Olen lukenut velkaantumisesta ja elämisestä yli varojen. Miksi joku elää yli varojensa? Mikä sen velkaantumisen takana on muu kuin työttömyys, sairastuminen jne.? Eikö ihmisillä ole rahan tajua yhtään, kun ne elää yli varojensa? Olen itse hyvin tarkka rahoistani.
velkaantuminen
joku10
9709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
moni uskoo, että huonotuuri ei osu omaan nilkkaan. Omat työt eivät katoa, otetaan pitkä velka, kun ajatellaan, että 20 - 40v on pitkäaika tai uskotaan lottovoittoon.
Mutta yleisesti kait voisi sanoa, että porukka on "kädetöntä" ei olla opittu kayttämään matematiikkaa ja laskemaan korkoja ja suhteuttamaan velkojen vaikutusta talouteen.
ole valmiita elämään nuukasti vaan monella pitää olla mitä näyttää muille vaikka sitten velkarahoilla hankittua. Se ylimielisyys se kolahtaa monen kohdalla pakkasen puolelle ja sitten haetaan syitä muusta kuin omasta itsestä ja itse tehdyistä päätöksistä. Sehän on sananlaskukin että jokainen on oman onnensa seppä, ja monissa asioissa se pitää paikkansa.
Suomessa on ihmiset alkaneet elämään leveesti ja monelle ei esim. käytetty kunnollinen tavarakaan kelpaa koska kaikki pitää olla uutta eikä hinnasta ole väliä. Tässä on ollut nähtävissä suuri ero kun vertaa vaikka ruotsalaisiin kuluttajiin. Teknologia-Suomen ihmisten ylimielisyys elämisessä koituu heidän omaksi kohtalokseen.
Velkaa tehdään kulutukseen ja mielihyvään, ja ajatellaan että kyllä niistä sitten jotenkin vaan vanhempana myöhemmin selviää. Ei olla rehellisiä itselle. Velkaa tehdessä olisi hyvä miettiä mikä on pahin mahdollinen tilanne, johon voi velallisena joutua, (esim. sairastuminen tai työttömyys), Miten tästä tilanteesta on mahdollista selvitä velkojen kaatumatta niskaan, ja todella tajuta että vaikka todennäköisyys em. asioihin olisikin sillä kohtaa olematon, ne ovat kuitenkin hyvin mahdollisia. Itse en tunne kulutusjuhlaa viettäneitä velallisia kohtaan minkäänlaista myötätuntoa, vaan juuri nämä vievät yhteiskunnan varoja ja velkajärjestelyjä niiltä jotka sitä todella tarvitsevat. Kenenkään täällä ei kuitenkaan ole pakko velkaantua ja jokainen velallinen on myynyt kunniansa niin pitkäksi aikaa kunnes se on suoritettu.
Suuret ikäluokat ovat kasvattaneet lapsensa yltäkylläisyyteen ja elintasoon joka vaatii pirusti hommaa ja rahaa. Kun nämä herranterttulapsoset sitten alkavat elää omillaan nin pidetään itsestään selvyytenä että kotona opittu elintaso säilyy heidänkin nuoressa kodissaan. Kun kerta faijalla on uus auto ja ikänsä on omakotitalossa asunu niin semmoset tarttee itekin heti saada, vaikka ne faijankin ekat autot 50-60 -luvuilla oli halpoja rasseja ja sekin asui vuokralla...
Toisekseen, mikä vetää myös näitä suuria ikäluokkia mukaansa, on umpisuomalainen kateus. Nämä Suomen rakentajat kun ovat tottuneet siihen että aina pyritään parmpaan ja niille lapsiel annetaan kaikki mitä ne tahtoo, niin niille on kirittäjänä naapurit ja sukulaioset. Jos naapurin talossa tehdään sisutsuremppa niin pian on eukko sitä vaatimassa. Jos sukulaiset vaihtaa isompaan ja kalliimpaan autoon niin kyllä itellekin semmoinen tarttee saada. Jos työkaveri leuhkii vesiskootterilla niin pakko sitä on hankkia ainakin moottorivene vähintään.
Kun nämä kaksi sitten ynnätään yhteen: materialistiseen kilpavarusteluun hurahtaneet vanhemmat ja heidän pilalle passatut kakaransa niin saadaankin jo kahden sukupolven verran velkaa ja iso läjä rompetta.
Sitten on tietysti erikseen kaikenmoiset ostohysteerikot jotka ovat ehkä eläneet vähillä varoilla mutta jäävät heti koukuun kun shoppailuun tarjotaan luottoa.
Ja peliriippuvaiset jotka ei välitä mistään mitään ennenkuin on myöhäistä.
pysynyt päässä ja muuten ei sairaseläkeläisenä pärjäiskään. Ainoat mokat jos niitä nyt jälkikäteen voi siksi kutsua on kun aikanaan töissä käyvinä avustimme kummankin vanhempia ja sisaruksiani lähettämällä heille rahaa monta vuotta.
Nekin rahat olisi hyvä olla nyt itsellä kun molemmat sairastaa. Mutta sisariltani olen saanut sitä enemmän sontaa silmille varmaankin koska lopetin rahan lähettämisen kun vanhempani kustansivat veljilleni autoja ja niihin vaihtomoottoreita. Sisareni otti omat työttömyyskorvauksensa ja laittoi ne tilille ja eleli herroiksi vanhempiemme luona joille mieheni kanssa laitoin rahaa.
Olen nyt ajatellut että kyllä sitä minunkin piti tyhmä olla mutta toisaalta en kadu sitä että halusin auttaa vanhempiamme saamaan jonkinlaisen perustason elämässä.
Mutta se mikä ihmetyttää, niin voiko noin typeriä ja kiittämättömiä sisaruksia ollakaan..
Optimismi (usko siihen että mies saa kohta työpaikan), riskinotto (usko yrityksen kannattavuuteen), tilanteiden muuttuminen ( tulee lama ja mies ei saakaan töitä, oma työnantaja säästää eikä enää maksa ylitöistä...), mies ei saa työttömyyskorvausta koska omat tuloni ovat liian suuret...
Pidä sinä vaan kukkaronnyörit kiinni. Älä rakenna taloa. Älä ole työpaikassa jonka vuoksi joudut muuttamaan paikkakuntaa, älä ole ihmissuhteessa, älä edes ajattele yritystoimintaa. Älä riskeeraa mitään...
Pelkkä usko kun ei riitä, etenkään riskinottoon.
Itse odotin että yritykseni on vakaalla pohjalla, sitten vasta otimme henkilökohtaista velkaa. Ja vain sen verran, että vuosia myöhemmin eteen tullut tulotason lasku (n.40%) ei häirinnyt velan takaisinmaksua.
Olen saavuttanut kaiken haluamani, ehkä pienellä viiveellä muihin ikäisiini verrattuna, mutta velaton olen silti selkeästi nopeammin kuin hätäiset ikätoverini.
Eli hieman malttamalla, omistat haluamasi nopeammin.
Jokaisen pitäisi tietää mihin tämä perustuu, se ei matemaattisesti vaadi mitään ydinfysiikkaa.
minulla velkaa on tullut seuraavasti: yhteinen asunto, toinen kyllästyi piti ottaa lisää asuntolainaa jotta pystyi itselle ja lapselle hankkimaan uuden asunnon,
vanhemmat sairastuivat piti vähentää työntekoa ja auttaa heitä myös silloin ,omien velkojen maksaminen meni hankalaksi
duuni meni alta itsepäisesti vielä maksoin asuntolainaa piti ottaa kulutuslainaa ruoan ja terveyteen kuuluvien laskujen maksuun. Talous vielä ahtaammalle lainaa maksettiin tuloilla ja uutta lainaa piti ottaa ruokaan ja niin eteenpäin. Tyhmäähän on ottaa lainaa elämiseen mutta asunto on kuitenkin nyt melkein maksettu ja elämä ihan onnellista. En ajattele niitä rahasummia joita olen maksanut "turhaan" korkoja. Ei aina vain voi säästää ennakkoon, joskus elämä vain heittää. Tavaroihin tai vaatteisiib en tuhlaa kaikki tulee kirppikselta ai alelta.