Tänään tuli pitkästä aikaa aivan kamala kohtaus.
Olin menossa toimistoon hoitamaan asioitani,mutta jo pelkkä ajatus sai kamalan pakokauhun valtaan.
Tuntui, kun koko maailma olisi heilunut,
kun puuvene myrskyssä,
silmissä sumeni ja vatsaa väänsi.
Itkuhan siinä melkein tuli.
Tulin taas kovin epätoivoiseksi.
Paranenkohan tästä koskaan?
Voinko koskaan elää,kun normaali ihminen?
Miten tulen jaksamaan?
Onneksi mun rakas mies ystävä oli mun tukena ja sai ylipuhuttua hoitamaan asiat.
Nyt taas tuntuu kovin tyhmältä, miten voi yksinkertaiset arjen asiat olla niin vaikeita?
No,huomenna luuri käteen ja taas soitto lekuriin. Eipä tässä muukan auta.
Olin menossa toimistoon hoitamaan asioitani,mutta jo pelkkä ajatus sai kamalan pakokauhun valtaan.
Tuntui, kun koko maailma olisi heilunut,
kun puuvene myrskyssä,
silmissä sumeni ja vatsaa väänsi.
Itkuhan siinä melkein tuli.
Tulin taas kovin epätoivoiseksi.
Paranenkohan tästä koskaan?
Voinko koskaan elää,kun normaali ihminen?
Miten tulen jaksamaan?
Onneksi mun rakas mies ystävä oli mun tukena ja sai ylipuhuttua hoitamaan asiat.
Nyt taas tuntuu kovin tyhmältä, miten voi yksinkertaiset arjen asiat olla niin vaikeita?
No,huomenna luuri käteen ja taas soitto lekuriin. Eipä tässä muukan auta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
post-traumaattinen ilmiö. Eli ihmisen hermostollinen järjestelmä,joka on monta kertaa viisaampi, kuin tiedämmekään, pyrkii vapauttamaan mieltäsi normaaliin tilaan näillä epämiellyttävillä kohtauksilla. Eli joudut siten kohtaamaan jonkun vastaavan, aiemman trauman. Tämä on vain yksi selitys tilallesi. Kun et pelkää kohtauksia, niin kaikki menee oikeaan suuntaan.