Ajattelin kertoa myös oman tarinani ku tuntuu siltä että pää räjähtää näistä ajatuksista.
Elikkäs, olimme toivoneet kihlattuni kanssa vauvaa mutta emme yrittämällä yrittäneet saada sitä, ikää meillä kuitenkin on vasta 23 vuotta. Yhtenä kauniina aurinkoisena päivänä huhtikuun alussa sain tietää olevani raskaana. Mikä ihana tunne minut silloin valtasikaan. Kihlattuni meinasi seota onnesta :) Olin siis jo rv 5 2. Soitin samantien positiivisen testin jälkeen yksityiselle varatakseni ajan ultraan. Sainkin sen heti seuraavalle päivälle. Oli mahtava tunne katsoa näytöltä että tuolla kohdussa se pienen pieni alkio kehittyy minun ikiomaksi vauvaksi. Pari päivää myöhemmin oli myös ensimmäinen äitiysneuvolakäynti, josta tämä raskaus muuttui vielä enemmän realistisemmaksi.
Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen noudatin kaikkia hoitajan antamia ohjeita mm. mitä tulisi syödä, miten paljon liikkua, nukkua yms. Raskausoireina minulla oli suunnaton väsymys, kuvotus ruokia kohtaan ... en kuitenkaan oksentanut kertaakaan raskauteni aikani. Oireet kuitenkin hävisivät siinä viikolla 9 ja ehdin olla jo onnellinen että nyt tämä raskaus on ottanut seuraavan askeleen. Olihan minulla ensimmäinen kolmannes melkein ohi.
Ensimmäisellä np-ultrakäynnillä minulta meinasi taju lähteä kun kuulin kätilön sanovan: ''Ikävä kyllä en löydä sikiön sydänääniä''. Tuo lause on pyörinyt mielessäni siitä lähtien kun kuulin sen. Oli sellainen tunne kuin olisi tullut maailmanloppu. Kätilö myös sanoi että sikiö on menehtynyt jo viikolla 10. Tämä tapahtui siis perjantaina. Lauantai yöllä lähdimme kihlattuni kanssa kätilöopistolle tarkistuttamaan olisiko sikiö sittenkään ollut kuollut, jospa ei vain saanut kunnolla kuultua sydänääniä. Kahden tunnin odotuksen jälkeen lääkäri teki sisäultran ja kauan etittyä sydänääniä hän totesi sikiön kuolleen viikolla 9 4. Olin siis kantanut kuollutta sikiötä kaksi viikkoa ilman mitään oireita ja vuotoja. Lääkkeellinen tyhjennys käynnistettiin maanantaina, siitä on huomenna tasan viikko ja vuodan edelleen vähäsen. Ensi viikolla on jälkitarkastus.
Haluaisin yrittää jo uutta lasta mutta yhtien menkkojen olisi kuulemma hyvä tulla välissä. On kuitenkin sellainen tunne etten pysty rauhoittumaan ennekuin saan tietää olevani taas raskaana. Olen erittäin toiveikas seuraavan kerran suhteen ja toivon erittäin paljon sen tärppäävän ensimmäisellä yrityksellä.
Elikkäs, olimme toivoneet kihlattuni kanssa vauvaa mutta emme yrittämällä yrittäneet saada sitä, ikää meillä kuitenkin on vasta 23 vuotta. Yhtenä kauniina aurinkoisena päivänä huhtikuun alussa sain tietää olevani raskaana. Mikä ihana tunne minut silloin valtasikaan. Kihlattuni meinasi seota onnesta :) Olin siis jo rv 5 2. Soitin samantien positiivisen testin jälkeen yksityiselle varatakseni ajan ultraan. Sainkin sen heti seuraavalle päivälle. Oli mahtava tunne katsoa näytöltä että tuolla kohdussa se pienen pieni alkio kehittyy minun ikiomaksi vauvaksi. Pari päivää myöhemmin oli myös ensimmäinen äitiysneuvolakäynti, josta tämä raskaus muuttui vielä enemmän realistisemmaksi.
Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen noudatin kaikkia hoitajan antamia ohjeita mm. mitä tulisi syödä, miten paljon liikkua, nukkua yms. Raskausoireina minulla oli suunnaton väsymys, kuvotus ruokia kohtaan ... en kuitenkaan oksentanut kertaakaan raskauteni aikani. Oireet kuitenkin hävisivät siinä viikolla 9 ja ehdin olla jo onnellinen että nyt tämä raskaus on ottanut seuraavan askeleen. Olihan minulla ensimmäinen kolmannes melkein ohi.
Ensimmäisellä np-ultrakäynnillä minulta meinasi taju lähteä kun kuulin kätilön sanovan: ''Ikävä kyllä en löydä sikiön sydänääniä''. Tuo lause on pyörinyt mielessäni siitä lähtien kun kuulin sen. Oli sellainen tunne kuin olisi tullut maailmanloppu. Kätilö myös sanoi että sikiö on menehtynyt jo viikolla 10. Tämä tapahtui siis perjantaina. Lauantai yöllä lähdimme kihlattuni kanssa kätilöopistolle tarkistuttamaan olisiko sikiö sittenkään ollut kuollut, jospa ei vain saanut kunnolla kuultua sydänääniä. Kahden tunnin odotuksen jälkeen lääkäri teki sisäultran ja kauan etittyä sydänääniä hän totesi sikiön kuolleen viikolla 9 4. Olin siis kantanut kuollutta sikiötä kaksi viikkoa ilman mitään oireita ja vuotoja. Lääkkeellinen tyhjennys käynnistettiin maanantaina, siitä on huomenna tasan viikko ja vuodan edelleen vähäsen. Ensi viikolla on jälkitarkastus.
Haluaisin yrittää jo uutta lasta mutta yhtien menkkojen olisi kuulemma hyvä tulla välissä. On kuitenkin sellainen tunne etten pysty rauhoittumaan ennekuin saan tietää olevani taas raskaana. Olen erittäin toiveikas seuraavan kerran suhteen ja toivon erittäin paljon sen tärppäävän ensimmäisellä yrityksellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olimme soikeina onnesta, vk 11 neuvola ultra ja siellä ei ollut mitään, siis tuulimuna ja vuoto alkoi vähän sen jlk ja sitä kesti 8 viikkoa!!
Mullekin sanottiin että odota ekat menkat niin kaikki huono tyhjenee. joten odoteltu on ja nyt kaks kiertoa jänskätty milloin tärppää sitä oikasti odottaa ihan hulluna että menkat ei tulisi.
Suru kesti pitkään koska vuodin niin kauan.
Mutta toivotaan onnea sullekin.
Minäkin jouduin kokemaan suuren pettymyksen viime perjantaina.
Kävin silloin ensimmäisessä ultrassa ja lääkäri ultrattuaan ilmoitti ettei löydä sydänääniä.Hän myös sanoi että kehitys oli loppunut jo viikolla 8.
Pettymys oli suuri ja vieläkö oli 3 viikkoa kantanut kuollutta alkiota.Koko ajan luuli,että elämää on vatsassa.Asiasta oli tullut kerrottua jo niin monelle,että nyt kaduttaa vähäsen että miksi tuli niin hehkutettua monelle tutulle.
Sain kotiini sitten lääkkeen joka käynnisti kohdun tyhjennyksen ja sunnuntaina menin sairaalaan jatkamaan toimenpidettä jossa sain lisää lääkettä.Uskon että se onnistu aika hyvin,toivon ainakin niin ettei tarvisi mennä kaavintaa.Jälkitarkastus minulla on vasta 2 viikon päästä.
Minulla on ennestään 1v8kk poika,joten niin kuin hoitajakin sanoi minulle niin suotusat on olosuhteet,joten on mahdollista saada toinenkin.
Lääkäri sanoi minullekin että odota yhdet kunnon kuukautiset niin sitten voi yrittää uudelleen.Meinaan kyllä odottaa hetken,että kroppa saa vähän huilahtaa.
Mitä nyt oon lukenut niin kyllä on niitä jotka on heti tullut uudelleen raskaaksi.Ei siinäkään mitään vaarallista ole.
Kyllä me vauvamme vielä saadaan,pitää vaan yrittää olla positiivinen!
Voimia sulle!