Kysymyksiä koiran käyttäytymisestä!

Ajattelusi on ihan tervettä. Isolla koiralla on enemmän voimaa. Jos voiman suuruus ylittää omistajan niin sitten sattuu ja tapahtuu..

Täytyy nyt sanoa, että jos et pysty pitämään kultaistanoutajaa hallinnassa niin miten mahtaa käydä akitan kanssa? Oli koira miten tahansa hyvin koulutettu, niin siihen EI IKINÄ voi 100 %:sti luottaa. Yllätyksiä ja "kohtauksia" voi tapahtua.

Entä jos koira loukkaa jalkansa, jaksatko kantaa sen eläinlääkäriin?

Koiran koulutuksella ja sen elekielen lukemisella voidaan ehkäistä tilanteita (tämä täytyy oikeasti osata). Mutta ikinä ei voi tietää mitä lenkkireitti pitää sisällään. Jotkut vastaantulijoista käyttäytyy ERITTÄIN arvaamattomasti, jolloin on KYETTÄVÄ pitämään koira aloillaan. Painotan vielä: Koiraan ei voi ikinä täysin luottaa. Se on eläin, jolla on omat vaistonsa ja viettinsä.

Oletko miettinyt jotain hieman kevyempää koiraa (n. 20 kg)?

Hei, ymmärrän sinua täysin sillä olen/olin itsekin samanlainen.. Rakastan koiria, mutta pelkäsin niitten käytöstä välillä ja säpsähdän tosi helposti jos koira haukkuu, tekee äkkinäisiä liikkeitä tai näykkii. Tämä johtuu luullakseni siitä, että kun minua on 2 eri koiraa purrut lapsena ja pari muuta isompaa koiraa on joskus juossut päin ilman hihnaa/omistajaa. Johan siinä pienelle lapselle tulee helposti pissat housuun!

Mutta sitten sain mahdollisuuden ottaa tutun tutun 20kiloisen koiran hoitoon koko viikoksi! Aluks kyllä vähän pelotti, sillä koira oli mulle täysin tuntematon! Ensimmäiset tunnit se vaan makasi ja tuijotti ja minä tuijotin takaisin. Lenkille meno jännitti erityisesti, sillä omistaja kertoi että koira inhosi muita koiria ja senhän sain sitten itsekin huomata heti ekalla lenkki kerralla! Vaikka toinen koira oli metrien päässä, niin tämä rupesi tietty haukkumaan ja juoksi täysillä päin. Sain kuin sainkin sen vedettyä takas, mut voi luoja kun olin saada sydärin!
Näin se sitten teki joka kerta kun näki toisen koiran. Pari ensimmäistä kertaa jouduin vetää sitä aika huolella, mutta onneksi tajusin vaihtaa taktiikkaa, että kun näen itse toisen koiran, niin "paikka" käsky ja pannasta kiinni.

Kun sain koirasta enemmän irti, niin rupesin ihan tosissaan tykästymään siihen. En enää pelännyt sitä ollenkaan ja musta oli ihanaa kun tulin töistä kotiin niin tämä oli iloisena vastassa :) Ja kun se lähti, niin ikävöin sitä varmaan kuukauden!
Sen jälkeen tajusin, että olin aina varautunut tuntemattomia koiria kohtaan, mutta kun vähän opin sitä tuntemaan, niin olisin halunnut pitää sen omanani, ja nyt syksyllä minulle onkin tulossa oma pikku pentu :) Tiedän etten tule pelkäämään tätä, sillä saanhan itse kouluttaa ja oppia tuntemaan sitä pennusta asti.

P.s Olen varmasti aika tarkalleen samankokoinen kuin säkin.

Tässä on aloittajalla sen verran erityinen rotuhaave, että väkisinkin miettii, onko tämä ihan tosissaan kirjoitettu.

Akitaa voisi rotuominaisuuksiltaa verrata esim. rottweileriin: iso ja vahva koira, jolla on suojeluviettiä, ei tule toimeen toisten koirien kanssa ja ehdottomasti tarvitsee kunnollisen johtajan. Miten akitaa voisi suositella nuorelle, pienikokoiselle tytölle ensikoiraksi? Se olisi vain tyhmää.

Ensi koiraa hankkiva ei välttämättä ymmärrä lukemaansa, kun ei ole koiratietämystä pohjalla. Siis mitä _oikeasti_ tarkoittaa, että koiralla on oltava vahva johtaja. Tai mitä merkitsee, että akita on rauhallinen, mutta räjähtää toimintaan havaitessaan jotain provosoivaa. Toivon, että kasvattajat eivät myy akitaa näihin olosuhteisiin.

Mutta aloittaja: kunhan saat ensin säädettyä rotuhaaveesi realistisemmalle pohjalle huomaat, että kyllä koiran kanssa oppii olemaan kun on se oma koira siinä joka päivä. Ei normaaliluontoinen tasapainoinen koira mitään hyökkää omistajansa kimppuun, eikä sen kuulu luutaankaan puolustaa kuten tuo kultainen noutaja. Valitse joku leppoisampi ja helpommin käsiteltävä rotu, niin yhteiselo koiran kanssa muodostuu miellyttäväksi, ei miksikään valtakamppailuksi.

Mikä tahansa koira voi yli-innostua jostain näkemästään ja tempaista hihnasta kunnolla. Jos valitset roduksesi vaikkapa rauhallisen irlanninsusikoiran, niin pujota sen päähän kuonopanta. Näin koirasi ei vedä sinua pitkin pusikoita, vaikka pupu pinkoisikin pakoon. Parempi tietty, jos valitset veroisesi koiran, mitä hallitset ihan omin voimin tarpeen tullen. Miellyttävä käytös taluttimessa opetetaan koiralle heti pentuna, mutta kilttikin koira voi kiskaista, nim.m. kokemusta on kun 80-kiloista muijaa raahaa 25-kiloinen narttu perässään. :D

Miten tämä nyt kuulostaa siltä, että olet kirjoittanut aloituksesi ihan silkkana vitsinä?

Miksi ihmeessä sinun ylipäätään pitää HANKKIA itsellesi se koira, jos kerran pelkäät koiria noin älyttömästi?

Koska jos otat itsellesi koiran, ja vieläpä tuota kokoluokkaa kuin tuo mainitsemasikin akita on, niin vihoviimeinen mitä kannattaa tehdä, on näyttää koiralle, että pelkää sitä.

Ja vieläpä OMALLE koiralleen.

Koska silloin tuppaa hyppäämään helvetti pystyyn, ja asutkin saman katon alla itse pirulaisen kanssa helvetin tulessa =)

Koira nimittäin vaistoaa ihan kertalaakista, jos joku pelkää.

Että kuvitteleppas sitten eläväsi sellaisen koiran kanssa, joka on huomannut, että sinä sitä pelkäät.

Jos tietämyksesi ja luulosi ovat noin epävakaalla pohjalla, minun mielipiteeni on, että unohdat sen koiran hankkimisen, ainakin toviksi.

Enkä sano tätä kettuillakseni, en, vaan ihan ystävällismielisesti =)

Ei se ison/vahvan koiran omistaminen mahdotonta ole, vaikket ite mikään sumopainija olekaan =D

Itse omistan uros saksanpaimenkoiran, enkä ole 164senttiä pidempi, enkä 50 kiloa painavempi ;)

Ei se koko ja voima aina ratkaise, vaan järjenkäyttö, oveluus, tieto ja ehkä hieman taitokin... hohoo...

Hauskaa kesää!

ota ensimmäiseksi koiraksi noin haastavaa rotua. Akita on upea koira, mutta ensin kannattaa tutustua koiraan eläimenä ja kunnolla. Kun nyt vasta muutat omaan kotiin ja olet vielä nuori, voi olla ettei sinulla vielä ole tarvittavaa auktoriteettia omapäisen koiran kasvatukseen. Ja otatpa minkä tahansa koiran, sinun pitää olla sille johtaja ja koiran koosta riippuen fyysisestikin vahva.

akitaa sinulle ekaksi koiraksi..akita on dominoiva voimakasluonteinen ja voimakas koira myös fyysisesti!!

Olet aivan liian epävarma ja ongelmia tulee ihan varmasti koska et tiedä eleistä mitään ja et ole kouluttanut aiemmin dominoivaa rotua..ehdottomasti joku muurotu vaikka shiba pienempänä samantyyppisenä jos koiran ulkonäkö on kriteerinä eli
http://www.suomenshiba.net/rodusta.html

Meillä on ollut sellainen ongelma, että olemme hankkimassa uutta pentu koiraa, ja ainoa huolemme on, ettei kai "vanhojen" koiriemme ongelma käytös tartu pentuun. Koiramme siis haukkuvat jatkuvasti, kun joku astuu ovesta sisälle. Eivät ole vihaisia ollenkaan, vaan se on opittu refleksi. Siitä on vaivalloista enää pois päästä, kun koirillakin ikää jo piistaa. Uuden koiran tullessa rupeaako tämäkin matkimaan haukkumista? Mitä koulutus menetelmiä on, ettei pentu koskaan edes alottaisi haukkumista?

Aloittajan kannattaisi juu tutustua rotujen esittelyihin, jotkut kasvattajatkin kertovat sivuillaan ettei akita sovellu ensikoiraksi. Jos ei pärjää kultsin kanssa, niin harkittava rotu pitäisi olla paljon pienempi ja vieläkin seurakoiramaisempi, ei siitä isompi ja vaativampi. Ne suositukset eivät ole turhaan siellä, osaamattomalla ohjauksella koiranpito muuttuu riskiksi sekä omistajalle että ympäristölle.

Kun kuka tarvitsee ison, voimakkaasti vartioivan, tunnetusti herkästi vieraskoira-agressiivisen, arvaamattoman "lemmikin" keskelle kaupunkia ihmisten ja kaikenmaailman puudeleitten sekaan..?!