Olen nyt lueskellut tämän palstan juttuja jonkun verran ja jotkut jutut kuullostavat harvinaisen tutulta,valitettavasti. Olen kuitenkin tajunnut sen, että oma mustasukkainen sai alkunsa jostakin tai että siihen on syy.
Olemme seurustelleet 4 vuotta ja suhteemme alussa en kokenut lähes minkäänlaista mustasukkaisuutta, ainakaan verrattuna nykyiseen. Vuosi sitten suhteessamme oli kriisi, jonka päätteeksi eräänä päivänä mies sanoi ettei tiedä rakastaako minua enää. Se pysäytti ja murruin täysin. Otin asian todella raskaasti. Olin varma, että mieheni tahtoo erota.
Sinä aikana mieheni myös petti luottamukseni. Tuli ilmi,että hän on valehdellut minulle ja tehnyt selkäni takana asioita. Mieheni ei ole pettänyt minua, mutta hölmöillyt kuitenkin kerran. Mies oli sen jälkeen todella surullinen, koska näki kuinka minuun sattuu. Sanoi tajunneensa,ettei halua menettää minua ja rakastaa edelleen.
Nyt "kriisistämme" on kulunut vuosi ja mustasukkaisuus on pahentunut koko ajan. En pysty enää itselleni mitään. En vain pysty luottamaan. Se, että mieheni kerran on miettinyt eroa vakavastikkin, ei unohdu. Toisin sanoen en ole antanut anteeksi vuoden takaista hölmöilyä ja sitä kuinka satutti minua.
Minulle ei ole ollut syytä epäillä miestäni mistään tapahtuman jälkeen. Eikä ennen "kriisiä". Olen melko varma ettei ole pettänyt. Mustasukkaisuus ei kuitenkaan tunne järkeä. Ja sen vuoksi olemme riidelleet todella monta kertaa. Tiedän käyttäytyväni todella tyhmästi ja tiedän, että suhteemme päättyy jos en saa mustasukkaisuuttani kuriin.
En jaksa kohta itsekkään. Mies on ollut ihmeenkin kärsivällinen asian suhteen. Eikä hän ole erosta tms. puhunut. Mutta en tiedä kauanka hänkään kestää. Eniten ahdistaa oma ahdsitus. En pääse negatiivisista tunteistani eroon. Vuoden takaiset asiat pyörivät edelleen päässä.
Voinko syyttää miestäni omasta mustasukkaisuudestani ? Hän sai aikaan minussa nämä tunteet. Hän petti luottamukseni ja nyt joudumme molemmat siitä kärsimään. Mies on pyytänyt tuhat kertaa anteeksi ja ollut maailman ihanin. Haluasin antaa täysin anteeksi ja muuttua "entiselleni". Mutta miten ?
En tiedä mitä haen kirjoituksellani. Kommentteja ehkä neuvoja. Oma pää selvisi ainakin jonkin verran...
Olemme seurustelleet 4 vuotta ja suhteemme alussa en kokenut lähes minkäänlaista mustasukkaisuutta, ainakaan verrattuna nykyiseen. Vuosi sitten suhteessamme oli kriisi, jonka päätteeksi eräänä päivänä mies sanoi ettei tiedä rakastaako minua enää. Se pysäytti ja murruin täysin. Otin asian todella raskaasti. Olin varma, että mieheni tahtoo erota.
Sinä aikana mieheni myös petti luottamukseni. Tuli ilmi,että hän on valehdellut minulle ja tehnyt selkäni takana asioita. Mieheni ei ole pettänyt minua, mutta hölmöillyt kuitenkin kerran. Mies oli sen jälkeen todella surullinen, koska näki kuinka minuun sattuu. Sanoi tajunneensa,ettei halua menettää minua ja rakastaa edelleen.
Nyt "kriisistämme" on kulunut vuosi ja mustasukkaisuus on pahentunut koko ajan. En pysty enää itselleni mitään. En vain pysty luottamaan. Se, että mieheni kerran on miettinyt eroa vakavastikkin, ei unohdu. Toisin sanoen en ole antanut anteeksi vuoden takaista hölmöilyä ja sitä kuinka satutti minua.
Minulle ei ole ollut syytä epäillä miestäni mistään tapahtuman jälkeen. Eikä ennen "kriisiä". Olen melko varma ettei ole pettänyt. Mustasukkaisuus ei kuitenkaan tunne järkeä. Ja sen vuoksi olemme riidelleet todella monta kertaa. Tiedän käyttäytyväni todella tyhmästi ja tiedän, että suhteemme päättyy jos en saa mustasukkaisuuttani kuriin.
En jaksa kohta itsekkään. Mies on ollut ihmeenkin kärsivällinen asian suhteen. Eikä hän ole erosta tms. puhunut. Mutta en tiedä kauanka hänkään kestää. Eniten ahdistaa oma ahdsitus. En pääse negatiivisista tunteistani eroon. Vuoden takaiset asiat pyörivät edelleen päässä.
Voinko syyttää miestäni omasta mustasukkaisuudestani ? Hän sai aikaan minussa nämä tunteet. Hän petti luottamukseni ja nyt joudumme molemmat siitä kärsimään. Mies on pyytänyt tuhat kertaa anteeksi ja ollut maailman ihanin. Haluasin antaa täysin anteeksi ja muuttua "entiselleni". Mutta miten ?
En tiedä mitä haen kirjoituksellani. Kommentteja ehkä neuvoja. Oma pää selvisi ainakin jonkin verran...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei! Minulla aivan samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Olisi kiva jutella vaikka sähköpostinvälityksellä, jos haluat? Laita mailiosoitetta tähän niin jaan mielelläni kokemuksia ja yritän olla avuksi parhaani mukaan :)
Miehesi ei vienyt asiaa riittävän pitkälle. Jos ei muuta sinun on sanottava hänelle, että se asia jäi vielä kesken, koska koet edelleen, että et voi luottaa häneen. Uskottomuus on uskottomuutta tunteissa. Pitää pitää huoli, että toinenkin tietää, miltä sinusta tuntuu. Ei riitä edes, että itse tietää vaan toisen pitää tietää ne asiat mielellän yhtä hyvin.
Miehesi elää passiivisessa tyynessä mutta hänellä on pyörremyrsky ympärillään. Hän tiedostaa, että jos liikkuu pois keskeltä niin sitten repeää. Se vaatii hänen kaiken huomionsa ja siinä silloin tipahtaa muut, myös kumppani.
Mitä sinun tulee tehdä on puhua omista tunteistasi hänelle. Ei asioista, ei mitä joku muu teki, ei mitään muuta. Keskity ihan vain tunnetilojen kuvaamiseen ja sitten yhdistele niitä muihin. Sinun on myös sanottava, että jos et pysty ymmärtämään niitä tunnesyitä hänen käyttäytymisensä aikaan saaneilla tunteiden juurilla, luottamus ei palaa tai ainakin siitä jää jäljet teidän välille vielä vuosikymmeniksi.
Lopulta puhumalla tunteista, vaikka päätyisitte eroon, jos se on tehty riittävän perusteellisesti, olette molemmat siitä onnellisia, pysytte ystävinä ja tulevaisuus on valoisa molemmille. Kaikkea voi silloin tapahtua. Joka tapauksessa olette sitten jatkoa varten elämässä valmiita siihen, että toimitte muiden kanssa uskollisesti.
Olemme puhuneet asiasta monen monta kertaa. Mies kyllä tietää tunteistani. Puhuminen on auttanut, mutta vain hetkellisesti. Sitten taas räjähtää jonkin ajan kuluttua. En osaa pitää kiukkuani sisälläni.
Mies on kyllästynyt asian jauhamiseen, niinkuin minäkin. Ehkä emme ole osanneet puhua asiallisesti ja järkevästi, sillä aina se päätyy kauheaan riitaan ja huutamiseen. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Suhde toimii muutoin hyvin ja tunnen itseni onnelliseksi. Paitsi silloin kun mustasukkaisuus saa vallan ja muistelen menneitä.
Mies on monta kertaa kysynyt, että mitä hän voisi tehdä että minä luottaisin ja että minulla olisi hyvä olla. En ole osannut vastata oikeastaan mitään. Voiko mieheni tehdä oikeasti jotain? Ei luottamusta kukilla osteta.
John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirjaa, erityisesti lukuja: Naiset muistuttavat aaltoja ja Hankalien tunteiden viestiminen. Varmasti on avuksi teidän tilanteessa.
Itsetuntosi kärsi kolauksen ja nyt vaan jauhat samaa. Mustat sukat aika vaihtaa vaikka punaisiin. MUISTA, ETTÄ MEILÄ ON VAIN 1 ELÄMÄ-. Nauti siis parisuhteesta ja unohda "se kriisi", niitä on joka parisuhteessa. Tai sitten erotkaa ja jättäkää toisenne rauhaan.....NOH, herättikö ajatuksia?
Totta. Turhaa jauhamista, joka aiheuttaa vain pahan olon. Olen päättänyt unohtaa asian. Olen ollut tyhmä ja lapsellinen. Kriisi ei edes ollut loppujen lopuksi kovin vakava ja maata kaatava. Tein siitä vakavan vain oman pään sisällä. Suhde on itselleni ensimmäinen vakava, joten kokemusta ei muusta ole. Noh, olen nyt ehkä hiukan viisaampi.