Elää tykytyksen kanssa

MOIKKA..MUL MYÖS TYKYTTÄÄ....SAAN RYTMIHÄIRIÖITÄ....PARHAIMMILLAAN PU7LSSI ON YLI KAKSSATAAVIISKYMMENTÄ....SILLOIN TUNTUU ET EI JAKSA
VÄSYN...HENGÄSTYN.....JA PELKÄÄN.....KUOLEVANI

Näistä tykytyksistä olen kärsinyt nyt noin 6 vuotta. Ne alkavat kuin tyhjästä, jolloin pulssi nousee 180 ja sen jälkeen hidastuu, mutta syke saattaa olla monia tunteja 90-100. Rinnassa on painon tunnetta ja olo käy muutenkin psyyken päälle.

Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, jolloin oireet helpottuvat. Välillä on kausia, jolloin tulee näitä tykytyskohtauksia enemmän. Silloin on myös ukoiset paineet katossa.

Normaalia elämää pystyn viettämään, mutta tämä riesa on tuonut kyllä muutamia rajotteita. Esimerkiksi en voi juoda yhtään alkoholia, ja myös liian sokerin syönti saa sykkeet yli 100:n.

Vaivani on tutkittu, mutta selitystä ei ole löytynyt. Epäilen, että minulla on vain herkkä hermosto ja tietysti mieli vaikuttaa vahvasti asiaan. Onneksi pakonomainen itsensä tarkkailu on vähentynyt ja se on helpottanut näitä rytmihäiriöitä. Lääkkeeksi olen saanut beetasalpaajaa, jota en kuitenkaan ole pahemmin käyttänyt.

Liikuntaa harrastan melko paljon n. 3-5 kertaa viikossa, enimmäkseen lenkkeilyä. Sen olen huomannut auttavan. Heti jos olen vaikka viikon liikkumatta, voin sanoa, että sykkeet on pilvissä.. Mistä johtuu moinen.

Mulla ollut nyt kohta vuoden tykytys kohtauksia. Alussa tuntui 120 syke kuolemalta ja olo oli hirveä ja olin varma että nyt tuli kuolema.

Tykytyskohtaukset nousi kunnes kohtauksen aikana korkein terkkarissa mitattu syke oli 204. Yleensä kohtauksen aikana syke on sinä 150-190, eikä alle 170 syke enään tunnu ollenkaan, sitä ei edes välttämättä huomaa. Joskus vaan olen mittinyt että miten on näin heikko olo tai miksi kaulalla puristaa ja sitten kun olen kokeillut sykettä, niin korkeahan se on ollut.

Kohtaukset alkoivat aina rasituksessa.

Yksi lääkäri antoi neuvon, että ehdoton lepo, toinen sanoi että liiku liiku, siitä se sydän tykkää..

N, minähän en sitten kauaa jaksanut olla rampana, joten alon rohkeesti menemään lenikille. Mutta vaikeaahan se oli kun jo viiden minuutin kävelyn jälkeen olin rähmälläni maassa, hengästyneenä, kipuilevana ja peloissaan. Ja syke ei ollut noina aikoina kun sen 130-140..

Nyt vedän kävely lenkkejä lähes päivittäin sykkeellä 190-210, hrvoin on oireita. Usein painetta kaulalla, mutta se ei enään menoa haittaa ja harvemmin sitten tuntuu että jalat ei kanna tai kävelee kun humalainen, jolloin täytyy hiljentää vauhtia, mutta..

sekavan kirjoitukseni sanoma oli, että kaikkeen tottuu.

Mulla kun on nyt jo leposyke sen 100, niin välillä kun sydän vahingossa pompottaakin 60, niin tuntuu kamalalta kun se lyö niin hitaasti. ;)

Minkälainen verenpaine sinulla on tuon "kohtauksen" aikana? Itselläni on myös tykyttelyä jolloin myös verenpaine nouse (ennen ei noussut)..

Onko teillä tykyttäjillä testattu verikokeilla kilpirauhasen liikatoimintaa? Se tuli vain mieleeni, kun itse sairastuin siihen vuosia sitten ja yksi oire oli korkea syke: leposykekin huiteli jossain 100-120 paikkeilla. Olo oli kyllä muutenkin huono ja oli univaikeuksia, laihtumista, hikoilua jne.