän vain omasta itsestäni, joka sinua tuskin kiinnostanee, koska et siitä kuitenkaan mitään hyötyisi.

        Jk. Ettet vain taas olisi HÄN.

        En minä ihmetellyt teidän yhteydenpitoanne.Mitäs se minulle kuuluu.Hienoa,että yleensä pidätte yhteyttä toisiinne.

        Vaikka päivä on ollut kesäisen helteinen tuli minulle sinun vastaustasi lukiessa viiltävän kylmä.

        Kysyin sinulta,koska ei minulla ole tuttavapiirissäni miehiä,joilta voisin moisia kysellä, etten tulisi nolatuksi. Kysyin,että löytäisin edes sen yhden pallon, sen,että tietäisin mitä minussa ei ole,mikä minussa on vikana,kun en saa rakkautta keneltäkään.Päinvastoin oikeastaan.
        Nyt sain sen pallon käteeni:minussa ei ole mitään tai ei riittävästi omantakeista, minussa ei ole ketään miellyttäviä asioita ja piirteitä.Minä en ole kenenkään mielestä haluttava.
        Aika kova ja raskashan tuo pallo on.Niinhän petankkipallot ovat. Kiitos kuitenkin,että autoit minua sen löytämisessä.Laitan sen odottamaan seuraavan pallon löytymistä.

        Kukahan raukka tuo HÄNkin mahtaa olla. Eipä sillä taida juuri olla väliä.

        Yötä,taisit pahastua siitä eilisestä,Niinpä tietysti.Jos ei väärät sanat,niin ainakin väärä ihminen sanomassa.

      • A.Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Kun kerta kysyt, niin herrasmiehenä jotain vastaan, vaikkakin tämä ketju oli alkujaan tarkoitettu minulle ja isoveljelleni. Miksikö isoveljeni kanssa keskustelen yleisellä keskustelupalstalla? Hyvä kysymys sinällään. Johtuu siitä, että isoveli asuu kaukana. Hänellä ei ole kännykkää. Tietokone on, muttei sähköpostiosoitetta, joten pakkohan meidän on jotenkin ajatuksiamme vaihtaa. Kirjeposti taas ei ole kovin trendikästä, sitä ajatusten vaihtotapaa ei isoveli halunnut käyttää. Tämä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi mielestämme. Valitsimme kaikista palstoista hiljaisimman, ettei kukaan meitä havaitsisi. Mistä sinä muuten tänne eksyit?

        Mitäkö mies naisessa rakastaa? Mistä minä sen tietäisin, siis yleisesti ottaen. Miehiähän on pilvin pimein, luulisin jokaisen etsivän naisista jotain omintakeista, itseä miellyttävää/haluttavaa. Minähän tiedän vain omasta itsestäni, joka sinua tuskin kiinnostanee, koska et siitä kuitenkaan mitään hyötyisi.

        Jk. Ettet vain taas olisi HÄN.

        unohdin käyttää nimimerkkiäni,mutta arvasit varmaan minun olevan kyseessä.

      • ent. Kalluppi
        vastauksestasi kirjoitti:

        En minä ihmetellyt teidän yhteydenpitoanne.Mitäs se minulle kuuluu.Hienoa,että yleensä pidätte yhteyttä toisiinne.

        Vaikka päivä on ollut kesäisen helteinen tuli minulle sinun vastaustasi lukiessa viiltävän kylmä.

        Kysyin sinulta,koska ei minulla ole tuttavapiirissäni miehiä,joilta voisin moisia kysellä, etten tulisi nolatuksi. Kysyin,että löytäisin edes sen yhden pallon, sen,että tietäisin mitä minussa ei ole,mikä minussa on vikana,kun en saa rakkautta keneltäkään.Päinvastoin oikeastaan.
        Nyt sain sen pallon käteeni:minussa ei ole mitään tai ei riittävästi omantakeista, minussa ei ole ketään miellyttäviä asioita ja piirteitä.Minä en ole kenenkään mielestä haluttava.
        Aika kova ja raskashan tuo pallo on.Niinhän petankkipallot ovat. Kiitos kuitenkin,että autoit minua sen löytämisessä.Laitan sen odottamaan seuraavan pallon löytymistä.

        Kukahan raukka tuo HÄNkin mahtaa olla. Eipä sillä taida juuri olla väliä.

        Yötä,taisit pahastua siitä eilisestä,Niinpä tietysti.Jos ei väärät sanat,niin ainakin väärä ihminen sanomassa.

        Sitäpaitsi minähän edellisessä viestissäni pyrin pelkästään vastaamaan siihen mitä itse kysyit. Miksi koit sen jotenkin viiltävänä kipuna itsessäsi. Miksi imit vastaukseni sisällön negatiivisiksi tuntemuksiksi itseäsi kohtaan, itseesi sisäistäen. Enhän minä niin edes tarkoittanut. Pitäisikö sinun miettiä pikemmin sitä, miksi itse koet olevasi mitään sanomattoman omintakeeton, jossa ei ole minkäänlaisia miellyttäviä asioita ja piirteitä. Etkö pysty rakastamaan itseäsi? Jos et, niin mieti miksi et. Vasta kun olet sinut itsesi kanssa ja pystyt rakastamaan itseäsi, sinut huomataan ja sinusta tuleekin yllättäen mitä halutuin.

        Jk. Öitä sullekin.

      • ent. Kalluppi
        A.Nova kirjoitti:

        unohdin käyttää nimimerkkiäni,mutta arvasit varmaan minun olevan kyseessä.

        Sorry, että epäilin sinua HÄNEKSI. Tapasin uimahallilla HÄNET tänään. Kysyin oliko HÄN, joka minulle vastaili tässä ketjussa. Ei ollut HÄN kyseessä. Pyydän anteeksi lievähköä vainoharhaisuuttani:)

        Jk. Kukas sie sitten oot?

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Sitäpaitsi minähän edellisessä viestissäni pyrin pelkästään vastaamaan siihen mitä itse kysyit. Miksi koit sen jotenkin viiltävänä kipuna itsessäsi. Miksi imit vastaukseni sisällön negatiivisiksi tuntemuksiksi itseäsi kohtaan, itseesi sisäistäen. Enhän minä niin edes tarkoittanut. Pitäisikö sinun miettiä pikemmin sitä, miksi itse koet olevasi mitään sanomattoman omintakeeton, jossa ei ole minkäänlaisia miellyttäviä asioita ja piirteitä. Etkö pysty rakastamaan itseäsi? Jos et, niin mieti miksi et. Vasta kun olet sinut itsesi kanssa ja pystyt rakastamaan itseäsi, sinut huomataan ja sinusta tuleekin yllättäen mitä halutuin.

        Jk. Öitä sullekin.

        asioita.Ensinnäkin en tuntenut viestiäsi kipuna itsessäni vaan se tuntui viiltävän kylmältä.Tuntui,että halusit vetäytyä pois,olin tuppautunut liian lähelle.Et halunnut ottaa kainulaasi vaan työntää kylmällä kämmenellä kauemmaksi.

        Mietin tuota vastaustasi vakavasti,kysyin jopa eräältä ystävättäreltäni miten hän näkee minun suhtautuvan itseeni. En itse koe itseäni mielenkiinnottomaksi tai että eläisin mielenkiinnotonta elämää.Työni on haasteellista,merkityksellistä paneudun siihen itseni antaen.Samoin voin sanoa yksityiselämästäni.Se on välillä tuntunut jopa olevan liiankin värikästä ja vaativaa.En ole mikään jatkuvien hurjien juttujen tekijä,mutta aina joskus toteutan suuriakin haaveitani.Olen mielestäni sopivan rohkea ja ulospäinsuuntautunut.Ystäväpiirini ei ole iso,oikeastaan ihan pieni,mutta minulle tärkeä.Osaan elää ja olla ihan yksinkin ja ymmärrän myös sen ,jos toinen haluaa välillä vetäytyä yksikseen.Olen ihan ok vartaloinen,oikeastaan hoikka,pidän itsestäni huolta liikkumalla.meikkaaminen ei ole mun arkitapoja.Olen varmaan aika tavallisen näköinen kasvoistani.En usko olevani kaunotar,mutta ei ulkonäkö ole minulle myöskään ongelma.Tunnenko itseni haluttavaksi.Kyllä vaan,miksi en tuntisi,osaan olla nainen miehelle.
        Mutta sehän se kadonnut pallo olikin,että mitä miehet eivät ilmeisesti minussa näe ja koe.Ei siinä minun ajatukset itsestäni paljon auta,jos miehet näkevät minut toisin.
        Eli ilmeisesti miesten haluttava on eri kuin minun käsitys haluttavasta naisesta.Ilmeisesti mielenkiintoinen nainen on heidän mielestään erilailla mielenkiintoinen kuin minun mielestäni.Piirteet,joita arvostan itsessäni eivät olekaan miesten mieleen jne.jne.
        Arvaan sinun olevan parisuhteessa, et ehkä ole ikinä kokenut pitkäaikaista paritonta elämää.Voin olla väärässäkin,ehkä tajuat mitä yksineläminen tarkoittaa,miten se leimaa, miten se rajoittaa. Tämä maailma on tarkoitettu parittain elettäväksi.Siltä tuntuu.Välillä siitä ei välitä, mutta on aikoja,että se ahdistaa aivan äärirajoille ja voisi räjäyttää koko systeemin.Tai vuokrata mies ja nauttia sen tuomasta asemasta ihmissuhteissa täysin siemauksin.

        Tulipa minun vuodatettua! Kysyit kuka olen.Olen minä.Minua ei kirjoiteta suurilla kirjaimilla.En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia.

        Nyt kömpäsen peiton alle ja jään odottamaan, jos joku kuitenkin painautuisi selkääni vasten.Voit arvata,että olisin ihan hiljaa,melkein hengittämättä,ettei hän kääntyisi pois. Öitä ! Kiitos että vastasit minulle,avasit uuden näkökulman.

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        asioita.Ensinnäkin en tuntenut viestiäsi kipuna itsessäni vaan se tuntui viiltävän kylmältä.Tuntui,että halusit vetäytyä pois,olin tuppautunut liian lähelle.Et halunnut ottaa kainulaasi vaan työntää kylmällä kämmenellä kauemmaksi.

        Mietin tuota vastaustasi vakavasti,kysyin jopa eräältä ystävättäreltäni miten hän näkee minun suhtautuvan itseeni. En itse koe itseäni mielenkiinnottomaksi tai että eläisin mielenkiinnotonta elämää.Työni on haasteellista,merkityksellistä paneudun siihen itseni antaen.Samoin voin sanoa yksityiselämästäni.Se on välillä tuntunut jopa olevan liiankin värikästä ja vaativaa.En ole mikään jatkuvien hurjien juttujen tekijä,mutta aina joskus toteutan suuriakin haaveitani.Olen mielestäni sopivan rohkea ja ulospäinsuuntautunut.Ystäväpiirini ei ole iso,oikeastaan ihan pieni,mutta minulle tärkeä.Osaan elää ja olla ihan yksinkin ja ymmärrän myös sen ,jos toinen haluaa välillä vetäytyä yksikseen.Olen ihan ok vartaloinen,oikeastaan hoikka,pidän itsestäni huolta liikkumalla.meikkaaminen ei ole mun arkitapoja.Olen varmaan aika tavallisen näköinen kasvoistani.En usko olevani kaunotar,mutta ei ulkonäkö ole minulle myöskään ongelma.Tunnenko itseni haluttavaksi.Kyllä vaan,miksi en tuntisi,osaan olla nainen miehelle.
        Mutta sehän se kadonnut pallo olikin,että mitä miehet eivät ilmeisesti minussa näe ja koe.Ei siinä minun ajatukset itsestäni paljon auta,jos miehet näkevät minut toisin.
        Eli ilmeisesti miesten haluttava on eri kuin minun käsitys haluttavasta naisesta.Ilmeisesti mielenkiintoinen nainen on heidän mielestään erilailla mielenkiintoinen kuin minun mielestäni.Piirteet,joita arvostan itsessäni eivät olekaan miesten mieleen jne.jne.
        Arvaan sinun olevan parisuhteessa, et ehkä ole ikinä kokenut pitkäaikaista paritonta elämää.Voin olla väärässäkin,ehkä tajuat mitä yksineläminen tarkoittaa,miten se leimaa, miten se rajoittaa. Tämä maailma on tarkoitettu parittain elettäväksi.Siltä tuntuu.Välillä siitä ei välitä, mutta on aikoja,että se ahdistaa aivan äärirajoille ja voisi räjäyttää koko systeemin.Tai vuokrata mies ja nauttia sen tuomasta asemasta ihmissuhteissa täysin siemauksin.

        Tulipa minun vuodatettua! Kysyit kuka olen.Olen minä.Minua ei kirjoiteta suurilla kirjaimilla.En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia.

        Nyt kömpäsen peiton alle ja jään odottamaan, jos joku kuitenkin painautuisi selkääni vasten.Voit arvata,että olisin ihan hiljaa,melkein hengittämättä,ettei hän kääntyisi pois. Öitä ! Kiitos että vastasit minulle,avasit uuden näkökulman.

        En ole vaivautunut lukemaan uudestaan sitä viestiä, jonka sinulle kirjoitin, joka sai sitten kylmät väreet ihollesi, joka siis oli kylmää luettavaa. Viestini kylmyys johtui siitä kun oletin, että olet HÄN. Kuka sitten on HÄN? Onpahan vain eräs nainen, joka on minusta vähän yli-innostunut:) Olen pahoillani viestini kylmyydestä. Ei siis mitenkään johtunut sinusta. Kirjoitat muuten hyvin, sen voin sanoa.

        No kerron sittenkin mitä mielenkiintoista on naisessa, joka saa minun pääni pyörälle. Tai ensin kerron ne seikat, jotka eivät tee minuun minkäänlaista vaikutusta. Olen aivan kylmä ns. kaunottarille, joilla on pelkkä ulkokuori todistuksena naiseudestaan. Samoin olen kylmä laskelmoiville naisille, jotka minua hyväksensä käyttäisivät. Kylmä olen myös "varmoille tapauksille", niille, joista heti voi lukea, ota ja omista. Liiallinen kirjaviisauskaan ei minua puhuttele, kuten ei tyhmyys, eikä typeryyskään. Ylisyöneet ja kunnostaan huolehtimattomat eivät kiinnitä miehistä huomiotani. Urasuuntautuneet, mammonan ja maineen perässä kiiruhtavat naiset kierrän kaukaa. Teeskentelijät ja turhan puhujat jätän rauhaan. Olishan noita vielä lisääkin vaan en nyt jaksa pohtia enempää. Kelpaako siis minulle kukaan? Kyllä kelpaa, mutta hyvin harva. Vaatimustasoni on niin eriskummallinen, että sellaisia naisia on hyvin harvassa. Itse olen hyvin herkkä, kaunosieluinen, oikeudenmukainen ja rehellinen. Samoja ominaisuuksia odotan myös siltä naiselta josta olen kiinnostunut. Jos/kun kohtaan jonkun sielunkumppanin, minä tunnistan intuitiivisena ihmisenä kiinnostukseni kohteen. Näin se vain on.

        Jk. Miten muuten osauduit tälle Suomi 24:en hiljaisimmalle palstalle?

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        En ole vaivautunut lukemaan uudestaan sitä viestiä, jonka sinulle kirjoitin, joka sai sitten kylmät väreet ihollesi, joka siis oli kylmää luettavaa. Viestini kylmyys johtui siitä kun oletin, että olet HÄN. Kuka sitten on HÄN? Onpahan vain eräs nainen, joka on minusta vähän yli-innostunut:) Olen pahoillani viestini kylmyydestä. Ei siis mitenkään johtunut sinusta. Kirjoitat muuten hyvin, sen voin sanoa.

        No kerron sittenkin mitä mielenkiintoista on naisessa, joka saa minun pääni pyörälle. Tai ensin kerron ne seikat, jotka eivät tee minuun minkäänlaista vaikutusta. Olen aivan kylmä ns. kaunottarille, joilla on pelkkä ulkokuori todistuksena naiseudestaan. Samoin olen kylmä laskelmoiville naisille, jotka minua hyväksensä käyttäisivät. Kylmä olen myös "varmoille tapauksille", niille, joista heti voi lukea, ota ja omista. Liiallinen kirjaviisauskaan ei minua puhuttele, kuten ei tyhmyys, eikä typeryyskään. Ylisyöneet ja kunnostaan huolehtimattomat eivät kiinnitä miehistä huomiotani. Urasuuntautuneet, mammonan ja maineen perässä kiiruhtavat naiset kierrän kaukaa. Teeskentelijät ja turhan puhujat jätän rauhaan. Olishan noita vielä lisääkin vaan en nyt jaksa pohtia enempää. Kelpaako siis minulle kukaan? Kyllä kelpaa, mutta hyvin harva. Vaatimustasoni on niin eriskummallinen, että sellaisia naisia on hyvin harvassa. Itse olen hyvin herkkä, kaunosieluinen, oikeudenmukainen ja rehellinen. Samoja ominaisuuksia odotan myös siltä naiselta josta olen kiinnostunut. Jos/kun kohtaan jonkun sielunkumppanin, minä tunnistan intuitiivisena ihmisenä kiinnostukseni kohteen. Näin se vain on.

        Jk. Miten muuten osauduit tälle Suomi 24:en hiljaisimmalle palstalle?

        on vain pakko vastata vaikka et oikeastaan esitä yhtäkään kysymystä.Kysyithän sinä miten olen eksynyt tälle hiljaisuuden saarekkeelle palstamaailmassa. Vastaus on yksinkertainen: yksinäiset illat ja tekemisen puute,vaeltelua palstalta toiselle.Ja usko pois minä todella olen pelannut petankkia.Enkä vain kerran vaan useasti.Missä ja miksi, se jääköön salaisuudeksi.En kuitenkaan vapaastatahdostani,sen voin paljastaa.
        Sinun tekstejäsi luin jo kertaalleen jokin aika sitten.Joku vain pysäytti,ehkä yllätyksellisyys.

        Melkoinen lista miehellä!Huh sentään! Käynpä nyt listaasi läpi, koska jotkut kohdat kolahtivat aika kipeästikin. On mielenkiintoista peilata tunteitaan vieraan ihmisen kautta, siis ilman että meidän välillämme on tunnesiteitä.
        En ole kaunotar-nainen.En ole rakentanut itsestäni itselleni epäjumalaa,jota palvon.Liikuntaharrastukseni on jo niin vanhaa tottumusta,että en ajattele juurikaan sen vaikutusta kehooni.En valitse lajeja tai liikkeitä sen mukaan vaikuttaako ne vaikkapa peppuni muotoon tms. Liikkuminen on vaan mukavaa!Syöminen on minulle usein pelkkä velvollisuus saada näläntunne katoamaan.Pidän ruuanlaitosta, mutta en jaksa keskittyä ruuasta nautiskeluun.Syön nopeasti ja sillä siisti.
        Olenko laskelmoiva miesten suhteen.Taidanpa olla.Mietin nykyään ehkä liiankin tarkkaan mitä tuolla miehellä olisi elämääni annettavana tai hetkinen...Pikemminkin mietin mitä tuo mies on valmis antamaan minulle ja vielä enemmän mietin mitä hän olisi valmis ottamaan minulta vastaan. Kuten varmaan tajusit, olen saanut ns. siipeeni, mutta niin kai meistä useimmat.
        Minusta voi lukea "ota ja omista" ja myös tarkoitan sitä, jos kerran rakastan. Tiedän miltä tuntuu, kun siihen ei ole lupaa, toinen ei pidä siitä.
        Tiedän miltä tuntuu tarjota toiselle timanttia ja saada vastineeksi muovinen kopiokoru.Miltä tuntuu kun timanttini pistetään äkkiä piiloon kuin häveten..Miltä tuntuu peitellä tunteitaan, että olisi juuri sopivasti kiehtova,haluttava, mutta ei liikaa eikä vääränä päivänä..Miltä tuntuu kun välillä toinen kertoo olevansa toisen tyydyttämä.Miltä tuntuu kun toinen puhuu toisesta.Ei mitään väliä puhuuko hyvää vai pahaa,kaikki tuntuu yhtä pahalta. Olen tajunnut, että parilliset vaihdelkoot keskenään kopiorakkauksiaan ja saakoot niistä sen mitä hakevatkin.Timanttinsa voi antaa vain yhdelle kerrallaan,muille jää annettavaksi pelkkä kopio.Jos antaa kopion ansaitsee myös saada kopion.Heillä ei ole mahdollisuutta avoimeen ja aitoon rakkauteen parisuhteensa ohessa.Väärin vaatia toista muovailemaan tunteensa heidän parisuhteelleen kulloinkin sopivaksi,se on rakkauden halventamista.Minussa lukee aina rakkaalleni "ota ja omista"ja olen hänelle takuulla "varma tapaus".Jos se siihen kaatuu niin saa kaatua.
        Haluaisin, että rakkaudelleni annettaisiin arvoa,se saisi näkyä.Että mies nauttisi siitä, että muutkin tajuaisivat minun suorastaan palvovan ja jumaloivan vain häntä.Siinä taitaa ne minun vaatimukseni sille elämäni miehelle ollakin.Totean kuten sinäkin "harva täyttää".

        Kirjaviisautta ei minulla varmaan ole liikaa vaikka rakastankin kirjoja.Maine ja mammona eivät ole elämässäni juuri missään arvossa.Ne eivät vain jaksa kiinnostaa.
        Olenko tyhmä?Olen elämässäni tehnyt yhden todella tyhmän teon, mutta olen päättänyt olla sitä enää katumatta.Olen kouluni käynyt eli sillä lailla olen kai ei-tyhmä.Typeryyttä
        varmaan on ollut juuri tuo timantin vaihtaminen kopioon.Mikä kumma on uraputki?Työni haastaa minut monella tavalla ja tasolla,on mielekästä.
        En teeskentele.Väsyin siihen hyvin äkkiä tuossa salasuhteessani.Usein kyllä tuntuu,että se olisi viisasta ja että sitä miehet odottavat.Myötäilyä,myötäilyä..
        Olen innokas keskustelija,nautin ihmisistä.Mutta rakkaani kanssa haluaisin olla aivan hiljaa,sulautua hiljaisuuteen ja häneen.Kuuntelemalla hiljaisuutta löytäisin reitin hänen sisimpäänsä paremmin kuin sanoilla törmäillen.Hiljaisesti haluaisin sulautua häneen,tulla hänelle osaksi sydämenlyöntejä ja elämää huokuvaa hengitystä.Sulautua hänen hyväksiolokseen,hänen tyydytyksekseen."Taivaassa käyntimme" jälkeen haluaisin levähtää hiljaisuutta huokuvassa metsähetkessä ,sammaleen tuoksua ja auringon helo puitten rungoissa.Levätä hiljaa siinä hetkessä ja hänessä.Ihan hiljaa.

        Olenko sitten vaikkapa sinun päätäsi pyöräyttävästi herkkä, kaunomielinen,oikeudenmukainen,rehellinen?Olen oppinut,että herkkyys poljetaan, kaunomielisyys halvennetaan ,oikeudenmukaisuutta vaaditaan vain toiselta ja rehellisyyttä pilkataan.On viisainta oppia pelin,elämän petankkin,säännöt.Viisainta pitää tunteet vain ominaan ja harkita tarkkaan kenen varaan antautuu vähääkään ja olla paljastamatta rehellisesti rakkauttaan ennenkuin on varma, että toinen antaa sille arvoa.
        Öitä,kun ilta pimenee.

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        on vain pakko vastata vaikka et oikeastaan esitä yhtäkään kysymystä.Kysyithän sinä miten olen eksynyt tälle hiljaisuuden saarekkeelle palstamaailmassa. Vastaus on yksinkertainen: yksinäiset illat ja tekemisen puute,vaeltelua palstalta toiselle.Ja usko pois minä todella olen pelannut petankkia.Enkä vain kerran vaan useasti.Missä ja miksi, se jääköön salaisuudeksi.En kuitenkaan vapaastatahdostani,sen voin paljastaa.
        Sinun tekstejäsi luin jo kertaalleen jokin aika sitten.Joku vain pysäytti,ehkä yllätyksellisyys.

        Melkoinen lista miehellä!Huh sentään! Käynpä nyt listaasi läpi, koska jotkut kohdat kolahtivat aika kipeästikin. On mielenkiintoista peilata tunteitaan vieraan ihmisen kautta, siis ilman että meidän välillämme on tunnesiteitä.
        En ole kaunotar-nainen.En ole rakentanut itsestäni itselleni epäjumalaa,jota palvon.Liikuntaharrastukseni on jo niin vanhaa tottumusta,että en ajattele juurikaan sen vaikutusta kehooni.En valitse lajeja tai liikkeitä sen mukaan vaikuttaako ne vaikkapa peppuni muotoon tms. Liikkuminen on vaan mukavaa!Syöminen on minulle usein pelkkä velvollisuus saada näläntunne katoamaan.Pidän ruuanlaitosta, mutta en jaksa keskittyä ruuasta nautiskeluun.Syön nopeasti ja sillä siisti.
        Olenko laskelmoiva miesten suhteen.Taidanpa olla.Mietin nykyään ehkä liiankin tarkkaan mitä tuolla miehellä olisi elämääni annettavana tai hetkinen...Pikemminkin mietin mitä tuo mies on valmis antamaan minulle ja vielä enemmän mietin mitä hän olisi valmis ottamaan minulta vastaan. Kuten varmaan tajusit, olen saanut ns. siipeeni, mutta niin kai meistä useimmat.
        Minusta voi lukea "ota ja omista" ja myös tarkoitan sitä, jos kerran rakastan. Tiedän miltä tuntuu, kun siihen ei ole lupaa, toinen ei pidä siitä.
        Tiedän miltä tuntuu tarjota toiselle timanttia ja saada vastineeksi muovinen kopiokoru.Miltä tuntuu kun timanttini pistetään äkkiä piiloon kuin häveten..Miltä tuntuu peitellä tunteitaan, että olisi juuri sopivasti kiehtova,haluttava, mutta ei liikaa eikä vääränä päivänä..Miltä tuntuu kun välillä toinen kertoo olevansa toisen tyydyttämä.Miltä tuntuu kun toinen puhuu toisesta.Ei mitään väliä puhuuko hyvää vai pahaa,kaikki tuntuu yhtä pahalta. Olen tajunnut, että parilliset vaihdelkoot keskenään kopiorakkauksiaan ja saakoot niistä sen mitä hakevatkin.Timanttinsa voi antaa vain yhdelle kerrallaan,muille jää annettavaksi pelkkä kopio.Jos antaa kopion ansaitsee myös saada kopion.Heillä ei ole mahdollisuutta avoimeen ja aitoon rakkauteen parisuhteensa ohessa.Väärin vaatia toista muovailemaan tunteensa heidän parisuhteelleen kulloinkin sopivaksi,se on rakkauden halventamista.Minussa lukee aina rakkaalleni "ota ja omista"ja olen hänelle takuulla "varma tapaus".Jos se siihen kaatuu niin saa kaatua.
        Haluaisin, että rakkaudelleni annettaisiin arvoa,se saisi näkyä.Että mies nauttisi siitä, että muutkin tajuaisivat minun suorastaan palvovan ja jumaloivan vain häntä.Siinä taitaa ne minun vaatimukseni sille elämäni miehelle ollakin.Totean kuten sinäkin "harva täyttää".

        Kirjaviisautta ei minulla varmaan ole liikaa vaikka rakastankin kirjoja.Maine ja mammona eivät ole elämässäni juuri missään arvossa.Ne eivät vain jaksa kiinnostaa.
        Olenko tyhmä?Olen elämässäni tehnyt yhden todella tyhmän teon, mutta olen päättänyt olla sitä enää katumatta.Olen kouluni käynyt eli sillä lailla olen kai ei-tyhmä.Typeryyttä
        varmaan on ollut juuri tuo timantin vaihtaminen kopioon.Mikä kumma on uraputki?Työni haastaa minut monella tavalla ja tasolla,on mielekästä.
        En teeskentele.Väsyin siihen hyvin äkkiä tuossa salasuhteessani.Usein kyllä tuntuu,että se olisi viisasta ja että sitä miehet odottavat.Myötäilyä,myötäilyä..
        Olen innokas keskustelija,nautin ihmisistä.Mutta rakkaani kanssa haluaisin olla aivan hiljaa,sulautua hiljaisuuteen ja häneen.Kuuntelemalla hiljaisuutta löytäisin reitin hänen sisimpäänsä paremmin kuin sanoilla törmäillen.Hiljaisesti haluaisin sulautua häneen,tulla hänelle osaksi sydämenlyöntejä ja elämää huokuvaa hengitystä.Sulautua hänen hyväksiolokseen,hänen tyydytyksekseen."Taivaassa käyntimme" jälkeen haluaisin levähtää hiljaisuutta huokuvassa metsähetkessä ,sammaleen tuoksua ja auringon helo puitten rungoissa.Levätä hiljaa siinä hetkessä ja hänessä.Ihan hiljaa.

        Olenko sitten vaikkapa sinun päätäsi pyöräyttävästi herkkä, kaunomielinen,oikeudenmukainen,rehellinen?Olen oppinut,että herkkyys poljetaan, kaunomielisyys halvennetaan ,oikeudenmukaisuutta vaaditaan vain toiselta ja rehellisyyttä pilkataan.On viisainta oppia pelin,elämän petankkin,säännöt.Viisainta pitää tunteet vain ominaan ja harkita tarkkaan kenen varaan antautuu vähääkään ja olla paljastamatta rehellisesti rakkauttaan ennenkuin on varma, että toinen antaa sille arvoa.
        Öitä,kun ilta pimenee.

        Kerroin jo aiemmin, että kirjoitat hyvin. Lisään vielä, että kirjoitat viisaasti ja hyvin paljon tietävänä ja kokeneena. Unohdetaan tuo isoveljeni kokonaan. Hänhän oli vain järkiminäni, joka kirjoitti minulle muka viisaita neuvojaan:)

        Mitenhän tuota kirjettäsi purkaisin. Itse kuvittelin aiemmin olevani hyvinkin analyyttinen ja pitkälti pohtiva. No ei ollut eka kerta kun nainen pani jauhot suuhuni ja yllätti minut:)

        Kirjoitit hyvin seikkaperäisesti ja kauniisti sitä, kuinka olisit hänen omansa, eikä muita olisi hänen rinnallaan, eikä tulisi. Tämä kosketti kovasti, koska itselläni on älyttömän korkea moraali. Olkoonkin, että naisia nauratan ja flirttailenkin. Se jääkin sitten siihen. Itse koen tuon käyttäytymiseni olevan pelkästään hyvästä Naiset kokevat olevansa "haluttuja" ja viehättäviä. Itse saan tietysti mielihyvää siitä, että kelpasinpas:) Valitettavasti kaikki "naiseni" eivät ole ymmärtäneet sitä, etten tosissani tarkoittanut:)

        Parisuhdepettymyksiä on sinulla ollut. Luin rivienvälistä. Voin vain kuvitella tilanteen, jossa kumppanilla on salarakas tai kaksoiselämä. Henkisesti hyvin julmaa ja raskasta kärsivälle osapuolelle.

        Kirjaviisaudella en tarkoittanut kirjastosta lainattuja ja luettuja kirjoja. Olisiko sanana parempi raamatusta lainattu kirjanoppinut.

        Yhden tyhmän teon kerrot tehneesi, jota et enää kadu. Tuohon sanoisin, että kukapa meistä ei joskus tymiin tekoihin sortuisi. Sitäpaitsi kertaalleen kunnolla kaduttua tekoa ei enää jälkeenpäin tarvitse muistella. Se on jo sovitettu.

        Uraputkella tarkoitin naisesta puhuttaessa sellaista, jolle on tärkeämpää oma eteneminen uralla kuin oma perhe, etenkin lapset. Ehkä olen vähän konservatiivinen tässä suhteessa. Se minulle sallittakoon.

        Sinullako oli salasuhde? Mieleni hämmentyi hieman. Eikös ne salasuhteet ole yleensä miesten juttuja? Miksi tarvitsit rakastajaa?

        Tuossa mitä kuvailit unelmissasi kosketusta miehen sieluun oman sielusi kanssa on jotain hyvin kaunista. Itseasiassa noin minäkin kuvittelen, jopa joskus koen. Ei tarvita sanoja, ei koskettelua, ei mitään. Riittää pelkkä silmien välinen katse löytämään toisen sielun syvyyden. Siinä on jotain sanoin kuvaamatonta kauneutta. En tällä tarkoittanut edes mitään seksuaalisuuteen liittyvää.

        Tuokin on totta mitä lopuksi kirjoitit herkkyydestä, kaunomielisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä. Kaikista noista kohdista itse olen joutunut kärsimään ja oppirahanikin maksamaan. Siitä huolimatta kun noita asioita pitää elämässään ohjenuorinaan silti sortumatta ja katkeroitumatta on selviytyvä voittajana ja hyvin vahvana, jota ei mikään voi enää satuttaa.

        Hyvää yötä sinullekin. Kauniita unia ja oman kullan kuvia:)

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Kerroin jo aiemmin, että kirjoitat hyvin. Lisään vielä, että kirjoitat viisaasti ja hyvin paljon tietävänä ja kokeneena. Unohdetaan tuo isoveljeni kokonaan. Hänhän oli vain järkiminäni, joka kirjoitti minulle muka viisaita neuvojaan:)

        Mitenhän tuota kirjettäsi purkaisin. Itse kuvittelin aiemmin olevani hyvinkin analyyttinen ja pitkälti pohtiva. No ei ollut eka kerta kun nainen pani jauhot suuhuni ja yllätti minut:)

        Kirjoitit hyvin seikkaperäisesti ja kauniisti sitä, kuinka olisit hänen omansa, eikä muita olisi hänen rinnallaan, eikä tulisi. Tämä kosketti kovasti, koska itselläni on älyttömän korkea moraali. Olkoonkin, että naisia nauratan ja flirttailenkin. Se jääkin sitten siihen. Itse koen tuon käyttäytymiseni olevan pelkästään hyvästä Naiset kokevat olevansa "haluttuja" ja viehättäviä. Itse saan tietysti mielihyvää siitä, että kelpasinpas:) Valitettavasti kaikki "naiseni" eivät ole ymmärtäneet sitä, etten tosissani tarkoittanut:)

        Parisuhdepettymyksiä on sinulla ollut. Luin rivienvälistä. Voin vain kuvitella tilanteen, jossa kumppanilla on salarakas tai kaksoiselämä. Henkisesti hyvin julmaa ja raskasta kärsivälle osapuolelle.

        Kirjaviisaudella en tarkoittanut kirjastosta lainattuja ja luettuja kirjoja. Olisiko sanana parempi raamatusta lainattu kirjanoppinut.

        Yhden tyhmän teon kerrot tehneesi, jota et enää kadu. Tuohon sanoisin, että kukapa meistä ei joskus tymiin tekoihin sortuisi. Sitäpaitsi kertaalleen kunnolla kaduttua tekoa ei enää jälkeenpäin tarvitse muistella. Se on jo sovitettu.

        Uraputkella tarkoitin naisesta puhuttaessa sellaista, jolle on tärkeämpää oma eteneminen uralla kuin oma perhe, etenkin lapset. Ehkä olen vähän konservatiivinen tässä suhteessa. Se minulle sallittakoon.

        Sinullako oli salasuhde? Mieleni hämmentyi hieman. Eikös ne salasuhteet ole yleensä miesten juttuja? Miksi tarvitsit rakastajaa?

        Tuossa mitä kuvailit unelmissasi kosketusta miehen sieluun oman sielusi kanssa on jotain hyvin kaunista. Itseasiassa noin minäkin kuvittelen, jopa joskus koen. Ei tarvita sanoja, ei koskettelua, ei mitään. Riittää pelkkä silmien välinen katse löytämään toisen sielun syvyyden. Siinä on jotain sanoin kuvaamatonta kauneutta. En tällä tarkoittanut edes mitään seksuaalisuuteen liittyvää.

        Tuokin on totta mitä lopuksi kirjoitit herkkyydestä, kaunomielisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä. Kaikista noista kohdista itse olen joutunut kärsimään ja oppirahanikin maksamaan. Siitä huolimatta kun noita asioita pitää elämässään ohjenuorinaan silti sortumatta ja katkeroitumatta on selviytyvä voittajana ja hyvin vahvana, jota ei mikään voi enää satuttaa.

        Hyvää yötä sinullekin. Kauniita unia ja oman kullan kuvia:)

        olen ollut mukamas sellaiselle mieheelle "rakas",jolla on vaimo. Minulla ei omaa kultaa ole.
        Unia!

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        olen ollut mukamas sellaiselle mieheelle "rakas",jolla on vaimo. Minulla ei omaa kultaa ole.
        Unia!

        Hyvää huomenta sinulle. Lukaisin vielä kertaalleen edellisen viestisi.

        "En teeskentele.Väsyin siihen hyvin äkkiä tuossa salasuhteessani."

        Eikös tuossa ole todiste siitä, että juuri SINULLA oli salasuhde. Et muuten vastannut kysymykseeni, mikä oli syynä, että tarvitsit rakastajan parisuhteesi ulkopuolelta. Ei ole pakko vastata:) Siinä yhteydessä en mielestäni olettanutkaan, että vonkasit varattua miestä.

        "Minulla ei omaa kultaa ole."

        Kun toivotin hyvän yön toivotuksen yhteydessä "oman kullan kuvia", ajattelin lähinnä sinun näkevän unelmiesi prinssistä kauniita unia:)

        Mukavaa päivän jatkoa sulle.

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Hyvää huomenta sinulle. Lukaisin vielä kertaalleen edellisen viestisi.

        "En teeskentele.Väsyin siihen hyvin äkkiä tuossa salasuhteessani."

        Eikös tuossa ole todiste siitä, että juuri SINULLA oli salasuhde. Et muuten vastannut kysymykseeni, mikä oli syynä, että tarvitsit rakastajan parisuhteesi ulkopuolelta. Ei ole pakko vastata:) Siinä yhteydessä en mielestäni olettanutkaan, että vonkasit varattua miestä.

        "Minulla ei omaa kultaa ole."

        Kun toivotin hyvän yön toivotuksen yhteydessä "oman kullan kuvia", ajattelin lähinnä sinun näkevän unelmiesi prinssistä kauniita unia:)

        Mukavaa päivän jatkoa sulle.

        Väännän sinulle nyt asian rautalangasta!Olen ollut se ns. toinennainen naimisissaolevalle miehelle.Tai välillä olin ensimmäinen,välillä toinen,välillä varmaan kolmaskin.
        En minä ole koskaan tarvinnut salasuhdetta rakkaudessani.Tuossa suhteessakin olisin tahtonut kuuluttaa rakkauteni häneen kaupungin yli.Näyttää kuinka paljon rakastan tuota miestä, minkä onnen olen löytänyt. Mutta hän tarvitsi salasuhteen.

        Arvelit ,että en kai ole vongannut ukkomiestä.Anteeksi, mutta minä en ymmärrä mitä vonkaaminen rakkaudessa tarkoittaa.Rakkaus on minulle ollut aina arvokas ja harvinainenkin asia. Kohtasin tuon miehen ja rakastuin,siis ihan oikeasti rakastuin hänen persoonaansa.Hän kertoi,että nuorena solmittu avioliitto on ollut se hänen tyhmyytensä, joita ihminen elämässään vaan tekee.Ja sinä isoveljeni voit uskoa,että suhteeni tuohon mieheen ei ollut mikään pintapuolinen seksisuhde, kävimme läpi elämiemme syviä syövereitä.Annoin hänelle rakkauteni aitona, avoimena ja jakamattomana.
        En vieläkään todellisesti tiedä miksi hän kuitenkin jäi edelleen parisuhteeseensa.En usko,että kaikki mitä hän minulle purki olisi ollut valhetta.Ja tiedänkin,että asia on niin. Ehkä vaikuttamassa oli yhteiset lapset, yhteinen talo, yhteiset velat,yhteiset sukulaiset,maine ja kunnia.Ehkä "korkea moraali".Helpoin minun on hyväksyä asia,kun kuvittelen sen johtuneen kuitenkin rakkaudesta vaimoonsa,siten voin kunnioittaa häntä ihmisenä.
        Tajusin jossain vaiheessa, että vain minä meistä kahdesta rakastan kokonaisesti.Varmaan piristin hänen parisuhdettaan.Annoin uskoa kelpaavuudestaan.Tunsin,että rakkauteni oli tullut hyväksikäytetyksi.

        Sinä kerroit flirtillä mittailevasi omaa kelpaamistasi.Kuvittelet vielä tekeväsi naisille jonkin palveluksen.Niin varmaan teetkin jollekin avioliittoonsa puutuneelle eli keskity vaan niihin.Jos avioliitossaolevien sitoutunutta tilaa tulee vapaitten kunnioittaa niin mielestäni myös varatut kunnioittakoon vapaitten vapautta rakastua niihin,jotka "iholle" tulevat.Virkistelkää varatut keskenänne suhteitanne,jos oma on väljähtynyt.Tiedätte mitä kaipaatte ja mitä saatte.
        Miksi sinun täytyy mitata kelpaamistasi?Mies on vaimonsa kaikki ja ainakin minä todistaisin miehelleni,että hän kelpaa kenelle vain, hän olisi ylivoimainen.
        Voi ei, jos oletkin poikamies!Jotenkin olen alusta asti pitänyt sinua parillisiin kuuluvana.Jos olet vapaa niin tottatosiaan olet vapaa etsimään rakkaudenarvoista rakkautta.Teetkö sen flirtillä, en suosittele, mutta...

        Oletko jonkin linjan uskovainen? Jotenkin kuulostit paikoitellen siltä.Älä pahastu,mutta en oikein löydä yhteyttä noitten mielipiteittesi, korkean moraalin ja vielä uskonkin kesken. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää.
        Kysyit oikein kahdesti,että mihin tarvitsen rakastajaa.Kuten nyt tietysti tajuat,ei minulla ole ollut mitään suhteen ulkopuolista rakastajaa,mutta paljastanpa sinulle salaisuuden.Jos otan joskus rakastajan,käytän häntä melko varmasti rakasteluun.Niin arvelen muittenkin tekevän.Mutta älä sinä vaan mene tekemään,se ei ole nätisti tehty.

        En uneksi mistään finninaamaisesta prinssistä vaan raavaasta miehestä, jonka rakkauteni saa tuntemaan itsensä kuninkaaksi . Ei vaan sydämeni itsevaltiaaksi!

        Öitä ,sitten yöksi!

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        Väännän sinulle nyt asian rautalangasta!Olen ollut se ns. toinennainen naimisissaolevalle miehelle.Tai välillä olin ensimmäinen,välillä toinen,välillä varmaan kolmaskin.
        En minä ole koskaan tarvinnut salasuhdetta rakkaudessani.Tuossa suhteessakin olisin tahtonut kuuluttaa rakkauteni häneen kaupungin yli.Näyttää kuinka paljon rakastan tuota miestä, minkä onnen olen löytänyt. Mutta hän tarvitsi salasuhteen.

        Arvelit ,että en kai ole vongannut ukkomiestä.Anteeksi, mutta minä en ymmärrä mitä vonkaaminen rakkaudessa tarkoittaa.Rakkaus on minulle ollut aina arvokas ja harvinainenkin asia. Kohtasin tuon miehen ja rakastuin,siis ihan oikeasti rakastuin hänen persoonaansa.Hän kertoi,että nuorena solmittu avioliitto on ollut se hänen tyhmyytensä, joita ihminen elämässään vaan tekee.Ja sinä isoveljeni voit uskoa,että suhteeni tuohon mieheen ei ollut mikään pintapuolinen seksisuhde, kävimme läpi elämiemme syviä syövereitä.Annoin hänelle rakkauteni aitona, avoimena ja jakamattomana.
        En vieläkään todellisesti tiedä miksi hän kuitenkin jäi edelleen parisuhteeseensa.En usko,että kaikki mitä hän minulle purki olisi ollut valhetta.Ja tiedänkin,että asia on niin. Ehkä vaikuttamassa oli yhteiset lapset, yhteinen talo, yhteiset velat,yhteiset sukulaiset,maine ja kunnia.Ehkä "korkea moraali".Helpoin minun on hyväksyä asia,kun kuvittelen sen johtuneen kuitenkin rakkaudesta vaimoonsa,siten voin kunnioittaa häntä ihmisenä.
        Tajusin jossain vaiheessa, että vain minä meistä kahdesta rakastan kokonaisesti.Varmaan piristin hänen parisuhdettaan.Annoin uskoa kelpaavuudestaan.Tunsin,että rakkauteni oli tullut hyväksikäytetyksi.

        Sinä kerroit flirtillä mittailevasi omaa kelpaamistasi.Kuvittelet vielä tekeväsi naisille jonkin palveluksen.Niin varmaan teetkin jollekin avioliittoonsa puutuneelle eli keskity vaan niihin.Jos avioliitossaolevien sitoutunutta tilaa tulee vapaitten kunnioittaa niin mielestäni myös varatut kunnioittakoon vapaitten vapautta rakastua niihin,jotka "iholle" tulevat.Virkistelkää varatut keskenänne suhteitanne,jos oma on väljähtynyt.Tiedätte mitä kaipaatte ja mitä saatte.
        Miksi sinun täytyy mitata kelpaamistasi?Mies on vaimonsa kaikki ja ainakin minä todistaisin miehelleni,että hän kelpaa kenelle vain, hän olisi ylivoimainen.
        Voi ei, jos oletkin poikamies!Jotenkin olen alusta asti pitänyt sinua parillisiin kuuluvana.Jos olet vapaa niin tottatosiaan olet vapaa etsimään rakkaudenarvoista rakkautta.Teetkö sen flirtillä, en suosittele, mutta...

        Oletko jonkin linjan uskovainen? Jotenkin kuulostit paikoitellen siltä.Älä pahastu,mutta en oikein löydä yhteyttä noitten mielipiteittesi, korkean moraalin ja vielä uskonkin kesken. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää.
        Kysyit oikein kahdesti,että mihin tarvitsen rakastajaa.Kuten nyt tietysti tajuat,ei minulla ole ollut mitään suhteen ulkopuolista rakastajaa,mutta paljastanpa sinulle salaisuuden.Jos otan joskus rakastajan,käytän häntä melko varmasti rakasteluun.Niin arvelen muittenkin tekevän.Mutta älä sinä vaan mene tekemään,se ei ole nätisti tehty.

        En uneksi mistään finninaamaisesta prinssistä vaan raavaasta miehestä, jonka rakkauteni saa tuntemaan itsensä kuninkaaksi . Ei vaan sydämeni itsevaltiaaksi!

        Öitä ,sitten yöksi!

        ilman, että rautalangasta olisit vääntänyt. Olit siis toinen nainen naimisissa olevalle miehelle. Anteeksi vain kun kysyn, miksi olisitkaan voinut olla ensimmäisellä sijalla. Eikös aviopuolison kuulukin olla sillä ensimmäisellä sijalla? Siksi toisekseen, tiedän jo tähän ikään elettyäni, että ruoho on aina vihreämpää aidan takana. Senkin, että ymmärrystä tulee paljon enemmän salasuhteessa kuin arkisessa avioliitossa, jossa on kaikki elämän rasitteet kannettava hetkittäisten onnen hetkien lomassa. En toki pyri tällä sinua syyllistämään, en sitä ukkomiestäkään. Omapahan oli asianne.

        Mitä taas tulee hyväntahtoiseen flirttailuuni, niin olen huomannut sen, että siitä nauttivat yhtälailla sinkut kuin aviosuhteessa elävät. Ei minun tarvitse mitata kelpaamistani. Tiedän, että kelpaisin hyvinkin jos olisin vapaa:)

        Joo, olen jonkin sortin uskovainen. Elän ortodoksisuutta todeksi. Harrastan jopa mietiskelyä ja hesykasmia.

        Eivät kaikki unelmien prinssit unessa tarvitsekaan olekaan finninaamaisia. Voihan unia nähdä myös raavaista uroista:)

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        ilman, että rautalangasta olisit vääntänyt. Olit siis toinen nainen naimisissa olevalle miehelle. Anteeksi vain kun kysyn, miksi olisitkaan voinut olla ensimmäisellä sijalla. Eikös aviopuolison kuulukin olla sillä ensimmäisellä sijalla? Siksi toisekseen, tiedän jo tähän ikään elettyäni, että ruoho on aina vihreämpää aidan takana. Senkin, että ymmärrystä tulee paljon enemmän salasuhteessa kuin arkisessa avioliitossa, jossa on kaikki elämän rasitteet kannettava hetkittäisten onnen hetkien lomassa. En toki pyri tällä sinua syyllistämään, en sitä ukkomiestäkään. Omapahan oli asianne.

        Mitä taas tulee hyväntahtoiseen flirttailuuni, niin olen huomannut sen, että siitä nauttivat yhtälailla sinkut kuin aviosuhteessa elävät. Ei minun tarvitse mitata kelpaamistani. Tiedän, että kelpaisin hyvinkin jos olisin vapaa:)

        Joo, olen jonkin sortin uskovainen. Elän ortodoksisuutta todeksi. Harrastan jopa mietiskelyä ja hesykasmia.

        Eivät kaikki unelmien prinssit unessa tarvitsekaan olekaan finninaamaisia. Voihan unia nähdä myös raavaista uroista:)

        toivottelen.

        Ei auta itku markkinoilla,ei auta , mutta kun vaan itkettää...

        Syyllisyys painaa vaikka et syyllistäkään, mutta kun vaan painaa...

        En kelpaa vaikka olen vapaa, mutta kun en vaan kelpaa...

        ... mutta kun vaan itkettää

        Kirjoitan ehkä huomenna jotain

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        toivottelen.

        Ei auta itku markkinoilla,ei auta , mutta kun vaan itkettää...

        Syyllisyys painaa vaikka et syyllistäkään, mutta kun vaan painaa...

        En kelpaa vaikka olen vapaa, mutta kun en vaan kelpaa...

        ... mutta kun vaan itkettää

        Kirjoitan ehkä huomenna jotain

        Kopioin tuon "uunouteliaan" viestini, jonka liitän tähän. Olin aivan muulla palstalla, jonne kirjoitin, enkä muistanut ulos kirjautua.

        Siis viestini sulle:

        Melkein säälinkyyneleet sait aikaiseksi. Onko itkusi puhdasta? Tarkoitan tällä sitä, jos itket itsesäälin tähden, on itkusi turhaa ja hyödytöntä. Jos taas itket surun murtamana, sydän avohaavoja täynnä, on itkusi hyvästä. Itku on sielun sauna, niin sanotaan. Jos et itseäsi itkenyt kuiviin, niin toivon, että tämän kappaleen myötä voisit itsesi tyhjentää:

        http://www.youtube.com/watch?v=x3WHLaB7N74

        Kysyitköhän, olenko naimisissa vaiko vain pohdiskelit itseksesi. No kerron silti. Olen naimisissa. Olenko onnellinen parisuhteessani? En ole niin typerä, että yleisellä palstalla siitä kertoisin. Enää. Kerroinhan jo, että omistan korkean moraalin, mitä itseeni tulee. Minusta ei siis voi saada salarakasta itselleen, olkoonkin, että minullakin saattaisi olla tahtotilaa moiselle suhteelle, vaan moraalini asettaa rajoituksensa:) Minusta sensijaan voi saada luotettavan ystävän. Ystävän, joka jaksaa kuunnella, tukea ja myötäelää surussa ja murheessa. Lopuksi omistan sinulle seuraavan kappaleen:

        http://www.youtube.com/watch?v=NjyzB1sqNDw

      • ent. Kalluppi
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Kopioin tuon "uunouteliaan" viestini, jonka liitän tähän. Olin aivan muulla palstalla, jonne kirjoitin, enkä muistanut ulos kirjautua.

        Siis viestini sulle:

        Melkein säälinkyyneleet sait aikaiseksi. Onko itkusi puhdasta? Tarkoitan tällä sitä, jos itket itsesäälin tähden, on itkusi turhaa ja hyödytöntä. Jos taas itket surun murtamana, sydän avohaavoja täynnä, on itkusi hyvästä. Itku on sielun sauna, niin sanotaan. Jos et itseäsi itkenyt kuiviin, niin toivon, että tämän kappaleen myötä voisit itsesi tyhjentää:

        http://www.youtube.com/watch?v=x3WHLaB7N74

        Kysyitköhän, olenko naimisissa vaiko vain pohdiskelit itseksesi. No kerron silti. Olen naimisissa. Olenko onnellinen parisuhteessani? En ole niin typerä, että yleisellä palstalla siitä kertoisin. Enää. Kerroinhan jo, että omistan korkean moraalin, mitä itseeni tulee. Minusta ei siis voi saada salarakasta itselleen, olkoonkin, että minullakin saattaisi olla tahtotilaa moiselle suhteelle, vaan moraalini asettaa rajoituksensa:) Minusta sensijaan voi saada luotettavan ystävän. Ystävän, joka jaksaa kuunnella, tukea ja myötäelää surussa ja murheessa. Lopuksi omistan sinulle seuraavan kappaleen:

        http://www.youtube.com/watch?v=NjyzB1sqNDw

        Ihan hyvähän tuokin Kirkan kappale "Surun pyyhit silmistäni mun" on, silti tarkoitin tätä, joka voisi itkuvarastosi lopullisesti tyhjentää:

        http://www.youtube.com/watch?v=KNXUVTrhmg0

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Ihan hyvähän tuokin Kirkan kappale "Surun pyyhit silmistäni mun" on, silti tarkoitin tätä, joka voisi itkuvarastosi lopullisesti tyhjentää:

        http://www.youtube.com/watch?v=KNXUVTrhmg0

        Tietäisit vain kuinka paljon olen itkenyt.Eilen ja edellispäivänä tai siis yleensä illoilla nukkumaan mennessä pimeässä huoneessa turvassa ja piilossa.

        Kerron nyt sinulle salaisesta suhteestani vähäsen.Se ei alkanut mistään lehti-ilmoituksesta:"Haetaan 100% luotettavaa salarakasta".Salasuhteemme ei ollut pikapanoja parkkipaikoilla,ei hotelliviikonloppuja, ei kynttiläillallisia, ei rakastelua aamusta iltaan, ei yhteisiä vaahtokylpyjä. Se oli rankka ja vaikea suhde mieheen,jota rakastin aidosti ja kokonaan.Hänellä oli karu avioliitto.Tunsimme toisemme ennestään, rakkaus tuli kuin kutsumatta,hiipi huomaamatta sydämen sopukoihin.Vaikka oli raastavaa ei rakkaus suostunut luovuttamaan, hän tuli vain entistä rakkaammaksi.
        Seksiä ei suhteessamme ollut oikeastaan ollenkaan.Monasti halusin häntä niin että koski, mutta ei meistä varmaan olisi ollut aktiin, loppuaikana kyllä.Mutta olemme aivan järjellisiä ihmisiä ja kumpikin koimme rakastelun kuuluvan kuin kermaksi kakun päälle,ei tällaiseen tunteitten sekamelskaan.
        Kun mies alkoi saada otetta elämästään, nähdä tulevaisuutta,hän häipyi yhtäkkiä takaisin avioliittoonsa.Katosi vain mitään selittämättä.Minä jäin siihen sydän täynnä rakkautta ihmettelemään minne katosi kaikki yhteiset suunnitelmat, yhteisen elämän hapuilu.
        En tiedä tänäpäivänäkään miksi?Kerran sain häneltä pikaisesti kysyttyä.Vastaus oli:"Sinä käsitit väärin". Voi isoveljeni selitä minulle mitä miehen mielessä liikkuu,kun hän toimii noin.Onko liikaa vaadittu,että saisin selityksen,jonkun loppulausunnon siitä, mitä suhde meille merkitsi, mikä meni pieleen,mitä me kumpikin siitä saimme...Onko se mahdotonta,sano sinä.Olenko mielestäsi itsekäs?

        Nyt minun odotetaan katuvan juuri sitä,mitä ei ole tapahtunut.Minua paheksutaan siitä, mitä en ole tehnyt.Tuntuu typerältä.En harrastanut seksiä, mutta teinkö väärin rakastaessani miestä, jolla on vaimo,jonka kuuluu häntä rakastaa, teinkö väärin kun silitin hiuksia,joita vaimon olisi kuulunut silitellä.Teinkö väärin kun kuuntelin miehen tunteita,joita vaimon kuuluisi kuunnella.Tai siis väärinhän oli ,että rakastin miestä,jota vaimon kuuluu rakastaa.En tee sitä enää koskaan, sen voit veliseni uskoa, mutta en oikein osaa katuakaan.Laitapa sinä minut katumaan, sano rehellisesti mitä ajattelet.
        Kun vaan näkisin kohdatessamme tuon miehen otsassa lukevan:Olen rakastettu mies",sillloin saisin rauhan.

        Tästä on jo vuosi aikaa, nyt on vain ja ainoastaan yksinäisyys.Se on minun elämääni.Laitan Kirkan "Surunpyyhit" soimaan sammutan valon painan suurimman sohvatyynyni rintaani vasten ja tanssin hitaasti sen säveliä uudelleen ja uudelleen.

        .Kirjoitin vähinsanoin ja kerroin vain vähän ja tylysti.Vaikea aihe,ymmärrät varmaan. Öitä

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        Tietäisit vain kuinka paljon olen itkenyt.Eilen ja edellispäivänä tai siis yleensä illoilla nukkumaan mennessä pimeässä huoneessa turvassa ja piilossa.

        Kerron nyt sinulle salaisesta suhteestani vähäsen.Se ei alkanut mistään lehti-ilmoituksesta:"Haetaan 100% luotettavaa salarakasta".Salasuhteemme ei ollut pikapanoja parkkipaikoilla,ei hotelliviikonloppuja, ei kynttiläillallisia, ei rakastelua aamusta iltaan, ei yhteisiä vaahtokylpyjä. Se oli rankka ja vaikea suhde mieheen,jota rakastin aidosti ja kokonaan.Hänellä oli karu avioliitto.Tunsimme toisemme ennestään, rakkaus tuli kuin kutsumatta,hiipi huomaamatta sydämen sopukoihin.Vaikka oli raastavaa ei rakkaus suostunut luovuttamaan, hän tuli vain entistä rakkaammaksi.
        Seksiä ei suhteessamme ollut oikeastaan ollenkaan.Monasti halusin häntä niin että koski, mutta ei meistä varmaan olisi ollut aktiin, loppuaikana kyllä.Mutta olemme aivan järjellisiä ihmisiä ja kumpikin koimme rakastelun kuuluvan kuin kermaksi kakun päälle,ei tällaiseen tunteitten sekamelskaan.
        Kun mies alkoi saada otetta elämästään, nähdä tulevaisuutta,hän häipyi yhtäkkiä takaisin avioliittoonsa.Katosi vain mitään selittämättä.Minä jäin siihen sydän täynnä rakkautta ihmettelemään minne katosi kaikki yhteiset suunnitelmat, yhteisen elämän hapuilu.
        En tiedä tänäpäivänäkään miksi?Kerran sain häneltä pikaisesti kysyttyä.Vastaus oli:"Sinä käsitit väärin". Voi isoveljeni selitä minulle mitä miehen mielessä liikkuu,kun hän toimii noin.Onko liikaa vaadittu,että saisin selityksen,jonkun loppulausunnon siitä, mitä suhde meille merkitsi, mikä meni pieleen,mitä me kumpikin siitä saimme...Onko se mahdotonta,sano sinä.Olenko mielestäsi itsekäs?

        Nyt minun odotetaan katuvan juuri sitä,mitä ei ole tapahtunut.Minua paheksutaan siitä, mitä en ole tehnyt.Tuntuu typerältä.En harrastanut seksiä, mutta teinkö väärin rakastaessani miestä, jolla on vaimo,jonka kuuluu häntä rakastaa, teinkö väärin kun silitin hiuksia,joita vaimon olisi kuulunut silitellä.Teinkö väärin kun kuuntelin miehen tunteita,joita vaimon kuuluisi kuunnella.Tai siis väärinhän oli ,että rakastin miestä,jota vaimon kuuluu rakastaa.En tee sitä enää koskaan, sen voit veliseni uskoa, mutta en oikein osaa katuakaan.Laitapa sinä minut katumaan, sano rehellisesti mitä ajattelet.
        Kun vaan näkisin kohdatessamme tuon miehen otsassa lukevan:Olen rakastettu mies",sillloin saisin rauhan.

        Tästä on jo vuosi aikaa, nyt on vain ja ainoastaan yksinäisyys.Se on minun elämääni.Laitan Kirkan "Surunpyyhit" soimaan sammutan valon painan suurimman sohvatyynyni rintaani vasten ja tanssin hitaasti sen säveliä uudelleen ja uudelleen.

        .Kirjoitin vähinsanoin ja kerroin vain vähän ja tylysti.Vaikea aihe,ymmärrät varmaan. Öitä

        Aluksi kysyn, onko tuo rakkautesi kokemus hyvinkin tuore. Meinaan kun alvariinsa vain itkeskelet yösydännä. Tiedän, että sinuun sattuu kovasti. Mitenkähän minä yrittäisin lähestyä ko. aihetta. Ehkäpä oman elämän kokemusten kautta, jos se jotain valaisisi. Ensinnäkin toteaisin sen, että missäpäs aviosuhteessa kaikki osatekijät olisivat balanssissa. Aina jostakin on puutetta, josta on seurauksena pettymystä ja kärsimystä. Avioliitto muuten on minulle, jonkin sortin uskovalle elämäntehtävä. Se on sakramentti, eli pyhä salaisuus, jossa kahdesta raakileesta muotoutuu yhteen kuuluva kokonaisuus, jossa avioaparista tulee yhtä lihaa. Se on suuri salaisuus koko mysteeri nimeltään avioliitto. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Niin vain on. En siis ymmärrä tuota miestä, johon rakastuit. Miksi hän ei nähnyt vaivaa selvitelläkseen asioitaan vaimonsa kanssa. Miksi hän käytti sinua hyväkseen kun tarvitsi lohdutusta/ymmärtäjää. Ei se ollut yksin sinun vikasi, että häneen rakastuit. Ilmeisesti hän alkuunsa antoi ymmärtää, että olet jotain ainutlaatuista. Korvaamaton hänelle kun vaimonsa onli mitä oli. Niinhän se meni eikö vain. Sitten kun mies huomasi sinun olevan vain hänen omansa, sillä meni vetelät housuun. Vihreän aidan takaa kotiin ja äkkiä. Routa porsaan kotiin ajoi. Totesi vain kylmästi: "Käsitit minut väärin". Ei ollut sinun arvoisesi moinen raukkis. Unohda hänet ja haavekuvasi moisesta.

        Ei sinun tarvitse itkeä ja katua loputtomiin. Kadu mieluummin sitä, että annoit itseäsi naruttaa muka rakkauden tähden. Tämän ajan ihmiset eivät juuri muuta teekään kuin pelaavat ja laskelmoivat toisten kustannuksella. Nosta pääsi pystyyn ja katso silmät kirkkaina huomiseen. Sieltä olet löytävä jotain arvollesi sopivaa kunhan unohdat tuon menneisyytesi raskaan kokemuksen.

        Tämä dialogimmehan näyttää syventyvän, mitä kauemmaksi etenemme. Muistathan sen, ettemme ole täällä Big Petanquessa kahdestaan, olkoonkin, että tämä on yksi hiljaisimmista keskustelupalstoista Suomi24:ssa. Lähes 400 uteliasta silmäparia näyttää seuraavan, mitä talossamme tapahtuu:) Jos haluat lähettää privapostia minulle, niin osoite on: [email protected]

        Itkuttomia öitä sinulle toivottelen lopuksi.

      • A. Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Aluksi kysyn, onko tuo rakkautesi kokemus hyvinkin tuore. Meinaan kun alvariinsa vain itkeskelet yösydännä. Tiedän, että sinuun sattuu kovasti. Mitenkähän minä yrittäisin lähestyä ko. aihetta. Ehkäpä oman elämän kokemusten kautta, jos se jotain valaisisi. Ensinnäkin toteaisin sen, että missäpäs aviosuhteessa kaikki osatekijät olisivat balanssissa. Aina jostakin on puutetta, josta on seurauksena pettymystä ja kärsimystä. Avioliitto muuten on minulle, jonkin sortin uskovalle elämäntehtävä. Se on sakramentti, eli pyhä salaisuus, jossa kahdesta raakileesta muotoutuu yhteen kuuluva kokonaisuus, jossa avioaparista tulee yhtä lihaa. Se on suuri salaisuus koko mysteeri nimeltään avioliitto. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Niin vain on. En siis ymmärrä tuota miestä, johon rakastuit. Miksi hän ei nähnyt vaivaa selvitelläkseen asioitaan vaimonsa kanssa. Miksi hän käytti sinua hyväkseen kun tarvitsi lohdutusta/ymmärtäjää. Ei se ollut yksin sinun vikasi, että häneen rakastuit. Ilmeisesti hän alkuunsa antoi ymmärtää, että olet jotain ainutlaatuista. Korvaamaton hänelle kun vaimonsa onli mitä oli. Niinhän se meni eikö vain. Sitten kun mies huomasi sinun olevan vain hänen omansa, sillä meni vetelät housuun. Vihreän aidan takaa kotiin ja äkkiä. Routa porsaan kotiin ajoi. Totesi vain kylmästi: "Käsitit minut väärin". Ei ollut sinun arvoisesi moinen raukkis. Unohda hänet ja haavekuvasi moisesta.

        Ei sinun tarvitse itkeä ja katua loputtomiin. Kadu mieluummin sitä, että annoit itseäsi naruttaa muka rakkauden tähden. Tämän ajan ihmiset eivät juuri muuta teekään kuin pelaavat ja laskelmoivat toisten kustannuksella. Nosta pääsi pystyyn ja katso silmät kirkkaina huomiseen. Sieltä olet löytävä jotain arvollesi sopivaa kunhan unohdat tuon menneisyytesi raskaan kokemuksen.

        Tämä dialogimmehan näyttää syventyvän, mitä kauemmaksi etenemme. Muistathan sen, ettemme ole täällä Big Petanquessa kahdestaan, olkoonkin, että tämä on yksi hiljaisimmista keskustelupalstoista Suomi24:ssa. Lähes 400 uteliasta silmäparia näyttää seuraavan, mitä talossamme tapahtuu:) Jos haluat lähettää privapostia minulle, niin osoite on: [email protected]

        Itkuttomia öitä sinulle toivottelen lopuksi.

        Suhteemme kesti reilun vuoden ja siitä kun mies häipyi on lähes vuosi. Tuntenut olen tuon ihmisen jo paljon, paljon pidempään.Ja itkuni syy on välillä se,että tunsin todella kohdanneeni ihmisen, jonka kanssa voisin tulla yhdeksi, jota rakastaa.Pahiten haavoitti se,että hän ei pitänyt minua selityksen arvoisena.Välillä,siis useinmiten, itken yksinkertaisesti yksinäisyyttäni.Välillä itken muistojani elämän varrelta. Ja on paljon iltoja, jolloin vain nukahdan.

        Annoit minulle taas aivan uudenlaisia näkökulmia ja mielestäni hyvin käyttökelpoisia mielikuvia. Kiitos ,se oli isonveljen teko!
        Aivan varmasti tämän miehen avioliitto oli/on melkoinen salaisuus,mysteeri ja ainakin minulle mysteeriksi jääkin.Ehkä hän tajusi,että oli luopumassa elämäntehtävästään, niin ehkä.Toivottavasti elämänsä lopussa ei totea:"Paskahomma, mutta tulipa tehtyä."

        Totesit miehen olleen mielestäsi vellihousu. No, niinpä onkin,todentotta!Tuo onkin mielikuva,jota vastedes käytän, kun kohtaan hänet tai hän kun tunkee ajatuksiini. Nähdessäni hänet kaupassa tai harrastuksissa, totean,että vellithän ne siellä pöksyssä lämmittää.
        Vaikka näen hänet kuinka arvokkaassa juhlassa ja kuinka loisteliaassa puvussa, niin löysää on takalisto puolillaan. Tai kun hän kesällä uimarannalla rintapystyssä marssi ohitseni ,niin mitäs sieltä uimahousujen puntista valuikaan pitkin reisiä,vetelää,vetelää vaan.
        Ja kun tähänasti olen odottanut,että hänen otsaltaan saisin lukea:"Olen rakastettu mies",niin nyt näen siinä paksuin ja tukevin kirjaimin kirjoitettuna:"Täytän elämäntehtävääni". Ja toivotan mielessäni:"Voimia".Saanpahan jotain tolkkua siihen mysteeriin.

        Millaisena salaisuutena,mysteerinä vai miten uskosi näkee yksinäisyyden?Yksinäisyydestä olisi keskusteltavaa, vaikkakin se harvoja kiinnostaa.Olen tuon juttuni takia mietiskellyt parisuhdetta todella paljon, myös raamatusta olen kaivanut esiin kaiken mahdollisen. En välttämättä ole päätynyt ihan samaan näkemykseen sinun kanssasi, mutta se olisi taas sekin oma keskustelunsa.

        Varmaan on viisasta jättää tämä ajatustenvaihto tällä foorumilla.Toivottavasti tästä on ollut jollekin ulkopuolisellekin jotain hyötyä tai huvia.
        En tiedä millainen mysteeri avioliittosi on,joten olen hyvin varovainen milläänlailla sekaantumaan siihen.Kokemus on opettanut, että yhdeksituleminen merkitsee joissakin parisuhteissa myös yksityisyyden täydellistä katoamista.
        Hienoa,jos/kun sinulla on hyvä parisuhde,mieluisa elämäntehtävä ja että sinun otsassai lukee myös kirkkain värein:"Olen rakastettu mies".

        Öitä,sitten kun menet taas nukkumaan.

      • ent. Kalluppi
        A. Nova kirjoitti:

        Suhteemme kesti reilun vuoden ja siitä kun mies häipyi on lähes vuosi. Tuntenut olen tuon ihmisen jo paljon, paljon pidempään.Ja itkuni syy on välillä se,että tunsin todella kohdanneeni ihmisen, jonka kanssa voisin tulla yhdeksi, jota rakastaa.Pahiten haavoitti se,että hän ei pitänyt minua selityksen arvoisena.Välillä,siis useinmiten, itken yksinkertaisesti yksinäisyyttäni.Välillä itken muistojani elämän varrelta. Ja on paljon iltoja, jolloin vain nukahdan.

        Annoit minulle taas aivan uudenlaisia näkökulmia ja mielestäni hyvin käyttökelpoisia mielikuvia. Kiitos ,se oli isonveljen teko!
        Aivan varmasti tämän miehen avioliitto oli/on melkoinen salaisuus,mysteeri ja ainakin minulle mysteeriksi jääkin.Ehkä hän tajusi,että oli luopumassa elämäntehtävästään, niin ehkä.Toivottavasti elämänsä lopussa ei totea:"Paskahomma, mutta tulipa tehtyä."

        Totesit miehen olleen mielestäsi vellihousu. No, niinpä onkin,todentotta!Tuo onkin mielikuva,jota vastedes käytän, kun kohtaan hänet tai hän kun tunkee ajatuksiini. Nähdessäni hänet kaupassa tai harrastuksissa, totean,että vellithän ne siellä pöksyssä lämmittää.
        Vaikka näen hänet kuinka arvokkaassa juhlassa ja kuinka loisteliaassa puvussa, niin löysää on takalisto puolillaan. Tai kun hän kesällä uimarannalla rintapystyssä marssi ohitseni ,niin mitäs sieltä uimahousujen puntista valuikaan pitkin reisiä,vetelää,vetelää vaan.
        Ja kun tähänasti olen odottanut,että hänen otsaltaan saisin lukea:"Olen rakastettu mies",niin nyt näen siinä paksuin ja tukevin kirjaimin kirjoitettuna:"Täytän elämäntehtävääni". Ja toivotan mielessäni:"Voimia".Saanpahan jotain tolkkua siihen mysteeriin.

        Millaisena salaisuutena,mysteerinä vai miten uskosi näkee yksinäisyyden?Yksinäisyydestä olisi keskusteltavaa, vaikkakin se harvoja kiinnostaa.Olen tuon juttuni takia mietiskellyt parisuhdetta todella paljon, myös raamatusta olen kaivanut esiin kaiken mahdollisen. En välttämättä ole päätynyt ihan samaan näkemykseen sinun kanssasi, mutta se olisi taas sekin oma keskustelunsa.

        Varmaan on viisasta jättää tämä ajatustenvaihto tällä foorumilla.Toivottavasti tästä on ollut jollekin ulkopuolisellekin jotain hyötyä tai huvia.
        En tiedä millainen mysteeri avioliittosi on,joten olen hyvin varovainen milläänlailla sekaantumaan siihen.Kokemus on opettanut, että yhdeksituleminen merkitsee joissakin parisuhteissa myös yksityisyyden täydellistä katoamista.
        Hienoa,jos/kun sinulla on hyvä parisuhde,mieluisa elämäntehtävä ja että sinun otsassai lukee myös kirkkain värein:"Olen rakastettu mies".

        Öitä,sitten kun menet taas nukkumaan.

        Kerta et käyttänyt tarjoamaani emailia hyväksesi, niin kommentoin sitten tänne vielä. Yksinäisyyden käsitettä pohdiskelet ja sitä, miten minun jonkin sortin uskovan käsitys moisesta on. Ensinnäkin itse yksinäisyyden tunnetta ei pidä sekoittaa liikaa uskontoon noin yleisesti. Tokihan yhteisöllisyys, vaikkapa johonkin seurakuntaan kuuluminen ja siinä aktiivisesti toimiminen edesauttaa poistamaan yksinäisyyden tunnetta. Kun on riittävästi sosiaalisia kontakteja ihmisten kesken, ei tunne olevansa yksin maan päällä, siis yksinäinen. Toinen juttu on sitten kokonaan tunnetila, joka kuljettaa läpi koko elämän, kuten itselläni. Siis yksinäisyyden voimakas tunne, jolle ei mitään mahda. Vaikka olisit suuren iloitsevan ihmisryhmän keskellä, tunnet vain pohjatonta yksinäisyyttä. Tämän tunteen kanssa vain on opittava elämään, se hyväksymään. On yksinäisyydessä omat hyvätkin puolensa. Itse ainakin koen, että juuri noina yksinäisyyden hetkinäni mietiskelen hyvin paljon ja opin myös miettimiseni ja järkeilyni kautta aina jotain uutta. Missäs kohden sinä olet erimieltä kanssani raamatun käsityksistä liittyen parisuhteen toimivuuteen. Vai mitäköhän sittenkin tarkoitit. Raamattu on muuten aika vaarallinen kirja oppimattomien/ymmärtämättömien käsissä. En tällä sinua tarkoita. Tarkoitanpahan vain kaikenmaailman hihhuleita, jotka sieltä täältä ottavat sanaparsia/lauseita omiin hyötytarkoituksiinsa. Itse vaikka jonkin sortin uskova olenkin, en lue ollenkaan raamattua. Tokihan sitä kuulen useinkin jumalanpalvelusten yhteydessä. Itsekseni en siis lueskele. Mitäkö sitten luen? Luen lähinnä ortodoksista mietekirjallisuutta. Erakkoisien viisauksia ja elämänohjeita. Niin kuin totesin, en (enää) kirjoittele avomielisesti yleisillä keskustelufoorumeilla omista/parisuhde asioistani. Joten tältä osin jää avioliittoni sitten mysteerien joukkoon:) No ei se ole aina ollut ruusuilla tanssimista todettakoon. Kenelläpäs olisi.

        Öitä sullekin, jos nyt satut tämän vielä lukemaan.

      • A.Nova
        ent. Kalluppi kirjoitti:

        Kerta et käyttänyt tarjoamaani emailia hyväksesi, niin kommentoin sitten tänne vielä. Yksinäisyyden käsitettä pohdiskelet ja sitä, miten minun jonkin sortin uskovan käsitys moisesta on. Ensinnäkin itse yksinäisyyden tunnetta ei pidä sekoittaa liikaa uskontoon noin yleisesti. Tokihan yhteisöllisyys, vaikkapa johonkin seurakuntaan kuuluminen ja siinä aktiivisesti toimiminen edesauttaa poistamaan yksinäisyyden tunnetta. Kun on riittävästi sosiaalisia kontakteja ihmisten kesken, ei tunne olevansa yksin maan päällä, siis yksinäinen. Toinen juttu on sitten kokonaan tunnetila, joka kuljettaa läpi koko elämän, kuten itselläni. Siis yksinäisyyden voimakas tunne, jolle ei mitään mahda. Vaikka olisit suuren iloitsevan ihmisryhmän keskellä, tunnet vain pohjatonta yksinäisyyttä. Tämän tunteen kanssa vain on opittava elämään, se hyväksymään. On yksinäisyydessä omat hyvätkin puolensa. Itse ainakin koen, että juuri noina yksinäisyyden hetkinäni mietiskelen hyvin paljon ja opin myös miettimiseni ja järkeilyni kautta aina jotain uutta. Missäs kohden sinä olet erimieltä kanssani raamatun käsityksistä liittyen parisuhteen toimivuuteen. Vai mitäköhän sittenkin tarkoitit. Raamattu on muuten aika vaarallinen kirja oppimattomien/ymmärtämättömien käsissä. En tällä sinua tarkoita. Tarkoitanpahan vain kaikenmaailman hihhuleita, jotka sieltä täältä ottavat sanaparsia/lauseita omiin hyötytarkoituksiinsa. Itse vaikka jonkin sortin uskova olenkin, en lue ollenkaan raamattua. Tokihan sitä kuulen useinkin jumalanpalvelusten yhteydessä. Itsekseni en siis lueskele. Mitäkö sitten luen? Luen lähinnä ortodoksista mietekirjallisuutta. Erakkoisien viisauksia ja elämänohjeita. Niin kuin totesin, en (enää) kirjoittele avomielisesti yleisillä keskustelufoorumeilla omista/parisuhde asioistani. Joten tältä osin jää avioliittoni sitten mysteerien joukkoon:) No ei se ole aina ollut ruusuilla tanssimista todettakoon. Kenelläpäs olisi.

        Öitä sullekin, jos nyt satut tämän vielä lukemaan.

        Jotenkin outoa,että valitat tuntevasi itsesi yksinäiseksi vaikka olisit keskellä iloista seuruetta.Jotain täytyy olla pielessä joko seurueessa tai sitten sinussa/sinulla.
        Monasti yksinäisyyttä muuten valittavat enemmän ja avoimemmin ihmiset,jotka eivät juurikaan ole eläneet yksin.Miten sinä?
        Ehkä on pahasti sanottu, mutta epäilen että joko mielessäsi on jokin "sairaus", joka sulkee sinut toisten ulkopuolelle vaikka osallistutkin hauskanpitoon tai sitten sinä siinä melkovarmasti 90% parillisia ihmisiä sisällään pitävässä joukossa tunnet itsesi oikeasti parittomaksi.Eli tunnet samoja tunteita kuin esim. minä tunnen vastaavissa tilanteissa. Sitä on vaikea selittää, se on vain orpoutta,ulkopuolisuutta.
        Parittomana pidän tunnetta suht normaalina, mutta onko parisuhteen perustuksissa jotain pahoin vialla, jos tuntee noin koko avioliiton ajan. Yksinään tuntee olevansa todella yksin ja porukassakin.Sitähän kuuluisi tuntea olevansa
        peräti yhtä toisen ihmisen kanssa, ei vain hyvä ystävä, läheinen, vaan yhtä.Eihän silloin voi olla yksinäinen.
        Itse olen kokoajan yksinäinen.Välillä se vaan vaivaa minua enemmän ja välillä vähemmän.
        Olet muuten ainut tuntemistani itsensä uskovaiseksi tunnustavista, joka ei lue raamattua.Lue ihmeessä, se on mielenkiintoinen kirja jo ihan kirjana.
        En minä tarkoitakaan,että sinun pitäisi avioliittoasi täällä ruotia.Tuossa ylläkin vain heitin vähän pohdittavaa iltasi virikkeeksi.Jos sinulla on antaa muu syy yksinäisyydentunteeseesi niin hyvä niin,oikein hyvä.Minua oikeasti yksinäisenä ärsyttää parillisten yksinäisyyskitinä, siitä ärhäkkyyteni.
        Kirjoitin kiireellä. Lähden vielä lenkille,että sais hyvän unen.Öitä

      • ent. Kalluppi
        A.Nova kirjoitti:

        Jotenkin outoa,että valitat tuntevasi itsesi yksinäiseksi vaikka olisit keskellä iloista seuruetta.Jotain täytyy olla pielessä joko seurueessa tai sitten sinussa/sinulla.
        Monasti yksinäisyyttä muuten valittavat enemmän ja avoimemmin ihmiset,jotka eivät juurikaan ole eläneet yksin.Miten sinä?
        Ehkä on pahasti sanottu, mutta epäilen että joko mielessäsi on jokin "sairaus", joka sulkee sinut toisten ulkopuolelle vaikka osallistutkin hauskanpitoon tai sitten sinä siinä melkovarmasti 90% parillisia ihmisiä sisällään pitävässä joukossa tunnet itsesi oikeasti parittomaksi.Eli tunnet samoja tunteita kuin esim. minä tunnen vastaavissa tilanteissa. Sitä on vaikea selittää, se on vain orpoutta,ulkopuolisuutta.
        Parittomana pidän tunnetta suht normaalina, mutta onko parisuhteen perustuksissa jotain pahoin vialla, jos tuntee noin koko avioliiton ajan. Yksinään tuntee olevansa todella yksin ja porukassakin.Sitähän kuuluisi tuntea olevansa
        peräti yhtä toisen ihmisen kanssa, ei vain hyvä ystävä, läheinen, vaan yhtä.Eihän silloin voi olla yksinäinen.
        Itse olen kokoajan yksinäinen.Välillä se vaan vaivaa minua enemmän ja välillä vähemmän.
        Olet muuten ainut tuntemistani itsensä uskovaiseksi tunnustavista, joka ei lue raamattua.Lue ihmeessä, se on mielenkiintoinen kirja jo ihan kirjana.
        En minä tarkoitakaan,että sinun pitäisi avioliittoasi täällä ruotia.Tuossa ylläkin vain heitin vähän pohdittavaa iltasi virikkeeksi.Jos sinulla on antaa muu syy yksinäisyydentunteeseesi niin hyvä niin,oikein hyvä.Minua oikeasti yksinäisenä ärsyttää parillisten yksinäisyyskitinä, siitä ärhäkkyyteni.
        Kirjoitin kiireellä. Lähden vielä lenkille,että sais hyvän unen.Öitä

        Ysinäisyyteni siinä suuressa iloitsevassa joukossa joskus (ei aina) johtuu siitä, etten ymmärrä heidän iloisuutensa lähteitä ja tarkoitusperiä. Olen kuin orpo piru vieraassa helvetissä. En pysty iloitsemaan keinotekoisten ihmisten seurassa. En myöskään viihdy pikkusieluisten pippaloissa. Pinnalliset asiat eivät minua kiinnosta. Juoruilusta en pidä. Pelkkien ikävien asioiden märehtimisessä olen heikoilla. En kaipaa älykköjen viisaita pohdiskeluja tieteitten saavutuksista. Politiikassa en ole koskaan ollut mukana. Mihinkään järjestöön en koskaan ole kuulunut. Kierrän kaukaa kaikki joukkuepelit ja heidän seuransa. Kelpaako minulle siis mikään seura? Kyllä kelpaa. Sitä seuraa vain hyvin harvoin tapaan, joka minua tyydyttää, jossa olen 100 prosenttisesti mukana. No silloin tosin annan palaa sata lasissa:)

        Omasta mielestäni en ole sairas mitä viihtyvyyteen edellä kuvatuissa tilanteissa tulee. Olen vain niin erilainen toisiin nähden.

        Mitä raamatun lukemattomuuteeni tulee, niin ajattelen sinun olevan protestantti tai jotain sinne päin. Nehän tulevat uskossaan autuaiksi Sanan kautta. Sitä sanaa on sitten tutkittava yötä päivää, vaikkei sanoista mitään viisauksia oivaltaisikaan. Lue sinä ihmeessä raamattua, jos se on sinulle tarpeen. Minä tulen kyllä omalla tyylilläni riittävän autuaaksi:)

        Toivottavasti uni maittaa iltalenkin jälkeen. Öitä.

      • Kallu ei kirj.
        sinun isoveljesi kirjoitti:

        kehuskelemaan minua. Minähän vain teen sen, minkä koen tärkeäksi mielenterveytesi kehityksen tähden. Kaikki ei ole sinulle hyväksi, vaikka itse niin haluat väittää. Olenhan sinulle jo aiemmin kertonut, ettet sotkeutuisi toisten ihmisten elämän menoon liikaa. Jokaisen on itse nostettava kissansa pöydälle. Jos yrität liian avuliasta näytellä, liikaa ymmärtää, joudut itse liriin, josta sitten pinnalle yrität räpistellä. Elä hyvä veli omaa elämääsi. Siinä on sinulle ihan riittävästi haastetta/vastoinkäymisiä.

        Terveisin

        -isoveljesi-

        Yksi asia minua on ahdistanut jo kauan. Tiedän, että olen syyllinen kaikkeen. En osaa muuta kuin töpeksiä. Näin uskon, koska vaimoni sukulaiset näin ovat todenneet. Minähän olen joku persläpi, jolla on aina joku nainen kiikarissa. Näin ne vaimoni sisarukset väittävät. Näinhän se varmaan onkin, vaikka itse en sitä tiedosta. Varmaankin minä vieraita naisia koko ajan vilkuilen, vaikka en sitä itse tiedosta. Varmastikin haluaisin salarakkaan, vaikka en sitä itse tiedosta. Nuo vaimoni sisarukset tuntevat paremmin minut kuin minä itse. Isoveli hyvä, kerro sinä, miten minä voisin muuttua, miten voisin tulla yhteyteen vaimoni ja hänen sisarustensa luottoihmiseksi.

      • Isoveljesi ei kirj.
        Kallu ei kirj. kirjoitti:

        Yksi asia minua on ahdistanut jo kauan. Tiedän, että olen syyllinen kaikkeen. En osaa muuta kuin töpeksiä. Näin uskon, koska vaimoni sukulaiset näin ovat todenneet. Minähän olen joku persläpi, jolla on aina joku nainen kiikarissa. Näin ne vaimoni sisarukset väittävät. Näinhän se varmaan onkin, vaikka itse en sitä tiedosta. Varmaankin minä vieraita naisia koko ajan vilkuilen, vaikka en sitä itse tiedosta. Varmastikin haluaisin salarakkaan, vaikka en sitä itse tiedosta. Nuo vaimoni sisarukset tuntevat paremmin minut kuin minä itse. Isoveli hyvä, kerro sinä, miten minä voisin muuttua, miten voisin tulla yhteyteen vaimoni ja hänen sisarustensa luottoihmiseksi.

        Taasko sinä elät siinä altuisessa syylisyyden tunnossasi. Luoja paratkoon, kuinka monta kertaa minä olen sinua yrittänyt valistaa ja kertoa sen, ettet sinä ole koskaan mitään pahaa tehnyt kenellekään. Hyvä on, minä ymmärrän lähtökohtasi ja nuoruutesi traumat, jotka sinusta ikuisen syyllisen tekivät. Kuinka monta kertaa minä olen sen sanonut, että vaimosi sisarukset, erityisesti tuo pääpiru on narsisti ja sukunsa keinoemo, joka ruokkii joka suuntaan erinomaisuuttaan ja tietämystään hyvistä ja pahoista. Valitettavasti vaimosi on yksi hänen uhreistaan, joita hän tarvitsee sairaan egonsa elättäjäksi. Olet kylläkin kertonut, että vaimosi on kääntänyt kelkkansa. Ei enää usko siskoaan ja hänen manipulointiaan. Tukeutuu nykyisin ainoastaan sinuun. Eikö tämä sinulle todista, että et ole ollut sellainen miksi sinun väittivät olevan? Minusta teit oikein kun katkaisit suhteesi tuohon pahan ilman lintuun. Nostan hattua ruhdistäytymisellesi. Kuulithan itse puolen tunnin puhelun aikana, miten paska sinä olet ollut ja olet edelleenkin. Mitään hyvää hän ei sinussa nähnyt. Kannattaako pitää yhteyttä tuollaisiin ihmisiin, olkoonkin että ovat vaimon sukulaisia. Lopeta nyt lopullisesti itsesesi syyllistäminen. Et ole sitä ansainnut. Nauti elämästä. Älä anna kenenkään tulla esteeksi elämän halullesi. Ole vain oma itsesi ja anaa palaa. Mitenkäs teidän Tampereen reissu meni?

        *Isoveljesi*

      • Kallu ei kirj.
        Isoveljesi ei kirj. kirjoitti:

        Taasko sinä elät siinä altuisessa syylisyyden tunnossasi. Luoja paratkoon, kuinka monta kertaa minä olen sinua yrittänyt valistaa ja kertoa sen, ettet sinä ole koskaan mitään pahaa tehnyt kenellekään. Hyvä on, minä ymmärrän lähtökohtasi ja nuoruutesi traumat, jotka sinusta ikuisen syyllisen tekivät. Kuinka monta kertaa minä olen sen sanonut, että vaimosi sisarukset, erityisesti tuo pääpiru on narsisti ja sukunsa keinoemo, joka ruokkii joka suuntaan erinomaisuuttaan ja tietämystään hyvistä ja pahoista. Valitettavasti vaimosi on yksi hänen uhreistaan, joita hän tarvitsee sairaan egonsa elättäjäksi. Olet kylläkin kertonut, että vaimosi on kääntänyt kelkkansa. Ei enää usko siskoaan ja hänen manipulointiaan. Tukeutuu nykyisin ainoastaan sinuun. Eikö tämä sinulle todista, että et ole ollut sellainen miksi sinun väittivät olevan? Minusta teit oikein kun katkaisit suhteesi tuohon pahan ilman lintuun. Nostan hattua ruhdistäytymisellesi. Kuulithan itse puolen tunnin puhelun aikana, miten paska sinä olet ollut ja olet edelleenkin. Mitään hyvää hän ei sinussa nähnyt. Kannattaako pitää yhteyttä tuollaisiin ihmisiin, olkoonkin että ovat vaimon sukulaisia. Lopeta nyt lopullisesti itsesesi syyllistäminen. Et ole sitä ansainnut. Nauti elämästä. Älä anna kenenkään tulla esteeksi elämän halullesi. Ole vain oma itsesi ja anaa palaa. Mitenkäs teidän Tampereen reissu meni?

        *Isoveljesi*

        Jälleen kerran kiitän ja kumarran puoleesi noista viisaista sanoistasi, joita auliisti viljelet mieleni eheyttämiseksi ja ymmärrykseni rakentumiseksi. Nyt sinä liioittelet siinä,ettenkö olisi mitään pahaa eläessäni tehnyt. Muistan vieläkin varsin hyvin kun olin pieni poika ja elin siinä pienessä maalaiskylässä susirajan tuolla puolen. Eräänä kesänä, juuri kun räkättirastaalla oli poikaset jo pesässä, perustin ruokintapisteen naapurini pieneen metsikköön, joka sijaitsi keskellä hänen peltoaukeamaansa. Jotenkin minua säälitti nuo piipittävät poikaset pesässä, joka oli kiipeilyulottuvillani kuusessa. Ajattelin, ettei emo ennätä niitä ruokkia tarpeeksi. Niinpä sitten leikkasin katiskaverkosta palan ja rakensin siitä syöttöaitauksen. Kiipesin puuhun ja varoen otin poikaset mukaani. Poikaset, jotka sitten sijoitin tuohon rakentamaani aitaukseen. Päivittäin kannoin niille kotoani syötävää. Ruisleivän palasia, pullaa, jopa kortilla ollutta sokeriakin varastin salapiilosta, jonka olin saanut selville. Ei niillä tainnut sittenkään olla kova nälkä kun kantamani herkut eivät huventuneet.

        Eräänä päivänä naapurin synkkäilmeinen isäntä tuli kotiimme. Istuimme talon tuvassa kun mies saapui. Ikävä kyllä isänikin oli läsnä. Mies aloitti peloittavan jyrkkäsanaisen puhuttelunsa: "Täälläkös se on se keskitysleirin omistaja", Silloin ymmärsin heti mistä on kyse. Senkin ketä tuo jäykkäniska tarkoittaa. Miehen opetuspuheen jälkeen, sekä isäni lievähkön ymmärtämättömyyden tähden tunsin tehneeni maailman pahimman teon, josta joutuisin koko ikäni kärsimään ja tekoa sovittamaan. Niin, että en minä nyt sentään aivan nuhteeton ole ollut.

        Jk. Tampereen reissu meni ihan hyvin. Mitä nyt teatterissa käytiin, sisällisotamme näyttelyssä, kreikkalaisissa ravintoloissa, Yö yhtyeen solistin konsertissa, ravintolassa, yökerhossa ja tietysti baarissa. En noista nyt sen enempää kerro kun oli tärkeämpääkin kerrottavaa.

      • isoveljesi ei kirj.
        Kallu ei kirj. kirjoitti:

        Jälleen kerran kiitän ja kumarran puoleesi noista viisaista sanoistasi, joita auliisti viljelet mieleni eheyttämiseksi ja ymmärrykseni rakentumiseksi. Nyt sinä liioittelet siinä,ettenkö olisi mitään pahaa eläessäni tehnyt. Muistan vieläkin varsin hyvin kun olin pieni poika ja elin siinä pienessä maalaiskylässä susirajan tuolla puolen. Eräänä kesänä, juuri kun räkättirastaalla oli poikaset jo pesässä, perustin ruokintapisteen naapurini pieneen metsikköön, joka sijaitsi keskellä hänen peltoaukeamaansa. Jotenkin minua säälitti nuo piipittävät poikaset pesässä, joka oli kiipeilyulottuvillani kuusessa. Ajattelin, ettei emo ennätä niitä ruokkia tarpeeksi. Niinpä sitten leikkasin katiskaverkosta palan ja rakensin siitä syöttöaitauksen. Kiipesin puuhun ja varoen otin poikaset mukaani. Poikaset, jotka sitten sijoitin tuohon rakentamaani aitaukseen. Päivittäin kannoin niille kotoani syötävää. Ruisleivän palasia, pullaa, jopa kortilla ollutta sokeriakin varastin salapiilosta, jonka olin saanut selville. Ei niillä tainnut sittenkään olla kova nälkä kun kantamani herkut eivät huventuneet.

        Eräänä päivänä naapurin synkkäilmeinen isäntä tuli kotiimme. Istuimme talon tuvassa kun mies saapui. Ikävä kyllä isänikin oli läsnä. Mies aloitti peloittavan jyrkkäsanaisen puhuttelunsa: "Täälläkös se on se keskitysleirin omistaja", Silloin ymmärsin heti mistä on kyse. Senkin ketä tuo jäykkäniska tarkoittaa. Miehen opetuspuheen jälkeen, sekä isäni lievähkön ymmärtämättömyyden tähden tunsin tehneeni maailman pahimman teon, josta joutuisin koko ikäni kärsimään ja tekoa sovittamaan. Niin, että en minä nyt sentään aivan nuhteeton ole ollut.

        Jk. Tampereen reissu meni ihan hyvin. Mitä nyt teatterissa käytiin, sisällisotamme näyttelyssä, kreikkalaisissa ravintoloissa, Yö yhtyeen solistin konsertissa, ravintolassa, yökerhossa ja tietysti baarissa. En noista nyt sen enempää kerro kun oli tärkeämpääkin kerrottavaa.

        Lähes kyyneliin asti liikutuin lukiessani poikavuosiesi kokemusten muistelemisiasi. Joko siinä vaiheessa sinua alettiin syyllistää tietämättä tarkoitusperiäsi. Miksikö näin herkistyin? En tuon tähden vaan sen saattelemana mitä myöhemmin olet kertonut. Sinähän olit nuoruudessasi mitä valoittavin persoona. Olit aina niin iloinen, empaattinen ja läsnä. Kaikki tuo oli ennen kuin menit armeijaan, näin itsekin olet kertonut minulle. Armeijasta tultuasi olit muuttunut. Et ollut enää oma itsesi.

        Mitä sinulle armeijassa sitten tapahtui. Mikä sinut muutti? Itse sen olet kertonut, kuinka sinusta isänmaata ja kotia rakastavasta karistettiin koko unelmasi. Olit juuri päässyt Rauk:hon, johon sinut paras valitiin oppilasjohtajaksi koko komppaniaan. Olit hyvä ja pätevä. Oli ilta, päivystäväupseeri oli tuleva iltatarkastukselle. Tällä kertaa oli vuorossa kranaatinheittokomppanian upseerin vuoro. Sinähän olit vain alta 180 cm, joten olit kiväärikomppaniassa. Särmä jätkä kun olit jo hyvissä ajoin huusit oppilaat alakertaan ja laitoit säännön mukaiseen ojennukseen. Sitten sisälle asteli tuo arvovaltansa hyvin tunnistava kapiainen. Kaikki oli hyvin niin oletit. Nostit käden lippaan ja ilomoitit PU.lle mitä pitikin ilmoittaa. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun sinun piti kertoa: "ilmoitti oppilas X. Sinä ennätit kaikkeen muuhun, vaan unohdit sukunimesi, jonka muistit sekunnin murto-osaa myöhemmin. Tiesit, ettei armeijassa mitään ilmoiteta myöhästyneenä, joten hävisisit. Mitä teki tuo korohoron kapiainen? Alkoi nautiskella kustannuksellasi, näin olet kertonut. Katsoi vuoroin sinuun halveksuen ja ivaa tuntien. Sitten isokokoisiin korohoron miehiin. Oli hiljaa ja nautiskeli. Viimein sai äänilahjansa takaisin. Halveksuvalla äänensävyllään naljaili: "Katsokaa tätä oppilasta EI EDES MUISTA NIMEÄÄN!!!". Sitten taas pitkä hiljaisuus. Nautiskelee hän. Toistaa taas kerran sanomansa. Virnistelle ja piehtaroi sairaassa mielessään. Tätä kerrot, kesti ikuisuuden. Viimein päästi sinut omalle paikallesi saatesanoinaan: "Hävetkää ja menkää paikallenne".

        Tämän kaiken minulle olet kertonut jo aiemmin. Senkin, että tuon kokemasi jälkeen elit täysin eristyneenä maailmasta, muista ihmisistä. Sinä joka olit jo syntyessäsi luotu yksinäiseksi erakoksi, sinulle langetettiin vielä 20 vuoden helvetti. Onneksi sinä sait hyvän ystävän, sen psykoterapeutin, joka sinun eteesi halusi töitä tehdä, joka halusi että löytäisit vielä oman itsesi ja oman vapautesi.

      • Pikkuveljesi
        isoveljesi ei kirj. kirjoitti:

        Lähes kyyneliin asti liikutuin lukiessani poikavuosiesi kokemusten muistelemisiasi. Joko siinä vaiheessa sinua alettiin syyllistää tietämättä tarkoitusperiäsi. Miksikö näin herkistyin? En tuon tähden vaan sen saattelemana mitä myöhemmin olet kertonut. Sinähän olit nuoruudessasi mitä valoittavin persoona. Olit aina niin iloinen, empaattinen ja läsnä. Kaikki tuo oli ennen kuin menit armeijaan, näin itsekin olet kertonut minulle. Armeijasta tultuasi olit muuttunut. Et ollut enää oma itsesi.

        Mitä sinulle armeijassa sitten tapahtui. Mikä sinut muutti? Itse sen olet kertonut, kuinka sinusta isänmaata ja kotia rakastavasta karistettiin koko unelmasi. Olit juuri päässyt Rauk:hon, johon sinut paras valitiin oppilasjohtajaksi koko komppaniaan. Olit hyvä ja pätevä. Oli ilta, päivystäväupseeri oli tuleva iltatarkastukselle. Tällä kertaa oli vuorossa kranaatinheittokomppanian upseerin vuoro. Sinähän olit vain alta 180 cm, joten olit kiväärikomppaniassa. Särmä jätkä kun olit jo hyvissä ajoin huusit oppilaat alakertaan ja laitoit säännön mukaiseen ojennukseen. Sitten sisälle asteli tuo arvovaltansa hyvin tunnistava kapiainen. Kaikki oli hyvin niin oletit. Nostit käden lippaan ja ilomoitit PU.lle mitä pitikin ilmoittaa. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun sinun piti kertoa: "ilmoitti oppilas X. Sinä ennätit kaikkeen muuhun, vaan unohdit sukunimesi, jonka muistit sekunnin murto-osaa myöhemmin. Tiesit, ettei armeijassa mitään ilmoiteta myöhästyneenä, joten hävisisit. Mitä teki tuo korohoron kapiainen? Alkoi nautiskella kustannuksellasi, näin olet kertonut. Katsoi vuoroin sinuun halveksuen ja ivaa tuntien. Sitten isokokoisiin korohoron miehiin. Oli hiljaa ja nautiskeli. Viimein sai äänilahjansa takaisin. Halveksuvalla äänensävyllään naljaili: "Katsokaa tätä oppilasta EI EDES MUISTA NIMEÄÄN!!!". Sitten taas pitkä hiljaisuus. Nautiskelee hän. Toistaa taas kerran sanomansa. Virnistelle ja piehtaroi sairaassa mielessään. Tätä kerrot, kesti ikuisuuden. Viimein päästi sinut omalle paikallesi saatesanoinaan: "Hävetkää ja menkää paikallenne".

        Tämän kaiken minulle olet kertonut jo aiemmin. Senkin, että tuon kokemasi jälkeen elit täysin eristyneenä maailmasta, muista ihmisistä. Sinä joka olit jo syntyessäsi luotu yksinäiseksi erakoksi, sinulle langetettiin vielä 20 vuoden helvetti. Onneksi sinä sait hyvän ystävän, sen psykoterapeutin, joka sinun eteesi halusi töitä tehdä, joka halusi että löytäisit vielä oman itsesi ja oman vapautesi.

        Olin vallan unohtanut tämän palstan ja dialogin jota kanssasi aloin käymään. Olen todella pahoillani kun sinut näin unohdin. Elämääni johdattaa suuri ja suora valtatie, jota pitkin minun tulisi kulkea johdonmukaisesti. Näin vain en käytännössä pysty toimimaan. Kuljettuani pätkän valaistua valtatietä, aukeaa näköpiiriini huonosti valaistuja syrjäteitä ja umpikujiakin, jonne viettini minut vetää halusinpa tai en. Kuljettuani umpitien päähän kompastellen, palaan takaisin valaistulle valtatielle jatkaakseni taas jonkin matkaa entistä kirkkaammin valaistulla tielläni.

        Miksi en aiemmin kirjoittanut sinulle? Juuri edellisestä johtuen, harhauduin tältä tultulta ja turvalliselta palstalta tuntemattomille nettipoluille. Mitä jäi käteeni? Eipä paljon mitään, siksi juuri palasin takaisin nettikotiini. Kukaan ei minua ymmärtänyt, eivät edes yrittäneetkään. Tai mielestään ymmärsivät hyvinkin. Juututtuaan jo ulko-ovelle, tekivät syvällisen analyysinsä persoonastani, jota kuvaa sitten toisille viestittivät. Pahimmillaan viestini poistettiin jo tuoreeltaan kun sen olin palstalle linkittänyt. Turhauduin ja poistuin palstoilta.

        Täällä minun on niin hyvä olla seurassasi. Sinä haluat aina minun parastani, pyrit ymmärtämään minua vaikka se joskus vaikeaa onkin. Sieluni sisin sijaitsee seitsemän lukon takana, ulko-ovelta alkaen, uudet kamarit kahlitut. Sinä veljeni olet päässyt pisimmälle, ehkä jo viidenteen huoneeseen saakka.

        Voi hyvin ja vastaa kun kiireiltäsi ennätät.

        Pikkuveljesi

    • Kalluppi ei kirj.

      On se kumma jos ei aloittamani ketjun lukijamäärää saada nelinumeroiseksi vuoden loppuun mennessä.
      Kiitos, että edes sinä kävit kurkkaamassa ja kasvattamassa lukijamäärää jälleen yhdellä.

      Jk. Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle 2010.

    • Kallu ei kirj.

      Tätä vuotta jäljellä vajaa kolme tuntia. Tuhannen lukijan rajaan 20 käyntikertaa.

      Jk. Jännäksi menee.

      • Kallu ei kirj.

        niin tonni kävijämäärissä rikkoontuu. Olen silti pettynyt kun vuosi jo vaihtui :(

        Jk. Tuhannes vierailja voittaa palkinnon. Minkäkö? No viikonlopun kanssani mökillä. Minä tarjoan.

      • Kallu ei kirj.
        Kallu ei kirj. kirjoitti:

        niin tonni kävijämäärissä rikkoontuu. Olen silti pettynyt kun vuosi jo vaihtui :(

        Jk. Tuhannes vierailja voittaa palkinnon. Minkäkö? No viikonlopun kanssani mökillä. Minä tarjoan.

        Kiitos ja kumarrus kannatuksesta. Tuhannen kävijämäärän raja näyttää sittenkin rikkoutuneen. Aloituksellanihan näyttää olevan kannatusta enemmän kuin laskelmoivien palsta-aloituksilla yhteensä.

        Jk. Tuhannes kävijä. Muistathan voittopalkinnon.

      • Kallu ei kirj.
        Kallu ei kirj. kirjoitti:

        Kiitos ja kumarrus kannatuksesta. Tuhannen kävijämäärän raja näyttää sittenkin rikkoutuneen. Aloituksellanihan näyttää olevan kannatusta enemmän kuin laskelmoivien palsta-aloituksilla yhteensä.

        Jk. Tuhannes kävijä. Muistathan voittopalkinnon.

        uteliaisuuttani poikkesin katsomassa onko kävijämäärä aloituksessani jo mitenkä kohonnut. Niin ja toisekseen, onko tuhannes kävijä jättänyt henkilö-/osoitetietonsa voittopalkinnon sopimusajankohtaa silmällä pitäen. Ei ollut uskaltanut:(

        Jk. Joku typykkä oli eilen käynyt palstalla häiriköimässä. Pahinta oli tuossa käymisessään se, että MINUN aloitukseni oli tipahtanut vasta kakkossijalle. Tulipahan tuokin epäkohta samalla korjattua.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      61
      2079

    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      166
      1708

    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      1418

    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      243
      1389

    5. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      237
      1337

    6. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      342
      1195

    7. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      81
      1166

    8. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      128
      1155

    9. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      351
      1109

    10. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      326
      1100
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt