Kalliit kulissit lopultakin. Puoliso sairastui yllättäen pitkäaikaispotilaaksi loppuiäkseen vajaa pari vuotta sitten, minä taistelin tähän asti yhdelle ylisuurten laskujen kanssa, kun en mitään yhteisiä asioita oikein voinut hoitaa kun ensin odoteltiin josko hoidot auttaisi, sitten odoteltiin päätöstä edunvalvojasta. Laskuja maksoin minkä pystyin, ennestään oli pari kulutusluottoa ja lisää tuli.
Nyt summa on jotain 70 000e, huomenna soitan suurimmille velkojille lähinnä kysyäkseni miten heillä perintä etenee. Maksusuunnitelmaa ei kannata ehdottaa, en pysty mitenkään hoitamaan niitä moneen paikkaan, maksukykylaskelma osoittaa 133 euron lyhennyksiä...
Velkaneuvontaan yritän aikaa, tiedän että kaupungilla on pitkä jono. Kaipa sitä täytyy poiketa ulosottomiehen luona ihan vaan tutustumiskäynnillä, ollaan varmaan tulevaisuudessa usein tekemisissä. Voihan helvedere tätä elämää!
Nyt summa on jotain 70 000e, huomenna soitan suurimmille velkojille lähinnä kysyäkseni miten heillä perintä etenee. Maksusuunnitelmaa ei kannata ehdottaa, en pysty mitenkään hoitamaan niitä moneen paikkaan, maksukykylaskelma osoittaa 133 euron lyhennyksiä...
Velkaneuvontaan yritän aikaa, tiedän että kaupungilla on pitkä jono. Kaipa sitä täytyy poiketa ulosottomiehen luona ihan vaan tutustumiskäynnillä, ollaan varmaan tulevaisuudessa usein tekemisissä. Voihan helvedere tätä elämää!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voimia sulle.
Ota heti huomenna yhteyttä velkaneuvontaan! Aluksi ei tarvitse muuta kuin soittaa sinne ja antaa tietonsa, niin sieltä tulee vähän ajan päästä kaavakkeet kotiin jatkoselvittelyjä varten. Jono on luultavasti 4-6 kk, mutta mitä pidemmälle lykkäät yhteydenottoa, sitä kauemmin kestää... Mielestäni velkaneuvonta on tarkoitettu juuri sinunlaisillesi ihmisille, toivotaan että saat sieltä avun ja olet kuivilla muutaman vuoden päästä!
Aika väljää onkin tähän astinen elämäsi ollut, kun parissa vuodessa olet onnistunut tekemään 70000 velkaa. Yleensä tavallisilla ihmisillä elämään riittää parikymmentätuhatta vuodessa ja siinä pärjää perhekin mukana.
Jos kyse on talovelasta, sopii ihmetellä miksi et ole jo myynyt turhaa taloa. Tai maksanut sitä vakuutuskorvauksilla. Kai teillä vakuutukset oli kunnossa?
Kun et tilannettamme tunne. Elämämme keikautti äkillinen tapaturma, enkä voinut tehdä omaisuutemme suhteen yhtään mitään kun mahd. toipumista piti odottaa yli vuosi ennenkuin sain täyden päätösvallan omaisuuteemme kun tehtiin päätös edunvalvojan määräämiseksi. Kaikki kun on yhteisissä nimissä kun naimisissa ollaan. Hankala on ollut löytää edes sellaisia virkailijoita, jotka osaisivat antaa oikeita neuvoja. Tutuksi ovat tulleet ylilääkärit, pankin lakimiehet, laitoshoidon johtajat jne jne. Kaikki kun ovat tottuneet hoitamaan vanhusten asioita ja puolisoni on alle 50v.
Ei ole sellaista vakuutusta mikä olisi tapahtuneen korvannut, selvitin kyllä. 70 000e ei nyt sentään ole parissa vuodessa tullut, vaan velat jotka kahden tuloilla olisi hyvin hoidettu ovat yhdelle liikaa, kun kaikki pakollisetkin tekevät tiukkaa.
Velkaneuvojalle lähetin spostia, nyt odotan postin tuloa ja katson kuka vaatii kovimmin rahaa, aloitan sitten soittamisen siitä paikasta.
Jep, omaakin kokemusta on.
Jouduin työmatkalla liikenneonnettomuuteen 5 v sitten ja taloudellisen katastrofin alku alkoi juuri silloin, vaikkei sitä tiedetty kun olin kiitollinen hengissä säilymiseen. (Parempi olisi ollut, jos.. joten kiitollisuus oli hukkaan heitettyä)
Joka tapauksessa Suomessa on tapana toimia niin, että max 1 vuosi korkeintaan maksetaan ansiomenetyskorvausta, Kelassa se taitaa olla 300 päivää vahvistetun verotuksen tulojen mukaan. Päivärahat ei yleensä ole hääppöset.
300 päivän tai vuoden jälkeen alkaa hankaluuldet. Ihminen alkaakin täysin terveeksi, joka ei tarvitse kuntoutusta eikä rahaa,
Minulla puoliso on hoitanut raha-asioita suveneeristi. On tehnyt kahta työtä, siirtynyt toisiin tehtäviin (luojan kiitos insinööri-koulutuksesta) ja hoitanut minun kuntoutusta ja lapsia, sekä taloasiaa ja lainanmaksuja.
Sitä ihmettelen, miten sinun piti odottaa vuosi päätösvaltaa omaisuuteen? Miksi et maksanut laskuja heti miehesi tililtä tai muista tuloista, tai rynnännyt pankkiin pyytämään lykkäystä lainan maksuun. Korot nyt joka tapauksessa on pitänyt maksaa? Sosiaalivirastoon, jos rahat loppuvat konkreettisesti ja vammaispalvelun sosiaalityöntekijään, jos jotain etuisuuksia olisi pitänyt saada/hankkiä.
Jotain helposti myytävää tavaraa myyntiin?? Asunto vuokralle ja itse muutto pienempään??
Kelassa on nämä kuntoutusohjaajat jotka osaavat myös neuvoa Kelan sosiaaliturvan mukaisia asioita. Heillä, kuten muillakin hallintoviranomaisilla on neuvontavelvollisuus hallintolain mukaan. Yrittävät siitä laistaa, mutta lain mukaan heidän on tehtävä parhaansa selvittääkseen asiaa myös muiden tahojen (/virkamiesten) kanssa.
Vammautuneen vertaistuesta saa yleensä kaikkein parhaimmat neuvot ja kuntoutuslaitoksesta.
Toivottavasti raha-asiat selviävät. Olen itsekin käynyt velkaneuvojalla, mutta mitään konkreettista tietoa en saanut - tosin puoliso on kilpailluttanut asunnon kulut minimimiin, pankkiasiat on selvitetty, mastercardiin on tehty 2 kk maksuttomia kuukausia ja mitähän muuta.
Verotukseen ollaan tehty myös muutoksia, on haettu invaiditeetti-alennusta, ajoneuvoveron poistoa, inva-korttia jne. Siis kaikki on trimmattu, ei tietoa, mistä enempää voisi säästää..
Velkaa on yhteensä 80 000 asunnosta, master-visa laskut 10 000 euroa ja autolainaa 17 000. Ja mun tulot tipahteneet noin 63%.. Ja jos häviän vakuutustaistelun, tullenee taas velkaa lisää. Mutta on pakko yrittää ja on erityisen hyvä lakimies.
Tsemppiä sinulle!
minulla on ainakin sellainen jossa maksetaan päivärahaa myös jos joudun työkyvyttömäksi. Tai en oleihan varma koskeeko se vain tapaturmiavapaa-aikana. Joka tapauksessa työnantajalla on velvollisuus vakuuttaa työntekijöitä työssä tapahtuvia tapaturmia ajatellen.
Oletko myös hakenut hoitolisää eläkkeeseen (saako puolisosi eläkettä vielä) Se on jotain 300 verotonta jos on sellainen vamma että tarvitee auttajaa kaikkeen. Tietty sitä ei saa jos hoidetaan hoitolaitoksessa.
Kyllähän tässä kaikenlaisia vaihtoehtoja on kokeiltu. Asuntolainasta ei ole maksettu kuin korkoja, laina pyörähtää päälle kokonaisena 15.9., enempää ei pankki antanut aikaa. Viime vuonna korot olivat vaan sen verran korkealla, että hyöty kk:ssa oli jotain 116e. Asiantuntijat kehottivat lasten vuoksi olemaan tekemättä kovin isoja muutoksia, antamaan heille aikaa sopeutua.
Puolison vammojen syvyys ja pysyvyys alkoi selvitä vasta syksyllä. Siihen asti oli kaikki ratkaisut tavallaan ilmassa kun kukaan ei tiennyt kuntoutuuko hän sellaiseen kuntoon että voisi asua kotona ja millaista asuntoa voisimme sitten ajatella. No hän jäi sellaiseen kuntoon ettei koskaan pysty hoitamaan minkäänlaisia asioitaan itse.
Kelalle taas ei nämä laitospotilaat kuulu, eikä heille kuntoutusta järjestä saati mitään kuntoutustukiakaan. Asumistukea saan ja alaikäisen lapsen elatustukea, mutta ne vähennetään miehen hoitomaksusta, ja nyt kun on edunvalvoja, niin laskuja voin maksaa hyvin harkiten hänen rahoistaan. Vaan eihän niitä paljoa jää muutenkaan. Niin ja saahan lapsi jotain tukea (en nyt nimeä muista, 20.37e/kk).
Kaikkiin yhteisiin juttuihin piti aina pyytää lääkäriltä lausunto miehen tilasta. Sitä odotellessa asiat seisoivat, mutta laskut napsahtelivat entiseen tahtiin. Paha isku oli kun sos.ohjaajan neuvoihin luottaen jätin edunvalvojan hakematta kun eläkepaperit laitettiin menemään. Kun Varma sitä vaati (ei itse ilmoittaen, vaan vasta kun soitin ja kysyin tilanteesta), meni käsittelyssä 2kk joka piti sitten jotenkin selvitä entistä huonommassa tilanteessa. Siitä opin joka kirjeen jälkeen soittamaan lähettäjälle ja varmistamaan että asian etenemiseksi varmasti riittää se mitä olen palauttamassa. Aika usein ilmeni jokin kohta mistä olisivat lähettäneet uuden kyselyn.
Kaikkein turhauttavinta onkin ollut kun itse joutuu keksimään mitä kaikkea pitää selvittää, ja löytää se henkilö joka todella tietää. Viime viikolla viimeksi notaarin ohjeilla täytetyt paperit palautti oikaisuvaatimuksella maistraattiin oikeusavustaja, tivaten minulta miksi olen sellaista vaatimassa... No kun notaari käski, mistä minä näistä asioista voisin tietää!?! Samainen avustaja muuten arvosteli kun laitoin asunnon näin nopeasti myyntiin, selkeä eturistiriita ja hankala tilanne. Sen taas tein pankin suosituksesta. Eli mielipiteitä yhtä paljon kun näitä asiantuntijoitakin.
Tavallaan elän kaksinkertaista elämää kun hoidan puolison asiat, perheen ja nyt nämä kaikki lakijutut. Kokoajan jollain rintamalla on jotain liikettä, ja yritän tässä taiteilla kaiken keskellä. Tarkemmin kun miettii niin perintäkirjeet ovat oikeastaan ihan simppeleitä, niistä ainakin tiedän minne otan yhteyttä ja mitä sovin. Tänään sainkin yhden järjestykseen, pari on käsittelyssä. Huomenna taas jatkan seuraavien kanssa.
Niin...
Kelasta voi saada neuvoja, jos Kelan virkailijat ovat kouluttautuneita asiaan.
Siksi oikeastaan kannattaa melkein mennä aina Kelan konttorin johtajan pakeille tai sitten jos paikalliskelassa olisi kuntoutusohjaaja, joka tietäisi vähän enemmän tukiviidakosta. Mutta jos on laiska, ei siitäkään ole hyötyä.
Itse a) kysyn kelasta b) soitan palvelunumeroon (koko maan kattava) c)laitan sähköpostilla kysymyksen d) katson vielä netistä vastaavat asiat jotka olen saanut selville a- c:n aikana.
Sama pätee kunnan vammaistyön sosiaalihoitajaan ja näihin muihin tahoihin.
Jokaisesta asiasta on otettava kopio, kirjoitettava päivämäärä sekä yhteyshenkilön nimi sekä mielellään jatkotoimenpiteet.
Vaatii siis todella hyvää projektikoulutusta, että näissä pärjää...
Anteeksi kovasti karskiuteni, mutta; Mietin sellaista, että jos asiat vielä pahenevat, kannattaisiko miettiä avioeroa ja sitä kautta ositusta omaisuudelle ? Jos se auttaa näihin arkiasioihin??? Jos miehesi on huonossa kunnossa, ei liene mitään eroa, oletteko avioliitossa vai vain "tuttavia", koska edunvalvoja kuitenkin hoitaa hänen asioitaan. Jos hän asuisi teidän perheessä, olisit varmaan omaishoitaja (äärimmäisen köyhä), ei ehkä sitä edunvalvojaa olisi tarvittu.
Toivottavasti et kovasti pahastu tästä, mutta ääritärkeätä on, että itse jaksat elää elämääsi hyvässä "hapessa", koska sinulla on lapsia, jotka tarvitsevat sinua. Lapsilla ei ole varaa menettää sekä isää että äitiä onnettomuuden takia.
Se avioliitto-asiahan on vain "paperia", jos se auttaa asiaa, niin itse tekisin niin. Selvittelisin ainakin hyvät ja huonot puolet asiasta ja aivan samalla tekniikalla, a-d monesta eri tahosta..
Ja jos hän pääsee jossain vaiheessa kotiin, voitte hyvinkin uudelleen mennä naimisiin :)
On muuten olemassa Tapaturma- ja sairausinvaliden -liitto, josta ehkä saisi hyviä neuvoja myös. http://www.tsil.fi/
saamiseksi juuri tuota lakiapua tarvitsin, tarkoitus on hoitaa kaikki kerralla selväksi. Puolison tila on pysyväksi määritelty, eikä sillä hänen kannaltaan tosiaan ole merkitystä olemmeko liitossa vai ei.
Osa sukulaisista ei tilanteen lopullisuutta ole täysin sulattanut ja no, kaikenlaisia kannanottoja tulee.
Osituksen tarpeellisuudesta oli notaarilla ja oikeusavustajalla eriävä mielipide, taas odotellaan, lausuntopyyntöä jotta asiat etenisivät. Ilmeisesti heitä kuitenkin kiinnostaa vain asunnosta saatava raha eikä muu omaisuus kun ei mitään arvoesineitä ole.
Citibank suostui kahteen maksuvapaaseen kuukauteen, uskomatonta, vaikka laskut ovat jo nyt pari kuukautta myöhässä. Selitin kyllä mistä on kyse. Tulee vaan itselle tunne että kunpa olisin jaksanut tarttua ongelmiin paljon aikaisemmin!
miehellesi? Kirjoituksestasi ei selviä millä tavalla hän on vammautunut, jos vain on jotenkin kotihoitoon kelpaava (siis ei pelkkä paketti) on kyllä parempi ottaa hänet kotiin. Avioero taloudellisista syistä tuntuu ikävältä ratkaisulta. Kotihoidossa miehelläsi olisi oikeus henkilökohtaisiin avustajiin, varmaan kahdessa vuorossa viikon jokaisena päivänä. silloin hän saa pitää koko eläkkeensä ja voi Kelalta vielä saada hoitotukieläkettä (verotonta). Kunnan pitää lisäksi tehdä muutoksia asunnassanne että asukas voi pärjätä siellä (kynnykset pois ym) sekä lainaa hoitovälineitä sängyistä alkaen.Ota yhteys kunnan vammaispuoleen (sosiaalivirasto) Kunnan sosiaaliasiamies on se henkilö josta pitäisi saada tietoa kaikista palveluista ja potilaan ja hänen perheensä oikeuksista. Onko vakuutusrahoja haettu kaikista mahdollisista tahoista (työnantajan oma vapaaehtoinen tapaturmavakuutus)
miehet vammat ovat niin vaikeat (aivovamma, selvisi ylipäänsä hengissä vain siksi että saatiin niin nopeasti hengityskoneeseen), että hänen hoidontarpeeksi on määritelty "tarvitsee kahden hoitajan avun 24h/vrk". Kotona on pystyisi häntä millään hoitamaan, itse hän ei tiedosta tilaansa eikä muutenkaan ole kokonaan tässä maailmassa. Liikkumaan hän ei pysty yhtään vaikka raajat toimivatkin -tasapainoaisti on myös poissa pelistä.
Vakuutukset tarkastin heti aluksi, ei löydy sellaista joka korvaisi.
Pieni valonsäie sentään tulevaisuudessa näkyy, tänään olen jatkanut soittelua ja saanut taas lisää maksuaikaa. Kaupungin velkaneuvojakin soitti, vaikka päivän lehdessä lukee että lomailevat elokuun alkuun asti. Oli ollut hoitamassa joitakin viimeinen eräpäivä -juttuja ja lukenut samalla sähköpostini. Sanoi että tilanteeni on selkeästi "ylivelkaantunut ilman omaa syytään", ja kehotti soittamaan elokuussa jos tilanne vielä on jumissa. Luottotietojen menetyksestä hän sanoi että kaikki hänen asiakkaansa ovat kyllä saaneet asunnon vuokratuksi kun ovat avoimesti kertoneet mistä maksuhäiriömerkintä on tullut. Lohdutti vielä että hänellä on ollut tapana sanoa luottotietonsa menettäneille:" Se on parasta mitä sinulle on tapahtunut, nyt et ainakaan voi velkaantua lisää".
Vielä en suinkaan ole kuivilla, mutta alamäki on alkanut ehkä hivenen loiventua. Täytyy vaan purra hammasta ja jatkaa taistelua.
Hei,
oletko ottanut yhteyttä aivovammaliittoon tai hippokampukseen?
Sitä kautta voisit saada käytännön neuvoja aivovammaan liittyvistä asioista.
Tarkoitan näitä käytännön asioita.
Avioero on todella hyvä ratkaisu, kävi miten kävi. Ja sinun on ajateltava asiaa samoin kuin lentokoneissa; ensin itselle happinaamari ja sen jälkeen toisille..
jotta itse pystyt toimimaan, on turvattava oma elämä, sen jälkeen jaksaa turvata lasten elämä ja sitten vasta puolison.
Ilman muuta puoliso tarvitsee sinua edelleen, vaikka edunvalvoja onkin olemassa. Puolison on järjestettävä kuntoutusta, tarkistettava, että vammautunutta käännetään pedissä jne. paino pysyy samana, juo riittävästi, kävellytetään apuneuvon kanssa jne.
Ehdottomasti paras kuntoutuslaitos on Invalidiliiton Käpylän kuntoutuslaitos Helsingissä. Kannattaa ensin soittaa ja kysellä sieltä neuvoja sekä jos sieltä kerrotaan, onko mahdollisuuksia hakea kuntoutusta tai jos sieltä ohjataan eteenpäin.
Aivovammasta voi hiukan toipua ajan kanssa, mutta kuntoutuksen on toimittava täysillä.
Olen itsekin joutunut liikenneonnettomuuteen ja saanut aivovamman. Olen ollut kahdessa kuntoutuslaitoksessa, jossa enempi vähempi vammautuneita. Tosin kuulun sarjaan "omatoiminen" ja vammautumisen jälkeen olen ollut myös jonkin aikaa työelämässä.
Onnettomuusjutuissa puolison on vain jaksettava hoitaa byrokratia, vaikka energiaa ei ole.
Minun mieheni lamaantui aika pahasti, kun hän luuli, että hänestä tulee leski.
Ei ole vieläkään toipunut, vaikka minä olen toipunut ulkoisesti aika hyvin. Väsymys, muisti, tasapaino, haju- ja makuaisti, pidätyskyky ja näkökenttäpuutos ovat pysyviä, mutta eteenpäin könkätään :)
Voimia ja hyvää kesää. Ota yhteyttä ehdottomasti näihin kahteeen vertaistukeen ja Käpylään!!
Ajattelin palata kertomaan miten meille sitten loppujen lopuksi kävi.
No, asunnon sain myytyä ja pahimmasta ahdingosta selvisin. Vippejä oli vain kertynyt niin paljon etten millään niistä selvinnyt kokonaan, sain pelatuksi lisää aikaa ja hoidetuksi muuton kunnialla. Pari laskua sain pelastettua käräjäoikeudesta, nyt on tullut kolmesta ilmoitus, ja varmaan on sitten aika tutustua ulosottomieheen.
Tänään tuli kirje että maksuhäiriömerkintä on voimassa 03.08.2011 asti.
Vuokra-asunnosta on sopimus (tehtiin siis silloin kun luottotiedot olivat kunnossa, yksityiseltä vuokrasin, tosin välittäjän kautta) vuodeksi, ja jatkuu siitä jos ei muutoksia tule. Vuokran hoidan ensimmäiseksi, samoin sähköt, puhelimet jne. Nettiliittymän sopimus on 18kk, sopii kyllä minulle:)
Vakituinen työ on, pomolle jo ilmoitin että nyt olisi aikaa tehdä ylitöitä.. Jonkin verran saan rahaa lisää kunhan ositus on tehty loppuun, auton kohtalo on vielä ratkaisematta, tai lähinnä vakuutus, saanko sen Ifiltä nikottelematta omiin nimiini.
Mutta tärkeimmät; katto pään päällä, ja vielä kaupungin keskustasta, että autonkin voin myydä jos sitä kovasti vaaditaan. Uusi edunvalvoja on kovin yhteistyöhaluinen ja ajattelee koko perheen parasta, joten raha-asiat on ainakin miehen osalta hyvässä hoidossa.
Tytär töissä (maksaa kyllä osuuden vuokrasta) ja poika mieluisessa opinahjossa lähistöllä. Miehen tila ennallaan, ei vieläkään tiedä missä ollaan, mutta hyvässä hoidossa on. Hitsiläinen, jatkuuhan tämä elämä rahasta huolimatta:D
Ihanaa kuulla homman etenemistäkin :)
Otihan yhteyttä hippoihin tai käpylään? Sillä tilanne voi vieläkin tästä parantua heidän
avullaan. Hipot antavat vertaistukea ja ohjeita taloudellisiin ongelmiin ja
käpylä on ehdottomasti paras tutkimuspaikka aivovammaisille. Saattaa tosin olla, että miehesi (ex) on vielä niin heikossa kunnossa, ettei heillä ole vielä syytä ottaa häntä kuntoutukseen.
Käpylään voi saada Kelalta harkinnanvaraisena kuntoutuksena maksusitoumuksen, mutta yleensä ovat vakuutusyhtiöiden maksamina. Lahden kuntoutuskeskus on sitten seuraava, jonne on enemmän Kela-paikkoja.
Tsemppiä maksujen kanssa, kyllä se siitä. vuosi yksitoista on aika lähellä jo :)
Jos haluat kirjoitella, mun sähköpostiosoite on [email protected]
kommentit. Täytyy myöntää että tämmöisen keski ikäisen miehen silmät ja posket kostuivat....,Toivon teille voimia ja pärjäämistä.......