Kysyisin vielä masennuslääkkeiden ruokahalua vähentävästä vaikutuksesta.
Olen syönyt sitä Zoloftia, 50mg, 2,5 v.Olen vähennellyt itse välillä puolikkaaseen, ja välillä ollut viikon ilman.Nyt taas olen ottanut puolikkaan.eli lääkkeen määrä veressä on aika pieni tällä hetkellä.
Olen vähän miettinyt, jospa kysyisin lääkäriltä lääkkeen vaihtoa, jos kerran lääkkeen annostusta pitäsi nostaa puolella, kun se ei enää tehonnut.Olo on nyt samanlainen kuin lääkkeen syönnin aikana.
Mikä näistä uuden polven lääkkeistä hillitsisi syömishaluja kaikkein tehokkaimmin? Seronil ei sovi minulle.Olen sairastunu 2-tyypin diabetekseen syöpöttelyni aikana, ja veriarvot huonot, joten on pakko tehdä jotain.Synnynnäisesti minulla on ollut aina liian hyvät ruokahalut, ja kolmikymppisenä kertyivät ensimmäiset liikakilot.Nyt olen pudottanut 7 kiloa hammasta purren, ja taistelen mielitekojen kanssa.Olen yleensä aika sisukas, kun johonkin ryhdyn, mutta välillä makeanhimo meinaa viedä voiton.
Olen syönyt sitä Zoloftia, 50mg, 2,5 v.Olen vähennellyt itse välillä puolikkaaseen, ja välillä ollut viikon ilman.Nyt taas olen ottanut puolikkaan.eli lääkkeen määrä veressä on aika pieni tällä hetkellä.
Olen vähän miettinyt, jospa kysyisin lääkäriltä lääkkeen vaihtoa, jos kerran lääkkeen annostusta pitäsi nostaa puolella, kun se ei enää tehonnut.Olo on nyt samanlainen kuin lääkkeen syönnin aikana.
Mikä näistä uuden polven lääkkeistä hillitsisi syömishaluja kaikkein tehokkaimmin? Seronil ei sovi minulle.Olen sairastunu 2-tyypin diabetekseen syöpöttelyni aikana, ja veriarvot huonot, joten on pakko tehdä jotain.Synnynnäisesti minulla on ollut aina liian hyvät ruokahalut, ja kolmikymppisenä kertyivät ensimmäiset liikakilot.Nyt olen pudottanut 7 kiloa hammasta purren, ja taistelen mielitekojen kanssa.Olen yleensä aika sisukas, kun johonkin ryhdyn, mutta välillä makeanhimo meinaa viedä voiton.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo on helppo kysymys. Efexorista on eniten tämänsuuntaista näyttöä. Sillä on lisäksi samantyyppinen vaikutusmekanismi (SNRI) kuin Reductililla joka on laihdutuslääkkeenä käytössä. Reductil on varmaan sekin mielialalääke, mutta sellaisena sitä ei markkinoida, eikä liene kovin paljoa tutkittukaan. Masennuslääkkeistä Ixel taitaa olla seuraavaksi vähiten lihottava, sitten Seronil.
Mielialaa tasaavista lääkkeistä Topimaxia kannattaa kokeilla, jos painonnousu on todellinen ongelma.
Olen seurannut positiivisella mielenkiinnolla yhteydenpitoasi näihin kysyjiin. Työskentelen itse aikuispsykiatrian piirissä, ja vastauksesi vaikuttavat kaikin puolin asiallisilta ja ammatillisesti vakuuttavilta. Herää kysymys: miksi me täällä netissä seikkailemme? Itse kai koen, että julkisen sektorin määrärahat eivät riitä siihen, että kokisin oman työsarkani puitteissa tekeväni läheskään niin paljon kuin pystyisin/haluaisin. Perheellisenä ei riitä aikaa sellaiseen, että esim. yhdistystoiminnan piirissä touhuaisin kokouksissa illat pitkät. Täällä netissä, kun silloin tällöin luen ihmisten ajatuksia, herää tosi usein ajatus: tosi fiksu kysymys, miksei kukaan vastaa? Jos tälle alalle ryhtyy, täytyy olla todella kiinnostunut ihmisistä. Ja jos minulla psykologina on jotakin annettavaa, esimerkiksi vastauksena suht yleisen tason kysymykseen, miksen antaisi palaa? En pysty antamaan rahaa kaikkiin mahdollisiin keräyksiin, mutta mielelläni autan ihmisiä sellaisissa asioissa joihin olen koulutettu ja joihin minulla jää edes rippunen vapaa-aikaa.
Olen todella iloisesti yllättynyt kannanotostasi ja vastuuntunnostasi"työasioihin" myös työajan ulkopuolella.Tuota voisi kutsua jo vaikka kutsumukseksi.(Millä taas ei ole mitään tekemistä Katri-Helenan n.s. "vuokrakämpän" kanssa...)
Myös psykiatrilta tulee ihan asiallisia kommentteja ja kannanottoja,joista varmaan on apua palstalla kävijöille.Omakohtaisen kokemuksen perusteella on iloinen yllätys,että ammatti-ihmiset seuraavat tätäkin palstaa.Näitä asiattomia viestejä ja kannanottoja kun saadaan kuulla täällä ihan riittämiin ja ylikin.
Molemmille Teille työniloa ja positiivista asennetta edelleenkin.Ilman sitä ei tämä maailma kulje!Ystävällisin terveisin.
Kiitos mukavasta viestistäsi. Muuten, yksi tärkeimmistä asioista mitä olen elämän ja työuran varrella oppinut, on positiivisen palautteen merkitys. Sitä ei voi liikaa korostaa. Jos jostakin ihmisestä tulee vilpittömästi mieleen joku positiivinen asia, kannattaa antaa palaa ja sanoa se ääneen. Itsevarman oloisellekin ihmiselle pieni kehuminen voi antaa uskomattoman paljon, meistä suurin osa kun on paljon hauraampia kuin päällepäin näyttää. Kaikkea hyvää sinulle!
Positiivisen ajattelun ja varsinkin palautteen merkitys on kyllä tullut noteeratuksi ja huomattu monta kertaa.Sekin on eräänlaista vertaistukea,josta on apua sekä antajalle että saajalle.Elämänkoulu on paras kouluttaja,yhtään väheksymättä ammatillista koulutusta.Hyviä ja positiivisia asioita Sinulle toivottaa =))
Kirjoitan oman käsitykseni vaikka minuun ei viestissä viitattukaan. Itse olen lääkärinä jonkin verran työskennellyt psykiatrian parissa vaikka psykiatria ei olekaan erikoisalani.
Nämä nettikeskusteluthan ovat itsekkäästi ajatellen ideaalitilanne vastaanottotyöstä; täällä voi valikoida "hoitotilanteet" oman mielenkiintonsa perusteella. Ja onhan toki hienoa kun pystyy vastaamaan johonkin omasta mielestä itsestäänselvään kysymykseen ja näin auttamaan toisia ihmisiä. Ihmisillä on usein pelkoja ja ennakkoluuloja hoitojärjestelmiä kohtaan ja asiaa tuntevana pystyy joskus näitä pelkoja helpottamaan. Toisaalta tällainen anonyymi kontakti mahdollistaa tietyn etäisyyden niin että täydellistä vastuuta potilaan/kysyjän tilanteesta ei tarvitse eikä pysty ottamaan.
Itse en koe että siviilityössäni en riittävästi pystyisi auttamaan. Vastailen tänne koska se tuntuu hyvältä; ilmeisesti narsismi on myös jonkinlainen motiivi tälle käytökselle ainakin omalla kohdallani ;).
Tuon kummempaa otsikkoa en keksinyt. Vaikutat ihmiseltä, joka omalla hiljaisella tavallaan tosiaan tekee työtä voittaakseen ongelmansa ja nyt asiallisen rauhallisesti kyselet neuvoja. Toivon, että hoitosuhteessasi pidät lippua korkealla ja pidät oikeuksistasi kiinni! Kaikkea hyvää sinulle.
rohkasevista kommenteista!Aattelin tässä menneinä vuosina, että pitäisikö lukea psykologiksi, että osasin neuvoa itseäni.Olen ollut aika vaatelias hoitoni suhteen, ja sitä kautta diaknotisoitu hankalaksi potilaaksi kai.
Uskaltaskohan kolmen vuoden tauon jälkeen käydä MTT:ssa, vai uhraisko rahat yksityiselle???
Kauan sitten menetin luottoni siihen taloon.Iäkäs lääkäri määräsi mulle Triptyliä, kun olin vierottautunut Limbitrolista kovalla työllä ensin.Olin selkeästi sanonut että en halua enää sellassia bentsoja sisältäviä riippuvuutta aiheuttavia vanhanpolven lääkkeitä.Silloin oli tullut esim Seronil jo markkinoille.Sitten kun en ottanut Triptyliä, sain jotain samaa tavaraa eri paketissa taas, huomasin tuoteselosteesta.Sitten Remeron jne.Kokoajan oli tiedossa, että kyse oli lääkkeitten lihottavasta vaikutuksesta mm,ja että haluan sellasen lääkkeen, mikä ei lihota.Sitten tuli Gloksan, huh mikä lääke.
Lpr:n MTT:oon tuli uusi nuori lääkäri, ja hän ihmetteli, miksi Zoloftia ei ollut aiemmin ehdotettu jo. Tuli vaan sellanen olo, että mulle ei voinut antaa periksi siinä asiassa.Olin lukenut monta paksua kirjaa Psykologiasta, ja lääkkeistä ihan omaksi ilokseni.Niinpä tiesin vähän liian paljon potilaaksi.Olis kiva lukea omat paperit, mitä niihin on kirjoitettu!
TERv:Apa