Täällä tämmönen reilu nelikymppinen perheellinen työtön nainen.
Viimeiset viisi vuotta alkoholi maistunut päivittäin, ei onneksi mitään viinaksia mutta olutta ja siideriä kuluu päivittäin.
Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, tuntuu että juominen vain pahentaa aloittamista, masentaa kaikki. Jos ottaa yhden niin olo ihan ok ja jaksaa duunata kaikkee himassa mut useampi niin alkaa v-aa ja masentaa.
Oon aina kokenut olevani vahva ihminen mutta tämä ongelma kyllä on voiton puolella.
Päivittäin vain ajattelee että meniskö kauppaan vaikka aamulla mieli oli toinen.
Pahinta on että aamukahvin tilalle on välillä tullut aamuolunen vaikka ei ois suoranaista krapulaakaan.
Mies kiltisti vierellä ainakin vielä vaikka tiedän että hänellekin tilanne vaikea ja saati lapsille. Kotityöt olen kuitenkin aina pystynyt hoitamaan ainakin vielä.
Jotenkin tunnen että kenties voisin itsekseni päästä tästä tavasta eroon mikä ainakin itselläni mielestäni on koska elämässä tällä hetkellä tyhjiö työttömyyden takia ja tietty parisuhdekin jossain määrin retuperällä.
Ois kiva josko täältä löytyisi muita samassa tilanteessa olevia juomisen lopettamista aloittavia... voitais yhdessä tsempata toisiamme tällä karikkoisella tiellä!!
Viimeiset viisi vuotta alkoholi maistunut päivittäin, ei onneksi mitään viinaksia mutta olutta ja siideriä kuluu päivittäin.
Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, tuntuu että juominen vain pahentaa aloittamista, masentaa kaikki. Jos ottaa yhden niin olo ihan ok ja jaksaa duunata kaikkee himassa mut useampi niin alkaa v-aa ja masentaa.
Oon aina kokenut olevani vahva ihminen mutta tämä ongelma kyllä on voiton puolella.
Päivittäin vain ajattelee että meniskö kauppaan vaikka aamulla mieli oli toinen.
Pahinta on että aamukahvin tilalle on välillä tullut aamuolunen vaikka ei ois suoranaista krapulaakaan.
Mies kiltisti vierellä ainakin vielä vaikka tiedän että hänellekin tilanne vaikea ja saati lapsille. Kotityöt olen kuitenkin aina pystynyt hoitamaan ainakin vielä.
Jotenkin tunnen että kenties voisin itsekseni päästä tästä tavasta eroon mikä ainakin itselläni mielestäni on koska elämässä tällä hetkellä tyhjiö työttömyyden takia ja tietty parisuhdekin jossain määrin retuperällä.
Ois kiva josko täältä löytyisi muita samassa tilanteessa olevia juomisen lopettamista aloittavia... voitais yhdessä tsempata toisiamme tällä karikkoisella tiellä!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
oluet ja siiderit ovat myös viinaksdia, vaikka pros.määriltään lievempiä. Koukkuun niihinkin jää. Itelläni myöhemmin tuli mukaan väkevämmät.
Hei olen 17 vuotias tyttö joka on saanut seurata poikaystävän isän juomista jo noin 4 vuotta. Hän on aina juonut suuria määriä kaljaa työpäivien jälkeen. Viikonloppuna yleensä vetää kännit.Hän ei vain myönnä olevansa alkoholisti.
Myös erilaiset ongelmat vaikuttavat siihen mistä ihminen etsii lohtua.
Se vaikuttaa lapsiisi ja itseesi huonolla tavalla. Mieti nyt että lapsesi näkevät kun juot kaljaa päivät pitkät,se vaikuttaa heihin todella huonosti. Ja varsinkin jos lapset ovat vielä aika nuoria noin 5-10 vuotiaita niin annat heille kuvan että kaljan/siiderin juominen olisi muka täysin normaalia. He ottavat mallia sinusta. Jos lapsesi ovat vanhempia kuten 12-17 vuotiaita niin he tajuavat jo että kaikki ei ole hanskassa.Vaikka juomisesta ei olisikaan "tavallaan" mitään haittaa lapsille niin siitä saattaa seurata heille ahdistuneisuutta,masentuneisuutta ym.
Varsinkin jos jossain vaiheessa tulee suurempia ongelmia.Myönnä itsellesi että sinulla on ongelma, keskustele miehesi kanssa. Juomista ei lopeteta noin vain, suosittelen vertaistukiryhmää,terapiaa ym. Juomiseen on yleensä joku syvempi syy. Tsemppiä lopettamiseen. Itse tiedän miltä tuntuu kun oma vanhempi juo, se vaikuttaa HYVIN monella tavalla.
Jokainen tietenkin tapauksensa, mutta kylläpä tuo on hyvin yleinen tilanne.
Tokikin täällä satunnaisesti on muita, samankaltaisessa tilanteessa olevia. Täällä vain ei ole montaakaan kirjoittajaa ja neuvot tahtovat olla sitten jotain uskonnollista läppää.
Kokeile plinkkiä. Siellä on paljon erilaisia ihmisiä kirjoittelemassa ja lisäksi paikka on moderoitu ja hyvin asiallinen:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/
Saitilla on myös erittäin runsaasti asiatietoa aiheesta, se on myös oikea päihdetyön portaali, ei mikään pelkkä pulinapoksi.
elämäntilanne. Nyt olen kuukauden ollut raittiina. Masennus taustalla, siihen lääkitys. Säännölliset lääkärinkäynnit, kolmivuotinen psykoterapia takana. Teen nyt puolipäivätyötä ainakin vuoden loppuun.
Aikaisemmin oli "pientä kaljoittelua"pitkin päivää. Kurjaa oli, kaikki kärsi, mies ja lapset.
Kyllästyin olotilaani. Hommasin antabus-kapselit ja menin AA-kerhoon.
Päivän otan kerrallaan. En vaadi itseltäni liikaa. Yritän syödä monipuolisesti ja liikkua.
Nykyään nukun hyvin, ilman omantunnon tuskia. Käyn AA:ssa aina silloin, ku ehdin. Siellä on mun mielestä ihan hyvä olla. Tiedän, et raittius on itsestä kiinni. .
Tällä palstalla on kans ihan hyvä lukea toisten "juttuja" ja itekki kirjoitella.
Ei muuta, ku tsemppiä! ja palaillaan!
Olet miettinyt asiaa pitkään, ja olet tosi väsynyt kaljoitteluun ja sen tuomaan huonoon fiilikseen. Hetken helpotusta seuraa morkkis.
Minä oon aika paljon samassa tilanteessa, vaikkakin oon saanut nyt tehtyä päätökseni, eli pistin kerrasta poikki, kaljoittelut kuuluvat nyt eiliseen.
Ennen mietin melkein aina aamuisin, että nyt en osta olutta, mutta töiden jälkeen oli tosi helppo löytää tekosyy sittenkin ostaa muutama olut. Harva se ilta meni ainakin sikspäkin verran. Ja joka perjantai pubiin moikkaamaan "kavereita", ja hyvistä aikomuksista huolimatta join niin paljon etten aamulla muistanut miten oon kotiin päässyt, ja olo kurja. Viimeaikoina aloin ottamaan lauantaina muutaman "korjaavan.
Tiesin että teini-ikäinen poika tavallaan kärsi tilanteesta, mutten välittänyt.
Olut oli tärkeämpää.
Krapulassa aina ajattelin, että en juo enää niin paljoa...ja ajattelin ettei tuo muutama olut arki-iltoina niin paha ole.
Mutta onhan se, se rajoittaa elämää enemmän kuin vois ikinä kuvitella, väsyttää,masentaa,laiskottaa,tylsistyttää.
Olen ollut nyt huimat 17 päivää raittiina. ja tuntuu_niin_hyvältä. Vapautuneelta, sanoisin.
En ole käynyt AA:ssa, mutta menen sinnekin, jos alkaa tuntua että tarvitsisin sellaista tukea.
Oon lukenut paljon tietoa alkoholismista, ja ymmärtänyt että olen alkoholisti, vaikken ehkä pahimmasta päästä, niin myönnän silti, että olen.
Ja AA-jutusta oon sen verran imenyt itselleni tietoa, että tää raittius on paras pitää päivä kerrallaan. Ei mitää loppuelämän suunnitelmaa, vaan: tänään olen raittiina. Mä luulen että tää toimii mulla hyvin, ja tälle palstalle kirjoittamisesta on ollut mulle suuri apu.
Tsemppiä sinulle, aloittaja!
oluet ja siiderit voivat koukuttaa jopa pahemmin kuin tiukka viina. Miedoissa kun säilyy illuusio, että näitä kun nappailen hitaammin, niin ei oo paha, enkä ole koukussa. Krapulattomuus on myöskin vähän kakspiippunen juttu. Silloin, kun juopottelin vielä, niin en pitänyt sitä velttoutta krapulana, vaan se oli jokapäiväinen olotila. Lopetettuani meni pari kuukautta, ennenkuin tajusin, mikä on ihmisen ns. oikea olo.
Tsemppiä kuitenkin keski-ikäiseltä sinkkunaiselta, jolta masiskin hävisi.
Ihan kuin olisin ite kirjottanu tuon tekstin....... Eli tässä sulle ainakin yks vertaistuki :)