• Meiltä kysytään:
Mikä ero on kapitalismilla ja sosialismilla?
• Me vastaamme:
Kapitalismissa yksi ihminen riistää toista. Sosialismissa asia on täsmälleen päinvastoin.
Mikä ero on kapitalismilla ja sosialismilla?
• Me vastaamme:
Kapitalismissa yksi ihminen riistää toista. Sosialismissa asia on täsmälleen päinvastoin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...kukaan ei riistä ketään. On kuitenkin epärealistista ajatella, että kommunismiin voitaisiin siirtyä hujauksessa. Kommunismiin siirtyminen vaatii sosialistisen siirtymäkauden, jossa ikävä kyllä esiintyy riistoa kuten markkinataloudessakin.
niin tämäkin.
>Kapitalismin ABC
Kapitalistinen talousjärjestelmä ja yhtiövallan ideologia
päämäärä
Kapitalismin päämäärä on rahan tekeminen rahalla niille, joilla on jo rahaa. Se on yksityisen voitontavoittelun asettaminen ihmisten edelle. Siinä osakekaupan ja investointien ainoa tarkoitus on yksityisomaisuuden voittojen maksimointi, ei tuotannollisen toiminnan lisääminen tai ihmisten elämän parantaminen.
miten käy voitoille ja kuluille
Kapitalismissa kulut pyritään ulkoistamaan taloudellisen vallan alistamille ihmisille ja valtiolle (sosiaalisten lisäksi myös ympäristölliset kulut). Valtion tehtävänä on pääomanomistajien etujen turvaaminen. Kapitalismissa valtion tulee tarjota hallinnoimiaan voimavaroja yhtiöille alihintaan.
suhtautuminen kilpailuun
Kapitalismissa yhtiöt pyrkivät välttämään keskinäistä kilpailua. Kapitalismille on ominaista pyrkimys monopolien ja kartellien muodostamiseen, koska siten yritysten ei tarvitse tuhlata voimiaan toisiaan vastaan taistelemiseen, ja ennen kaikkea, ja se on tärkeintä, sillä ihmisiltä voidaan saada puristettua lisää voittoja.
...Kapitalismille on siis ominaista vahva pyrkimys vallan keskittymiseen.
suhtautuminen kaupan vapauteen
Kapitalismi ajaa kaupan vapautta, - niin sanotaan - mutta tärkeää on tietää, miten sitä on sääntöjen mukaan sovellettava ja tulkittava: Köyhää ja kehittymätöntä ja siten puolustuskyvytöntä maata vaaditaan ja voidaan pakottaa kunnioittamaan vapaan kaupan pelisääntöjä, mutta rikkaitten maitten pääomanomistajien tulee saada rikkoa tätä sääntöä vastaan, kun heidän oma etunsa sitä vaatii. Köyhä maa tulee voida pakottaa avaamaan rajansa vapaalle pääoman ja tavaroiden liikkumiselle, sitävastoin rikkaitten maiden tulee toki aina saada asettaa "omien kapitalistiensa" etujen nimissä suojatulleja ja tuontirajoituksia ja maksaa yrityksille valtavia tukiaisia. Täytyy muistaa, että ne maat, jotka nyt vaativat kehitysmaita kunnioittamaan vapaakauppaa, eivät oman kehityksensä varhaisemmassa vaiheessa kuitenkaan itse kunnioittaneet oppia kaupan vapaudesta. (Kehittyvä maa tuskin voi vaurastua ja vakaantua täydellisen vapaakaupan oloissa.)
suhtautuminen ihmisoikeuksiin
Kapitalismissa ihmisoikeusaktivismi on upea asia, jos sen miekka kohdistuu vain Neuvostoliittoon ja muihin yhtä lailla kapitalistisen järjestelmän kanssa vaikeassa ristiridassa oleviin järjestelmiin ja niiden edustajiin. Eri asia on sitten se, jos jotkut pyrkivät kiinnittämään huomion kapitalismin etujen nimissä tehtyihin ihmisoikeusrikkomuksiin. Kapitalisteilla on säännön mukaan oikeus rikkoa ihmisoikeuksia miten paljon tahansa kunhan se ei ole ristiriidassa kapitalismin yleisten etujen kanssa. Jos ihmisoikeusjärjestö arvostelee kärkevästi kapitalistien rikoksia, se muuttuu viholliseksi joka voidaan oikeutetusti ja rankaisematta tuhota. Kapitalismissa ihmisoikeudet ovat oikeasti olemassa vain hallitsevan luokan jäseniä - ei tavallisia ihmisiä - varten samoin kuin edesmenneessä toisenlaisessa diktatuurissa Neuvostoliitossa ne olivat vain hallitsevan puolueen johtokerrosta varten.
valtioita matelemaan
Kapitalismi pyrkii kilpailuttamaan valtioita toisiaan vastaan (tämä on ollut laajalti mahdollista 1970-luvulta alkaen, jolloin nk. Bretton-Woods-järjestelmä purettiin). Niillä mailla, jotka tarjoavat yhtiöille alhaisimmat kulut, ts. työntekijöille kehnot palkat, kehnon sosiaaliturvan, heikon työsuojelun ja ympäristönsuojelulainsäädännön, huonon turvan yhtiöiden mielivallalta, on parhaimmat mahdollisuudet houkutella sijoituksia. Sijoitukset voidaan myös vetää hyvin helposti pois maasta, jos asiat muuttuvat sijoittajien kannalta huonoiksi.
Kapitalismin keskusjohto poikkeaa valepukuisen diktatuurin Neuvostoliiton johdosta siinä, että Neuvostoliiton johto yritti edes teoriassa ottaa huomioon tavallisen ihmisen edun. Yhtiöiden keskusjohto taas on velvollinen keskittymään yksinomaan osakkeenomistajien voittojen maksimoimiseen. Tietenkin yritysjohtajat saattavat selittää julkisuudessa, että markkinatalouden näkymätön käsi muuntaa oman edun tavoittelun yleiseksi hyväksi, mutta ikävä kyllä he eivät toimi missään sosiaalisesti tehokkaasti järjestetyssä markkinataloudessa, vaan kapitalistisessa talousjärjestelmässä, jonka käsi ei ole näkymätön eikä hyväätarkoittava. On älyllisesti epärehellistä uskoa, että talousjärjestelmä, jonka tarkoitus on yksityisten voittojen maksimointi voisi vaikuttaa sosiaalisesti ja ympäristöllisesti myönteiseen suuntaan.
Mitä sitten diktatuureille voi tehdä?>
http://www.nic.fi/~tomk/kapitalismin_abc.html
Pieni Kapitalismin Sanasto
- vakaus
Vakaus tarkoittaa vakautta omistavalle luokalle. Tämän vakauden nimissä voidaan horjuttaa demokraattisesti valittuja hallituksia ja aiheuttaa epävakautta kaikille niille jotka eivät kuulu omistavaan luokkaan.
.
- yksilö
Omistavaan luokkaan kuuluvat ovat yksilöitä. Ne jotka eivät kuulu omistavaan luokkaan eivät sitä ole, vaan ainoastaan tuotantokoneiston osia ja roskaväkeä. Poikkeuksena yksilö narvonimi voidaan toki suoda ainakin tärkeimmille niistä, jotka varauksettomasti palvelevat omistavaa luokkaa.
.
- demokratia
Demokratia tarkoittaa sitä, että tosiasiallinen perustava valta on omistavan luokan pienellä piirillä. Sen demokratian, joka voidaan mahdollisesti suoda muille kuin omistavaan luokkaan kuuluville, tulee olla nk. ohjattua demokratiaa eli demokratiaa, jossa omistava luokka ohjailee merkittävässä määrin poliittisia päätöksiä omaksi hyödykseen.
.
- markkinatalous
Markkinatalouden ei tarvitse olla sosiaalisesti hyödyllinen, vaan sen tulee vain auttaa yhtiöiden ja osakkeenomistajien voittoja. Markkinatalouden isä, skotlantilainen yhteiskunta- ja moraalifilosofi Adam Smith oli täysin väärässä epäillessään yhtiöiden ja eliittien hyviä tarkoitusperiä.
.
- vapaus
Vapauden määrän ihmisellä tulee olla aika lailla suoraan verrannollinen hänen varakkuuteensa. On tärkeää, että yhtiöillä ja suurilla osakkeenomistajilla on vapaus määrätä paitsi omista myös muiden asioista. Vapauteen ei liity mitään vastuuta. Kurjempien ihmisten tärkein vapaus olkoon se, että ne voivat valita mitättömästi palkatun työn ja nälkäkuoleman välillä.
http://www.nic.fi/~tomk/kapitalismin_abc.html
Taloustieteilijät, ovat saaneet ihmiset uskomaan, että kurjistuminen on edistystä, köyhtyminen rikastumista ja yhä raaempi kamppailu olemassaolosta vain laadukkaampaa elämää.
Kansainväliset kapitalistit ja keinottelijat pakottavat meidät alistumaan yhä ankarampiin työolosuhteisiin ja huonompiin palkkoihin. Meitä kilpailutetaan kehitysmaiden köyhälistön kanssa ja osamme tulee olemaan yhtä kurja
Liberaalit haluavat vapauttaa pääoman liikkeet, jotta yritykset voisivat viedä rahansa helposti ulkomaille ja näin välttyä maksamasta veroa. Liberaalit haluavat vapauttaa maailmankaupan, jotta yritykset voisivat vallata markkinamme kehitysmaista tuotavilla halpatuotteilla - tämä tulee vääjämättä johtamaan massiiviseen työttömyyteen.
Liberaalit haluavat vapauttaa työvoiman liikkeet, jotta kapitalistit voisivat tuottaa miljoonia halpatyöläisiä maahamme kilpailemaan vähenevistä työpaikoistamme.
Niille, työtätekeville, jotka jäävät globalisaation jalkoihin, sosiaalidemokraateilla on vain tarjota liberaalin talousteorian hurskastelua ja latteuksia.
Keski- ja yläluokasta tuleville vasemmistohumanisteille ei ole koskaan ollut mikään ongelma uhrata suomalaisten teollisuustyöläisten edut oikeudenmukaisemman kansainvälisen työnjaon nimissä. Elämänsä perusteet menettäneille nämä hyväosaiset elämän teoreetikot tarjoavat loputonta uudelleenkouluttautumista. Elämmekin koulutusharhassa, jonka tarkoitus on peittää sosiaalidemokraattien petos.
Sosiaalisessa syöksykierteessä oleville suomalaisille liberaaleilla on tarjolla vain loputonta uudelleenkouluttautumista ja pakkoyrittäjyyttä. Ne, jotka eivät näihin oljenkorsiin pysty tarttumaan ja pelastamaan itseään, menettävät armon liberaalien silmissä ja ansaitsevat vain kadota kunnon ihmisten keskeltä olemasta näille taakkana ja rasituksena.
Liberaalit ovat itsekkäitä pikkuporvareita, jotka kuvittelevat selviytyvänsä globalisaatiosta uhraamalla toisten työpaikat ja elintason.
Globaali kilpailu tulee vaatimaan meiltä jatkuvasti lisää ja lisää. On turha kuvitella, että markkinavoimat olisivat koskaan meihin tyytyväisiä. Pörssianalyytikot ja yritysjohtajat tulevat aina vaatimaan meiltä lisää uhrauksia ja syyllistämään meitä kaikesta siitä mitä meillä vielä on jäljellä.
Meiltä tullaan viemään kaikki. Olisi erehdys luulla, että globalisaation logiikka jättäisi meille mitään.
Keskiluokka kuvitteli selviytyvänsä globalisaatiosta uhraamalla teollisuustyöväestön kehitysmaiden halpatuotannolle. Ratkaiseva hetki koittaakin vasta nyt, kun työn ulosliputus alkaa purra myös keskiluokkaa itseään.
Kaikki taloudellinen ja poliittinen valta luo tuekseen aina ideologian. Liberalismilla meille perustellaan suuyritysten globaali valta, hyvinvointiyhteiskuntien tuho, köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen.
Liberaalit selittelivät meille innokkaasti, kuinka hyödyllistä oli luoda massatyöttömyys Eurooppaan siirtämällä teollinen tuotanto kehitysmaihin – meillehän jäisi kuitenkin aina tuotekehittely ja tutkimus. Nyt kuitenkin Kiinan ja Intian massiivinen ja alipalkattu koulutetun työväen reservi alkaa huolehtia myös tuotekehittelystä ja tutkimuksesta – meille ei jää mitään.
Keskiluokan ongelma piilee siinä, että yleensä jo pelkästään velattoman asunnon ja henkilöauton omistaminen saa nämä pikkuporvarit tuntemaan niin suurta itsevarmuutta asemastaan, että he alkavat samaistua rikkaisiin ja ajatella heidän laillaan. Ja kuitenkin keskiluokan maailma on lähes yhtä hauras kuin halveksimansa työväenluokan.
Kun suuyritykset uhkailevat ja kiristävät yhteiskuntaa, keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit puhuvat taloudellisesta realismista. Kun työtätekevät menevät lakkoon tai järjestävät mielenosoituksen, keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit puhuvat paheksuen yhteiskunnan uhkailusta ja kiristämisestä.
Mitä enemmän tuotannon ja pääoman liikkeitä vapautetaan, sitä nopeammin valtioiden veropohja rapautuu. Samalla rapautuu valtioiden kyky huolehtia kansalaisistaan.
...
http://www.kolumbus.fi/aquilon/valmiit_tekstarit.htm