Keskeytynyt keskenmeno rv 11+2

Ajattelin kertoa myös oman tarinani ku tuntuu siltä että pää räjähtää näistä ajatuksista.

Elikkäs, olimme toivoneet kihlattuni kanssa vauvaa mutta emme yrittämällä yrittäneet saada sitä, ikää meillä kuitenkin on vasta 23 vuotta. Yhtenä kauniina aurinkoisena päivänä huhtikuun alussa sain tietää olevani raskaana. Mikä ihana tunne minut silloin valtasikaan. Kihlattuni meinasi seota onnesta :) Olin siis jo rv 5 2. Soitin samantien positiivisen testin jälkeen yksityiselle varatakseni ajan ultraan. Sainkin sen heti seuraavalle päivälle. Oli mahtava tunne katsoa näytöltä että tuolla kohdussa se pienen pieni alkio kehittyy minun ikiomaksi vauvaksi. Pari päivää myöhemmin oli myös ensimmäinen äitiysneuvolakäynti, josta tämä raskaus muuttui vielä enemmän realistisemmaksi.

Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen noudatin kaikkia hoitajan antamia ohjeita mm. mitä tulisi syödä, miten paljon liikkua, nukkua yms. Raskausoireina minulla oli suunnaton väsymys, kuvotus ruokia kohtaan ... en kuitenkaan oksentanut kertaakaan raskauteni aikani. Oireet kuitenkin hävisivät siinä viikolla 9 ja ehdin olla jo onnellinen että nyt tämä raskaus on ottanut seuraavan askeleen. Olihan minulla ensimmäinen kolmannes melkein ohi.

Ensimmäisellä np-ultrakäynnillä minulta meinasi taju lähteä kun kuulin kätilön sanovan: ''Ikävä kyllä en löydä sikiön sydänääniä''. Tuo lause on pyörinyt mielessäni siitä lähtien kun kuulin sen. Oli sellainen tunne kuin olisi tullut maailmanloppu. Kätilö myös sanoi että sikiö on menehtynyt jo viikolla 10. Tämä tapahtui siis perjantaina. Lauantai yöllä lähdimme kihlattuni kanssa kätilöopistolle tarkistuttamaan olisiko sikiö sittenkään ollut kuollut, jospa ei vain saanut kunnolla kuultua sydänääniä. Kahden tunnin odotuksen jälkeen lääkäri teki sisäultran ja kauan etittyä sydänääniä hän totesi sikiön kuolleen viikolla 9 4. Olin siis kantanut kuollutta sikiötä kaksi viikkoa ilman mitään oireita ja vuotoja. Lääkkeellinen tyhjennys käynnistettiin maanantaina, siitä on huomenna tasan viikko ja vuodan edelleen vähäsen. Ensi viikolla on jälkitarkastus.

Haluaisin yrittää jo uutta lasta mutta yhtien menkkojen olisi kuulemma hyvä tulla välissä. On kuitenkin sellainen tunne etten pysty rauhoittumaan ennekuin saan tietää olevani taas raskaana. Olen erittäin toiveikas seuraavan kerran suhteen ja toivon erittäin paljon sen tärppäävän ensimmäisellä yrityksellä.