Sain pari pvää sitten tietää olevani raskaana (5.vko). Nyt olenkin suuren kysymyksen edessä, pitääkö lapsi vai tehdäkkö abortti..
Lapsen isästä olisi parempi että raskaus keskeytetyään, koska olemme olleet 6 vuotta on/off suhteessa emmekä tällä hetkellä ole "virallisesti yhdessä". Hän ei kuitenkaan pakota minua mihinkään, sillä päätös raskauden jatkamisesta/päättämisestä on loppupeleissä minun käsissäni ja hän ymmärtää sen.
Pelottaa pärjäisinkö vauvani kanssa yksin. Tiedän että lapsen isä tulisi varmasti olemaan kuviossa mukana, mutta kuinka paljon se onkin yksi suuri kysymysmerkki. Eli siitä on kuitenkin lähdettävä että jos aijon vauvani pitää, pärjään sen kanssa yksin.
JOS taas teen abortin, niin teenkö sen vaan siksi ettei vauvan isä halua lasta eikä suhdetta kanssani? Onko päätös todellakin minun omani? Ja mitä jos en koskaan voi antaa aborttia anteeksi itselleni enkä lapsen isälle? Olisiko abortti henkisesti liian raskas minulle?
En ole koskaan ennen ollut raskaana eikä tämäkään tilanne suunnitellusti tullut.
Mutta tässä sitä nyt ollaan. Ensi vuonna millon tämä lapsi syntyisi, täyttäisin 30 vuotta. Eli en olisi mikään nuori äiti enää..
Isoja kysymyksiä ja liian vähän aikaa...
Lapsen isästä olisi parempi että raskaus keskeytetyään, koska olemme olleet 6 vuotta on/off suhteessa emmekä tällä hetkellä ole "virallisesti yhdessä". Hän ei kuitenkaan pakota minua mihinkään, sillä päätös raskauden jatkamisesta/päättämisestä on loppupeleissä minun käsissäni ja hän ymmärtää sen.
Pelottaa pärjäisinkö vauvani kanssa yksin. Tiedän että lapsen isä tulisi varmasti olemaan kuviossa mukana, mutta kuinka paljon se onkin yksi suuri kysymysmerkki. Eli siitä on kuitenkin lähdettävä että jos aijon vauvani pitää, pärjään sen kanssa yksin.
JOS taas teen abortin, niin teenkö sen vaan siksi ettei vauvan isä halua lasta eikä suhdetta kanssani? Onko päätös todellakin minun omani? Ja mitä jos en koskaan voi antaa aborttia anteeksi itselleni enkä lapsen isälle? Olisiko abortti henkisesti liian raskas minulle?
En ole koskaan ennen ollut raskaana eikä tämäkään tilanne suunnitellusti tullut.
Mutta tässä sitä nyt ollaan. Ensi vuonna millon tämä lapsi syntyisi, täyttäisin 30 vuotta. Eli en olisi mikään nuori äiti enää..
Isoja kysymyksiä ja liian vähän aikaa...
Vastaukset 45
Vanhimmat
miksi uhraisit lapsesi jonkun miehen/suhteen takia? Mikset antaisi lapsesi jatkaa elämäänsä?
Ei muutenkaan koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka parisuhde olisi raskaaksi tullessa vakaa, ei voi tietää tuleeko ero lapsen synnyttyä. Todennäköisempää on että lapsi lujittaa suhdettanne ja tuo teidät lähemmäs toisianne. Jos näin ei käy, ei se muutenkaan olisi jatkunut ja löydät jatkossa jotakin parempaa.
Et ole tosiaan mikään nuorikaan enää, ja jos nyt tekisit abortin niin voi käydä niin ettei myöhemmin, muun tilanteen ollessa vakaampi, tulekaan enää toista tilaisuutta. Lapsesi ainoa tilaisuus on jokatapauksessa vain ja ainoastaan nyt ja tässä.
"Ja mitä jos en koskaan voi antaa aborttia anteeksi itselleni enkä lapsen isälle? Olisiko abortti henkisesti liian raskas minulle?"
Minusta näillä kysymyksillä vastaat jo itse itsellesi..
jo kertoo, että pidät alkiota lapsena, etkä tulevana lapsena, niin ehkä se sitten kannattaisi pitää. Tosin itse olen sitä mieltä, että yhtäkään lasta ei saisi syntyä vanhemmille, jotka eivät ole valmiita hoitamaan lastaan täydellä sydämellä. Tässä maailmassa ja jopa Suomessa riittää vaikka kuinka kaltoin kohdeltuja lapsia. Mieti, oletko valmis laittamaan sen tulevan lapsesi kaiken muun etusijalle ja varmistamaan hänen hyvinvointinsa. Jos et ole, niin abortti on parempi vaihtoehto. Täysin väärä lähtökohta on miettiä, pidetäänkö alkio vaan mahdollisten syyllisyydentunteiden takia.
pystyy vielä aivan alkuraskaudessa asioita noin kokonaisvaltaisesti ajattelemaan, etenkään jos raskaus on ollut yllätys/vahinko. Raskauden aikana kuitenkin äitiyteen kypsyy ihan luonnostaan, ja on valmis "uhraamaan" likimain mitä tahansa omastahyvästään sen pikkuisensa eteen.
Toivon sydämen pohjasta,että päätät pitää lapsen,tiedän että päätös on varmasti vaikea.Itse tein abortin 20-vuotiaana,silloin mietin pitkään asiaa ja en tiennyt mitä tehdä,opiskelut oli kesken ja kaikki asiat jotenkin kesken ja en tiennyt halusinko jatkaa seurestelua lapsen isän kanssa.Näin jälkeenpäin olen katunut päätöstä ja paljon,asia saa harvasen päivä kyyneleet silmiini,tuntuu jotenkin etten voi antaa anteeksi itelleni.Varsinkin nyt mietin asiaa vielä enemmän,kun haaveissa olisi lapsi ja seurustelen vielä edelleenkin saman miehen kanssa,mutta kaikki on vaan nyt niin erillailla,kuin silloin.Eteenpäin on mentävä,paljon voimia sinulle ja kaikkea hyvää,mitä sitten ikinä päätätkään.
Älä kyseenalaista lapsesi elämää. Hän kulkee jo omaa elämänkaartaan ja odottaa käyvänsä sitä sinun ja isänsä kanssa. Siihen hänellä on kaikki oikeus.
Olet itsekin jo sen ikäinen, että saattaa olla viimeinen tilaisuus lapsen kanssa elämiseen. Sitä on moni ennalta pelännyt, mutta tuskin kukaan katunut. Ei kukaan luovuttaisi lastaan, kun hänestä on kokemusta. Et sinäkään.
Ymmärrän abortin jos on tosi nuori tai ei kykene huolehtimaan lapsesta, mutta olet jo 30. Tämä saattaa olla ainoa mahollisuutesi saada lapsi ja vanhana kadut kun ei tullut hankittua lapsia. Olet siinä iässä että pärjäisit kyllä lapsen kanssa.
me ollaan lähes samassa tilanteessa kuin sä, joten toivottelen sulle voimia.
meidän yhteinen juttumme on nyt ohi, mut "exäni" on myöskin raskaana suunnilleen samoilla viikoilla. meil on jo tosin yksi lapsi ennestään,, mut mielestäni
tämä raskaus pitäis keskeyttää, vaikka se pahalta tuntuukin.
mun mielestä abortti ei oo koskaan hyvä ratkaisu, mut jos tilanne on on/off tai sit off niinku meillä, niin ei oo mitään järkevää syytä jatkaa sitä tässä vaiheessa.
haluun tulevaisuudessa olla mahdollisimman hyvä isä lapselleni ja pyrin ottamaan häntä mahd. paljon luokseni, mut ajatus 2 lapsesta joista toista en edes tunne kunnolla tuntuu vaikeelta.
tämä tilanne on varmasti naiselle vielä paljon kovempi paikka, mut toivon et ainaki mietit asian loppuun...
Miksi näette ainoaksi vaihtoehdoksi abortin, lapsen elämän päättämisen?
Voisiko olla joku syy miksi lapsen elämä on alkanut? Ei ole lapsen syy että sinä ja puolisosi ette tulee enää toimeen.
Jos te ette halua kantaa huolta lapsen elämästä niin voisiko lapsen antaa jollekin joka on valmis huolehtimaan ja kasvattamaan lapsen omanaan? Eikö adoptio voisi olla mahdollisuus?
Kyllä itse ainakin päätyisin mieluummin aborttiin kuin adoptioon. En voisi elää päivääkään miettimättä missä lapsi on tällä hetkellä, pidetäänkö sitä hyvin ja minkähän näköinen se on. Adoptioon antaminen olisi se viimeinen vaihtoehto.
Luuletko, että lapsi tulevaisuudessa olisi kiitollinen elämästään tietäen, että oma äiti on hylännyt hänet ja antanut pois?
Ja edelleenkään on turha puhua sikiöstä minään "valmiina" lapsena. Aivan turhaa tunteisiin vetoavaa lässytystä.
miltä näyttää. Siltä miltä nyt parin millimetrin limapussi voi näyttää. Jos siitä haluaa dramatiikkaa repiä niin mielikuvitus varmasti siivittää mihin saakka tahansa ;)
Jälleen kerran. Kirjoittaja ei nimittäin ole tehnyt aborttia.
turha vinkua niin kauaa tappamishyväksynnän perään kun niitä adoptiokotejakin ois!! Ja turha oikeutella lapsensa tappamista joidenkin toisten lasten kärsimyksillä! Piste ja piste.
;DDD
eivät ole lähelläkään lasten kokemaa kärsimystä. Piste.
:D
väittiköhän joku niin? Puhuttiin alkioiden tappamisesta eikä kärsimyksistä!! Piste.
Jollekin on taas näemmä kova paikka että adoptiolapset on yleensä kiitollisia bio-äideilleen että saivat pitää elämänsä!!!
Vai sekö että kyynisyys on niin kovin läpinäkyvää, kun lapsesta puhuminen muuna kuin 'limapussina' yritetään epätoivolla latistaa 'turhaksi lässytykseksi'? :D
alkio kokee kärsimystä siitä, ettei koskaan kehity fysiologisesti ihmiseksi? Ja tuo kärsimys on mielestäsi samaa luokkaa sen kanssa, kun lapsi tietää, että oma äiti on hylännyt hänet?
Olet täysin pihalla :D
Itse jatkoit puhetta lasten kokemista kärsimyksistä. Piste. :D
täällä kukaan muu on jankuttanut alkion kärsimyksistä kuin sinä ihan yksinäs?! :DD Olet todellakin pihalla! Piste.
Etkö osaa vaihtaa toista näkymää ja lukea mitä edellä on kirjoitettu? Sieltä se näyttö löytyy. Taas se näytä-mankuminen alkaa, kun et osaa enää muutakaan sanoa. Ja silti pitää olla vastaamassa tyhjänpäiväisyyksiä, vaikkei sinulla ole mitään sanottavaa. Piste.
että sinä aloit mankua alkion kärsimyksistä vaikka edellisessä oli puhe niiden tappamisesta. Ja nyt alat inistä kun pitäisi todistaa omat perusteettomat väitteesi oikeiksi etkä siihen kykene... tyhjänpäiväistä tosiaan. Piste.
hölmöläinen! Minähän vastasin tähän, sinun omaan kirjoitukseesi: "Ja turha oikeutella lapsensa tappamista joidenkin toisten lasten kärsimyksillä! Piste ja piste."
:DD Yritä nyt, joskus edes, pysyä asiassa... :D
mietihän nyt mitä mahdoin tarkoittaa niillä TOISILLA lapsilla.. Alkioitako? ;D
Minä olen pysynyt asiassa koko ajan. Sinähän tässä alat tehdä tappamisesta 'kärsimystä'!
..ja päätin pitää lapseni. Kannattaa hakea tukea heti neuvolasta ja kartoittaa se oma tukiverkko, ottaa selvää, mitä kaikkea paikkakunnallasi on tarjolla.
Vertaistukiryhmiä löytää myös netistä.
Vauvan kanssa pärjää yksin ja vauvan kanssa voi tehdä vaikka mitä, jos vain mielikuvitusta löytyy!
Itse en ole katunut päätöstäni kertaakaan, päinvastoin ja nyt asiat eivät voisi olla paremmin!
Voimia! :)
Olen ollut myös samankaltaisessa tilanteessa tavallaan. Mutta lähtökohtaisesti kun tulin raskaaksi en ajatellut lapsen isää ollenkaan siinä vaiheessa. En ollut rakastunut ja lapsi oli vahinko. Siksi mietin ja pähkäilin pitkän aikaa mitä tekisin. Pelkäsin että miten tulen yksin sen kanssa toimeen, pärjäänkö taloudellisesti Yms. Ne on aivan luonnollisia ajatuksia naiselle joka on ensimmäistä kertaa raskaana. Jos olisit toisen kerran raskaana, et varmaan edes miettisi moisia... Eli päätin tehdä lapsen, ja pian jo sen jälkeen kaikki muut asiat olivat aivan toisarvoisia. Nyt lapseni on reipas 4 vuotta, olen hoitanut häntä yksin ja ollut hänen kanssaan koko ajan, lukuunottamatta aikaa minkä olen työssä. Se tunne äitinä olosta on niin uskomaton että se pitää kyllä itse kokea. Sitä ei voi toinen selittää. Se kun näet sen kasvavan ja oppivan päivä päivältä uutta. Ja oma lapsesi on aina se maailman ihmeellisen olento. Äitiys on jotain maailman ihaninta. toki olisi ihana jos lapsella olisi myös isä, mutta olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tärkeintä on rakastava vanhempi, ei riitaisa liitto tai liitto jossa ollaan pelkästään lapsen takia. Lapsi kuitenkin haistaa tulehtuneet välit äidin ja isän välillä ja varmasti tärkeintä lapselle on kuitenkin se että kotona on rauha ja onnellinen ja turvallinen olo. Olet jo sen ikäinen että sinuna en tosiaankaan miettisi enempää. Nyt vain vauva-lehti tilaukseen ja ihanaa raskausaikaa!!!
yksinhuoltajanakin taloudellisesti kohtuullisesti. Toinen kysymys vain on, että ovatko muut henkiset ja fyysiset tarpeesi yhtä vaatimattomia kuin näiden "pidä lapsi" besser wissereiden älynlahjat, että pärjäät myös henkisesti niiden ongelmien kanssa, mitä mahdollinen yksinhuoltajuus tuo mukanaan.
Sen osaat ratkaista vain sinä.
Kiitos paljon vastauksista ja neuvoista! Paljon olen asiaa tämän viikon aikana miettinyt ja tullut siihen lopputulokseen että aijon pitää lapsen. Tietty raskaus on vielä niin aluillaan ettei sitä koskaan tiedä mitä tässä tulee vielä tapahtumaan. Mutta toivotaan parasta. Ensi viikolla on ensimmäinen neuvolassa käynti.
Hyvää kesää kaikille! :)
vapaan abortin kannattaja. Olet tehnyt oikean päätöksen, koska se on sinun päätöksesi.
Onnittelut, teit oikein.
Teit oikein lapsellesi ja teit oikein itsellesi. Et tule katumaan. Löydät onnen ja elämän koska ne valitsit.
Ps. Karista kuitenkin mielestäsi nuo aborttiväen perääsi manaamat "voimat", joita ylempänä päällesi heitettiin. Katso vain lastasi ja hänen elämäänsä ja yhteistä elämäänne.
sanoihin, hieno päätös! Vuoden päästä viime viikkojen pahat ajatukset ovat pelkkä etäinen, mutta onneksi totetumaton muisto menneisyydessä..
Onnellista odotusta ja elämää sinulle ap. ja pikkuiselle :)
"Ps. Karista kuitenkin mielestäsi nuo aborttiväen perääsi manaamat "voimat", joita ylempänä päällesi heitettiin. Katso vain lastasi ja hänen elämäänsä ja yhteistä elämäänne."
..myös että sudet liikkuvat usein lampaan talja päällä. Alkioasiamiehiltä ei kysyjälle tukea heru enää sen jälkeen, kun vauva on syntynyt. Tälläisen lammasturkkilaisen suden tunnistaa siitä, että hän pyrkii kertomaan kysyjälle oikean ratkaisun ottamatta huomioon kysyjän omaa tilannetta tai omaa halua. Tärkeintä on lammasturkkilaisen oma kanta. Merkkinä "teit oikein." -tyyliset vastaukset.
Ratkaisu on aina ja ainoastaan henkilökohtainen, eikä siihen saa kukaan muu mennä kertomaan mitä pitää tehdä, sillä kyseessä on myös tulevan lapsen hyvinvointi. Maailmassa riittää aivan liikaa syyllisyyden vuoksi synnytettyjä lapsia, jotka on jätetty sittemmin heitteille.
mielestäsi tulevan lapsen hyvinvoinnin varmistaminen etukäteen on "totuuden vääristelyä omaksi edukseen ja huomion kääntämistä toisaalle päivänvaloa kestämättömistä toimista ja syyllisyyden suohon kiskomista"
Onko sinulla asiat ihan hyvin?
Kyseessä on juuri henkilökohtainen juttu, koska sen henkilön eli tulevan äidin henkilökohtaisesta hyvinvoinnista riippuu myös tulevan lapsen hyvinvointi. Kuten juuri sanoinkin edellä näille alkioasiamiehille ei ole tärkeää tulevan lapsen hyvinvointi, vaan ainoastaan se, että raskaus jatkuu - hinnalla millä hyvänsä. Kuten yllä olevasta fanaatikon kirjoituksesta voikin päätellä.
hyvin ainakaan näyttäs olevan kun pitää taas muista aiheettomia syytöksiä keksimällä keksiä.
No millähän tavoin ilmenee se että lapset on yhdentekeviä syntymän jälkeen niille jotka niitä puolustaa kohdusta lähtien?
Katsos kun useimmiten käy niin että raskautta jatkaessa se nainenkin kasvaa äitiyteen, ja jollei, niin lapselle kyllä muitakin toivojia löytyy. Että miten se hyvinvointi on uhattuna näissä tapauksissa?
kirjoituksissa ihan selvästi osoittanut välinpitämättömyytesi syntyneiden lapsien kärsimystä kohtaan.
- Esimerkiksi köyhien maiden köyhien lasten hyvinvointi ei kiinnosta sinua, etkä ole valmis rahallisesti avustamaan vaikka sinulla olisi siihen varaa (Olethan kertonut, että sinulla jää rahaa säästöön - käytät sen mieluummin keinohedelmöitykseen kuin jo olemassaolevien lasten auttamiseen).
- Raskaana olevien raiskattujen lasten kohdalla ajattelet enemmän alkion hyvinvointia ja oikeuksia kuin sen olemassaolevan lapsen.
itse yhtään sen enempää :DD mokoma tekopyhyys!!
Minä sentään puolustan sitä tärkeintä ihmisoikeutta, alusta lähtien, sinä et edes sitäkään.. oma napa ja haluamiset kun menee aina niin "vähäpätöisen" edelle!
"Minä sentään puolustan sitä tärkeintä ihmisoikeutta, alusta lähtien"
Kyllä kuule täällä muut puolustaa sitä tärkeintä ihmisoikeutta kuin myös kaikkia muitakin ihmisoikeuksia alusta lähtien, kaiken aikaa ja loppuun asti, päinvastoin kuin sinä.
Ikävää, jos sinun MIELESTÄSI oleellinen alku ihmisoikeuksien kannalta on ihan joku muu kuin muilla. Sinun mielipiteesihän ei asiaa muuta miksikään :)
Miten sinä puolustit sen lapsesi elämänoikeutta ALUSTA lähtien? Niin, et yhtään mitenkään, päinvastoin! :DD Me useimmat muut teemme toisin lastemme kanssa, ja ihan alkiosta lähtien :) ilman elämää on hankala olla mitään muitakaan oikeuksia.
"oma napa ja haluamiset kun menee aina niin "vähäpätöisen" edelle!"
Sinullahan juuri menee - mieluummin laitat rahaa omanapaiseen keinohedelmöitysyritykseen kuin jo olemassaolevan, kärsivän lapsen auttamiseen.
tehdä minkä voi ja auttaa ensisijaisesti omaa lastaan. Sun mielestä ei ole edes sen vertaa että auttaisi lastaan elämään.. siihenhän (tappamatta olemiseen) ei tarvi edes rahaa.
Synnyttäminen on mielestäni itsekkäimpiä tekoja ikinä.
äidilleni siitä "itsekkyydestä" äärimmäisen kiitollinen :)
Ehkäpä, mutta kaikilla ei sitä äitiä ole. :)
syntyneillä se synnyttäjä (elämänantaja-äiti) on.
Jos olet sitä mieltä, että haluat nyt tai tulevaisuudessa lapsia, pidä lapsi. Jos olet päättänyt, ettet halua lapsia, älä pidä. Mikään ei ole pahempaa kuin lapsi, jota ei rakasteta!
Itse en ole koskaan tehnyt aborttia (enkä ole ollut raskaanakaan kuin kerran). Olen nyt 5kk vanhan ihanan vauvelin äiti. Päätin viime vuoden alussa, että kyllä joskus haluan lapsia, vaikken asiasta aiemmin ihan varma ollutkaan. Ehdottomasti oikea päätös - tunteella tehty :)
sinuna pitäisin vauvvan kun kummiskin olet niin vanha!! minä itse olen sinua puolet nuorempi ja ehkä jopa raskaana ;s mulla ei oo muuta vaihtoehtoo ku tehä abortti jos testit näyttää että olen raskaana! jos päätät pitäää vauvvan toivotan kaikkea hyvää teille!! =)
ei olis muuta vaihtoehtoo? Ei ikä ole mikään itsestäänselvä veruke tappamiselle. Oot ollu tarpeeks vanha harrastaan seksiäkin, joten..
ilmenee siinä millä solvauksin aloitat viestisi :D
Antaa lapsen elää synnyttämällä se, ei edellytä valmiutta äidiksi. Siis oltava valmis kantamaan seuraus (lapsi) seksistä, ei olemaan äiti.
Joten eipä tainnut kukaan mitään 'naurettavaa' väittääkään.