Tamperelaiset on m_lkkuja!

fiksuutesi ja nerokkaat korkeatasoiset huumorijuttusi, unohdit vain kertoa missä noin viisas ihminen asuu?

Tamperelaisilla on hauska tapa kohdella ihmisiä sen mukaan, miten he ansaitsevat tulla kohdelluksi. Ilmeisesti myös sinua.

Pitää ottaa rennosti. Eikä olla liian vakava. Tampereella ollaan enemmän sillätavalla maanläheisesti (etten melkein sanoisi maaseutumaisesti) positiivisessa mielessä. Ja se voi tietysti tuntua aluksi oudolta, jos muuttaa esim. jostain kaupunkihenkisemmästä paikasta. Jonkinverran tietysti paikallisilla on kateutta, mutta kun siitä pääsee yli niin, ihan mukava rauhallinen ja nyt siivouksen jäljiltä ihan puhdaskin kaupunki Tampere on.

Varsinkin kesäisin, jos on loma niin aamut on mukavia, kun ihmisiä (jotka tietysti ei haittaa) ei ole paljoa liikenteessä. Eikä varsinkaan ole autoja pärisemässä. Voi olla itsekseen ja ostaa höyrymakkaran, jos sattuu aamusta sellaisen paikan löytämään.

Mulla itellä oli ensimmäiset kymmenen vuotta täyttä kulttuurishokkia. Kun tuntu, että 90 luvulla olisi palannut takaisin 70 luvulle. Mutta muuta päivä sitten totesin, että ompas mukavaa olla maalla. Ja oma moka kun en ymmärtänyt huomioida tai ottaa asiasta selville asian tätä puolta ennakolta.
Ja jos olisin asian tiennyt en olisi tietysti Tampereella.
Ja niinhän se on, että maassa tai maalla maan tavalla tai maasta pois.

Mutta jotain maalaismaisuudesta, rauhallisuudesta ja kiireettömyydestä olen ehkä itekin oppinut?


Paljon asia riippuu siitä millaiseen porukkaan sattuu. Yksittäisten ihmisten, tai edes yksittäisten ihmisryhmienkään perusteella ei pidä kuitenkaan mennä välttämättä tekemään kovin pitkälle meneviä arvioita kokonaisuudesta tai kaikista ihmisistä. Vaikka normaaliuden löytäminen voisi viedä pidemmänkin ajan.

Ite arvioisin, että "juntit" Tampereella on junteimpia kuin missään muualla, mutta myös sen ryhmän ulkopuoliset on ihan joviaalia ja asiallista porukkaa. Ja "juntinhan" tuntee siitä, että se ei osaa käyttäytyä kuten ihmisten kanssa tulee toimia. Eivätkä ne tiedä tai ymmärrä, että elämää on muunkinlaisissa muodoissa ja paikoissa, kuin oman navan ympärillä tai oman pääkoppansa sisällä.

Ja jos vääjäämätöntä todistusta tästä elämästä kuitenkin ilmenee, niin sitä pidetään oman sisäisen ymmärryskyvyn puutteen tähden. Ja oman elässä oppimatta jääneen empatiakyvyn tähden ymmärtämättömänä tapana. Ja sitä myöden aloitetaan toisten ihmisten tuomarointi ja heidän ylenkatse.

Junttius on päänsisäinen asenne, jossa joku kuvittelee, jonkun asian olevan jotenkin muutoin, kuin muiden asioiden summa, tulo tai jokin muu funktio. Ja siten ajattelee itse olevansa esim. ulkoisten tilanteidensa johdosta sekä lausekkeen vakiot, muuttujat ja niillä tehtävä laskutoimutus.
Ymmärrys, kyky ja halu tajuta asioissa tehtävien muutosten merkitystä lopputulokseen puttuu. Ja suuressa kateuden tunteessa itsensä korottaminen
kulminoituu kateellisten elämää tuhoavaksi voimaksi.

Ja tämänkaltainen luuloilla luulottelu tiedon korvikkeena on valitettavasi lisääntymäänpäin, kun työnteon ja sen laajemman yhteiskunnallisen merkityksen ymmärryksen yhteys ihmisen sisälle, sydämeen ja sieluun on kadonnut koulussa vietetun ajan ansioista.

Tällä en tarkoita, että koulutus olisi pahasta, mutta tarkoitan sitä, että pikkupojat eivät ehkä korjaa polkupyöriä tai tee muitakaan vastaavia askareita? Vaikka mopedit ja niiden kautta saatava laitteiden tuntemus ilmeisesti vielä ovatkin lisäämässä ihmisten ymmärrystä siitä mitkö laitteistojen, organisaatioiden jne tavat toimia ova. Ja mitkä niiden pääfunktiot
ovat.

Jo nyt on laskettu, että näiden yleistenasoiden osaamattomuus tuottaa Suomelle vuositasolla 5 miljardin euron loven valtiontuloihin. Ja se on liian kova hinta viisastelusta ja erilaisten kuppikuntien toverituomioistuimien toimista. Joilla he omalta osaltaan nakertavat maamme hyvinvointia.