Meillä on läheinen jonka mielenterveys ei ole kohdallaan.
Hänen käytökseensä kuuluu mm.
-neuroottisuus
-sisäänpäinkääntyneisyys
-sosiaalisesti kyvytön
-murrosikäisen mielenvaihtelut ja ärtyneisyys
-ylireagointi tai reagoinnin puutos
-kykenemätön huolehtimaan itsestään hygienian, sosiaalisen elämän tai työelämän puolesta
-ei kestä kosketusta tai katsekontaktia
-kykenemätön oma-aloitteisuuteen
-hyvin mustavalkoinen maailman kuva ja epänormaalin sinisilmäinen suhtautuminen ihmisiin, vaarallisuuteen asti.
-itse sanoo olevansa vain ujo, ei ymmärrä miksi muiden mielestä tarvitsee ammatti apua huolehtiakseen itsestä.
Mitä voi tehdä tilanteessa jossa aikuinen 30v nainen ei pärjää elämässä millään osa-alueella, mutta joka ei ymmärrä tarvitsevansa apua.
henkilön käytös on myös tunteetonta ja loukkaavaa läheisiä kohtaan, eikä tämänkään kuuleessaan ole mielestään outo.
Miten voimme läheisinä auttaa?
Hänen käytökseensä kuuluu mm.
-neuroottisuus
-sisäänpäinkääntyneisyys
-sosiaalisesti kyvytön
-murrosikäisen mielenvaihtelut ja ärtyneisyys
-ylireagointi tai reagoinnin puutos
-kykenemätön huolehtimaan itsestään hygienian, sosiaalisen elämän tai työelämän puolesta
-ei kestä kosketusta tai katsekontaktia
-kykenemätön oma-aloitteisuuteen
-hyvin mustavalkoinen maailman kuva ja epänormaalin sinisilmäinen suhtautuminen ihmisiin, vaarallisuuteen asti.
-itse sanoo olevansa vain ujo, ei ymmärrä miksi muiden mielestä tarvitsee ammatti apua huolehtiakseen itsestä.
Mitä voi tehdä tilanteessa jossa aikuinen 30v nainen ei pärjää elämässä millään osa-alueella, mutta joka ei ymmärrä tarvitsevansa apua.
henkilön käytös on myös tunteetonta ja loukkaavaa läheisiä kohtaan, eikä tämänkään kuuleessaan ole mielestään outo.
Miten voimme läheisinä auttaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
eikä voi olla sairaus.
Käytös voi lienee olla joskus oire sairaudesta, vai?
sairauden olemassaolon osoittamiseksi tarvitaan objektiivista näyttöä.
Syövän oireena voi olla normaalista poikkeava käytös. Jos henkilöllä on syöpä, niin sitä ei diagnosoida sen perusteella miten hän käyttäyy vaan voidaan ottaa röntgenkuvat ja koepala kasvaimesta.
Psykiatreilla ei ole yhtään näyttöä, että mikään ns. "mielisairaus" olisi oikea sairaus.
Mielen sairaudethan diagnostisoidaan tietynlaisten kriteerien mukaan. On tavallaan "sovittu" että jos henkilöllä on tarpeeksi tietynlaisia kriteerejä tayttäviä oireita, hänellä on joku tietty sairaus. Ymmärrän dilemman. Varmaan moni muukin, joukossa jopa psykiatreja.
Kertoisitko enemmän näkemyksistäsi aiheeseen liittyen?
on äänestetty! Niitä ei ole löydetty koskaan.
Hyvä video aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=n3JQ8OVHVWA
Oletteko kysyneet neuvoa oman paikkakuntanne mielenterveystoimistosta tai vaikkapa terveyskeskuksesta? Jospa sieltä saisitte apua tilanteeseen. Itse joskus soitin kysyäkseni neuvoa, kun silloinen naapurini, jonka tiesin kärsivän mt-ongelmista, eristäytyi kotiinsa, lakkasi peseytymastä ja syömästä, kuuli radiosta itselleen suunnattuja viestejä yms.
Leimaajan tarkoitus ei ole auttaa miestä mäessä vaan auttamisella pyritään osoittamaan omaa ylivertaisuutta autettavaan nähden. Toiseen lyöty leima on "auttajalle" kuin kunniamerkki joka pönkittää omaa pohjatonta egoa. Leimatun "ongelmien" paisuttelu taas on ikään kuin kunniamerkin kiillotusta.
Hullun roolissta ihminen mieltää itsensä mielisairausmääritelmien kautta. Hullun roolissa uhriasema perustuu toisenlaisen poikkeavaan käyttäytymiseen tai ymmärtäjien haluun nähdä käyttäytyminen poikkeavana. Kehitysvammaisen rooli on hyvin lähellä hullun roolia. Molemmissa tapauksissa ymmärtäjät pyrkivät selittämään poikkeavan käytöksen psykologisin opinkappalein. Sairaus on se sumu jonka läpi hullun persoonaa katsotaan ja se akseli jonka ympäri hullun ja lähipiirinsä elämä pyörii. Jos hullun käytöstä katsotaan objektiivisesti, ei käytös ole läheskään aina poikkeavaa. Perusteet hulluksi leimaamiselle haetaan tarvittaessa vaikka väkisin. Jossain tapauksissa hullu pyrkii ihan tahallaan herättämään huomiota poikkeavalla käytöksellään.
Hullun rooli keskeisiä piirteitä:
-a:"tässä ollaan nyt sairaita ja meillä on siihen oikeus"
-b:"kukaan ei saa sanoa meille mitään sellaista mitä me ei haluta kuulla,"
-c:"kaiken tulee tapahtua juuri minun ehdoillani".
-d:Itseä pidetään erityisen pätevänä muihin nähden
-e:Keskeisin asenne on muilta vaadittu toisenlaiseen kohdistuva pohjaton sääli ja loputon ymmärtäminen.
Vaikka hullu olisikin täysi-ikäinen hän käyttäytyy kuin lapsi: kiukuttelee, oikuttelee ja mököttää. Hullu myös itse vaatii että häntä kohdellaan kuin lasta.
Hullun roolin vetäjät uskovat kaikki psykologiaan, mutta osa psykologiaan uskovista ei vedä hullun roolia he ovat psykokultin normaaleja. Hullun roolin vetäjät ovat yksi psykokultin sisään kuuluva alaryhmä joka on ottanut asenteita psykosektorin virkamiehiltä, erityisesti listan kohdat b - e. Näin siksi että virkamieheltä saadut hullun paperit nähdään ikään kuin meriitteinä joka oikeuttaa roolin etuihin, mikä puolestaan antaa virkamiehille auktoriteettiä.
Roolin sisään kuuluu väärinymmärretyn marttyyrin rooli, kun tahtoa ei saada läpi muuten niin sitten vaikka säälillä. Ollaan pakahtua itsesääliin ja ollaan aloitekyvyttömiä. Yhteistyö on erityisen vaikeaa. Ei ymmärretä että yhteistyökykyyn kuuluu kyky antaa ja saada. Jos hullun roolin vetäjä ottaisi toiselta apua vastaan hän tavallaan tunnustaisi ettei olekaan auttajaa paljon pätevämpi. Yhteistyön päämäärä ei olekaan itse työn tulos vaan oman ylemmyyden tunnustus muita alentamalla.
Oikeuksista pidetään suuri melu mutta velvollisuudet ei kelpaa. Velvollisuuksista luistamista perustellaan sairaudella, "en pysty", selitellään. Ei ymmärretä että oikeuksien alkujuuret ovat velvollisuuksien täyttämisessä. Oikeuksia ei pyritä ansaitsemaan vaan ruikuttamaan. Hulluus sairautena on psykologinen opinkappale, ja psykologian mukaan psykologiaan uskominen on viisauden mitta. Jostain kumman syystä jokainen hullun roolin vetäjä uskoo olevansa juuri se ainut hullu maailmassa joka on erityisen pätevä vallan käyttäjäksi, muut hullut sen sijaan selitellään huonoiksi ja tyhmiksi.
Muita kyllä tölvitään joskus hyvinkin alatyylisesti mutta itse ei oteta kuuleviin korviin minkäänlaista kritiikkiä. Persoonan huonot puolet selitellään sairaudesta johtuvaksi ja hyvät puolet sanotaan kuuluvat "autenttiseen minuuteen". Näin ollaan ikään kuin viattomia omiin tekoihin.
Hullun roolissa luullaan että oikeudet kumpuavat uhrin asemasta joten "uhripuhe" on roolille ominaista, ollaan ikään kuin mielisairauden uhreja. Koko ajan väsätään mitä ihmeellisimpiä nyyhkytarinoita omasta surkeasta menneisyydestä, osa tarinoista on täysin keksittyjä, osa ainakin osin liioiteltuja mutta yhtä kaikki totuusarvoa ja ajankohtaisuutta tärkeämpää on että niitä kertomalla kerjätään sääliä. Useimmiten hullun roolin vetäjät hakeutuvat psykologiaan uskovien seuraan saadakseen vastakaikua uhripuheelleen eli "tullakseen kuulluksi ja ymmärretyksi". Ympäristön sääli on turhaa sillä hullun roolissa ollaan itsesäälin mestareita, sääli kannattaa kohdistaa ympäröiviin ihmisiin.
Hullun roolissa odotetaan ympäristöltä säälin lisäksi kaikenlaisten mitä ihmeellisimpien oikkujen loputonta ymmärtämistä. Usein ympäristö tulkitsee itsesäälin avunpyynnöksi. Vaikka syyt asioitten huonoon kuntoon etsitään aina ja iänkaikkisesti jostain muualta kuin itsestä ei sitä tukea kuitenkaan oteta vastaan minkä ympäristö antaa.
maksusta kuunteluahan se on. Lääkäri määrää lääkkeet, joita kulloinkin on syötävä. Eräät kuvittelevat olevansa niin täydellisiä, mutta pantaisiinpa jonnekin korpeen maata viljelemään, niin voisi vähän totuus kirkastua täydellisyyttä kuvittelevillekin. Mieti ennen kuin tuollaista soopaa läheisestäsi kirjoitat!
Tarkennan: en vaadi keneltäkään ihmetekoja, ihan normaali perustaso riittää. Kaikilla (myös mt-huollon asiakkailla) on oikeus olla puutteellisia ja erehtyväisiä, mikäli tämän oikeuden kiistää itseltään alkaa kaikkitietämään. En pidä kaikkitietämisestä.
Sossu ja työkkäri ei anna kansalaiselle oikeutta olla puutteellinen mikä aiheutta leimaamista vaikka väkisin mistä taas seuraa kansalaiselle kaikenlaista ylimääräistä vaivaa, haittaa ja harmia. Psykokultin sisällä ei ole lupa olla puutteelinen, "sairaus" etsitään vaikka väkisin.
On toki heitäkin joilla on ihmeellinen kyky saada omat asiansa niin sekaisin kuin suinkin. Heistä viis, itse sika kärsii kun kuppinsa kaataa, kunhan se ei kaadu minun niskaani. Useimmissa tapauksissa kontaktipintansa voi jokainen itse valita, joten miksi murehtia.
"-ei kestä kosketusta tai katsekontaktia"
Kukapa meistä sietäisi jatkuvaa erityishuomion ja kyttäyksen kohteena oloa. Käyttäydyt huonosti kun tarkkailet häntä paniikissa niin kauan kunnes "havaitset" haluamasi mt-oireet. Havaintoa seuraa "auttaminen" eli raapiminen ja repiminen aina kun hän on tekemässä jotain. Anna hänelle työrauha, kuta useampi kokki sitä suolaisempi soppa.
Omasta mielestäsi läheisesi ei osaa mitään, ei tiedä mitään, ei ymmärrä mitään. Olet hänelle asioitten hoitamisen ja normaalin elämän este, mikä ärsyttää häntä suunnattomasti. Läheiselläsi on vaikeaa hoitaa arjen askaretta ja sinua yhtäaikaa, kun olet niin kierrokset tapissaan. Ehkäpä läheisesi hoitaa asioitansa, sen minkä sinulta salaten pystyy. Mikäli nykyinen tilanne on jatkunut pitkään ja pienestä pitäen on läheisellesi muodostunut asenne että asioitten hoito on oikeastaan pelkkää rasittavaa pelleilyä joka ei johda yhtikäs mihinkään ja jota ollaan tekevinään vain sinun paniikkikohtauksesi vuoksi. Voi olla että läheisellesi on ajan saatossa muodostunut tapa vilkuilla ympäröiviä ihmisiä aina kun hän tekee jotain "onko nyt työrauha vai hyökkääkö joku taas niskaan". Et kai vain tulkitse vilkuilua avunpyynnöksi?
Sinusta koituvaa haittaa ja harmia läheisesi yrittää minimoida pitämällä sosiaalinen kanssakäymisen kanssasi minimissään, sama pätee myös psykologiaan uskovaan seurapiiriisi.
Äärimmilleen viety läheisesi suojelu on kääntynyt häntä tuhoavaksi. Kyseessä on iso ihminen, ei enää pikkulapsi. Antaisit jo poikasen lentää pesästä.
masennukselta. Ei siinä sen kummempaa. Oma läheiseni on myös masentunut, eikä hän mm. ikinä siivoa taloaan. Omasta hygieniasta sentään huolehtii. Hän loisii toisessa ihmisessä kiinni, jotta ei tarvitsisi mennä mukaan työelämään. Hän ei kestä mitään kritiikkiä itsestään. Itse olen myös jokseenkin masentunut, mutta haluan ehdotoomasti mukaan työelämään ja olla itsenäinen. En ole kovin sosiaalinen, koska viihdyn omissa oloissani. Haaveilen silti perheestä.