Torstai 11.6.2009

spriten voiman kans, et otti työpäivä koville. Vanha minä olis hakenu jo kaljaa. Nyt juon"rauhan" kahvit ja hetki tuumailen, ennenkui jatkan kotitöitä. Tyytyväinen olen raittiudestani.

Uskotaan että olet tyytyväinen omaan uuteen minääsi. Joku voi olla jopa kateellinenkin. Mutta, tuo pätevän minäsi esiintuominen kyllä vähän ärsyttää, kuten :
"Meinasi ottaa aamulla neuvottelu lujille, mutta kummasti vain vastapuoli vetäisi tälläkin kerralla lyhyemmän korren. Joskus tulee mieleen, että mitenköhän olen pärjännyt näissä samoissa töissä krapulaisena. En ainakaan ole voinut yhtä uskottava olla?"

Minullakin on yksi raitistunut kolleega, joka on niin pätevä ja osaava. Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, . . . . .. . . .Käy salilla ja tarkkailee syömisiään ja kertoilee niistä muille, tyyliin "olenpa minä hyvä ihminen".

Nykyään karttelen häntä, jos vaan mahdollista, etsin ruokalasta toisen pöydän, ei vaan kertakaikkiaan jaksa enää kuunnella. Toivon, että se menee ohi ja hänestä tulee taas se normaali, mukava kaveri, vaikka ilman päihteitäkin. Eikös semmoinenkin ole mahdollista.

Ja vielä tiedoksi: en ole alkohilisti vaikka käytänkin punaviiniä kohtuulisesti, enkä vedä itseäni "koomaan". Muiden raittius ei minua häiritse, ei juhlissa eikä muuallakaan, onhan se ihan normaali olotila. Ei sitä tarvitse tuoda esille.

Spriten voimalla on kyllä ollut hyviä omakohtaiasia juttuja raitistumisestaan ja siihen liittyvistä hankaluuksista, jne.

Työtoveri kirjoitti:

Uskotaan että olet tyytyväinen omaan uuteen minääsi. Joku voi olla jopa kateellinenkin. Mutta, tuo pätevän minäsi esiintuominen kyllä vähän ärsyttää, kuten :
"Meinasi ottaa aamulla neuvottelu lujille, mutta kummasti vain vastapuoli vetäisi tälläkin kerralla lyhyemmän korren. Joskus tulee mieleen, että mitenköhän olen pärjännyt näissä samoissa töissä krapulaisena. En ainakaan ole voinut yhtä uskottava olla?"

Minullakin on yksi raitistunut kolleega, joka on niin pätevä ja osaava. Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, . . . . .. . . .Käy salilla ja tarkkailee syömisiään ja kertoilee niistä muille, tyyliin "olenpa minä hyvä ihminen".

Nykyään karttelen häntä, jos vaan mahdollista, etsin ruokalasta toisen pöydän, ei vaan kertakaikkiaan jaksa enää kuunnella. Toivon, että se menee ohi ja hänestä tulee taas se normaali, mukava kaveri, vaikka ilman päihteitäkin. Eikös semmoinenkin ole mahdollista.

Ja vielä tiedoksi: en ole alkohilisti vaikka käytänkin punaviiniä kohtuulisesti, enkä vedä itseäni "koomaan". Muiden raittius ei minua häiritse, ei juhlissa eikä muuallakaan, onhan se ihan normaali olotila. Ei sitä tarvitse tuoda esille.

Spriten voimalla on kyllä ollut hyviä omakohtaiasia juttuja raitistumisestaan ja siihen liittyvistä hankaluuksista, jne.

Yritän ottaa opiksi. Sitä ei vain näin alkuaskeleita tepastellessa aina huomaa, että saattaa mennä välillä vähän överiksi, kun on niin innostunut tästä uudesta elämästä. Ja kai tämä "taistelu" raittiin elämän puolesta tekee vähän itsekkääksikin - ja ilman tervettä itsekkyyttä hommasta ei kyllä tulisikaan mitään. Ja onhan se niin, että kun ei ole tarpeen häpeillä punakkaa naamaa tai pelätä vanhan viinan hajua hengityksessä, tulee itsevarmempi olo. Tämä yhdistettynä siihen iloon, jonka kokee, kun jaksaa enemmän ja tuntee selviävänsä monesta asiasta paljon paremmin kuin ennen saattaa sitten aikaansaada vaikutelman kerskailusta ja sitähän en tosiaankaan tarkoita.

Kuten sanottua minä olen vähän niinkuin lehmä uudella laitumella keväällä - kirmata pitää, kun on sydän niin täynnä iloa :)

Spriten_voimalla kirjoitti:

Yritän ottaa opiksi. Sitä ei vain näin alkuaskeleita tepastellessa aina huomaa, että saattaa mennä välillä vähän överiksi, kun on niin innostunut tästä uudesta elämästä. Ja kai tämä "taistelu" raittiin elämän puolesta tekee vähän itsekkääksikin - ja ilman tervettä itsekkyyttä hommasta ei kyllä tulisikaan mitään. Ja onhan se niin, että kun ei ole tarpeen häpeillä punakkaa naamaa tai pelätä vanhan viinan hajua hengityksessä, tulee itsevarmempi olo. Tämä yhdistettynä siihen iloon, jonka kokee, kun jaksaa enemmän ja tuntee selviävänsä monesta asiasta paljon paremmin kuin ennen saattaa sitten aikaansaada vaikutelman kerskailusta ja sitähän en tosiaankaan tarkoita.

Kuten sanottua minä olen vähän niinkuin lehmä uudella laitumella keväällä - kirmata pitää, kun on sydän niin täynnä iloa :)

Ajattelematon kommentti minulta. Jos olen kyllästynyt raitistuneen työtoverini erinomaisuuteen, niin ei minun pidä purkaa sitä sinun kirjoituksiisi. Ymmärrän hyvin, että olet täynnä intoa uudesta "olotilastasi" ja on hyvä että jaat kokemuksiasi muillekin. Auttaa raitistumispäätöksen teossa muitakin. Jatka vaan hyviä kirjoituksiasi, moni saa niistä tukea ja innoitusta. Ja ehkäpä minäkin ymmärrän nyt hivenen paremmin sitä "raitistunutta" kaveriani. Ehkä voin minäkin sillai varovaisesti viestittää kaverilleni, että "vaihdetaankos jo aihetta".