Kyllä aikuiset selviävät, mutta LAPSET? Kuka heitä ajattelee tässä parinvaihdon luvatussa maassa?
Lapsille vanhempien ero on aina hyvin traumaattinen kokemus.
Lasten peloista kärjessä on vanhempien ero. Lapsi tuntee aina vanhempien erotessa syyllisyyttä, turvattomuutta, hylätyksi tulemista, epäonnistumista, epävarmuutta jne.
Sitten vielä julkkisten lapset, joiden silmien eteen revitään lööppeihin KAIKKI vähemmän mairitteleva omista vanhemmista.
Lapsen etu, jos lapsi ei osaa vielä lukea.
Lapsille vanhempien ero on aina hyvin traumaattinen kokemus.
Lasten peloista kärjessä on vanhempien ero. Lapsi tuntee aina vanhempien erotessa syyllisyyttä, turvattomuutta, hylätyksi tulemista, epäonnistumista, epävarmuutta jne.
Sitten vielä julkkisten lapset, joiden silmien eteen revitään lööppeihin KAIKKI vähemmän mairitteleva omista vanhemmista.
Lapsen etu, jos lapsi ei osaa vielä lukea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
erolapsia Suomessa. Toki ero on lasten kannalta harmi, mutta voi se olla joskus helpotuskin.
Harvoin kai ero on vain toisen osapuolen juttu. Ns. yllätyserotkin ovat usein sellaisia, että ei vain ole haluttu nähdä missä ja mihin mennään.
Tämä siis yleisellä tasolla, en tunne Sarasvuota ja hänen ex-avokkiaan tai lapsiaan.
Erot on aina veemäisiä, mutta JOS suhde on vetästy karille eikä sitä ole ymmärretty korjata ajoissa on aro silloin ok, jos vaihtoehtona on 24h tappelu kaikesta. Tappelun keskellä lapsen on varmasti pahempi kasvaa, ku erossa missä edes jonkillainen rauha laskeutuu yllä. Eroa RASKAAMPI on tietty toisen vanhemman kuolema ja perheen muuttuminen yks jalkaseksi. Sinäänsä ei Jarsan puuhat kiinnota, mut olis se silti kiva tietää miks ero tuli silleen aikuisten oikeesti.
viikossa? onko varma tieto?
Avioerot ovat niin arkipäivää, että eivät ne nykylapsia enää juuri hätkähdytä. Harva pari kulkee avioliiton solmittuaan yhdessä hamaan hautaan asti.
Millaista on mahtanut olla arki Sarasvuon perheessä? Ehkä isä on ollut paljon töissä, äitikin bisnesnaisena varmasti tehnyt pitkää päivää. Lapset eivät välttämättä osaa järkyttyä siitä, että isä muuttaakin pois.
Jarin lapset sitäpaitsi ovat jo teini-ikäisiä, jolloin he ymmärtävät varmasti, että ihmiselämä ei aina etene kuin rakkausromaanissa.
Vaikka isä muuttaakin pois kotoa, ei hän silti poistu lasten elämästä eikä lakkaa olemasta lastensa isä. Avio- tai avoeron valitsemisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hyviä ja rakastavia vanhempia isä ja äiti voivat olla.
Mikä sinä olet?
Avioerotko arkipäivää? Vai ei lapsilla tunnu missään?
OLET VÄÄRÄSSÄ!
Meinaatko lapsien olevan tunneköyhiä paketteja? Ei ole ytään aikuistakaan olemassa, jolla ei avioero tuntuisi jossain.
Vanhempien avioeroa, ellei liittoon sisälly väkivaltaa, alkoholismia ja muuta vastaavaa hoitoa vaativaa elämää.
Vanhempien erilleen muuttaminen on teini-iässä olevalle nuorelle vaikea käsiteltävä. Vauvana lapsi tottuu elämässä isättömyyteen, mutta toisen vanhemman läsnäolon menettäminen on traumaattista. Lasten hylkäämistä ja unohtamista tapahtuu paljon erojen jälkeen, vieraantuminen omista vanhemmista on kauheaa.Teiniaika on oman minän rakentamista, perhe on osa minuutta ja kun perhe hajoaa, hajoaa nuorella jotain sisältä ja se tulee nuoren omassa elämässä jossain muodossa aikanaan esiin.
Tällä hetkellä omaa perhettä perustavat avioerolapset toimivat ristiriitatilanteissa opitun mallin mukaisesti. Ristiriitoja paetaan, eikä yritetä selvittää niitä. Koetaan, että on mielekkäämpää hypätä uuteen kuin eheyttää vanhaa.