Valtava pahoinvointi ja keskenmeno

En ole kuullut, että pahemmat oireet ennakoisivat keskenmenoa.

Minulla on ollut kaksi keskenmenoa raskauksissa, joissa ei ole ollut minkäänlaisia raskausoireita. Molemmat raskaudet ovat alkaneet alkionsiirrosta, joten olen tiennyt heti testata raskaustestillä. Lääkäri vakuutti käydessäni alkuraskauden ultrissa 7. ja 9. viikoilla (jolloin kaikki oli vielä hyvin), että oireettomuus sinänsä ei ennakoi keskenmenoa, ainoastaan jos oireet häviävät aivan yht'äkkiä, voi kyseessä olla keskeytynyt raskaus.

Molemmissa raskausksissa on kulunut 2-4 viikkoa sikiön menehtymisestä siihen kun km on todettu ultrassa. Keskenmenokaan ei tuntunut oireina.

Hcg-hormooni ei välttämättä laske päivässä parissa, edellisessä keskenmenossa vuoto kesti 7 viikkoa ja vasta 6. viikon lopulla hcg oli laskenut nollaan. Tosin noin pitkä vuoto ei ole normaalia. Sitä enen oli kohdun ulkopuolinen raskaus, jossa hcg laski kahdeksan viikkoa, joka viikko seurattiin verikokeilla sen laskua.

Ota reilusti vain särkylääkkeitä, nyt kun valitettavasti ei ole mitään syytä senää välttää niitä, turha kärsiä kivuista. Keskustelin hoitajan kanssa kivuista, edellisessä keskenmenon tyhjennyksessä oksentelin rajusti, kun jätin lääkkeiden ottamisen liian myöhään, hän sanoi, että kipu saa voimaan pahoin.

Jälkimmäisessä keskenmenon tyhjennyksessä kivut oliva kuitenkin kovemmat ja kestivät pidempään, mutta otin reippaasti särkylääkettä 1. päivänä ja kuvotuksesta huolimatta sain pidettyä oksentelun pois.

Jos pahoinvointi jatkuu vielä ensi viikolla, ota yhteyttä sairaalaan, kysy onko normaalia, että edelleen voit todella huonosti ja pyydä pahoinvointilääkereseptiä tms.

Poikkeavissa raskauksissa ei yleisesti ottaen ole pahempaa pahoinvointia. Rypäleraskaudessa voi olla poikkeuksellisen paha pahoinvointi. Tuulimuna, kohdunulkoinen eivät oireile yhtään erilailla kuin tavallinenkaan raskaus.

En edes malttanut lukea muita kommentteja asiaan, kun on pakko kertoa oma kokemukseni. Mulla on kaksi onnistunutta raskautta takana. Molemmissa pahoinvointia, mutta ei läheskään koko aika ja ihan siedettävässä määrin sen kolme ekaa kuukautta.
Sitten tulin 3. kerran raskaaksi jolloin sikiö todettiin kuolleeksi vastaten n.viikoja 13 viikon 14 ultrassa. Koko sen raskauden olin niin huonovointinen että en tahtonut jaksaa mitään. Oksensin aamusta iltaan ja olin aivan voimaton kokoajan. Ajattelin mielessäni että en enää koskaan halua uudelleen raskaaksi jos se on joka kerta tällaista.
Nyt olen kuitenkin uudelleen raskaana (rv11 5) ja olen oksentanut tasan 3 kertaa. Olo on väsynyt mutta ei todellakaan voimaton. Iloitsen tästä raskaudesta aivan valtavan paljon ja olen iloinen että pystyn elämään ihan normaalia elämää vaikka välillä väsyttääkin. Lepään aina kun pystyn.
Mulla oli ensimmäinen ultra viikolla 9. Siellä kaikki näytti olevan hyvin. Sydän sykki ja liikettä oli paljon.
Meillä on niin mukava neuvolan täti että lupasi ultrata heti seuraavallakin neuvolakäynnillä joka on parin päivän päästä. Vaikka lääkärineuvolakin on pian! :)
Ikävää jos ette jaksa yrittää uudellen, mutta voihan se mieli muuttua kun aika kuluu eteenpäin. Keskenmeno on aina niin rankka kokemus että mietin itsekkin että jaksankohan ollenkaan enää yrittää. Nyt olen koko alun pelännyt että mitenkähän tässä käy, mutta jo oma olokin helpottaa mieltä kun ei voi niin pahoin. Olen ottanut ihan päivä kerralaan ja iloitsen jokaisen raskausviikon jatkumisesta!