Ei. Tämä ei ole mikään nolo deittipalvelun mainos vaikka otsikko niin lupaileekin.
Hiukan itsestäni: Olen 34vuotias mies ja asustelen pirkanmaalla. Pituus 175, vihreät silmät ja naama sympaattisen näköinen, jopa komeakin jos valoja himmentää tarpeeksi ja normaalivartaloinen - harrastan urheilua. Mulla on huumorintajua ja järkeä päässä. Ja takana keskivaikea masennus joka on nykyään mallia "lievä". En ole voittanut mutta oppinut pärjäämään suht hyvin. Toinen juttu on kertakaikkinen yksinäisyys aikuisten ihmisten suhteen jota on jatkunut pitkään. Lukuunottamatta avioliittoa josta karkasin ja pari lastakin tuli siinä tehtyä. Olen siis myös isä.
Siinä minä, pähkinänkuoressa. Varmaan tässä vaiheessa herää kysymys että mitä helvettiä teen masennuspalstalla? No. Otsikko oli... kaipaatko kumppania. Minä nimittäin kaipaan. Kiitos tämän tietynlaisen epäsosiaalisuuden - joka muuten ei ilmene alkoholismina tai muutenkaan ongelmaisuutena - on mulle vaikea kohdata ihmisiä. Huolimatta siitä että olen mukava ja kaikin puolin ihan ok en yksinkertaisesti pärjää suhdemarkkinoilla, hyydyn tai en tee kovin kummoista vaikutusta tai vaikutan "aneemiselta" tavallisten ihmisten mittapuussa - ja ihan kauhean hyvissä kantimissa itsetunto ei ole tuon takia - ja sekin taas vaikuttaa osaltaan etten jaksa "kilpailla".
So. Tunnen omakohtasesti masennuksen. Mulla on loistavat henkiset kyvyt pärjätä asian kanssa ja kaiken lisäksi mulla on ollut aikaisemmin suhde erääseen masentuneeseen naiseen. Se suhde oli minulle arvokas - se kaatui pitkään valimatkaan ja se oli hyvin traagista. No - kuitenkin - mulle ajatus masentuneesta kumppanista ei ole millään muotoa liian paha este, olen asian kanssa sinut. Koen jopa että sellaiselle pohjalle rakennettu suhde kompensoisi omia puutteitani - jollain tasolla koen että se olisi "tasaväkistä".
Kumppanina en aseta kummoisiakaan vaatimuksia eikä tutustumiselle ole suuria odotuksia. Minulle tärkeää on se ihminen - ja koska olen yksinäinen ei minusta tarvi myöskään kilpailla minkään kanssa vaan otan ilolla vastaan vähänkin. "Nauti elämän pienistä asioista" saa tässä ihan todellisen merkityksen, jos ajattelen että päätyisin tätä kautta tapaamaan jonkun niin kupillinen teetä ja kortinpeluu ja muutama puheenaihe olisivat jo minun sosiaalisessa mittakaavassani upea juttu.
On tietenkin reilua etten lupaa liikoja - ja minulla on kieltämättä vaatimuksia kumppanille. Ensinnäkin on ylipaino - en valitettavasti pidä siitä. Ikä on toinen, haitari olisi jossain 25-35 välillä. Mitä tulee muihin ongelmiin niin alkoholismi tai huumeet... ei. Henkisissä ongelmissa sitten joustoa löytyy yllättävän paljon mutta joku raja jossain on. Aijoo - ja paikkakunta. Pirkanmaa/Tampere ja siitä länteen Parkanoon päin olisi paras. Muuta maata kuunnellaan myös.
Voit kysellä tässä lisää tai kommentoida aihepiiriä muutenkin, tykkään keskustella - tai pistää suoraan sähköpostia jos siltä tuntuu, lupaan vastata, olla rehellnen ja huomaavainen: [email protected]
Hiukan itsestäni: Olen 34vuotias mies ja asustelen pirkanmaalla. Pituus 175, vihreät silmät ja naama sympaattisen näköinen, jopa komeakin jos valoja himmentää tarpeeksi ja normaalivartaloinen - harrastan urheilua. Mulla on huumorintajua ja järkeä päässä. Ja takana keskivaikea masennus joka on nykyään mallia "lievä". En ole voittanut mutta oppinut pärjäämään suht hyvin. Toinen juttu on kertakaikkinen yksinäisyys aikuisten ihmisten suhteen jota on jatkunut pitkään. Lukuunottamatta avioliittoa josta karkasin ja pari lastakin tuli siinä tehtyä. Olen siis myös isä.
Siinä minä, pähkinänkuoressa. Varmaan tässä vaiheessa herää kysymys että mitä helvettiä teen masennuspalstalla? No. Otsikko oli... kaipaatko kumppania. Minä nimittäin kaipaan. Kiitos tämän tietynlaisen epäsosiaalisuuden - joka muuten ei ilmene alkoholismina tai muutenkaan ongelmaisuutena - on mulle vaikea kohdata ihmisiä. Huolimatta siitä että olen mukava ja kaikin puolin ihan ok en yksinkertaisesti pärjää suhdemarkkinoilla, hyydyn tai en tee kovin kummoista vaikutusta tai vaikutan "aneemiselta" tavallisten ihmisten mittapuussa - ja ihan kauhean hyvissä kantimissa itsetunto ei ole tuon takia - ja sekin taas vaikuttaa osaltaan etten jaksa "kilpailla".
So. Tunnen omakohtasesti masennuksen. Mulla on loistavat henkiset kyvyt pärjätä asian kanssa ja kaiken lisäksi mulla on ollut aikaisemmin suhde erääseen masentuneeseen naiseen. Se suhde oli minulle arvokas - se kaatui pitkään valimatkaan ja se oli hyvin traagista. No - kuitenkin - mulle ajatus masentuneesta kumppanista ei ole millään muotoa liian paha este, olen asian kanssa sinut. Koen jopa että sellaiselle pohjalle rakennettu suhde kompensoisi omia puutteitani - jollain tasolla koen että se olisi "tasaväkistä".
Kumppanina en aseta kummoisiakaan vaatimuksia eikä tutustumiselle ole suuria odotuksia. Minulle tärkeää on se ihminen - ja koska olen yksinäinen ei minusta tarvi myöskään kilpailla minkään kanssa vaan otan ilolla vastaan vähänkin. "Nauti elämän pienistä asioista" saa tässä ihan todellisen merkityksen, jos ajattelen että päätyisin tätä kautta tapaamaan jonkun niin kupillinen teetä ja kortinpeluu ja muutama puheenaihe olisivat jo minun sosiaalisessa mittakaavassani upea juttu.
On tietenkin reilua etten lupaa liikoja - ja minulla on kieltämättä vaatimuksia kumppanille. Ensinnäkin on ylipaino - en valitettavasti pidä siitä. Ikä on toinen, haitari olisi jossain 25-35 välillä. Mitä tulee muihin ongelmiin niin alkoholismi tai huumeet... ei. Henkisissä ongelmissa sitten joustoa löytyy yllättävän paljon mutta joku raja jossain on. Aijoo - ja paikkakunta. Pirkanmaa/Tampere ja siitä länteen Parkanoon päin olisi paras. Muuta maata kuunnellaan myös.
Voit kysellä tässä lisää tai kommentoida aihepiiriä muutenkin, tykkään keskustella - tai pistää suoraan sähköpostia jos siltä tuntuu, lupaan vastata, olla rehellnen ja huomaavainen: [email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.