Mikä on totuus kristinuskosta ja uskonnoista yleensä? Se taitaa olla yksinkertaisempi, kuin uskommekaan. Yritän seuraavassa selvittää yksinkertaisesti noita totuuksia. Lähdetään liikkeelle kristinuskosta.
Kristinusko on syntynyt Jeesuksen myötä. Ennen Jeesusta ei ole ollut kristinuskoa, koska Jeesus itse on ollut Kristus. Kristinuskohan perustuu pitkälti juutalaisuuteen ja hindulaisuuteen.
Jeesuksen aikana olivat olemassa fariseukset eli ns. kirjanoppineet. Heillä oli käsissään lähes kaikki maallinen ja hengellinen valta. Tuo valta johti siihen, että syntyi laki, jota tavallisen tuon ajan ihmisen oli mahdotonta noudattaa. Sekä hengellisen että maallisen lain rikkomisesta rangaistiin ankarasti. Näin ollen elämästä oli muodostunut ahdistavaa sääntöjen ja määräysten viidakossa tasapainoilemista. Hieman samaan tapaa kuin vanhoillislestadiolaisessa yhteisössäkin.
Tuona aikana syntyi jollekin ihan tavalliselle pariskunnalle poikalapsi. Hän syntymänsä oli ihan luonnollinen tapahtuma. Tuo poikalapsi varttui samoin kuten muutkin lapset. Ehkä hän oli aikaansa nähden hieman erilainen ja erikoinen. Hän huomasi, kuinka tuon ajan ihmisten elämä oli hyvin ahdistavaa niiden lakien viidakossa, jossa he elivät. Hänen mielestään se oli vääryys. Ja mikä erikoista, hän uskalsi panna itsensä likoon ja nousta tuota vääryyttä vastaan. Hän halusi kyseenalaistaa tuon aikaisen järjestelmän, koska näki, ettei se ole oikein.
Jossain elämänsä vaiheessa tuo jo mieheksi varttunut poikalapsi lähti maailmalle. Hän alkoi puhumaan ja kyseenalaistamaan julkisesti sen aikaista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Se oli rohkeaa ja ennen kuulumatonta. Niinpä viesti tuosta rohkeasta miehestä, joka uskalsi nousta valtaapitäviä vastaan, lähti kiirimään kiihtyvällä vauhdilla. Ihmiset tulivat kuuntelemaan häntä pitkienkin matkojen takaa. Osa ihmisistä liittyi häneen. Vain rohkeimmat uskalsivat seurata häntä. Osa hänen kannattajistaan oli jopa fanaattisia. (Tästä tietynlaisesta fanaattisuudesta on hyvä kuvaus Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan-kirjassa).
Tuosta miehestä puhuttiin aina siellä missä ihmiset kokoontuivat ja tapasivat toisiaan. Hän oli ilmiö. Tarinat seurasivat toisiaan ja värittyivät matkan varrella ja paisuivat jopa uskomattomiksi ihmeiksi. Tämä ilmiö ei ole vieras nykyaikanakaan. Tuota miestä alettiin pitämään vapahtajana – vapahtajana ahdistavasta ja raskaasta maallisesta ja hengellisestä vallasta.
San tuosta ennen kuulumattomasta rohkeasta miehestä kantautui sen ajan ylintä valtaa pitävien korviin. Valtaapitävät pelkäsivät vallankumousta. He pelkäsivät, että heille hyvä järjestelmä sortuu ja heidän alistamansa kansa nousee kapinaan heitä vastaan. Historian saatossa on aina ollut kansan nousuja, joissa valtaapitävät on kukistettu. Kansannousujen historia on pitkä ja niitä oli ollut jo paljon ennen Kristuksen syntymää mm. Mesopotamiassa, Egyptissä, antiikin Kreikassa ja Roomankin valtakunnassa. Kansan villitsijä oli vaiennettava, mutta suuria massoja ei saanut suututtaa. Tuo mies oli vaiennettava viisaasti. Noin ajattelivat silloiset valtaapitävät tahot.
Lopun me tiedämmekin ristiinnaulitsemisineen. Oliko se viisasta vai ei, mutta vallankumousta ei ainakaan vielä tuolloin syntynyt silloisessa Rooman valtakunnassa.
Näin oli syntynyt legenda, joka lähti valloittamaan maailmaa. Tarinoita tuosta rohkeasta miehestä kerrottiin toreilla päivisin ja nuotiotulilla iltaisin. Tarinat paisuivat entisestään. Niissä oli siteeksi totta, mutta suurin osa oli värittynyttä ja värittyi lisää. Tieto kulki suusta suuhun ja kukin kertoja lisäsi kuulemaansa omiaan ja keksi mahdollisesti lisää.
On myös otettava huomioon tuon ajan ihmisten tietämys maailmasta pohdittaessa tällaisten legendojen syntyä. Ihmiset eivät tuolloin olleet niin sivistyneitä ja valistuneita kuin ihmiset nykyään ovat. Oli paljon helpompi uskoa myytteihin, mystisiin tarinoihin, taikauskoon ym. vastaavaan, koska tieteellä ei ollut vielä todistettu mitään sitä, minkä me maailmasta tiedämme. Näinhän asia pääsääntöisesti oli ihan keskiajan lopulle saakka, kun vallan pitäjänä Euroopassa toimi katolinen kirkko.
Kristinusko on syntynyt Jeesuksen myötä. Ennen Jeesusta ei ole ollut kristinuskoa, koska Jeesus itse on ollut Kristus. Kristinuskohan perustuu pitkälti juutalaisuuteen ja hindulaisuuteen.
Jeesuksen aikana olivat olemassa fariseukset eli ns. kirjanoppineet. Heillä oli käsissään lähes kaikki maallinen ja hengellinen valta. Tuo valta johti siihen, että syntyi laki, jota tavallisen tuon ajan ihmisen oli mahdotonta noudattaa. Sekä hengellisen että maallisen lain rikkomisesta rangaistiin ankarasti. Näin ollen elämästä oli muodostunut ahdistavaa sääntöjen ja määräysten viidakossa tasapainoilemista. Hieman samaan tapaa kuin vanhoillislestadiolaisessa yhteisössäkin.
Tuona aikana syntyi jollekin ihan tavalliselle pariskunnalle poikalapsi. Hän syntymänsä oli ihan luonnollinen tapahtuma. Tuo poikalapsi varttui samoin kuten muutkin lapset. Ehkä hän oli aikaansa nähden hieman erilainen ja erikoinen. Hän huomasi, kuinka tuon ajan ihmisten elämä oli hyvin ahdistavaa niiden lakien viidakossa, jossa he elivät. Hänen mielestään se oli vääryys. Ja mikä erikoista, hän uskalsi panna itsensä likoon ja nousta tuota vääryyttä vastaan. Hän halusi kyseenalaistaa tuon aikaisen järjestelmän, koska näki, ettei se ole oikein.
Jossain elämänsä vaiheessa tuo jo mieheksi varttunut poikalapsi lähti maailmalle. Hän alkoi puhumaan ja kyseenalaistamaan julkisesti sen aikaista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Se oli rohkeaa ja ennen kuulumatonta. Niinpä viesti tuosta rohkeasta miehestä, joka uskalsi nousta valtaapitäviä vastaan, lähti kiirimään kiihtyvällä vauhdilla. Ihmiset tulivat kuuntelemaan häntä pitkienkin matkojen takaa. Osa ihmisistä liittyi häneen. Vain rohkeimmat uskalsivat seurata häntä. Osa hänen kannattajistaan oli jopa fanaattisia. (Tästä tietynlaisesta fanaattisuudesta on hyvä kuvaus Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan-kirjassa).
Tuosta miehestä puhuttiin aina siellä missä ihmiset kokoontuivat ja tapasivat toisiaan. Hän oli ilmiö. Tarinat seurasivat toisiaan ja värittyivät matkan varrella ja paisuivat jopa uskomattomiksi ihmeiksi. Tämä ilmiö ei ole vieras nykyaikanakaan. Tuota miestä alettiin pitämään vapahtajana – vapahtajana ahdistavasta ja raskaasta maallisesta ja hengellisestä vallasta.
San tuosta ennen kuulumattomasta rohkeasta miehestä kantautui sen ajan ylintä valtaa pitävien korviin. Valtaapitävät pelkäsivät vallankumousta. He pelkäsivät, että heille hyvä järjestelmä sortuu ja heidän alistamansa kansa nousee kapinaan heitä vastaan. Historian saatossa on aina ollut kansan nousuja, joissa valtaapitävät on kukistettu. Kansannousujen historia on pitkä ja niitä oli ollut jo paljon ennen Kristuksen syntymää mm. Mesopotamiassa, Egyptissä, antiikin Kreikassa ja Roomankin valtakunnassa. Kansan villitsijä oli vaiennettava, mutta suuria massoja ei saanut suututtaa. Tuo mies oli vaiennettava viisaasti. Noin ajattelivat silloiset valtaapitävät tahot.
Lopun me tiedämmekin ristiinnaulitsemisineen. Oliko se viisasta vai ei, mutta vallankumousta ei ainakaan vielä tuolloin syntynyt silloisessa Rooman valtakunnassa.
Näin oli syntynyt legenda, joka lähti valloittamaan maailmaa. Tarinoita tuosta rohkeasta miehestä kerrottiin toreilla päivisin ja nuotiotulilla iltaisin. Tarinat paisuivat entisestään. Niissä oli siteeksi totta, mutta suurin osa oli värittynyttä ja värittyi lisää. Tieto kulki suusta suuhun ja kukin kertoja lisäsi kuulemaansa omiaan ja keksi mahdollisesti lisää.
On myös otettava huomioon tuon ajan ihmisten tietämys maailmasta pohdittaessa tällaisten legendojen syntyä. Ihmiset eivät tuolloin olleet niin sivistyneitä ja valistuneita kuin ihmiset nykyään ovat. Oli paljon helpompi uskoa myytteihin, mystisiin tarinoihin, taikauskoon ym. vastaavaan, koska tieteellä ei ollut vielä todistettu mitään sitä, minkä me maailmasta tiedämme. Näinhän asia pääsääntöisesti oli ihan keskiajan lopulle saakka, kun vallan pitäjänä Euroopassa toimi katolinen kirkko.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.