on maailman vihoviimeisin tunne. Aluksi se antaa voimaa ja ruokkii haaveita, tekee kaikesta kauniimpaa, mutta aikaa myöten sitä on raskas kantaa. Sitä on myös vaikea tukahduttaa, tappaa tai luovuttaa, sillä joskus se tulee jäädäkseen ja jos sitä yrittää repiä juuriltaan, niin sitä tulee liki sairaaksi kivusta.
Joskus on vain helpompaa rakastaa, vaikkakin se olisi turhaa.
Joskus on vain helpompaa rakastaa, vaikkakin se olisi turhaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tunteen; olin joskus rakastunut yhteen mieheen kuin järjetön.
Nyt näyttää, että olen samaan tilanteeseen joutumassa jälleen, ja vielä työpaikalla... Ahdistavaa.
Voimia
kanssa tässä pyrin elämään. Itse ei syviä tunteitaan saa itsestään pois. Päivä kerrallaan sisäisen tuskan kanssa, mutta ei kuitenkaan epätoivoisena. Pyrin tekemään koko ajan monia asioita, etten käpertyisi sydänkipuni kanssa. Toisinaan siitä onkin apua. Tiedän, että nämä tunteet eivät kuitenkaan henkeäni vie, vaan ne on kohdattava joka päivä. Ehkä sitten pääsen vähitellen avarammalle. Näinhän sen on mentävä...