Vuosien aikana maailmaa nähtyäni ja koettuani olen muodostanut käsityksen, jossa ajattelen lähes aina toisten ihmisten ajattelevan pahoja asioita minusta. Kun saavun johonkin tilaan/paikkaan huomaan arvioivia katseita. Jossain missä onmyös naisia, jotenkin kuvittelen että he yrittävät pilailla kustannuksellani ja keksivät muita valheita. Olen alkanut vältellä erityisesti isompia naisporukoita, joissa kateus ja toisiin vertaaminen on yleistä. Nämä ajatukset rajoittavat elämääni uusien ihmissuhteiden muodostaminen on vaikeaa ja itseluottamusta ei kauheasti ole.
En luota siihen että selviäisin vähän korkeammalle opiskelusta tai tietyistä työtehtävistä. Kuitenkin ahdistaa hakeutua raskaisiin töihin joista ei juurikaan makseta palkkaa, enkä tiedä onko työkokeilu/harjoittelutodistusten näyttäminen plussaa tulevia työpaikkoja haettaessa. Vaikuttaa siltä että kaikkien pitäisi hakeutua siivousalalle tai lähihoitajakoulutukseen. Ne ovat alat jotka työllistävät ainakin pätkien muodossa. Tulevaisuuden elosta en odota tai haaveile kauheasti mistään. Kai se elämä on aina minulle yksinäistä yksiössä asumista ja hikisellä palkalla tehtäviä pätkätöitä, lääkkeiden käyttöä ja rytmihäiriöitä. Eikö olekin positiivinen kuva suomalaisella nuorella tulevaisuudesta näinä uhkaavina lamn aikoina.
En luota siihen että selviäisin vähän korkeammalle opiskelusta tai tietyistä työtehtävistä. Kuitenkin ahdistaa hakeutua raskaisiin töihin joista ei juurikaan makseta palkkaa, enkä tiedä onko työkokeilu/harjoittelutodistusten näyttäminen plussaa tulevia työpaikkoja haettaessa. Vaikuttaa siltä että kaikkien pitäisi hakeutua siivousalalle tai lähihoitajakoulutukseen. Ne ovat alat jotka työllistävät ainakin pätkien muodossa. Tulevaisuuden elosta en odota tai haaveile kauheasti mistään. Kai se elämä on aina minulle yksinäistä yksiössä asumista ja hikisellä palkalla tehtäviä pätkätöitä, lääkkeiden käyttöä ja rytmihäiriöitä. Eikö olekin positiivinen kuva suomalaisella nuorella tulevaisuudesta näinä uhkaavina lamn aikoina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mieti oletko todella itse sitä mieltä, että ihmiset ovat pahoja, vai onko se jonkun toisen kokemuksista lähtöisin? Minulla oli tällaisia sukulaisia, jotka kokivat ihmisten olevan pahoja, ja opettivat toivottomuutta. Sanoin heille ihan suoraan:"Oma syy". Tätini ei tykännyt työstään, joka käänteessä hän kävi päälle etten osaa mitään. Lopulta he mursivat minut henkisesti. Ihmisen terve logiikka menee näin, että saa itse päättää oman mielipiteensä. "Maailmantuska" tuottaa vain pahaa mieltä. Usein tuntuu siltä, juuri minä olen tekemisissä hirveimpien psykopaattien kanssa. Loppujen lopuksi se on ylimielisyyttä, kun menee itseensä. Toisaalta ei voi selvitä, jos koko ajan riitelee:"Miten ihmiset voivat olla tuollaisia?" Jos koet oikeasti olevasi ulkona jostain porukasta, jossa haluat olla, voin sanoa kokemuksesta: Sisäpiiri rupeaa haisemaan.