Eilen illalla kävin eka kertaa näillä sivuilla ja olen järkyttynyt kaikesta tästä keskustelusta. Oletin, että täällä olisi asiallista ja rakentavaa keskustelua. Mutta kohtasinkin paljon tappelua, toisten haukkumista, pilkkaamista, törkeää kieltä... Toisaalta, olisihan se pitänyt arvata. Nimimerkin takaa on kenen tahansa niin helppoa suoltaa mitä tykkää. Kuitenkin odotin tältä nimenomaiselta palstalta enemmän. En voi kieltää, etteikö joitain asiallisia juttujakin ollut, mutta yleiskuva oli surkea.
Nukkumaan menin todella ahdistuneella mielellä. Ajattelin, että jos itsellä olisi hätä ja olisin etsivällä mielellä, voisi olla mahdollista, että etsiytyisin netin kautta esim. tälle palstalle vastauksia hakemaan. Mutta täältä sitä ei löydä. Tulee vain kuva, että uskovaiset ovat ärhäköitä, sanavalmiita, hyökkääviä tyyppejä. Onko se oikea kuva meistä? Kertooko se siitä veljellisestä rakkaudesta, ilosta ja rauhasta, joka uskovaisten sydämissä asuu?
Tuottaako väittely hedelmää? Omalle uskonelämälle siitä varmastikaan ei ole enempää hyötyä kuin haittaa. En tarkoita, etteikö uskostaan saisi puhua, mutta eikö sen kuitenkin voisi tehdä muuten, kasvotusten ja oikealla mielellä. Ja kaikki senkin jälkeen, miten Jumala sanoja antaa. Meistä kukaan ei kuitenkaan voi tehdä toisesta uskovaista, kaikki on lopulta Taivaan Isän työtä. Me toimimme vain pieninä kylväjinä täällä maailmassa ja Jumala juurruttaa siemenen ja antaa kasvun, jos Hänen tahtonsa on niin.
Tällaisia ajatuksia...en koe itseänikään vahvaksi taivaantien kulkijaksi, vaan monesti erehtyvänä, kompastelevana ja vikoihin joutuvana. Armoevankeliumilla saan kuitenkin pestä vaatteeni ja Taivaan Isältä saan rukoilla voimia ja halua pysyä uskomassa perille saakka.
yksi vanhoillislestadiolainen
Nukkumaan menin todella ahdistuneella mielellä. Ajattelin, että jos itsellä olisi hätä ja olisin etsivällä mielellä, voisi olla mahdollista, että etsiytyisin netin kautta esim. tälle palstalle vastauksia hakemaan. Mutta täältä sitä ei löydä. Tulee vain kuva, että uskovaiset ovat ärhäköitä, sanavalmiita, hyökkääviä tyyppejä. Onko se oikea kuva meistä? Kertooko se siitä veljellisestä rakkaudesta, ilosta ja rauhasta, joka uskovaisten sydämissä asuu?
Tuottaako väittely hedelmää? Omalle uskonelämälle siitä varmastikaan ei ole enempää hyötyä kuin haittaa. En tarkoita, etteikö uskostaan saisi puhua, mutta eikö sen kuitenkin voisi tehdä muuten, kasvotusten ja oikealla mielellä. Ja kaikki senkin jälkeen, miten Jumala sanoja antaa. Meistä kukaan ei kuitenkaan voi tehdä toisesta uskovaista, kaikki on lopulta Taivaan Isän työtä. Me toimimme vain pieninä kylväjinä täällä maailmassa ja Jumala juurruttaa siemenen ja antaa kasvun, jos Hänen tahtonsa on niin.
Tällaisia ajatuksia...en koe itseänikään vahvaksi taivaantien kulkijaksi, vaan monesti erehtyvänä, kompastelevana ja vikoihin joutuvana. Armoevankeliumilla saan kuitenkin pestä vaatteeni ja Taivaan Isältä saan rukoilla voimia ja halua pysyä uskomassa perille saakka.
yksi vanhoillislestadiolainen
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen itsekin sortunut inttämään ja vastaamaan vähemmän kohteliaasti. Tosin on täällä poikkeuksiakin (esim. ketju "onko vl-seurakunnissa...", joka pysyi asiallisena). Ei meidän tulisi vastata vihalla vihaan tai ilkkua ilkkujia.
"Ajattelin, että jos itsellä olisi hätä ja olisin etsivällä mielellä, voisi olla mahdollista, että etsiytyisin netin kautta esim. tälle palstalle vastauksia hakemaan. Mutta täältä sitä ei löydä."
täällä vl-kirjoituksista ja rauhanyhdistyksiltä löytyy Raamatun vastaisia valheoppeja.
Ikävää.
Ihan oikeasti: eikö teillä ole parempaa tekemistä? Jos teillä on omasta mielestänne rauha sielulla, miksi ette jätä meitä rauhaan? Tuollainen katkeruus pistää pohtimaan monenlaista sieluntilastanne.
Jos olet tosi uskovainen, nouset kaiken väittelyn yläpuolelle. Mutta ehei- täällä sinäkin vaan kitiset vastaan. Kasva aikuiseksi.
Entä jos lestadiolaisuuden kritiikkiin onkin aihetta? Kannattaako sulkea siltä silmänsä tai puolustautua pelkällä tyhjällä liturgialla?
Jos ihminen on kovin kiivas ja parjaa toisia, ei hänestä oikein välity Kristuksen täydellinen rakkaus. Näitä kiivailijoita on mielestäni ollut sekä vl-nikeissä että muissakin. Toisaalta Jeesus itse sanoi, ettei Hän tuo vain rauhaa, vaan myös miekan.
Olen ajatellut, ettei meillä vl-uskovaisilla ole kuitenkaan varaa nousta kaikkien syytösten yläpuolelle. Jos meitä syytetään ylpeydestä, kylmyydestä ja rakkaudettomuudesta, on aiheellista miettiä, missä vika? Jumalan omien tuntomerkkinä on rakkaus, joka säteilee maailmalle. Jos tämä valo ei näy maailmaan, voi miettiä, miten sen saisi taas syttymään niin, että Jumalan rakkaus näkyisi muillekin todella kutsuvana.
Tämä kuulostaa tällaiselta idelaistiselta hömpältä, mutta oikeasti ajattelen, ettemme me ole niin täydellisiä, ettei meidän tarvitse tarkkailla lainkaan itseämme. Emme ole erehtymättömiä, vaan turmeltuneita ja syntisiä. Siksi meillä ei ole varaa ylpeyteen ja itseriittoisuuteen.
"Jumalan omien tuntomerkkinä on rakkaus, joka säteilee maailmalle."
Valitettavasti vanhoillislestadiolaisuuden ja muiden uskovien välillä tulee AINA OLEMAAN syvä juopa niin kauan kuin veeällät opettavat oppeja, jotka eivät saa mitään tukea Raamatusta.
Ei voi nähdä "rakkautta" sellaisesta uskovaisesta, joka sanoo toiselle elävässä uskossa olevalle: "Tee parannus".
Sellaisesta ihmisestä huokuu pikemminkin
- oma ylpeys
- muiden uskon halveksiminen
- itsensä jalustalle nostaminen
- sisäinen kylmyys ja rakkaudettomuus
Kirjoitan tämän kiihkottomasti ilman sarvia ja hampaita.
kyllähän siihen monesti törmää tuolla uskovaistenkin keskuudessa, että tuntee jonkun ihmisen nousseen ikäänkuin muita paremmaksi, mutta tähän ikään tulleena on oppinut jollain lailla ymmärtämään sellaisiakin.
Osaa ikäänkuin jättää heidät omaan arvoonsa ja joskus aivankuin karttelee sellaisia henkilöitä.
Kai väärään ylpeyteen voi syyllistyä meistä jokainen. Lähellä on ihmistä itsensä ylentäminen. "Joka itsensä ylentää, se alennetaan."
Luulisinpa, etteivät itsensä korottaneet ihmiset ymmärrä sitä, miten muut heidät näkevät. Siinähän se vaara piilee, ettei ylpeyden ja kovuuden syntiin useinkaan joudu tietoisesti vaan enemmänkin huomaamattaan. Juuri sen vuoksi olen ajatellut, ettei suoraan sanottuja syytöksiä voi kuitata tyyliin "ne on vaan kateellisia", vaan aihetta olisi pohtia jokaisella meillä mielessämme, olemmeko antaneet omalla käyttäytymisellämme / teoillamme aihetta syytöksiin.
tässä sitten taas törmää siihen,että me ollaan kaikki vain pieniä ihmisiä. Ja eikö ole niin,että jos on itsellä hyvä mieli, niin kyllä se heijastuu kasvoista muillekin. Olen huomannut joskus,että jos itse on oikein aurinkoisella tuulella, niin se ikäänkuin ärsyttää joitakin.
Siinä laulussakinhan sanotaan"kell onni on,se onnen kätkeköön..." :(
Enemmän porukkaa kerääntyy kuuntelemaan, kun joku valittaa jostakin...
Lestadiolaiset hokevat vaan suu vaahdossa näitä uskonnollisia hokemiaan, onko kyseessä ihmiset joilla ei ole omia aivoja laisinkaan, sellaisia seurakunnan ohjelmoimia robotteja? Tuntuu että mielipiteet on AINA kuin suoraan jostain ohjekirjasta.
Mielestäni mainitsemasi kylmyys, ylpeys ja rakkaudettomuus ja voisin lisätä vielä armottomuus johtuu ei niinkään lestadiolaisista ihmisistä vaan itse opista: pelastut vain jos hyväksyt lestadiolaiset opit. Kyse on lopulta ehdollisesta hyväksynnästä, tulet siis hyväksytyksi vain jos olet oikein uskomassa, jos et, joudut helvettiin. Jos kyseenalaistat lestadiolaiset opit, otetaan lestadiolaisessa yhteisössä käyttöön rankat hoitokuurit, hoitokokoukset, joiden seurauksena hoidettava palaa kotiinsa joko rakkaudellisesti hyväksyttynä tai helvettiin toivotettuna. Melkoisen armotonta, eikö vain, varsinkin kun ihminen oman mielenterveytensä kannalta tarvitsisi kaikkein eniten ehdotonta, rakkaudellista hyväksyntää. Kuinkahan paljon lestadiolaisuudessa on ihmisiä, jotka eivät uskalla irtautua siitä inhimillisessä mielessä hylätyksi tulemisen pelosta? Ei siis ihme että lestadiolaisia pidetään kylminä ja rakkaudettomina. 'Oikein' uskomassa olevan täytyy käyttää lestadiolaisuuden piirissä käytettävää melkoisen kliseistä puhetapaa, joka on nähtävissä tämän keskustelusäikeen aloittajan puheessa varsin selvästi, se olisi hyvin voinut olla vaikka äänitetty lestadiolaisesta saarnasta.
Olen tietenkin mielestänne lestadiolaisuudesta irtautuneena katkera, sielunvihollinen on saanut minut vietellä ja ajattelen uskon asioita järjellä, jota ei pitäisi tehdä. Olen kuullut kaikki nämä selitykset ja puolustautumisyritykset.
Tiedän, että lestadiolaisina ette voi olla samaa mieltä kanssani. Toivon teidän kuitenkin miettivän oppianne muidenkin kuin itsenne kannalta.
Vieläkö näitä "hotiokokouksia" järjestetään? En ole itse asiassa kuullut kenenkään pitkiin aikoihin jotutuvan sellaisiin. Varmaan niitä voi ollakin, mutta toisaalta Raamatussa neuvotaan näin: ”Jos veljesi tekee syntiä (sinua vastaan), ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ‘jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.” (Matt 18:15-17.)
Vl-historiassa on varmasti tehty virheitä ja syyllistetty ihmisiä epäolennaisten asioiden perusteella ja leikitty muutenkin Jumalaa jättämällä ihmisiä Saatanan haltuun. Kyseisten ihmisten olisi aiheellista sopia asiat niiden kanssa, jooita vastaan ovat rikkoneet, mutta olen ymmärtänyt, että nämä "itsessään kasvaneet ja lakihenkiset" eivät ole enää vl-uskovaisia.
"Mielestäni mainitsemasi kylmyys, ylpeys ja rakkaudettomuus ja voisin lisätä vielä armottomuus johtuu ei niinkään lestadiolaisista ihmisistä vaan itse opista" Minä ajattelen, että kyllä kylmyys, ylpeys ja rakkaudettomuus ovat osa turmeltunutta ihmistä, mutta sydämen usko auttaa pääsemään niistä osin vapaaksi.
"Tiedän, että lestadiolaisina ette voi olla samaa mieltä kanssani. Toivon teidän kuitenkin miettivän oppianne muidenkin kuin itsenne kannalta."
Olen miettinytkin ja tullut siihen tulokseen, ettei virheetöntä seurakuntaa ole olemassa, koska ne koostuvat tavallisista vajaavaisista ihmisistä.
"Tuntuu että mielipiteet on AINA kuin suoraan jostain ohjekirjasta."
Etkö vielä ole ymmärtänyt, että meillä onkin ohjekirja, johon ajatuksemme ja sanomisemme pohjautuvat? Nimittäin Raamattu.
No, kivitättekö huorintekevän naisen?
Raamattu kirjoitettiin 2000 vuotta sitten (ja Vanha Testamentti tietysti vieläkin aiemmin) eikä sitä kirjoittanut itse Jumala vaan ihminen, joka suodatti Jumalan sanan omien arvojensa kautta. Uskokaa vaan muinaisten ihmisten höpinöitä kyseenalaistamatta mitään. Täytyisiköhän ruveta tosissaan uskomaan, että maapallo on litteä.
Kaikkia teidän omituisia "sääntöjänne" ei kyllä Raamatusta löydy! Olette itse tulkinneet Raamattua oman mielenne mukaan.
"No, kivitättekö huorintekevän naisen?"
Ei tietenkään, mikä on ihan Raamatun mukaista. Jeesus itse sanoi, että joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Jeesus voitti kuolemallaan lain, eli Mooseksen laki ei ole enää siinä mielessä voimassa kuin vanhan testamentin aikaan.
Kyllä Raamattua pidetään pyhänä kirjana. Tärkeintä siinä on pelastusoppi, eli se että Jumala vanhurskauttaa ihmisen Jeesuksen kuoleman kautta. Ja mitä lakiin tulee, kaikki on sanottu 10 käskyssä. Jos mietit tarkemmin, eivät ne ole mitään höpinöitä, vaan hyviä elämänohjeita myös sellaiselle ihmiselle, joka ei usko Jumalaan ja Jeesukseen.
>>>Vl-historiassa on varmasti tehty virheitä ja syyllistetty ihmisiä epäolennaisten asioiden perusteella ja leikitty muutenkin Jumalaa jättämällä ihmisiä Saatanan haltuun. Kyseisten ihmisten olisi aiheellista sopia asiat niiden kanssa, jooita vastaan ovat rikkoneet, mutta olen ymmärtänyt, että nämä "itsessään kasvaneet ja lakihenkiset" eivät ole enää vl-uskovaisia.
ja Raamatussahan puhutaan "taistelevasta seurakunnasta". Jumalan Valtakunnassakin on kautta aikojen ollut taisteluja,joissa ihmisten uskoa on ikäänkuin koeteltu.
Eikö se ole elävän seurakunnan merkki?
Sanoitpa nätisti, tulin siitä iloiseksi.
Hei Veeruska! Ihmettelin kovasti vastaustasi. Yritätkö mitätöidä asian vai kuljetko silmät kiinni? Oletko tosissaan itse vl? Kyllä näitä hoitokokouksia järjestetään vieläkin, ovat ihan normaalia lestadiolaisten toimintaa. Tietääkseni kukaan ei ole korjannut asioita väärin hoidettujen kanssa. Tiedät varmasti myös lestadiolaisen opin ytimen: vain lestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Tästä seuraa ihan loogisesti se, että jos et usko niin kuin seurakunta uskoo niin olet väärässä hengessä ja sitten seuraa tämä hoitokokouskierre. Eli kuten sanot 'saatanan haltuun' jätetään ihmisiä vieläkin. Tiedän asian koska olen lestadiolaisesta kodista.
Tiedän kyllä että on kyse Kristuksen kirkkolain mukaisesta menettelystä, mutta et tainnut tajuta pointtiani: sitä, mitä tämän kirkkolain tai ylipäätään lestadiolaisen opin nimissä tehdään ihmisille: hylätään varsin raa'alla tavalla. Ei ole mitenkään tavatonta, että koko lestadiolainen suku jättää uskonsa kieltäneen yksin. Tiesitkö, että monet, jotka ovat jättäneet uskonsa ovat henkisesti aivan repaleina, herkimmät joutuvat turvautumaan pitkiin terapiajaksoihin ja masennuslääkitykseen. Mielestäni tätä ei voi mitenkään sivuuttaa pelkällä olankohautuksella.
Joten, miettikää, lestadiolaiset, oppinne perustaa. Tässä teille omantunnonkysymys: onko oikein murtaa ihmisen mielenterveys uskonoppinne avulla?
eivät ole enää vl-uskovaisia", kirjoitat Sinä. Mistä olet saanut sellaisen ymmärryksen?
Minun kokemukseni on, että juuri yhteisö oppinsa vuoksi on "itsessään kasvanut ja lakihenkinen" suhteessa muihin ihmisiin ja uskovaisiin.
tuntuu vain lakina sellaisten kohdalla,jotka ovat vielä lain alla.
Kun on saanut uskoa syntinsä anteeksi,on siirtynyt lain alta armon alle.
Silloin tämä sama saarna muuttuu armoevankeliumiksi.
En ole elänyt näitä aikoja itse, mutta olen kiinnostuneena kuunnellut ja kysellyt. Sellaisen mielikuvan olen saanut, että vl:t myöntävät, että osa "johtohahmoista" lähti lakihenkisyyteen ja väärän tuomion tielle, mutta että nämä samaiset henkilöt jättivät myöhemmin koko vl-liikeen tai heiltä otettiin "saarnamiehen" oikeudet pois. Osa on myös kuollut.
En minä enempää osaa kertoa, kun kaikki tietoni on toisen käden kautta tullutta. Mutta pääasia on siis se, että ainakin ne vl:t, joiden kanssa asiasta olen puhunut, myöntävät sen, että vl-liikkeen sisällä on tapahtunut ylilyöntejä.
Hei Veeruska! Joskus 70-luvulla oli sellaisia suurempia kokouksia joissa lähes jokaista vaadittiin seurakunnan eteen tekemään parannusta 'Kososlaisesta hengestä' mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Näitä sinänsä varsin hirveitä asioita ei ole lestadiolaisessa liikkeessä selväsanaisesti korjattu koskaan.En nyt kuitenkaan tarkoita näitä kokouksia vaan pienimuotoisempia 'puhutteluja' joita pidetään väärässä hengessä oleville tai muuten lestadiolaista oppia vastaan rikkoneille vieläkin.
Mielestäni tämä alunalkaen lestadiolaisten ylpeydestä yms. alkanut keskustelu johtuu siis pääosin lestadiolaisesta opista. Omasta mielestäni lestadiolaiset ihmisinä ovat aivan mukavia, kilttejä ihmisiä, jotka pakotetaan lestadiolaisen opin mukaan eristäytymään 'maailmasta', hyljeksimään 'epäuskoisia' jne. Jos sinulla, Veeruska, on kovin läheisiä 'epäuskoisia' ystäviä, sinua on todennäköisesti varoitettu/kielletty olemasta tekemisissä heidän kanssaan. Ei tarvitse kovin paljon ihmetellä miksi lestadiolaisina pidetään ylpeinä ja kylminä.
olla noin,miten kirjoitat.
Minun paras ystäväni ei ole uskovainen,enkä milloinkaan ole missään kuullut opetuksesta,etteikö kaikkien ihmisten kanssa tulisi olla tekemisissä.
Raamatussakin on,että mikäli se teistä riippuu,niin pitäkää rauha kaikkien kanssa.
Itsekin olin yhdessä näistä "hoitokokouksista" 70- luvun lopulla.Lähdimme sieltä kesken pois,koska siellä ei kuulunut Hyvän Paimenen ääni.
Mutta niitä asioita on varmasti selvitelty ja tullaan selvittämään,aina on elävässä seurakunnassa taisteluja.Siellä se sielunvihollinen on todella touhuamassa,että saisi keskinäisen rakkauden rikottua.
Kuten joku jo kirjoitti,monet "isäntähenkiset" puhujaveljetkin ovat joutuneet parannusta tekemään(tai saaneet parannuksen armon).Jotkut luopuivat uskosta,kun eivät nöyrtyneet.
Että uskomiseen se kaikki täällä jää.
Kunnes pääsemme uskosta näkemiseen.
myönsi, että suuren terrorin vuosina 30-luvun Neuvostoliitossa "tapahtui ylilyöntejä". Ilmaisu on diktatuurin tapa selviytyä ikävistä muistoista.
oli kaikkien tehtävä parannus väärästä hengestä, muuten sidottiin ja jätettiin saatanan haltuun.
Siis varmaan tarkoitit tuota mitä sanoit. "Joka itsensä ylentää se alennetaan". Kenellä on oikeus mennä toista alentamaan ja väittämään, että tämä olisi itsensä ylentänyt. Jos tuntee itsestään arvokkuutta ja ei pidä juomisesta, monet alkoholistit kokevat sellaisen itsensä ylentämiseksi. Niin monet kerrat olen itsekin kuullut tuon saman lauseen, kun en juo ravintolassa viinaa. Humalassa ihmiset ovat suoria ja se filosofia on juuri tuota luokkaa. On ylimielinen, jos ei ole yhtä humalassa kuin muut.
Mielestäni jokaisen tulee olla ylpeä ja miksi kaikkia pitää rakastaa? Ei kaikkien kanssa tule toimeen, sehän on selvä. Ainakin minua ärsyttää monet asiat tässä yhteiskunnassa ja en todellakaan jaksa rakastaa ihmisiä, jotka kadulla iskevät turpaan kavereitani tai hakkaavat kotonaan vaimojaan. Kaikesta muusta pahanteosta puhumattakaan tai jotain tekemättä jättämisesta, jolloin ei toimi kun pitäisi. Eihän kukaan viitsi auttaa enää kadulle sammunutta lähimmäistäkään, vaikka se vuotaisi verta. Paljon on parantamisen varaa ja mielestäni lestadiolaisten pahin synti on se, että he sulkevat suuren osan todellisuutta ulkopuolelleen. Voihan sitä rakastaa, mutta kun ette todellakaan tiedä maailmanmenosta lähellekään kaikkea ja onko sellainen oikein? Noh, omat kokemukseni lestadiolaisista on todella positiivisia... tosin haluaisin, että avartaisitte maailmaanne, sillä itse ainakin etsin totuutta, jopa television kautta. Lisätköön tieto tuskaa, mutta tietämättömyys on vielä pahempi synti mielestäni etenkin kun sen tekee tietoisesti.
senverran,että olen työpaikallani ja yleensä keskusteluissa huomannut,että ihmisillä on todella vähän tietoa esim.päivänpolitiikasta tai talouselämästä.
Vaikka itse seuraan tapahtumia lähinnä radiosta ja lehdistä,olen todennut,että ei monienkaan ihmisten kanssa voi keskustella mielenkiintoisista asioista.
Syy on ehkä siinä,että suurimman osan ohjelmatarjonnasta vievät ns.saippuasarjat.
Paljon puhutaan,kuinka tv:stä tulee asiaohjelmia,mutta kuinka monet niihin loppujen lopuksi jaksavat syventyä?
Ääliömäistä hakea lohtua netistä. Kuule ota vaan se Raamattu hyllystäs ja lue sitä. Netti on netti eikä mikään seurakunnan sunnuntaiseura!
????
Käytät tuollaista nimimerkkiä, niin ajattelen, että netti on sinulle syntiä.
Netti on taatusti syntiä, jos tv:kin on! Sitä tässä ajan takaan.
Minulle kumpikaan ei kuitenkaan edusta syntiä, vaan väärin teko toista kohtaan, tappaminen, varastaminen, raiskaaminen ja sitä rataa, mutta teillehän joku eto masiinakin voi olla syntiä....