on katkennut ihmisten väliltä, paetaan tänne. Yhtyes on puhelinsoitto, keskustelu, halaaminen, toisen hyväksyminen sellaisenaan koko persoonana. Mutta täällä sitä ei enää ole. Ihmiset juttelevat keskenään, vaikka ei tuntisikaan toista. On hyvä, että on edes jotain välittämistä, mutta mihin tämä oikea sydämentietty katosi? Se katosi yhteyden katkettua. Hän ei hyväksynyt, ei rakastanut. Rakastaminen ja toisen ihmisen hyväksyminen ei vaadi kuin yhteyden. Kun sitä ei enää ole, niin kohti uusia tuulia. Tosiystävät välittävät juuri sellaisenaan kuin kukin on.
Täällä sen huomaa,
kun yhteys
28307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ketään ei voi pakottaa rakastamaan enkä haluakkaan. Voin yrittää lähestyä, mutta ymmärrän kyllä torjumisen ja jätän asian sikseen.
elämäntilanteet ovat niin erilaisia. Kyse on myös siitä, haluaako toinen sitoutua.
vastausta, mitä siitä päättelet?
..eikä aina välttämättä ole edes kyse siitä haluaako sitoutua. Joskus se vaan voi olla mahdoton vaihtoehto. Eikä aina se, että ei pysy siinä vierellä tai niissä ns.normiyhteyksissä, tarkoita ettei välitä. Irtiottokin voi olla myös välittämistä sekin. Sitä ei vaan ymmärrä varmaan kuin ehkä ihminen, joka on joskus itse ollut sellaisessa tilanteessa, irroittamassa tai irroitettuna, vaikkakin irroitettuna voi olla jonkin aikaa vaikea ymmärtää sitä hyvää sen irroittajan toiminnassa.
ihmiset ovat seonneet rakkauden edessä. Itse tulisi päättää, kuinka paljon elämästä antaa energiaa sellaiselle, joka ei onnistu.
Jos toinen on sinkku eikä anna vastauksia, niin hän on kiinnostunut tapailemaan muitakin, mutta ei kiinnosta toisen persoonaan tutustuminen sen syvemmältä.
ole kyse, kuin itsekkyydestä.
Koskaan ei ole muuta syytä katkaista yhteyttä pitämäänsä ihmiseen, kuin itsekkyys. Vai mikä muka voisi olla sellainen syy? voihan sitä itselleen puolustella, et tekee sen muka "toisen parhaaksi", mutta niin kuin ne ihmiset itse, niin samoin tietävät myös ulkopuoliset, ettei kyse ole kuin sen välienkatkojan itsekkyydestä.
myös, että on rakastunut toisen persoonaan, mutta ulkoiset puitteet eivät vastaa odotuksia. Ihmiset haluavat eri asoita.
on kyse.
Jos jostain jokapäiväisestä asiasta, niin ei siitä kenenkään maailma kaadu jos jättää vastaamatta.
Jos taas tunteisiin/suhteeseen liittyviin kysymyksiin ei vastaa, niin se on tökeröä ja epäkohteliasta.
jatkoa edelliseen
mielestä hieman noin on asian laita. En ymmärrä, miksi exään pitäisi laittaa välit kokonaan poikki. Miksi hyvään ystävään pitäisi välit katkaista?
linjoilla, että minusta on tökeröä pistää kokonaan välit poikki. En voi ymmärtää tätä.
..voi olla ihan terveellistäkin. Mutta kuten sanoin, ei sitä varmaan ymmärrä kuin ihminen, joka on ollut tavallla tai toisella sellaisessa tilanteessa itse.
Mä ainakin olen exiin säilyttänyt parhaani mukaan vähintään jutteluvälit ja ystävyys varsinkaan ei tulisi mun puolelta koskaan tunneasioista johtuen katkeamaan. Mä miellän sen ystävyyden ihastusta suuremmaksi kuitenkin.
joten en ehkä siksi sitten ymmärrä. Jotenkin vaan hiukan selittelyn makua tossa, vaikket varmaan sitä tarkoitakaan:)
Mulle on tärkeää pitää kaikki merkittävät mun elämässä, ei mun oo koskaan tarvinnut katkoa mitään naruja saadaksen jotain pitämääni ihmistä pois mun elämästäni, ei vaikka olisin ollut varattukin!
Siksi en ymmärrä, miksi joku haluaisi niin tehdä.
tietyllä tavalla exässä tunnetasolla. Ystävyyden tasolla soitellaan ja pidetään yhteyttä päivittäin. En tunne löytäväni henkistä yhteyttä kenenkään toisen kanssa. Silti meillä on käytännön syitä, joiden vuoksi asumme erillämme. Olen nuori ihminen vielä ja haluaisin perheen...
Jos minulta kysyit niin eiköhän se ole sitä, että sydän pitää kiinni vielä vaikka järki käskisi kuinka siirtyä eteenpäin. Ihmiset nykyaikana liian herkästi siirtyvät suoraan suhteesta toiseen antamatta itselle aikaa irtautua edellisestä suhteesta tunnetasolla. Jos joku ihminen on ollut elämässäsi tärkeällä sijalla sydämessä pitkään, niin eikai sitä voi kertaheitolla paikaltaan pois heittää. Tunneside kestää nimittäin todella paljon kauemmin kuin tavaroiden siirtäminen.
sydän puhuu toista tarinaa. Jollakin tapaa olen päässyt irti, mutta tunnetasoilla heittelee. On esim. hirveä hätä, jos toisella menee hieman kurjasti ja juttua riittää kaiken maailman asioista. Ihminen, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan. Niitä on harvassa. Käytännön jutut meillä tökkivät. Mutta olet oikeassa, ihmiset liian herkästi siirtyvät suhteesta toiseen.
vastausta en ole saanut.
Tökeröltä minustakin vaikuttaa, kun näemme (harvoin) hän on kuin ei mitään.
Mutta en enää odota mitään, turhaan tuhlaan energiaani sellaiseen mieheen.
Tämä asia tuli vaan mieleen kun luin noita aiempia juttuja.
on suojella itseään, kun on tullut torjutuksi. Jos kyse on syvistä tunteista, niin eihän niistä pääse ikinä kun on koko ajan yhteydessä! Mitä sitten pitäisi tehdä, katsella itku kurkussa lopun ikäänsä vierestä kun toinen elää elämäänsä, löytää rakkaan ja perustaa perheen etc. etc.???
olla sen exänsä kanssa missään tekemisissä joko siitä syystä, että exä vielä yrittää ujuttaa lonkeroitaan ja saada takaisin suhteeseen tai sitten, että itsellä on tunteita exää kohtaan ja itse ei saa tunteitaan käsiteltyä muuten kuin ettei pidä mitään yhteyttä toiseen. Ehkä vasta sitten kykenee exänsä kanssa juttelemaan, kun aikaa on mennyt tarpeeksi, joillakin siihen voi mennä montakin vuotta.
kyse ei olekaan exästä, vaan ystävästä? Mikskähän varten sen kanssa ei haluis olla yhteyksissä, jos siitä pitää, olkoonkin vaan vastakkaista sukupuolta ja olkoonkin vaikka niin, et tunteita olis ollut joskus molemminpuolin tai vain toiselta puolelta, tai vaikkei olis ollutkaan.
yhteys mieheen on ollut jo vuosia sekä täällä, että muualla kahdenkesken. Sitä syytä, miksi näin on, en tiedä.
mielenkiintoista. Johtuukohan se siitä, että kirjoittaminen olkoonkin se yleistä päiväkirjanomaista, on tavallaan anonyymia ja intiimiä tajunnanvirtaa, jota ei tulisi toiselle sanoneeksi päivänvalossa.
paljonkin enemmän pystynyt puhumaan täällä ja muutenkin kirjoittaen, esim. viestitse, kuin puhumalla. Puhuessa ei koskaan saa sanottua kaikkea tarpeellista. Kirjoittaessa taas on paljon enemmän aikaa saada ajatuksensa kasaan ja sanoa sitä, mitä pitääkin sanoa.
tuomaan tunteita esille, mutta sekin on varmaan persoonakohtaista.Jotkut eivät pysty sanomaan suoraan, mutta kirjoittavat paljon. Exän kanssa ei juuri koskaan lähetelty tekstareita. Hän aina sanoi suoraan rakastavansa.
jotka pystyy kommunikoimaan tekstareidenkin välityksellä. Mua ärsyttäis ainakin, jos miehen kanssa joutuisi aina vaan soittamaan tai puhumaan kasvotusten.
Kyllä sekin mun mielestä kertoo jotain miehestä, luonnistuuko se kirjoittaminen siltä paria sanaa enempää, vai ei. On sellaisiakin miehiä meinaan, jotka tosiaan ei saa siihen viestiin, kuin ne kaksi sanaa ja niissäkin parhaimmassa tapauksessa toisessa on kirjoitusvirhe :-)
tapaukseni osaa kyllä kirjoittaa paremmin kuin minä, mutta jos saa valita, hän puhuu kuin lähettää tekstareita. Hän puhuu työkseen asiaa, joten siitä varmaan johtuu:)
kun ei ole sitä aitoa yhteyttä ollut koskaan.